Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein aikaa pariskuntana ilman lapsia?
25.07.2016 |
Ja minkä ikäiset lapset?
Meillä liian vähän, ehkä kerran 4kk päästään johonkin ilman lasta. Siis ihan vaan pariksi tunniksi. Ja nyt kun on vauva niin ilman isompaa päästään johonkim saman verran, sehän on vähän niin kuin kahdestaan kun on vaan yksi vauva kärryissä.
Iltamenossa oltiin viimeksi 2014, silloinkin tultiin kotiin nukkumaan ja aamulla lapsi herätti. Tai no jos synnyttämistä ei lasketa, käytiin yöllä sopivasti synnyttämässä ja aamukasilta oli isä taas isompaa hoitamassa.
Parisuhde on voinut suht ok viimeset 5v mutta nyt tuntuu rämpimiseltä. Lapset on tietty ihan eri rytmeissä, aina jompikumpi hereillä paitsi klo 03 yöllä. Hoitoapua on tasan niihin pakollisiin, kuten synnyttämiseen, muuten ketään ei haluta tulla. Iso on arka olemaan hoidossa kun ei juurikaan ole ollut, yökyläily ei tule kysymykseen.
Sanokaa nyt että teitä on muitakin... Ja ei, ei huvita palkata lastenlikkaa, niin huonosti ei vielä mene että tarttis maksaa monta kymppiä että saadaan hetki kaksin.
Kommentit (53)
Mä haluaisin moista, mutta mies ei kaipaa sitä samalla lailla ja se loukkaa minua. Ei sitten, jos noiden sotkusuiden seura on sulle tärkeämpää, etkä ole enää aikuinen. On asiasta puhuttu, mutta selvästi mä olisin jättämässä lapset noin vain, mies on selvästi enemmän tunteella liikkeellä asiassa, enkä mä jaksa sitä, että meidän vapaalla pitää murehtia lasten asioista, niin en sitten koita saada murehtivaa miestä minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä olen sitten varmaan superäiti kans kun viimesen kerran lapsi oli yöhoidossa 2.5v sitten, sen jälkeen isäni ilmoitti ettei enää ota hoitoon koska lapsi itki. Lähinnä sääliksi käy lasta jos ei ikävässä osattu lohduttaa. Meillä on kaikki sukulaiset vieressä mutta tervetulleita on lapset vain vanhempien hoitamina. Ei vaan tykkää kukaan lapsista niin että haluis hetkeksi puuhailemaan sellaisen kanssa.
Ja pakkohan sitä on vaan jaksaa. Välillä itkettää kun tajuaa että nyt on mennyt kolme viikkoa eikä olla sekuntiakaan oltu ilman yhtä lasta hereillä.
Meillä oli monta vuotta niin, ettei kahdestaan päästy oikeastaan mihinkään, kun yhdellä lapsista on diabetes ihan pienestä pitäen ja kukaan ei vaivautunut opettelemaan hoitoa. Vasta kun hän oppi itse jollain lailla huolehtimaan itsestään, oli mahdollisuus olla hetki pois kahden kesken. Nyt lapset on jo isoja ja voimme olla kahdestaan melkein milloin vaan, käydä reissuilla ym. Äkkiä se aika sitten meni näin jälkikäteen katsottuna, vaikka silloin tuntui loputtomalta ja välillä vähän katkeraltakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On meitä muitakin. Enkä olisi uskonut, että koululaisten kanssa sitä parisuhdeaikaa on kotona lähes mahdoton löytää, pienten kanssa se onnistui paremmin. Mutta kuten yllä todettiin, nopeasti nämä vuodet menee.
Eipä ole lapsen syntymän jälkeen ollut kuin pari kertaa mahdollista käydä yhdessä ravintolassa syömässä tai kaupungilla hetken ajan ilman lasta.
