Lue keskustelun säännöt.
Poikaystävän kavereiden tyttöystävät todella kauniita ja pinnallisia
24.07.2016 |
Kaikki ovat jotain kosmetologeja ja parturikampaajia. Aina meikit, hiukset ja vaatteet viimeisen päälle. Tunnen itseni ihan mitättömäksi hiirulaiseksi näiden seurassa ja niin erilaiseksi. Olen urheilullinen ja meikkaan harvoin. Hiuksiani en edes osaa väkertää erikoisiin kampauksiin, minulle ei sovi mitkään räikeät värit... En halua tuhlata satasia mihinkään MK-laukkuihin... Eilen illalla mökilläkin pidin juoksutrikoita, lenkkareita ja napapaitaa, kun nämä muut olivat sellaisissa perseshortseissa viimisen päälle ja tekoripset ja tukat... Tuntuu, että poikaystävänikin katsoo näitä mielissään. Tunnen itseni niin rumaksi, mutta en halua edes mitään tekohärpäkkeitä.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi millään aloittaa vastaamaan tähän mutta vastaan kuitenkin.
Sitä kun tarpeeksi elää niin huomaa, ettei pinnallisuus ole synonyymi vaatteille, meikeille, hiuksien ja kynsien pidennyksille.
Toisaalta onko se syvällisen ihmisen pohdintaa arvostella toista ed. mainituista asioista ja tekeekö se sinusta syvällisemmän kun et käytä "tekohärpäkkeitä"? Olisitko kaunis lisäkkeillä?
Tulisit sieltä omasta henkisestä poterosta ja tutustuisit näihin ihmisiin.
Saattaa tosin olla että ette ole samanlaisia tai yhteiset keskustelunaiheet ovat vähäisiä. Mutta siitä tässä oikeasti on kyse, ei ulkonäöstä. Muutenhan voisitte kaikki vain istua hiljaa ja katsella järvelle.
Niin siinäpä se sitten olikin.
Mihin ihmeen kysymykseen sä vastasit? Ei ainakaan ap:n.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet sinä. Siinä ei ole mitään huonoa!
Poikaystäväsi, joka tässä asiassa ansaitsee sivulauseen, tykkää SINUSTA.
Tykkää varmasti minusta minuna, mutta tuntuu välillä sellaiselta, että hän ihastelisi näiden kauneutta... Onhan minulla mielestäni hyvä kroppa urheilun ansiosta, mutta en jotenkaan osaa tuoda sitä esille... Ja tykkäisin näyttää hyvältä, mutta en osaa oikein meikata ja hiustyylitkin on aina poninhäntä ja nuttura... Tämmöinen vaan pyörii mielessäni nyt, kun mökiltä palattiin.
Oikeasti suurin osa miehistä haluaisi sinun kaltaisen tyttöystävän. Muut mökillä olleet varmasti ihastelivat luonnollista vartaloasi ja peppuasi urheilutrikoissa.
Samaistun ap:n tilanteeseen. Paitsi että mä en ole edes sporttinen (ihan normaalipainoinen kuitenkin). Poikaystäväni kavereiden tyttöystävät ovat kaikki vaaleita, pitkiä, hoikkia ja laitettuja ja koulutukset ovat ammattiopistosta. Itse puolestani olen lyhyt, persjalkainen ja tummatukkainen yliopisto-opiskelija. Vaikka miten yritän tolkuttaa itselleni, että en ole huonompi kuin nuo muut, puskee alemmuuskompleksi ulkonäön suhteen esiin tuossa seurassa. Tunnen lähes aina olevani homssuinen kääpiö missilaumassa. Ja sitten taas, kun heidän kanssaan yrittää keskustella, huomaan olevani aivan eri aaltopituudella. Olo tuossa seurassa on kovin ulkopuolinen, kun itse en keksi puheenaiheita, joista saisi keskustelua aikaiseksi ja toisaalta en osaa osallistua heidänkään keskusteluihinsa vaatteista, meikeistä tai fitneksestä. En lähde mielelläni illanviettoihin, joissa minun pitää viettää heidän kanssaan aikaa, sillä olen varma, että heillä on hauskempaa ilman "kolmatta pyörää" ja myös minä voin olla vaivautumatta.
Roadwalker kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet sinä. Siinä ei ole mitään huonoa!
Poikaystäväsi, joka tässä asiassa ansaitsee sivulauseen, tykkää SINUSTA.
Tykkää varmasti minusta minuna, mutta tuntuu välillä sellaiselta, että hän ihastelisi näiden kauneutta... Onhan minulla mielestäni hyvä kroppa urheilun ansiosta, mutta en jotenkaan osaa tuoda sitä esille... Ja tykkäisin näyttää hyvältä, mutta en osaa oikein meikata ja hiustyylitkin on aina poninhäntä ja nuttura... Tämmöinen vaan pyörii mielessäni nyt, kun mökiltä palattiin.
