Onko lapsen kehitykselle kuinka haitallista?
Otsikossa kysymys, ja tilanne siis ollut se, että vauva ei päässyt liikkumaan vapaasti vaan häntä pidettiin lähinnä kopassa, pinnasängyssä jne. Asiaan ei voi enää vaikuttaa, tilanne mennyt jo vuosia sitten. Mitä pitkäaikaisia haittoja tuollaisella voi olla? Ilmeisesti syynä ollut se, ettei asunto ollut lapselle turvallinen. Normaali ihminen kyllä tekisi asunnosta sellaisen että lasta voisi pitää edes osassa asuntoa lattialla harjoittelemassa liikkumista...
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan mulle ole tullut mitään haittoja. Blölölölölöllölmmm.
Mistä tiedät? Onko sinulla esimerkiksi sisaruksia joiden kehitykseen voi verrata? Onko ollut lukivaikeuksia tai motorisia ongelmia?
Aloittajan tietämässä tapauksessa ainakin lapsen kävelyn oppiminen hidastui. Mutta voiko siitä olla pitempiaikaisia ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan mulle ole tullut mitään haittoja. Blölölölölöllölmmm.
Mistä tiedät? Onko sinulla esimerkiksi sisaruksia joiden kehitykseen voi verrata? Onko ollut lukivaikeuksia tai motorisia ongelmia?
No vertaan lähinnä muihin osaston asukkaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan mulle ole tullut mitään haittoja. Blölölölölöllölmmm.
Mistä tiedät? Onko sinulla esimerkiksi sisaruksia joiden kehitykseen voi verrata? Onko ollut lukivaikeuksia tai motorisia ongelmia?
No vertaan lähinnä muihin osaston asukkaisiin.
Minkä ihmeen osaston? Tässä on puhe tavallisista lapsista, joiden vanhemmat syystä taikka toisesta päättävät pitää lasta ennemmin kopassa tai sitterissä kuin lattialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan mulle ole tullut mitään haittoja. Blölölölölöllölmmm.
Mistä tiedät? Onko sinulla esimerkiksi sisaruksia joiden kehitykseen voi verrata? Onko ollut lukivaikeuksia tai motorisia ongelmia?
No vertaan lähinnä muihin osaston asukkaisiin.
Minkä ihmeen osaston? Tässä on puhe tavallisista lapsista, joiden vanhemmat syystä taikka toisesta päättävät pitää lasta ennemmin kopassa tai sitterissä kuin lattialla.
Taisi olla huumoria...
Aika ikävä tämä palsta, kun aletaan lasten mahdollisesta laiminlyönnistäkin "huumoria" väkisin vääntämään. Moni kuitenkin pystyy nousemaan aivan tavalliseen elämään karuistakin olosuhteista, ilman mitään osastoja. Ja kyllä niiden osastoilla olleidenkin on oikeus tavalliseen elämään ja onneen.
Onko sellaiset epäsäännöllisenmuotoiset kallot yleisempiä lapsilla joita on pidetty lähinnä kopassa? Toisaalta voihan lapsella itselläänkin olla joku syy miksi suosii vaikkapa vain toista puolta kehostaan tai kääntyy aina nukkuessaan tiettyyn asentoon mistä kallopainauma sitten tulee.
En usko, että tuosta sinänsä on mitään pysyvää vahinkoa. Ikävä kyllä tuollainen yleensä liittyy muihinkin vanhemmuuden puutteisiin, joilla taas voi olla pysyvämpiä seurauksia.
Kerron oman kokemukseni. Nuorempi lapsistamme oli suurimmaksi osaksi pinnasängyssä. Koska meillä on esikoinen erityislapsi, joka pahoinpiteli vauvaa heti, kun sen laski lattialle tai otti syliin. Oli vaikeaa muuten suojella vauvaa yksin. Asunto oli myös pieni.
Muuten oppi ihan ajallaan ryömimään, konttaamaan, nousi tukea vasten, mutta kävelemään ilman tukea lähti vasta 1v 5kk iässä. Juoksi vasta 2,5 v iässä ekaa kertaa. 5v tarkastuksessa ei osannut kunnolla hyppiä yhdellä jalalla ja ei onnistunut viivaa pitkin kävely. Lääkäri totesi kuitenkin muulla testillä ettei tasapainoaistissa ollut vikaa ja asia jäi siihen. Oppi kuitenkin nuo asiat vuoden sisällä.
