Asuntovelallisen karu arki.

Asun uudehkolla pientaloalueella. Täällä asuu monenmoista ihmistä. Jännä piirre kuitenkin on, että monet keskitason duunarit / keskitason työnjohtajat rakentavat hulppeimpia taloja. Sama pätee: mitä nuorempi Ärränmyyjä tai Siwankassa, sen enemmän neliöitä. Perinteisesti kovapalkkaisemmat (mm. lääkärit, lakimiehet yms.) puolestaan ovat rakentaneet "vaatimattomampia" taloja. Ja ei, en ole kateellinen, olen ihmeissäni. Kuka halvattu haluaa sitoutua samaan asuntoon ja maksaa velkaa 25-35 vuotta ja miksi? Omassa asunnossa kuitenkin tulee vastaan remontteja, on se sitten uusi tai vanha. Velkaa velan päälle?

Olen asuntolainavelaton kun jään eläkkeelle. Se on tavoite... Vielä on kuitenkin mooonta vuotta 😜

Oman kokemuksen mukaan se on se ensimmäinen velka, joka hirvittää ja ahdistaa eniten. Se otetaan nuorena, jolloin säästöjä on vähemmän ja tulot on pienemmät ja tuntuu että velkaa on hampaisiin saakka. Sitten sen kanssa tottuu elämään ja useimmilla tulotkin nousee ja velanhoito helpottuu. Kun vaihdetaan isompaan asuntoon, velkaa voi tulla taas lisää, mutta oma pääomakin on karttunut lyhennysten ja arvonnousun myötä. Eikä se uusi velka enää hirvitä samalla tavalla.

Minäkin, niin kuin varmaan jokainen, välillä haaveilen siitä päivästä kun velka on maksettu. Mutta olen joutunut tosiasioiden edessä toteamaan, ettei sillä nyt niin suurta merkitystä kuitenkaan ole. Ollaan makseltu lainaa sellaiset 1000€/kk tässä viimeisen 15 vuoden aikana. Muihin laskuihin ja elämiseen menee varmaan 4000€/kk. Jos tuohon nyt jossain vaiheessa vapautuu tonni lisää käyttörahaa, niin ei se tarkoita mitään ihmeellistä ja suurta elämänmuutosta vaan pientä lisäväljyyttä talouteen, mahdollisuutta matkustaa vähän enemmän ja syödä ulkona useammin. Sitten onkin pian jo eläkepäivät edessä ja tulot romahtaa, joten ei tässä missään välissä kovin herroiksi pääse elämään. Mutta sen tuo asunnon omistaminen tekee, että eläkeläisenä on luultavasti varaa lääkkeisiin.

En ymmärrä mikä ongelma on maksaa velkaa. Tottakai elämisestä joutuu maksamaan. Me otimme 500 000€ asuntolainan, emmekä edes ajattele, että se olisi mitenkään kamalan suuri laina. Ostimme uuden, suuren (250 neliötä) omakotitalon kaupungista. Emme todellakaan jaksaisi alkaa pelleillä jatkuvien remonttien kanssa ja ottaa homeriskiä. Monessa tapauksessa vanha talo tulee loppujen lopuksi kalliimmaksi. Tuloja tilille tulee kuukaudessa 5 000-6 000€ nettona, ja lainanlyhennykseen menee alle 2 000€. Siinä jääkin 3 000-4 000€ kaikkeen muuhun. What's the problem? Laina-aika on meillä 25 v. Haluamme elää isossa, upeassa talossa nyt, kun lapset ovat vielä ihan pieniä. Mitä järkeä sitä isoa taloa on ostaa siinä vaiheessa, kun lapset ehtivät siellä asua enää pari vuotta ennen poismuuttoa?  Elämä on nyt.