Alkaisiko seurustelemaan 40 vuotiaan sairaseläkeläisen kanssa joka asuu vielä äitinsä kanssa? Miksi tai mikset seurustelisi/tapailisi?

Mistä syystä sairaseläkkeellä? Tämä on tärkeä, koska syystä riippuu paljon.

Ei kiitos.

Oma kämppä pitää olla ja muutenkin sellaiset tulot, että pärjää.

Itse teen kovasti hommia joten ajatus siitä että joku maleksii 24/7 mammansa helmoissa on totaalinen turn off.

Jos ihminen ei 40 vuotiaana ole saanut ns napanuoraa katki, ei se ikinä katkea.

Sairaseläkkeen syy olisi tärkeää tietää jos lähtisin kelkkaasi, ihan vähäinen syy ei nimittäin toisi sympatiapisteitä täältä. Äiteen kanssa asuminen on myös aika paha juttu, mutta toisaalta jos talossa on reilusti tilaa ja äitisi tarvitsee apua arkiaskareissa, niin se on ihan ok. Ihan fiksuahan se silloin olisi ja perheensä kanssa hyvin pärjäävä miehen pitää ollakin. Kaikki muu onkin sitten kysymysmerkkiä.

Olen itse yrittäjä ja en voisi kuvitellakaan jääväni pois töistä ainakaan 10-15 vuoteen, joten kotona ilman todellisen hyvää syytä maleksiva mies ei olisi minulle se ensimmäinen ja paras vaihtoehto. Mukanani samassa paketissa tulee myös kolme lasta ainakin vuoroviikoin, joten en tiedä miten tulisit pärjäämään lasten kanssa.

N39

Sairauden syy tässä lienee olennaisinta sekä se miksi asut äidilläsi. Näillä tiedoilla en voi vastata.

Riippuu mm.näistä:

Miksi sairaseläkkeellä?

Miksi asuu vielä kotona, onko asunut koskaan yksin?

Millaiset ovat asumisjärjestelyt sen äitikullan kanssa? Jokuhan voi asua yhdessä ihan sen takia, että viihtyvät yhdessä ilman mitään peräkammariuden vikaa. Tai onko asumismuoto esim. omakotitalo, jossa oma asunto, joka on pyörätuolille remontoitu sopivaksi.

Millainen tuo äitikulta on?

Millainen on luonne?

Mitkä ovat mielenkiinnon kohteet yms.

Täytyy sanoa, että valitettavasti en lapsen isäksi ihan ensimmäiseksi valitsisi sairaseläkkeellä olevaa. Jos minulle kävisi huonosti, joutuisin onnettomuuteen, minä joutuisin sairaseläkkeelle, tai kuolla kupsahtaisin, niin olisi silloin lasten isällä varaa lasten harrastuksiin, into ja voimia lasten kasvatukseen yms. Toki sairaseläkeläiselläkin voi olla pääomatuloja yms.

Nyt kun kuitenkin olen jo omat lapseni tehneet ja vaikka olen lasten isästä eronnutkin, niin kuitenkin lapsillamme on kaksi huoltajaa, niin _seurustelukumppania_ valitessa ei tarvitse enää olla niin tarkka: esim. mies saa juoda rauhassa kännejä välillä, jos asutaan eri osoitteissa. lapseni isältä, eikä hänkään minulta, olisi hyväksynyt sellaista käytöstä.

En todellakaan. Ainakaan jos kyse mt-ongelmista.

Ikävä sanoa, mutta en. Sairaseläke ei vielä automaattisesti karsi miestä pois, on eri asia olla sairaseläkkeellä esim onnettomuudessa loukkaantumisen vuoksi, kuin mielenterveysongelman. Toisen kanssa voi ehkä jopa elää suht normaalia elämää.

Pahempi turn-off on äidin kanssa eläminen. Äiti saattaa olla hyvin kiinni pojassaan ja riippuvainen tästä tai toisinpäin. Äiti on pojalle todennäköisesti se "elämän nainen" ja uutta tyttöystävää verrataan tähän jatkuvasti. Äiti myös suurella todennäköisyydellä on passannut poikansa pilalle, ts tämä ei osaa/halua tehdä ruokaa, siivota jne.

Kolmantena tulee omalla kohdallani taloudelliset seikat, olen itse matalapalkka-alalla joten en haluaisi tinkiä jo nyt vaatimattomasta elämäntyylistäni ja joutua elättämään ketään. En tosin tiedä, paljonko sairaseläkettä yleensä maksetaan.

