Lue keskustelun säännöt.
Miten te työttömät jaksatte?
25.07.2016 |
Vähitellen alkaa masentaa, kun missään ei ole tarvetta työpanokselleni. Yksinhän en tilanteessa ole, mutta sanokaa joku jotain piristävää. Tylyttäjät voivat pitää suunsa ummessa.
Kommentit (22)
En varmaan jaksaisikaan jos ajattelisin kokoajan vain työtä ja arvottaisin oman persoonani työttömyyden tai työllisyyden kautta. Mutta minä en käytäkkään jokaista hereilläolon hetkeä työhakemusten lähettelyyn, cv:n hiomiseen ja hissipuheen harjoitteluun. Elän ihan normaalia elämää, käyn lenkillä, kaupoissa, tapaan ystäviä ja iltaisiin silloin tällöin selailen työpaikkoja ja lähettelen hakemuksen tai pari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et ole yksin eikä vika ole sinussa. Nauti elämästä nyt niin paljon kuin pystyt. Haistata kakit koko mädälle yhteiskunnalle.
Ihna hyvin. Paljon ennemmin olen työtön kuin alistun porvarin orjaksi suurpääoman palvelukseen.
eipä ne kauaa anna työttömänä olla. laittavat orjatöihin paskapaikkaan.
No joo, mutta kun palkkapäivä olisi ihan kiva ja kiitos vaan, on mulla elämässä muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin hyvin, kiitos! Itse olen jo kohta 50, asunto maksettu, lapset isoja, miehellä hyvät tulot. Viime syksynä jäin työttömäksi, mikä oli kova isku aluksi. Mutta kevään mittaan tajusin, mikä etuoikeus on saada kaikki aika itselleen. Olen liikkunut, harrastanut, lepäillyt, rempannut taloamme... Ihanaa! :)
Jäin vapaaehtoisesti pois työelämästä ja tulen toimeen pääomatuloilla. Aivan mahtavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sulkenut asian pois mielestäni. Siinä auttoi, ettei hakenut enää töitä lainkaan. Viime kesä meni itkutyrskeissä joka toinen päivä, nyt on ollut hyvät fiilikset. Jäin työttömäksi keväällä 2015 ja hain ihan hirveän ahkerasti töitä. Varmaan 200 paikkaa yhteensä, kaukaakin. Haastatteluja sain mukavat 14, joista en saanut yhtään paikkaa. Ei minussa ole mitään vikaa, parissa paikassa pääsin varasijalle. Ongelma oli vaan, että haastateltavia oli se 10 per paikka, kaikki päteviä, kokeneita, osaavia, sanavalmiita, hauskoja, edustavia ja tietysti useimpiin paikkoihin (11/14) valittiin tehtävää valmiiksi hoitanut. Silti ne haastattelut, toiveet, mahalaskut jne. Ne teki itkuisaksi. Syksyllä sain jotain pientä sijaisuutta ja joulun jälkeen päätin hakea uudelleen kouluun paljon työllistävämmälle alalle. Keväällä sitten keskityinkin hakemaan opiskelupaikkaa ja viimeisen hakemuksen laitin helmikuussa, senkin ihan huvin ja urheilun vuoksi. Opiskelupaikka varmistui ja nyt olen onnellisena lillutellut työttömänä odottaen opintojen alkua.
Ap:lle neuvoksi: Sen tiedät itsekin, ettei sinussa ole mitään vikaa. Työpaikat on täynnä surkeita työntekijöitä, pinnareita, epäedustavia jne. Ja ne tyypit saa pitää työpaikkansa ja pahimmassa tapauksessa pitävät itseään jotenkin niin loistavana, että he oikeastaan ovat superihmisiä verrattuna työttömiin. Tunnen itse tosi paljon työttömiä ja suurin osa on aivan yhtä ahkeria ja osaavia, fiksuja, huumorintajuisia ja kaikkea ihan samaa kuin suurin osa työssäkäyvistä. Se on vaan sattumaa, aika ja paikka. Joskus on omia viisaita valintoja taustalla (ala, työnantaja parempana aikana), joskus on vaan joutunut tilanteeseen, jota ei ole voinut ennakoida.