Lapsi on 2,5 -vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lounaalle ollaan päästy kaksistaan noin kerran pari kuussa keskimäärin. Siinä se sitten aika lailla onkin ollut viimeiset pari kolme vuotta. Lapset on sen verran iltavirkkuja, ettei edes iltaisin ole yleensä yhteistä aikaa ja viikonloput menee muutenkin aika pitkälti vuorotellen univelkoja nukkuessa. Jonkin verran on saatavilla hoitoapua, mutta kaikki se on pitänyt käyttää töissä käyntiin, kun on vähän hankalat työkuviot. Parisuhdeaika kyllä tulisi tarpeeseen.
Jos ei saa neuvoa palkkaamaan hoitajaa, niin mitäs sitten? Ei kai teillä muutakaan vaihtoehtoa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on 1,5-vuotias. Olemme puolentoista vuoden aikana olleet pariskuntana "liikenteessä" kolme kertaa, yhteensä noin kymmenen tuntia.
Muutaman kerran vuodessa. Tänään päästään leffaan :-) Joskus mun vanhemmat hoitaa, mutta käytämme myös lastenhoitajaa. Minusta siinä ei ole mitään säälittävää, vaan näen sen fiksuna.
Nuorempi 3-vuotias eikä ole vielä ollut yökylässä eikä noin pienen mielestäni vielä tarvitsekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka kuukausi meillä on yö ilman lasta. Mummo on niin innokas että ottais lapsukaisen joka viikonloppu jos antais :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kovinkaan usein.Ehkä kerran 2kk? Mies on reissutyössä ja viikkokunnissa,ja ite pyöritän yksin arkea,ja yritän myös käydä töissä.Lapsia on kaksi,ja molemmat huonoja nukkumaan.Pienempi nukkui käytännössä tunnin pätkissä koko ensimmäisen ikävuotensa,eikä isä auttanut edes viikonlppuisin.Lapsenvahtia olisi kyllä kovasti kaivattu.
Nyt lapset ovat jo 4v ja 2v. ja osaavat olla mummolassa yökylässä.Mutta asiat ovat nyt vain siinä mallissa että olen niin katkeroitunut miehelleni,että en oikeastaan enää halua viettää aikaa hänen kanssaan,saati sitten lähteä mihinkään,vaikka mahdollisuus olisi.
Miksei täällä ole samanlaista lastenhoito- ja lapsenlikkakulttuuria kuin usassa? Siellä vanhempien deittailua pidetään tärkeänä.
Onpa ihan saatanan karmeaa! Onneksi ei lapsia. Eikä tule.
Meillä ei ole 1,5 vuoteen ollut hetkeäkään parisuhdeaikaa. Lapset on 3,6 ja 8 vuotiaat. Aiemmin oli vähän kun oli edes mummo joka otti edes yhden lapsen yökylään joskus. Muutaman kerran ravintolassa päästiin käymään syömässä.
Kerran pari vuodessa yö ilman lapsia ja kerran pari kuussa pari tuntia kerrallaan ilman lapsia (tai ilman isompia lapsia eli vauva mukana). Joka ikinen ilta on parisuhdeaikaa, kun lapsilla on selvä nukkumaanmenoaika, josta joustetaan vain poikkeustapauksissa. Tarviiko sitä välttämättä mihinkään lähteä, voihan aikaa viettää kotonakin kahdestaan.
Lapsia seitsemän puolivuotiaasta yläkoululaiseen. On kyllä tiedostettu, että meillä on mahtava tukiverkko, jota vielä täydennetään palkatulla lapsenvahdilla. Ja vastaavasti hoidetaan sitten muiden lapsia, jotta hekin saavat lapsetonta aikaa.
Vierailija kirjoitti:
On meitä muitakin. Enkä olisi uskonut, että koululaisten kanssa sitä parisuhdeaikaa on kotona lähes mahdoton löytää, pienten kanssa se onnistui paremmin. Mutta kuten yllä todettiin, nopeasti nämä vuodet menee.
En tarkoita ilkeillä tai viisastella, mutta eikö koululaiset voi jättää välillä yksin kotiin tunniksi pariksi ja käydä yhdessä vaikka lenkillä tai syömässä?
Älä täältä vaan kysy. Tällä palstalla käy vain superäitejä, jotka eivät tarvitse parisuhdeaikaa ja joiden mielestä moinen on lasten hylkäämistä.