Mies ei koskaan osaa pyytää anteeksi. Mikä avuksi?

Ja siis olemme keskustelleet asiasta, mutta hän ei yksinkertaisestikaan koe olevansa ikinä väärässä.

Jospa annat miehen olla "oikeassa" vaan. Onko teillä pienet lapset? Itse hoidan meillä raha-asiat, laitan miehelle palkkapäivänä pinon laskuja ja itse maksan tärkeimmät.. Hoidan lapsille tarvikkeet, vaatteet yms ja sovin miehenkin suvun tapaamiset, ostan miehen kummipojille lahjat.. Elämä on. Meillä mies auttaa paljon laste kanssa ja on loistava pano. Ainakin toistaiseksi se riittää.  

Jep jep.

Oltiin toistakymmentä vuotta yksissä ja nyt puolen vuosikymmentä erossa.

Odottelen yhäkin sitä ensimmäistä anteeksipyyntöä.

Ei tuolle voi mitään, jos hän on tuollainen niin sitten on. Ehkä se siitä pehmenee, jos jaksatte keskustella ja lasten kautta pystyt näyttämään miten tärkeää anteeksipyytäminen on.

Hänellä on sen verran huono istunto, että ei pysty näkemään virheitä itsessään. Ikäänkuin suojelee sitä haurasta minäänsä kieltämällä kaikki virheet ja selittämällä ne toisten syyksi.

Oma äiti on tuollainen. Itse joutunut taistelemaan, että olen saanut karsittua nuo kasvatuksesta opitut asiat pois. Muuten siis kasvatti hyvin, mutta tuota asennevammaa vihaan. Vääristynyt minä kuva.

Luultavasti oppinut sen jommalta kummalta vanhemmiltaan. Olisiko jopa kuopus/ainoa lapsi kyseessä? Yleensä vanhempien suosikki.

Meillä aivan sama tilanne. Mie ei pyydä anteeksi. Ei koskaan. Hän on aina oikeassa. Jos olemme samaa mieltä, kaikki on hyvin. Jos olemme eri mieltä niin tulee riita. Mies voittaa aina, vaikka minä olisinkin oikeassa ja hän väärässä. Hän ei anna periksi, kääntää asian aina niin, että hän on oikeassa. Mies alistaa minut olemaan samaa mieltä hänen kanssaan myös asioista joita oikeasti olen eri mieltä. Koskaan ei ole vaihtoehtoa, että minun mielipiteeni olisi oikea, jos se eroaa hänen mielipiteestään. Muiden eriävät mielipiteet hän melkein poikkeuksetta kyllä hyväksyy.

Minä taasen yritin seurustella sellaisen miehen kanssa joka pyysi anteeksi joka välissä vaikka ei ollut tehnyt mitään. Oli muuten raivostuttavaa.

Miksi olet hänen kanssa?

Minulla oli tasapainottomalta vaikuttanut miespuolinen ystävä, joka syytti minua kaikesta, otti huomautukseni kritiikkinä eikä koskaan, ikinä, milloinkaan pyytänyt anteeksi.

Olin pahoillani jostain häntä kohtaan tekemästäni asiasta ja hän totesi, ettei pahoittelu riitä. Minun pitää pyytää anteeksi.

Hän saneli minulle, miten pitää toimia, vaikka hän ei koskaan pyytänyt anteeksi.

Hän olisi halunnut seurustella kanssani, mutta en suostunut hänen käytöksensä vuoksi. 

Älä ole tuollaisen miehen kanssa, vaan etsi parempi. Heitäkin onneksi on. 

Voisiko sitä lähteä liikkeelle alimmalta portaalta. Mutta mikä se olisi? Pahoittelu on jo aika voimakas - siis joillekin, ja aika useille ihmisille.

Hyvittely? Tai jonkinasteinen kysymyksenasettelu 'tulikohan tuossa virhe'. Jos anteeksipyyntö on se ylin porras, tai rehellinen katumus ja anteeksipyyntö. Voisiko sitä miestä sanoittaa jotenkin ystävällisesti, että minä en tuota osaa ratkaista, mutta onkohan tuo sinun parempi, katsotaanpa.

Jos hän näkisi, että maailma ei kaadu siihen että tulee vastaan hieman nöyrempänä miehenä.

Tai, entä jos etukäteen, ilman anteeksipyyntöä, toteat, että ai, tuo katos romahti, mutta ei haittaa, parempi että romahti nyt kun siellä ei ollut ketään sisällä.

Voisit myös tehdä töitä oman itsesi eteen. Usein analyyttinen trilogia pitää paikkansa, se mikä ärsyttää toisessa, kertoo omasta itsestä. Jos valvomapaikkasi on toisen virheissä ja anteeksipyytämättömyydessä, ei kukaan jaksa enää pyytää anteeksi, koska se energia on koko ajan kuin vankilassa, vahtimisen negatiivinen energia.