Mutta konkreettisempana neuvona: Jossain vaiheessa kannattaa lopettaa työnhaku tunnetasolla. Ei sitä pää vaan kestä masentumatta. Ala miettiä varasuunnitelmaa. Mitä teet, kun et nyt töitä saa. Kun alat suunnata siihen energiasi ja ajatuksesi, niin olo helpottaa. Voit hyvin jatkaa samalla työnhakua, kun puuhastelet sitä suunnitelma B:tä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Näin työnorjana ajatus työttömyydestä kuulostaa houkuttelevalta, voisi nukkua pitkään ja harrastaa ja nauttia elämästä :)
En miettisi hetkeäkään mitään työpanoksia.
Niinhän sitä minäkin luulin. Ansiosidonnaisella menikin ihan mukavasti ja aluksi voi sanoa tutuille nauttivansa vapaa-ajasta. Tilanteen kroonistuttua rahat eivät riitä mihinkään ja jotenkin nolottaa tämä pitkäaikaistyöttömyys. Tietysti jos olisi toinen puoliso tienamassa ja ilataisin viihdyttämässä, se helpottaisi asiaa. Alkaa pikkuhiljaa olo olla kuin hylkiöllä. Varsinkin kun osa ihmisistä mollaa ihan täysillä ja muut ainakin vähättelee työttämyyttä ellei jopa työtöntäkin. Eipä kukaan kavereistakaan pyydä mukaan entisiin "kalliisiin" harrastuksiin ja huvituksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti tunnistan itsestäni sen omaan "nirvanaan vajoaja" -tyypin. En vaan saa aikaiseksi haettua töitä, eikä ne kauheasti kiinnostaisikaan, kävin aikaisemminkin töissä vain rahan vuoksi. Tietenkin asiaa auttoi että oli itseä kiinnostavaa tekemistä mutta en koskaan kaivannut töihin. IT-alalla kun olet niin puolivuotta on niin suuri ikuisuus että tuskinpa enää helposti sen "hevosen" selkään uudelleen kapuat. Lisäksi sille alalle on tulossa nää "diginatiivit" joten toivo on mennyttä. Alan vaihto on väkisinkin mielessä. Ei vaan keksi mitä sitä nyt "isona" tekis.
M40
Ottaahan tämä mielenterveydelle mutta aion sopeutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäin vapaaehtoisesti pois työelämästä ja tulen toimeen pääomatuloilla. Aivan mahtavaa.
Just tällaisten loisten takia pääomat pitäisi jakaa työtuloksen tehneiden duunareiden palkkoihin.
Vierailija kirjoitti:
eipä ne kauaa anna työttömänä olla. laittavat orjatöihin paskapaikkaan.
Tähän mennessä jo niin pitkään työttömyyttä, että ansiosidonnainen on loppunut. Mikä nyt sitten itse kenellekin on kauan ...
Jos koulutuksesta jotain hyötyä on, niin vähemmän maistereille on orjatyötä tarjolla millään palkalla tai edes palkatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ok.tänään olen pessyt pari mattoa kaupungin pyykkilaiturilla ja laittanut kuivamaan, nyt teen munakasta keräämistäni kantarelleista,välillä poistan kissani päästä ja kaulalta nyppimällä punkkeja ja huomenna lähden naapurin miehen kanssa mustikkaan.
Hameet pitäisi vielä illemmällä pestä ja silittää jne.
Ai niin,uimassa täytyy vielä käydä illemmällä ! (tietysti naapurin miehen kanssa...)
Vierailija kirjoitti:
Jäin vapaaehtoisesti pois työelämästä ja tulen toimeen pääomatuloilla. Aivan mahtavaa.
Siis oletko työtön vai vapaaherra/-rouva mikä lie?
