Mies halusi lapsen ja nyt ei enää haluakaan? En tiedä mitä tehdä?
Ollaan oltu pitkään yhdessä ja suhteemme on ollut kaikin puolin hyvä. Noin neljä vuotta sitten päätettiin, että vauva saa tulla, jos on tullakseen. Tulin raskaaksi heti ekasta kierrosta, mutta raskaus päättyi kohtukuolemaan. Se oli niin minulle kun miehellekin kova paikka.
Nyt minusta on jo jonkin aikaa tuntunut, että haluaisin yrittää uudestaan, josko raskaus sujuisi tällä kertaa paremmin. Mies sen sijaan on nyt sanonut, ettei haluakaan lasta. On kuulemma tullut toisiin ajatuksiin. Kuulemma ehkä joskus tulevaisuudessa, mutta sitäkään ei lupaa varmaksi vaan ainoastaan ehkä, joka voi olla sitten myöhemminkin todellisuudessa ei. Mulla alkaa olla sen verran ikää, että ne lapset kannattais tehdä nyt tai ainakin päätös haluaako niitä oikeasti, koska jos mun pitäis koittaa etsiä vielä uus mieskin niin kiire todellakin tulee.
Rakastan miestäni ja tuntuu todella pahalta edes ajatella elämää ilman häntä. Toisaalta olisin kyllä vauvankin halunnut, mutta onkohan sen arvoista etsiä uusi mies, varsinkin kun nykyisen mieheni kaltaista on varmasti vaikea löytää.
Kommentit (13)
Oleelisinta varmaan miettiä onko se lapsi tai useampi sulle ihan ehdoton vai voitko elää ilman. Jos jäät vaan siinä toivossa, että mies muuttaa mieltään jonain päivänä niin todennäköisesti katkeroidut, jos sitä ei tapahdukaan.
On myös mahdolllista, ettei miehesi ole vielä toipunut siitä kohtukuolemasta eikä siksi halua vielä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Oleelisinta varmaan miettiä onko se lapsi tai useampi sulle ihan ehdoton vai voitko elää ilman. Jos jäät vaan siinä toivossa, että mies muuttaa mieltään jonain päivänä niin todennäköisesti katkeroidut, jos sitä ei tapahdukaan.
On myös mahdolllista, ettei miehesi ole vielä toipunut siitä kohtukuolemasta eikä siksi halua vielä lapsia.
En oikeastaan tiedä onko se lapsi ihan ehdoton. Aina olen ajatellut haluavani yhden lapsen, mutten tosiaan siitä yhdestä enempää, mies tietää tämän. Tosin meidän tapauksessa kaksosten riskikin on olemassa, koska minä ja mies ollaan molemmat kaksosia ja lisäksi on tiedossa, että mulla irtoaa usein useampi munasolu.
Tuokin on tietysti mahdollista, ettei mies ole vielä päässyt yli siitä kohtukuolemasta. Pitääpä "kuulostella" itseäni ja keskustella vielä miehenkin kanssa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jatkat elämää miehesi kanssa, mutta etsit lapselle isän muualta?
Jos ihan tosissasi ehdotit, niin mitenhän tämä onnistuisi?
Pettäminen on ihan ehdoton ei, jos jompi kumpi pettää niin meidän suhde ei enää sen jälkeen jatku. En myöskään pidä siitä ajatuksesta, että salaa jättäisin ehkäisyn pois (tätä on muutama ystävä ehdottanut) ja sanoisin vaan ehkäisyn pettäneen. Haluan sen lapsen olevan toivottu molempien puolelta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Entä jos saisitkin kaksoset?
Olisi varmasti ensin järkytys, mutta eiköhän siihen ajatukseen sopeutuis raskausaikana, vaikka varmasti raskaampaa olis kun yhden kanssa.
ap
1. Kaksosten vanhempana on raskaampaa kuin kahden yksöslapsen vanhempana, muut tekijät vakioituna. Sellainen rauhallinen yksilapsisesn perheen elämä, jonka olet mahdollisesti kuvitellut, ei ole mahdollista.
2. Jos lapsen saaminen ei ole sinulle aivan välttämätöntä, en eroaisi. Väitän, että hyvät parisuhteet ovat arvokkaampia kuin se, mitä lapsi voi tuoda.
3. Hätiköinti ei kannata suuntaan eikä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
1. Kaksosten vanhempana on raskaampaa kuin kahden yksöslapsen vanhempana, muut tekijät vakioituna. Sellainen rauhallinen yksilapsisesn perheen elämä, jonka olet mahdollisesti kuvitellut, ei ole mahdollista.
2. Jos lapsen saaminen ei ole sinulle aivan välttämätöntä, en eroaisi. Väitän, että hyvät parisuhteet ovat arvokkaampia kuin se, mitä lapsi voi tuoda.
3. Hätiköinti ei kannata suuntaan eikä toiseen.
Tiedän siis kyllä, ettei kaksosten kanssa ole lähellekään niin helppoa kun yhden kanssa. Suvussa on useampia kaksosia ja siskollani on nyt 2v kaksoset. Kyseiset kaksoset on olleet alusta saakka ns. helppoja lapsia, mutta silti siskollani ja miehellään on ollut raskasta.
Mikäli meille tulisi kaksoset niin meidän on kyllä mahdollista esim. palkata apua, jos ja kun itsenään ja läheisten avulla ei pärjättäis.
Tuota olen myös paljon miettinyt, että jos eroan nykyisestä miehestäni niin löydänkö toista hänen kaltaistaan. On kai se mahdollista, mutta tuntuu epätodennäköiseltä.
En tosiaan hätiköimällä ajatellut päätöstä tehdä suuntaan enkä toiseen. Jos tietäisin varmaksi, että ihan ehdottomasti haluan lapsen niin se olisi eri asia. Nyt olen vähän kahden vaiheilla, toki jos mies näyttäisi vihreää valoa lapselle niin suostuisin, mutten tiedä olisiko se niin suuri menetys, jos en saisikaan yhtään lasta.
ap
Mä lähtisin suhteesta ja tekisin lapsen yksinäni vastaavassa tilanteessa. Mulle tosin on aina ollut selvää, että haluan lapsen ja jos en edes saisi mahdollisuutta siihen niin katkeroituisin jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Mä lähtisin suhteesta ja tekisin lapsen yksinäni vastaavassa tilanteessa. Mulle tosin on aina ollut selvää, että haluan lapsen ja jos en edes saisi mahdollisuutta siihen niin katkeroituisin jossain vaiheessa.
Tämä!
Muista, että mies voi myös päättää vasta 40v:nä, että haluaa lapsen. Mites sitten suu pannaan, kun mies lähtee ja sitä lastakaan ei ole?
Jätä se sika!