Oikeasti suurin osa miehistä haluaisi sinun kaltaisen tyttöystävän. Muut mökillä olleet varmasti ihastelivat luonnollista vartaloasi ja peppuasi urheilutrikoissa.
En tiedä, koska kyllä nämä muutkin olivat hyväkroppaisia.
Ap, tee omalle itsetunnolle jotain. Vaikuttaa siltä, että et oikeesti edes tunne noita muita tyttöystäviä. Silti olet jo tehnyt aikamoisia johtopäätöksiä... Tuntevatko muut jo toisensa pidemmältä ajalta ja sinä olet tullut uutena mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaistun ap:n tilanteeseen. Paitsi että mä en ole edes sporttinen (ihan normaalipainoinen kuitenkin). Poikaystäväni kavereiden tyttöystävät ovat kaikki vaaleita, pitkiä, hoikkia ja laitettuja ja koulutukset ovat ammattiopistosta. Itse puolestani olen lyhyt, persjalkainen ja tummatukkainen yliopisto-opiskelija. Vaikka miten yritän tolkuttaa itselleni, että en ole huonompi kuin nuo muut, puskee alemmuuskompleksi ulkonäön suhteen esiin tuossa seurassa. Tunnen lähes aina olevani homssuinen kääpiö missilaumassa. Ja sitten taas, kun heidän kanssaan yrittää keskustella, huomaan olevani aivan eri aaltopituudella. Olo tuossa seurassa on kovin ulkopuolinen, kun itse en keksi puheenaiheita, joista saisi keskustelua aikaiseksi ja toisaalta en osaa osallistua heidänkään keskusteluihinsa vaatteista, meikeistä tai fitneksestä. En lähde mielelläni illanviettoihin, joissa minun pitää viettää heidän kanssaan aikaa, sillä olen varma, että heillä on hauskempaa ilman "kolmatta pyörää" ja myös minä voin olla vaivautumatta.
Voi myös olla, että sinä olet se ainoa ennakkoluuloinen ja muut aistivat sen ettet viihdy heidän seurassaan ja kierre onkin valmis.
Oletko ehkä vähän parempi kuin nämä amikset?
Siis haluatko sä nyt näyttää paremmalta (viesti 4) vai et (viesti 11) ??
Kun joka toisessa sanot et haluaisit parannusta ulkonäköön ja joka toisessa ettei sua kiinnosta. Ratkaisuhan on yksinkertainen, sitten kun tiedät mitä haluat:
A. Opettelet tekemään asialle jotain tai
B. Et tee, koska se ei sua kiinnosta
Joka tapauksessa
C. Hanki itsetunto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaistun ap:n tilanteeseen. Paitsi että mä en ole edes sporttinen (ihan normaalipainoinen kuitenkin). Poikaystäväni kavereiden tyttöystävät ovat kaikki vaaleita, pitkiä, hoikkia ja laitettuja ja koulutukset ovat ammattiopistosta. Itse puolestani olen lyhyt, persjalkainen ja tummatukkainen yliopisto-opiskelija. Vaikka miten yritän tolkuttaa itselleni, että en ole huonompi kuin nuo muut, puskee alemmuuskompleksi ulkonäön suhteen esiin tuossa seurassa. Tunnen lähes aina olevani homssuinen kääpiö missilaumassa. Ja sitten taas, kun heidän kanssaan yrittää keskustella, huomaan olevani aivan eri aaltopituudella. Olo tuossa seurassa on kovin ulkopuolinen, kun itse en keksi puheenaiheita, joista saisi keskustelua aikaiseksi ja toisaalta en osaa osallistua heidänkään keskusteluihinsa vaatteista, meikeistä tai fitneksestä. En lähde mielelläni illanviettoihin, joissa minun pitää viettää heidän kanssaan aikaa, sillä olen varma, että heillä on hauskempaa ilman "kolmatta pyörää" ja myös minä voin olla vaivautumatta.
