Mieliongelmainen vol sata

Aamulla herään, olen puhelimella, käyn syömässä jotain pientä ja takaisin sänkyyn. Taas kello on 1 ja mä en edes harkitse nousevani ylös. Mä en vaan jaksa. Olen 17v, elämä on hyvää noin niinkuin pintapuolisesti, oon se kaveri joka auttaa muita . Jopa omia vanhempia. Ne on alkoholisteja ja mielenterveys niillä on kai heikompaa tasoa myös. Kävin joskus nuoriso mielenterveys polilla , ne passitti mut ulos. Enhän mä niille mitään kertonut.
Nyt tuntuu , että voimat on ihan lopussa. Mä vihaan palata kotiin kun tiedän että siellä on se sänky joka kahlitsee mut, vihaan illalla mennä nukkumaan ellei oo seuraavalle päivälle suunnitelmia, mä haluan harrastuksia mutta oon liian väsynyt ja pelokas , toimintakyky on välillä huipussaan , jaksan ja tykkään siivoilla ja käydä ostoksilla ja elokuvissa poikaystävän kanssa, ollaan sen kämpillä ja nauretaan, tuntuu että kun oon yksin sitten se loppuu ja makaan taas kokoviikon. Välillä jos on pakko nousta ylös niin oon hermostunut ja vihainen, peitän sen vihan kummiskin kun en halua muita loukata. Mulla joskus todettiin epävirallisesti polilla keskivaikea masennus enkä mä vanhempien takia halunnut lääkitystä, ettei ne pety . Pelkään alaikäisenä mennä terkkariin ja sanoa että mä tarviin apua , en halua enempää perhetilanteeseen ongelmia. Mitä mä teen, mitä tapahtuu sitten kun mä palan loppuun ja menetän mun järjen tai jotain. Kiitos asiallisista kommenteista, kysykää lisää ja tehkää mulle vaikka diagnoosi, ihan sama , auttakaa. Polille meno kestää jonossa 2kk, vanhemmille ei voi puhua, poikaystävä ei oo sitä sorttia joka osais auttaa enkä mä sille halua edes kertoa, kavereillakin on omat ongelmansa eli ei niillekkään.