Luulen että parhaiten löydät naisen "omanlaistesi" joukosta. Onhan noita peräkammarintyttöjäkin olemassa. Työssäkäydä itsenäinen nainen on aika vaikea "napata" noilla spekseilläsi.

En valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Mistä syystä sairaseläkkeellä? Tämä on tärkeä, koska syystä riippuu paljon.

Eli mt-ongelmat automaattisesti vai poissuljettuja??

Vierailija kirjoitti:

Sairaseläkkeen syy olisi tärkeää tietää jos lähtisin kelkkaasi, ihan vähäinen syy ei nimittäin toisi sympatiapisteitä täältä. Äiteen kanssa asuminen on myös aika paha juttu, mutta toisaalta jos talossa on reilusti tilaa ja äitisi tarvitsee apua arkiaskareissa, niin se on ihan ok. Ihan fiksuahan se silloin olisi ja perheensä kanssa hyvin pärjäävä miehen pitää ollakin. Kaikki muu onkin sitten kysymysmerkkiä.

Olen itse yrittäjä ja en voisi kuvitellakaan jääväni pois töistä ainakaan 10-15 vuoteen, joten kotona ilman todellisen hyvää syytä maleksiva mies ei olisi minulle se ensimmäinen ja paras vaihtoehto. Mukanani samassa paketissa tulee myös kolme lasta ainakin vuoroviikoin, joten en tiedä miten tulisit pärjäämään lasten kanssa.

N39

Vähäisistä syistä ei pääse sairauseläkkeelle... Ja ne psyykkiset sairaudet eivät myöskään ole vähäisi syitä. Itse olen vaikean pakko-oireisen häiriön takia väliaikaisella eläkkeellä. Olisin varmaan matkalla kohti pysyvää eläkettä, ellen olisi saanut psykoterapiapäätöstä. Psykoterapiaa kun ei ole helppo saada vaikka sairaus olisi vaikeakin.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sanoa, mutta en. Sairaseläke ei vielä automaattisesti karsi miestä pois, on eri asia olla sairaseläkkeellä esim onnettomuudessa loukkaantumisen vuoksi, kuin mielenterveysongelman. Toisen kanssa voi ehkä jopa elää suht normaalia elämää.

Pahempi turn-off on äidin kanssa eläminen. Äiti saattaa olla hyvin kiinni pojassaan ja riippuvainen tästä tai toisinpäin. Äiti on pojalle todennäköisesti se "elämän nainen" ja uutta tyttöystävää verrataan tähän jatkuvasti. Äiti myös suurella todennäköisyydellä on passannut poikansa pilalle, ts tämä ei osaa/halua tehdä ruokaa, siivota jne.

Kolmantena tulee omalla kohdallani taloudelliset seikat, olen itse matalapalkka-alalla joten en haluaisi tinkiä jo nyt vaatimattomasta elämäntyylistäni ja joutua elättämään ketään. En tosin tiedä, paljonko sairaseläkettä yleensä maksetaan.

Luulen että parhaiten löydät naisen "omanlaistesi" joukosta. Onhan noita peräkammarintyttöjäkin olemassa. Työssäkäydä itsenäinen nainen on aika vaikea "napata" noilla spekseilläsi.

Tarkoitatko ettei mt-ongelmaisen kanssa voi elää normaalia elämää? :( Kyllä voi. Miksi meitä aina pidetään ihan sekaisin olevina? Itse olen fiksu yliopistolla hieman opiskeleva nainen. Minulla on silti psyykkinen sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sanoa, mutta en. Sairaseläke ei vielä automaattisesti karsi miestä pois, on eri asia olla sairaseläkkeellä esim onnettomuudessa loukkaantumisen vuoksi, kuin mielenterveysongelman. Toisen kanssa voi ehkä jopa elää suht normaalia elämää.

Pahempi turn-off on äidin kanssa eläminen. Äiti saattaa olla hyvin kiinni pojassaan ja riippuvainen tästä tai toisinpäin. Äiti on pojalle todennäköisesti se "elämän nainen" ja uutta tyttöystävää verrataan tähän jatkuvasti. Äiti myös suurella todennäköisyydellä on passannut poikansa pilalle, ts tämä ei osaa/halua tehdä ruokaa, siivota jne.

Kolmantena tulee omalla kohdallani taloudelliset seikat, olen itse matalapalkka-alalla joten en haluaisi tinkiä jo nyt vaatimattomasta elämäntyylistäni ja joutua elättämään ketään. En tosin tiedä, paljonko sairaseläkettä yleensä maksetaan.