Minä olen hipisti homssuinen yliopisto-opiskelija, jonka kaksi parasta ystävää ovat molemmat aina viimeisen päälle laitettuja kauniita naisia, molemmat parturi-kampaajia. Mitään ongelmia ei ole keksiä heidän kanssaan juteltavaa ja yleensä hyvännäköisillä (naisilla) on itsetunto sen verran kohdillaan, että voi ihan ilmaiseksi olla mukava kaikenlaisille ihmisille, jopa meille luonnonlapsisille yliopisto-opiskelijoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun ap:n tilanteeseen. Paitsi että mä en ole edes sporttinen (ihan normaalipainoinen kuitenkin). Poikaystäväni kavereiden tyttöystävät ovat kaikki vaaleita, pitkiä, hoikkia ja laitettuja ja koulutukset ovat ammattiopistosta. Itse puolestani olen lyhyt, persjalkainen ja tummatukkainen yliopisto-opiskelija. Vaikka miten yritän tolkuttaa itselleni, että en ole huonompi kuin nuo muut, puskee alemmuuskompleksi ulkonäön suhteen esiin tuossa seurassa. Tunnen lähes aina olevani homssuinen kääpiö missilaumassa. Ja sitten taas, kun heidän kanssaan yrittää keskustella, huomaan olevani aivan eri aaltopituudella. Olo tuossa seurassa on kovin ulkopuolinen, kun itse en keksi puheenaiheita, joista saisi keskustelua aikaiseksi ja toisaalta en osaa osallistua heidänkään keskusteluihinsa vaatteista, meikeistä tai fitneksestä. En lähde mielelläni illanviettoihin, joissa minun pitää viettää heidän kanssaan aikaa, sillä olen varma, että heillä on hauskempaa ilman "kolmatta pyörää" ja myös minä voin olla vaivautumatta.
Minä olen hipisti homssuinen yliopisto-opiskelija, jonka kaksi parasta ystävää ovat molemmat aina viimeisen päälle laitettuja kauniita naisia, molemmat parturi-kampaajia. Mitään ongelmia ei ole keksiä heidän kanssaan juteltavaa ja yleensä hyvännäköisillä (naisilla) on itsetunto sen verran kohdillaan, että voi ihan ilmaiseksi olla mukava kaikenlaisille ihmisille, jopa meille luonnonlapsisille yliopisto-opiskelijoille.
Joo, mustakin tuntuu et nimenomaan nää pesäeroa tekevät ovat itse aika ylemmyydentuntoisia...
Ei siellä yliopiston ruokaloissakaan pelkästä politiikasta, filosofisista kysymyksistä tai korkeakulttuurista puhuta. Samanlaisia puheenaiheita on monesti ku muuallakin. Mut toki toi "mä en keksi mitään puhuttavaa.." on sellanen suhteellisen kiltti selitys vielä... Ei vaan usein kovin rehellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun ap:n tilanteeseen. Paitsi että mä en ole edes sporttinen (ihan normaalipainoinen kuitenkin). Poikaystäväni kavereiden tyttöystävät ovat kaikki vaaleita, pitkiä, hoikkia ja laitettuja ja koulutukset ovat ammattiopistosta. Itse puolestani olen lyhyt, persjalkainen ja tummatukkainen yliopisto-opiskelija. Vaikka miten yritän tolkuttaa itselleni, että en ole huonompi kuin nuo muut, puskee alemmuuskompleksi ulkonäön suhteen esiin tuossa seurassa. Tunnen lähes aina olevani homssuinen kääpiö missilaumassa. Ja sitten taas, kun heidän kanssaan yrittää keskustella, huomaan olevani aivan eri aaltopituudella. Olo tuossa seurassa on kovin ulkopuolinen, kun itse en keksi puheenaiheita, joista saisi keskustelua aikaiseksi ja toisaalta en osaa osallistua heidänkään keskusteluihinsa vaatteista, meikeistä tai fitneksestä. En lähde mielelläni illanviettoihin, joissa minun pitää viettää heidän kanssaan aikaa, sillä olen varma, että heillä on hauskempaa ilman "kolmatta pyörää" ja myös minä voin olla vaivautumatta.
Minä olen hipisti homssuinen yliopisto-opiskelija, jonka kaksi parasta ystävää ovat molemmat aina viimeisen päälle laitettuja kauniita naisia, molemmat parturi-kampaajia. Mitään ongelmia ei ole keksiä heidän kanssaan juteltavaa ja yleensä hyvännäköisillä (naisilla) on itsetunto sen verran kohdillaan, että voi ihan ilmaiseksi olla mukava kaikenlaisille ihmisille, jopa meille luonnonlapsisille yliopisto-opiskelijoille.
Joo, mustakin tuntuu et nimenomaan nää pesäeroa tekevät ovat itse aika ylemmyydentuntoisia...
Ei siellä yliopiston ruokaloissakaan pelkästä politiikasta, filosofisista kysymyksistä tai korkeakulttuurista puhuta. Samanlaisia puheenaiheita on monesti ku muuallakin. Mut toki toi "mä en keksi mitään puhuttavaa.." on sellanen suhteellisen kiltti selitys vielä... Ei vaan usein kovin rehellinen.