Mulla mies oli aluksi tuollainen, mutta nyttemmin kyllä pyytää anteeksi. Käyn itse terapiassa, pyrin pyytämään anteeksi omia mokiani ja olen lukenut parikin kirjaa vuorovaikutuksesta parisuhteessa ja lasten kanssa.

Tässä apuja, nimiä en muista välttämättä oikein mutta nämä kun googlaa, hommaa käsiinsä ja lukee niin pääsee ainakin pari askelta eteenpäin:

Tunnetaidot ihmissuhteessa

How to talk so kids will listen (and listen so kids will talk)

The high conflict couple

Dance of anger

Tuskinpa kikaan pyytää anteeksi tilanteessa jossa ei itse näe anteeksipyydettävää, mutta monikin varmasti pyytää anteeksi sellaiselta joka pyytää anteeksi omia mokiaan ja puhejudoilee muutenkin niin ettei anteeksipyyntö ole tilanteessa "häviö".

Itse pyydän hyvin herkästi anteeksi ja olen yrittänyt selittää miehelle, että kaikilla on helpompaa, kun sanotaan kiitos ja anteeksi. Silloin jokainen tulee nähdyksi ja kohdelluksi arvokkaana ihmisenä. Ja olen antanut lukemattomia esimerkkejä, kuinka itsekin teen väärin ja pyydän sitten anteeksi. Silloin vaikeat tunteet nollaantuvat ja päivää on mukavampi jatkaa eteenpäin. Hän ei kuitenkaan näe tarvetta pahoitella huonoa käytöstään edes eletasolla tai äänensävyillä. Päinvastoin, on jopa ylimielinen ja röyhkeä "mitäs muka on vialla" -tyyliin.

Ap

Ihan sama täällä. Veikkaanpa että teilläkin on muunlaista henkistä väkivaltaa. Siitä siis on kyse, pyrkimyksestä alistaa eikä mistään kommunikointivaikeudesta tai siitä, ettei mies tajuaisi tai osaisi. Hän vain on sitä mieltä, ettei tarvitse, koska on sinun yläpuolellasi ja kaiken kritiikin ja vastuun yläpuolella. Tyyppi joka kehittyy väkivaltaiseksi ajan myötä usein muutenkin, koska on muka oikeutettu siihen.

Juuri tuolta se meilläkin vaikuttaa. Jos sanon jotain epämieluisaa, huutaa että ole hiljaa. Haluaa vaientaa voimallaan. On fyysisestikin todella suurikokoinen. Välillä (ja vieraiden edessä) on lauhkea kuin lammas. Sanoo, ettei ole koskaan suuttunut kenellekään muulle kuin minulle. Olen muka jotenkin niin hankala ja luonnevikainen ym. Usein väittää, että mielenterveydessäni on vikaa, mistä ei kuitenkaan ole kyse. Selvää alistamisyritystä.

Ap

Tilaa netistä kirja Why does he do that.

Mikä kirjassa on ydinajatus?

Ja vielä sellainen asia, että mies syyttää, että pelaan psykologista peliä hänen kanssaan. En ymmärrä tarkalleen, mitä hän sillä tarkoittaa, mutta sen tiedän, että pyrin vain selvittämään riidat ja puhdistamaan ilman. Outoa. No, nyt tämä alkaa kuulostaa lapselliselta nillitykseltä omiinkin korviini, joten lopetan. :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä sellainen asia, että mies syyttää, että pelaan psykologista peliä hänen kanssaan. En ymmärrä tarkalleen, mitä hän sillä tarkoittaa, mutta sen tiedän, että pyrin vain selvittämään riidat ja puhdistamaan ilman. Outoa. No, nyt tämä alkaa kuulostaa lapselliselta nillitykseltä omiinkin korviini, joten lopetan. :)

Ap

Ihan klassista syyllistämistä manipuloivalta henkisesti väkivaltaiselta mieheltä.

Mä en YMMÄRRÄ miksi helvetissä olette tuollaisten ihmisten kanssa?!

Vierailija kirjoitti:

Mä en YMMÄRRÄ miksi helvetissä olette tuollaisten ihmisten kanssa?!

Tietenkään kukaan ei ala seurustella tietoisesti tällaisen ihmisen kanssa. Nuo miehet ovat todella ihania ja rakastavia aluksi. Omani jaksoi esittää sellaosta monta vuotta ja muuttui vasta, kun mentiin naimisiin. Nyt en kehtaa heti erota häiden jälkeen ja toisaalta hän ei ole koko aikaa ikävä, vaan ihana ja normaali n 95% ja vain 5% ajasta tuollainen ikävä. Jos olisi enemmän, kuten ehkä ajan kanssa käy, niin olisi enemmän perusteita ja helpompi erota.

Tällä hetkellä juuri mietin eroa, kun mies suuttui ja pitää nyt mykkäkoulua, kun huomautin, että minä maksan nykyään jostain syystä hänen asumisensa vaikka hän käy töissä ja minä en. Ei kai nyt sentään ole liikaa vaadittu, että aikuinen työssäkäyvä mies huolehtisi sellaisista omista asioistaan itsekin.