Luulen että parhaiten löydät naisen "omanlaistesi" joukosta. Onhan noita peräkammarintyttöjäkin olemassa. Työssäkäydä itsenäinen nainen on aika vaikea "napata" noilla spekseilläsi.

Tarkoitatko ettei mt-ongelmaisen kanssa voi elää normaalia elämää? :( Kyllä voi. Miksi meitä aina pidetään ihan sekaisin olevina? Itse olen fiksu yliopistolla hieman opiskeleva nainen. Minulla on silti psyykkinen sairaus.

Jos on mt-ogelman vuoksi eläkkeellä, en usko että voi elää normaalia elämää kun työntekokaan ei onnistu. Sinä ilmeisesti pystyt elämään, koska opiskelet yliopistossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sanoa, mutta en. Sairaseläke ei vielä automaattisesti karsi miestä pois, on eri asia olla sairaseläkkeellä esim onnettomuudessa loukkaantumisen vuoksi, kuin mielenterveysongelman. Toisen kanssa voi ehkä jopa elää suht normaalia elämää.

Pahempi turn-off on äidin kanssa eläminen. Äiti saattaa olla hyvin kiinni pojassaan ja riippuvainen tästä tai toisinpäin. Äiti on pojalle todennäköisesti se "elämän nainen" ja uutta tyttöystävää verrataan tähän jatkuvasti. Äiti myös suurella todennäköisyydellä on passannut poikansa pilalle, ts tämä ei osaa/halua tehdä ruokaa, siivota jne.

Kolmantena tulee omalla kohdallani taloudelliset seikat, olen itse matalapalkka-alalla joten en haluaisi tinkiä jo nyt vaatimattomasta elämäntyylistäni ja joutua elättämään ketään. En tosin tiedä, paljonko sairaseläkettä yleensä maksetaan.

Luulen että parhaiten löydät naisen "omanlaistesi" joukosta. Onhan noita peräkammarintyttöjäkin olemassa. Työssäkäydä itsenäinen nainen on aika vaikea "napata" noilla spekseilläsi.

Tarkoitatko ettei mt-ongelmaisen kanssa voi elää normaalia elämää? :( Kyllä voi. Miksi meitä aina pidetään ihan sekaisin olevina? Itse olen fiksu yliopistolla hieman opiskeleva nainen. Minulla on silti psyykkinen sairaus.

Jos on mt-ogelman vuoksi eläkkeellä, en usko että voi elää normaalia elämää kun työntekokaan ei onnistu. Sinä ilmeisesti pystyt elämään, koska opiskelet yliopistossa.

niin, minä olen väliaikaisella eläkkeellä. Ja kyllä mt-sairaskin pystyy tekemäänn normaaleja asioita jaksamisen mukaan. Vaikka olisi sairauseläkkeellä, niin voi silti tehdä muutaman työpäivän aina silloin tällöin. Työnteko joka päivä on tietenkin mahdotonta sairauden takia, mutta esim kodinhoitaminen, muu normaali elämä jaksamisen mukaan onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sanoa, mutta en. Sairaseläke ei vielä automaattisesti karsi miestä pois, on eri asia olla sairaseläkkeellä esim onnettomuudessa loukkaantumisen vuoksi, kuin mielenterveysongelman. Toisen kanssa voi ehkä jopa elää suht normaalia elämää.

Pahempi turn-off on äidin kanssa eläminen. Äiti saattaa olla hyvin kiinni pojassaan ja riippuvainen tästä tai toisinpäin. Äiti on pojalle todennäköisesti se "elämän nainen" ja uutta tyttöystävää verrataan tähän jatkuvasti. Äiti myös suurella todennäköisyydellä on passannut poikansa pilalle, ts tämä ei osaa/halua tehdä ruokaa, siivota jne.

Kolmantena tulee omalla kohdallani taloudelliset seikat, olen itse matalapalkka-alalla joten en haluaisi tinkiä jo nyt vaatimattomasta elämäntyylistäni ja joutua elättämään ketään. En tosin tiedä, paljonko sairaseläkettä yleensä maksetaan.

Luulen että parhaiten löydät naisen "omanlaistesi" joukosta. Onhan noita peräkammarintyttöjäkin olemassa. Työssäkäydä itsenäinen nainen on aika vaikea "napata" noilla spekseilläsi.

Tarkoitatko ettei mt-ongelmaisen kanssa voi elää normaalia elämää? :( Kyllä voi. Miksi meitä aina pidetään ihan sekaisin olevina? Itse olen fiksu yliopistolla hieman opiskeleva nainen. Minulla on silti psyykkinen sairaus.