Vierailija kirjoitti:
Erittäin hyvin, kiitos! Itse olen jo kohta 50, asunto maksettu, lapset isoja, miehellä hyvät tulot. Viime syksynä jäin työttömäksi, mikä oli kova isku aluksi. Mutta kevään mittaan tajusin, mikä etuoikeus on saada kaikki aika itselleen. Olen liikkunut, harrastanut, lepäillyt, rempannut taloamme... Ihanaa! :)
Työttömien aatelia ;-)
Loistavasti:) Tosin mä olen vain 1/2 työtön (1/2 eläkkeellä) ja ikääkin jo sen verran että työt on mun mielestä tehty. Ihmettelen päivittäin miten pystyin hoitamaan kodin, 4 lasta, työt, työmatkat yms silloin kun vielä tein pitkää työpäivää!!?? Nyt tuntuu ettei aika riitä mihinkään! Keikkatöitä teen kun huvittaa mutta muuten nautin elämästä.
Aamulla kävin 7 aikaan poimimassa mustikoita ja vadelmia ja join kahvit itsekseni tuossa pihalla ennen kuin muut heräsivät. Sitten kävin uimassa, tein toisen aamiaisen, vein anopin kauppaan, tein lounasta ja paistoin eilisistä lohenjämistä quichen. Tunnin olen löhönnyt ottamassa aurinkoa ja lukemassa (3 kirjaa viikossa). Kohta keittelen kahvit kun mies tulee salilta. Vielä voisi heittää pari mattoa koneeseen ennen kuin on päivällisen aika. Sitten katson Emmerdalen ja illalla menen vielä uudelleen marjaan. Ihan peruspäivä, rauhallisempaakin voisi olla!
En jaksakaan. Koko elämä masentaa. Olen itkenyt sellaisten työpaikkojen perään, joihin minulla ei ole kiinnostusta eikä koulutusta. Olin esim haastattelussa pizzeriaan enkä sinnekään kelvannut. Päivä tolkulla vaan itkin, että oonko oikeesti näin huono ettei mihinkään valita. 7kk työttämyyttä takana ja odotan vain sitä hetkeä, että lakkaan tuntemasta pettymystä. Pettynyt, katkera ja masentunut kuvaavat olotilaani. Vielä kuitenkin jaksan hakea töitä, vaikka näyttää siltä ettei niitä tule.
Toki voisin suorittaa vielä maisterin paperit, mutta mitäpä eroa olisi olla työtön maisteri? Eipä se juuri lisää työpaikkoja omalla alalla. Lähinnä johtajien paikat on maisterin paperien takana.
Vierailija kirjoitti:
Loistavasti:) Tosin mä olen vain 1/2 työtön (1/2 eläkkeellä) ja ikääkin jo sen verran että työt on mun mielestä tehty. Ihmettelen päivittäin miten pystyin hoitamaan kodin, 4 lasta, työt, työmatkat yms silloin kun vielä tein pitkää työpäivää!!?? Nyt tuntuu ettei aika riitä mihinkään! Keikkatöitä teen kun huvittaa mutta muuten nautin elämästä.
Aamulla kävin 7 aikaan poimimassa mustikoita ja vadelmia ja join kahvit itsekseni tuossa pihalla ennen kuin muut heräsivät. Sitten kävin uimassa, tein toisen aamiaisen, vein anopin kauppaan, tein lounasta ja paistoin eilisistä lohenjämistä quichen. Tunnin olen löhönnyt ottamassa aurinkoa ja lukemassa (3 kirjaa viikossa). Kohta keittelen kahvit kun mies tulee salilta. Vielä voisi heittää pari mattoa koneeseen ennen kuin on päivällisen aika. Sitten katson Emmerdalen ja illalla menen vielä uudelleen marjaan. Ihan peruspäivä, rauhallisempaakin voisi olla!
Kuulostaa ihanalle. Olet onnekas, kun sinulla on se piolikas työpäivä:)
Näin työnorjana ajatus työttömyydestä kuulostaa houkuttelevalta, voisi nukkua pitkään ja harrastaa ja nauttia elämästä :)
En miettisi hetkeäkään mitään työpanoksia.