Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minusta ei koskaan tule mummia, saanko olla pettynyt ja surullinen?
24.07.2016 |
Kipuilen mielessäni asian kanssa. Ja sitten tunnen syyllisyyttä. Syytä en ole lapsiltani kysynyt, ja eivät ole kertoneet.
Suren myös sitä, ettei asiasta ole puhuttu vaikka muuten suhteellisen avoimesti puhumme.
Nyt kun kirjoitin tämän, tajusin, kuinka kipeä asia tämä minulle onkaan, arjessa työnnän asian sivuun.
Kiitos, kun jaksoit lukea.
Asiallisia mielipiteitä toivoisin, ja vertaistukea.
Kommentit (78)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on paljon lapsia joilla ei ole isovanhempia. Voisit ryhtyä jonkun sellaisen mummiksi :)
Vierailija kirjoitti:
Saat tietysti olla, mutta kunnioitat varmaankin tietysti lapsesi päätöstä, etkä syyllistä häntä siitä? :)
En syyllistä, ja tiedän että asia on täysin heidän omansa. Enhän edes puhu asiasta heidän kanssaan.
Mutta olisin niin kovasti toivonut.
Lapseni on vasta 13, mutta tiedän (melko) varmaksi, ettei musta tule isoäitiä. Pystyn työstämään asiaa vuosia ja olen jo nyt päättänyt, että alan sitten joskus ns. varamummoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy ottaa selville miten täällä pienellä paikkakunnalla voisin alkaa varamummoksi.
Mietin vain, että mahtaisikohan se loukata lapsiani, mutta toisaalta, onko se sitten minun yksityisasiani.
Ei minustakaan tule/ tullut mimmia, mutta hyväksyn lasteni (kaksi ) valinnat. Olen yksinhuoltajaäidin, jolla vanhemmat kaukana, lapsen varamummi ja saan mummuilla niin paljon pienen pojan kanssa, kuin haluan ja jaksan. Äiti löytyi neuvolan avulla. Soitin alueemme neuvolaan ja kerroin haluavani auttaa. Sieltä sitten tämä äiti sai tietoni ja tapasimme. Kaikki ovat tyytyväisiä. Äiti saa vapaa-aikaa ja lapsi istua polvella ja leikkiä kanssani. Minä taas saan hyvän mielen, kun pikkumies halaa ja sanoo nimeni ja sen perään mun varamummi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kipeä asia. Mulla on naapurissa pariskunta jonka ainoa lapsi menehtyi onnettomuudessa vuosia sitten. alkuun oli kipeys lapsen menetyksestä, nyt on tuplakipeys siitä, ettei ole edes mahdollisuutta isovanhemmuuteen. Omia lapsiani olen hänelle lainannut melko paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi naisen pitaisi yleensakaan olla mummi? Tiedan tuttavapiirissa liiankin monta sellaista, jotka tuskailevat lapsenlapsien hoidon kanssa!
Ei minustakaan tule mummia, mutta olen sinut asian kanssa.
Kaikki eivät saa lapsia, vaikka haluaisivat. Tiedätkö, että lapsettomuus on yleistynyt? Saasteet ja kemikaalit ym. voivat vaikuttaa.
Minullakaan aviomieheni kanssa ei ole lapsia.
Läheisten kanssa en ole syystä keskustellut. Se on henkilökohtainen asia.
Sopeutumista vaativa asia, mutta toisaalta helpotus. Ei tarvitse murehtia omien lasten kiusaamisesta, yksinäisyydestä ym.
Paljon iloisiakin asioita jää kokematta, mutta jotain saa tilalle, vaikka vapautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monta lasta sinulla on ap?
Tiedän erään nelilapsisen perheen, jonka lapsista kukaan ei hankkinut omia lapsia. Nyt jo yli 50 v kaikki. Joskus sitä miettii, miksi ei kellään noin isosta parvesta.
Ihan tasapainoisenoloisia ovat ja talous mallillaan.
Lasten vanhemmat ovat vielä myös elossa.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on vasta 13, mutta tiedän (melko) varmaksi, ettei musta tule isoäitiä. Pystyn työstämään asiaa vuosia ja olen jo nyt päättänyt, että alan sitten joskus ns. varamummoksi.
Nyt kyllä kiinnostaa miten asian tiedät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy ottaa selville miten täällä pienellä paikkakunnalla voisin alkaa varamummoksi.
Mietin vain, että mahtaisikohan se loukata lapsiani, mutta toisaalta, onko se sitten minun yksityisasiani.
Mitä jos hankkisit koiran pennun. Koirasta olisi seuraa päivät pääksytysten.
Minkä ikäisiä lapsesi ovat ? Kumpaa sukupuolta?
Ikinä ei oikeasti voi tietää mitä elämä tuo. Minulla on esim ystävä jonka lapsi on hänen ex miehensä lapsi edellisestä suhteesta. Ystäväni ja tämä mies olivat olleet yhdessä siitä asti kun tyttö oli 3 ja eron jälkeen hän halusi jäädä ystäväni kanssa asumaan koska tämä oli hänelle äiti ollut 3 vuotiaasta asti.
Tai jos lapsesi on mies hän voi saada niitä lapsia ihan jonkun naisenkin päätöksellä, tällainenkin tuttu mummo minulla on. Eli poikansa ei halunnut aluksi olla missään tekemisissä vauvan kanssa jota hän ei ollut halunnut, mummo oli tosi paljon sitten yh äidin tukena. Myöhemmin isäkin sitten alkoi tavata lasta.
Ja adoptiot, sijaislapset, uusien kumppaneiden lapset ym on mahdollisia vaikka lapset nyt olisivatkin sitä mieltä etteivät lapsia halua. Jos heillä on ikää alle 30 niin en tosiaan sanoisi lapsi asiasta vielä mitään.
Ja toki on siis ihan ok päätös olla lapsia hankkimatta ja se pitää kaikkien hyväksyä. Mutta elämässä vaan sattuu kaiken laista kummaa.
Tuttu 56-vuotias sai juuri esikoisen. Ensimmäinen lapsenlapsi isovanhemmille myös.
Uskokaa tai älkää mutta ex mieheni sai esikoisensa 2 vuotta sitten 58 vuotiaana. Vanhempansa eivät tosin enää ole enää elossa isovanhemmista ryhtymässä.
Tietysti sinulla on oikeus tunteisiisi, ei niistä tarvitse kantaa syyllisyyttä. Kannattaa vain käsitellä niitä jonkun muun kuin lastesi kanssa, niin pysyy välit. Jos ovat järkeviä ihmisiä niin eiköhän he ole vain iloisia, jos ryhdyt varamummiksi ja saat sitä kautta toivomiasi lapsia elämääsi. Sen sijaan, että olisit vain kotona itseäsi surkutellen ja marttyroiden.
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisen pitaisi yleensakaan olla mummi? Tiedan tuttavapiirissa liiankin monta sellaista, jotka tuskailevat lapsenlapsien hoidon kanssa!
Ei minustakaan tule mummia, mutta olen sinut asian kanssa.
Puhuinko pakosta? En, vaan toiveesta. Sinulla on erilainen toive kuin minulla ja hyvä niin. Koittakaamme ymmärtää toisiamme.
Hyvä ettei sinun tarvitse kipuilla asian kanssa, minun hieman täytyy.
Alue: Aihe vapaa
Saat tietysti olla, mutta kunnioitat varmaankin tietysti lapsesi päätöstä, etkä syyllistä häntä siitä? :)