Voi varmaan, mutta se voisi olla vähän oman pään hakkaamista seinää ja huonojen aikojen odottelua, eli ei kiitos. Valitettavasti mt-ongelmaiset saattavat olla hyvin hankalia ihmisiä ja lääkityksessään niin kiinni, että en haluaisi sellaista epävarmuutta elämääni. Olisin varmasti koko ajan varpaillani ja tuntosarvet pystyssä odottamassa milloin sairaus alkaa taas tulemaan läpi ja sellaista en todellakaan halua. Ainakaan saman katon alle en muuttaisi, kaveriksi voisin ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sanoa, mutta en. Sairaseläke ei vielä automaattisesti karsi miestä pois, on eri asia olla sairaseläkkeellä esim onnettomuudessa loukkaantumisen vuoksi, kuin mielenterveysongelman. Toisen kanssa voi ehkä jopa elää suht normaalia elämää.

Pahempi turn-off on äidin kanssa eläminen. Äiti saattaa olla hyvin kiinni pojassaan ja riippuvainen tästä tai toisinpäin. Äiti on pojalle todennäköisesti se "elämän nainen" ja uutta tyttöystävää verrataan tähän jatkuvasti. Äiti myös suurella todennäköisyydellä on passannut poikansa pilalle, ts tämä ei osaa/halua tehdä ruokaa, siivota jne.

Kolmantena tulee omalla kohdallani taloudelliset seikat, olen itse matalapalkka-alalla joten en haluaisi tinkiä jo nyt vaatimattomasta elämäntyylistäni ja joutua elättämään ketään. En tosin tiedä, paljonko sairaseläkettä yleensä maksetaan.

Luulen että parhaiten löydät naisen "omanlaistesi" joukosta. Onhan noita peräkammarintyttöjäkin olemassa. Työssäkäydä itsenäinen nainen on aika vaikea "napata" noilla spekseilläsi.

Tarkoitatko ettei mt-ongelmaisen kanssa voi elää normaalia elämää? :( Kyllä voi. Miksi meitä aina pidetään ihan sekaisin olevina? Itse olen fiksu yliopistolla hieman opiskeleva nainen. Minulla on silti psyykkinen sairaus.

Entä jos olisit äidin/isän kanssa asuva 40 v. eläkeläinen? Aivan sama asia, kuin itsenäinen opiskeleva ihminen? Mielenterveysongelmaisia ja ongelmia kun on aika paljon erilaisia ja eri tasoisia, noin vinkkinä...

Etsi itsesi kaltainen nainen ap. Jokaiselle tasoisensa.

Samaa mieltä kuin muut. Jos äiti on vaikka sairas ja autat häntä ja olet vasta sinne muuttanut niin en pitäisi niin pahana kuin se, ettei ole koskaan muuttanut kotoa pois.

ja eläkehomma riippuu syystä, tosin aika paha mielenterveysongelma pitää olla, että eläkkeelle pääsee. Aika raskasta elämä jos toinen on aina vaan masentunut tai harhainen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaseläkkeen syy olisi tärkeää tietää jos lähtisin kelkkaasi, ihan vähäinen syy ei nimittäin toisi sympatiapisteitä täältä. Äiteen kanssa asuminen on myös aika paha juttu, mutta toisaalta jos talossa on reilusti tilaa ja äitisi tarvitsee apua arkiaskareissa, niin se on ihan ok. Ihan fiksuahan se silloin olisi ja perheensä kanssa hyvin pärjäävä miehen pitää ollakin. Kaikki muu onkin sitten kysymysmerkkiä.

Olen itse yrittäjä ja en voisi kuvitellakaan jääväni pois töistä ainakaan 10-15 vuoteen, joten kotona ilman todellisen hyvää syytä maleksiva mies ei olisi minulle se ensimmäinen ja paras vaihtoehto. Mukanani samassa paketissa tulee myös kolme lasta ainakin vuoroviikoin, joten en tiedä miten tulisit pärjäämään lasten kanssa.

N39

Vähäisistä syistä ei pääse sairauseläkkeelle... Ja ne psyykkiset sairaudet eivät myöskään ole vähäisi syitä. Itse olen vaikean pakko-oireisen häiriön takia väliaikaisella eläkkeellä. Olisin varmaan matkalla kohti pysyvää eläkettä, ellen olisi saanut psykoterapiapäätöstä. Psykoterapiaa kun ei ole helppo saada vaikka sairaus olisi vaikeakin.