"En keksi mitään puhuttavaa" kertoo huonosta sosiaalisesta älykkyydestä. Hyvin erilaisetkin kiinnostuksenkoteet omaavat ihmiset saavat kyllä kummallekin mieleistä juttua aikaiseksi jos tahtoa ja sosiaalista silmää löytyy. On oma taitonsa arvioida, onko paikallaan kepeä jutustelu hauskoista ja ehkä vähän hupsuistakin asioista, monisyisempi analyysi päivän polttavista aiheista vai syvälliset pohdiskelut abstrakteista asioista. Yleensä ihmiset tustumisvaiheessa kokevat mukavimmaksi mahdollisimman hyväntuulisen ja pintapuolisen porinan ja paremmin toisensa tuntiessaan aiheetkin käyvät syvällisemmiksi.
Huonot sosiaaliset taidot eivät tee ihmisestä älykkäämpää tai syvällisempää kuin kanssakeskustelijansa joilla tätä pelisilmää ja nyanssien tajua löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun ap:n tilanteeseen. Paitsi että mä en ole edes sporttinen (ihan normaalipainoinen kuitenkin). Poikaystäväni kavereiden tyttöystävät ovat kaikki vaaleita, pitkiä, hoikkia ja laitettuja ja koulutukset ovat ammattiopistosta. Itse puolestani olen lyhyt, persjalkainen ja tummatukkainen yliopisto-opiskelija. Vaikka miten yritän tolkuttaa itselleni, että en ole huonompi kuin nuo muut, puskee alemmuuskompleksi ulkonäön suhteen esiin tuossa seurassa. Tunnen lähes aina olevani homssuinen kääpiö missilaumassa. Ja sitten taas, kun heidän kanssaan yrittää keskustella, huomaan olevani aivan eri aaltopituudella. Olo tuossa seurassa on kovin ulkopuolinen, kun itse en keksi puheenaiheita, joista saisi keskustelua aikaiseksi ja toisaalta en osaa osallistua heidänkään keskusteluihinsa vaatteista, meikeistä tai fitneksestä. En lähde mielelläni illanviettoihin, joissa minun pitää viettää heidän kanssaan aikaa, sillä olen varma, että heillä on hauskempaa ilman "kolmatta pyörää" ja myös minä voin olla vaivautumatta.
Voi myös olla, että sinä olet se ainoa ennakkoluuloinen ja muut aistivat sen ettet viihdy heidän seurassaan ja kierre onkin valmis.
Oletko ehkä vähän parempi kuin nämä amikset?
Olen kyllä yrittänyt osallistua ja viettää heidän kanssaan aikaa, mutta jotenkin tunnelma on aina vaivautunut. Olen esimerkiksi huomannut, että tapan heidän keskustelunsa tulemalla paikalle. Toisaalta minulla on myös hyvä ystävä, joka on parturi-kampaaja ja aina viimeisen päälle laitettu enkä ole koskaan kokenut itseäni hänen seurassaan alempiarvoiseksi. Olen duunariperheestä, minulla on muitakin amiskavereita ja poikaystävänikin on amis. En pidä itseäni muita ihmisiä parempana. Poikaystävän kavereiden tyttöystävien kanssa minulla ei kuitenkaan klikkaa. Heidän seurassaan minulla on tunne, että olen koko ajan arvostelun kohteena. Porukkaan sisäänpääsyn vaikeus voi toki johtua myös siitä, että nämä naiset ovat tunteneet toisensa pidempään ja minä olen se uusin tulokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta kuulostaa siltä että arvostelet itse heitä heidän ulkonäkönsä perusteella. Ei ole kovin hyvätapaista sanoa toista pinnalliseksi vaan sillä perusteella että hän tykkää itsensä ehostamisesta. Yrität vaikuttaa nöyrältä, mutta tekstistäsi paistaa kuinka ajattelet olevasi parempi kuin nuo muut, olet luonnollinen ja urheilullinen kun taas muut on sitä ja tätä. Itseään saa (ja pitääkin) kehua, mutta se kuuluu tehdä muita lyttäämättä. Jos nostat itseäsi ylös tallomalla muita olet ihan yhtä "huono".
Voit olla ihan sellainen kuin haluat. Ole oma itsesi, olet sellaisena paras mahdollinen versio itsestäsi.
Älä tuomitse niin kovasti. Kaupungilla ollessani hiukseni on aina hyvin laitettu, minulla on meikkiä ja siistit vaatteet. Eli jonkun mukaan voisin olla pinnallinen ja vain ulkonäköä ajatteleva.
Heti kun pääsen kotiin niin pesen meikit, laitan hiukset letille ja vaihdan jättimäisen paidan päälle ja vedän bokserit jalkaan. Et tunnistaisi minua varmaan edes samaksi ihmiseksi. En vaan tykkää olla ihmisten keskuudessa huolittelemattomana. Olen ilman meikkiä vain perheeni, poikaystäväni ja parhaan kaverini (ja hänen tyttöystävänsä) kanssa.
No mä pidän mustia trikoita ihan joka paikassa ja kiroan sitä aikaa, kun käytin pelkkiä makkarankuorifarkkuja.