Olen pahoillani, mutta noilla meriiteillä en olisi kiinnostunut. Liian hankalaa. En halua olla kenenkään henkilökohtainen hoitaja ja avustaja, vaan haluan ehjän ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sanoa, mutta en. Sairaseläke ei vielä automaattisesti karsi miestä pois, on eri asia olla sairaseläkkeellä esim onnettomuudessa loukkaantumisen vuoksi, kuin mielenterveysongelman. Toisen kanssa voi ehkä jopa elää suht normaalia elämää.

Pahempi turn-off on äidin kanssa eläminen. Äiti saattaa olla hyvin kiinni pojassaan ja riippuvainen tästä tai toisinpäin. Äiti on pojalle todennäköisesti se "elämän nainen" ja uutta tyttöystävää verrataan tähän jatkuvasti. Äiti myös suurella todennäköisyydellä on passannut poikansa pilalle, ts tämä ei osaa/halua tehdä ruokaa, siivota jne.

Kolmantena tulee omalla kohdallani taloudelliset seikat, olen itse matalapalkka-alalla joten en haluaisi tinkiä jo nyt vaatimattomasta elämäntyylistäni ja joutua elättämään ketään. En tosin tiedä, paljonko sairaseläkettä yleensä maksetaan.

Luulen että parhaiten löydät naisen "omanlaistesi" joukosta. Onhan noita peräkammarintyttöjäkin olemassa. Työssäkäydä itsenäinen nainen on aika vaikea "napata" noilla spekseilläsi.

Tarkoitatko ettei mt-ongelmaisen kanssa voi elää normaalia elämää? :( Kyllä voi. Miksi meitä aina pidetään ihan sekaisin olevina? Itse olen fiksu yliopistolla hieman opiskeleva nainen. Minulla on silti psyykkinen sairaus.

Voi varmaan, mutta se voisi olla vähän oman pään hakkaamista seinää ja huonojen aikojen odottelua, eli ei kiitos. Valitettavasti mt-ongelmaiset saattavat olla hyvin hankalia ihmisiä ja lääkityksessään niin kiinni, että en haluaisi sellaista epävarmuutta elämääni. Olisin varmasti koko ajan varpaillani ja tuntosarvet pystyssä odottamassa milloin sairaus alkaa taas tulemaan läpi ja sellaista en todellakaan halua. Ainakaan saman katon alle en muuttaisi, kaveriksi voisin ottaa.

No itsellä on psyykkinen sairaus, säännöllistä lääkitystä ei ole, käyn psykoterapiassa ja elän normaalia elämää jaksamisen mukaan. Ennakkoluuloiset saattavat myös olla vaikeita ihmisiä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaseläkkeen syy olisi tärkeää tietää jos lähtisin kelkkaasi, ihan vähäinen syy ei nimittäin toisi sympatiapisteitä täältä. Äiteen kanssa asuminen on myös aika paha juttu, mutta toisaalta jos talossa on reilusti tilaa ja äitisi tarvitsee apua arkiaskareissa, niin se on ihan ok. Ihan fiksuahan se silloin olisi ja perheensä kanssa hyvin pärjäävä miehen pitää ollakin. Kaikki muu onkin sitten kysymysmerkkiä.

Olen itse yrittäjä ja en voisi kuvitellakaan jääväni pois töistä ainakaan 10-15 vuoteen, joten kotona ilman todellisen hyvää syytä maleksiva mies ei olisi minulle se ensimmäinen ja paras vaihtoehto. Mukanani samassa paketissa tulee myös kolme lasta ainakin vuoroviikoin, joten en tiedä miten tulisit pärjäämään lasten kanssa.

N39

Vähäisistä syistä ei pääse sairauseläkkeelle... Ja ne psyykkiset sairaudet eivät myöskään ole vähäisi syitä. Itse olen vaikean pakko-oireisen häiriön takia väliaikaisella eläkkeellä. Olisin varmaan matkalla kohti pysyvää eläkettä, ellen olisi saanut psykoterapiapäätöstä. Psykoterapiaa kun ei ole helppo saada vaikka sairaus olisi vaikeakin.

Olen pahoillani, mutta noilla meriiteillä en olisi kiinnostunut. Liian hankalaa. En halua olla kenenkään henkilökohtainen hoitaja ja avustaja, vaan haluan ehjän ihmisen.

Kuka nyt sitten on ehjä ja kuka ei? Jättäisitkö puolisosi jos hänelle tulisi psyykkinen sairaus?