Hänestä kuitenkin kasvoi liikuntaa rakasta poika. Harrastaa joukkuelajia ja on hyvä siinä. Menee syksyllä seiskalle ja todistuksessa oli liikunta 9. On edustanut koulua yleisurheilulajeissa ja parissa joukkuelajissa.
On lievä lukihäiriö, oikein kirjoituksessa oli ongelmia. Oppi lukemaan ekalla. Kaikki teoria aineet on olleet kymppejä. Oppi puhumaan ihan ajoissa on aina ollut sosiaalisesti taitava.
Aivot kehittyvät voimakkaimmin alle 2-vuotiaana. Ne hermoverkot joita ei käytetä yksinkertaisesti katoavat kun aivot uudelleenjärjestyvät. Luulisi että motorisen oppimisen tietyt herkkyyskaudet myöskin ovat jo hyvin varhain. Onko jollain parempaa tietoa aiheesta?
Vierailija kirjoitti:
Kerron oman kokemukseni. Nuorempi lapsistamme oli suurimmaksi osaksi pinnasängyssä. Koska meillä on esikoinen erityislapsi, joka pahoinpiteli vauvaa heti, kun sen laski lattialle tai otti syliin. Oli vaikeaa muuten suojella vauvaa yksin. Asunto oli myös pieni.
Muuten oppi ihan ajallaan ryömimään, konttaamaan, nousi tukea vasten, mutta kävelemään ilman tukea lähti vasta 1v 5kk iässä. Juoksi vasta 2,5 v iässä ekaa kertaa. 5v tarkastuksessa ei osannut kunnolla hyppiä yhdellä jalalla ja ei onnistunut viivaa pitkin kävely. Lääkäri totesi kuitenkin muulla testillä ettei tasapainoaistissa ollut vikaa ja asia jäi siihen. Oppi kuitenkin nuo asiat vuoden sisällä.
Hänestä kuitenkin kasvoi liikuntaa rakasta poika. Harrastaa joukkuelajia ja on hyvä siinä. Menee syksyllä seiskalle ja todistuksessa oli liikunta 9. On edustanut koulua yleisurheilulajeissa ja parissa joukkuelajissa.
On lievä lukihäiriö, oikein kirjoituksessa oli ongelmia. Oppi lukemaan ekalla. Kaikki teoria aineet on olleet kymppejä. Oppi puhumaan ihan ajoissa on aina ollut sosiaalisesti taitava.
Haasteellinen tilanne ollut tuo ja pakkohan vauvaa on väkivaltaiselta sisarukseltaan suojella. Olen paljon miettinyt myöskin sitä, että miten erilaiseksi lapsen kehitys muotoutuu kun on sisaruksia, tässä yksi hyvä esimerkki. Tilanne olisi toisen lapsenne kannalta täysin erilainen, jos hän olisi sattunut olemaan se ensimmäinen lapsi joka saa kaiken jakamattoman huomion ensimmäisenä. Ja sitten taas, mitä enemmän lapsia, sitä useamman kanssa lapsi joutuu taistelemaan huomiosta. Lapsi voi jäädä jopa täysin vieraaksi vanhemmilleen. Mutta tämä on jo täysin eri aihe kuin se mitä ketju käsittelee.
Olisiko samankaltaisia vaikutuksia kehitykseen, kuin joissan perheissä ei esimerkiksi puhuta tai lueta lapsille juurikaan? Jos lapsi ei pääse liikkumaan, niin kyllähän se vaikuttaa kehitykseen kokonaisvaltaisesti. Lapsi oppii koko kehollaan.
En usko että on mitään pysyvää haittaa motoriikalle. Sitä paitsi tämänkin ketjun kertomukset viiväatyneestä motoriikan kehityksestä ei välttämättä johdu mistään tuollaisesta ettei vauvana ole päässyt liikkumaan tms. Meillä on kaksi myöhään liikkumaan lähtemättä lasta (kävely 1v5kk ja muutkin kehitysvaiheet sitä ennen myöhään). Meillä on myös yksi tavalliseen aikaan liikkumaan/kävelemään lähtenyt ja yksi joka käveli tiettyä 10 kk ikäisenä. Kaikilla ollut samanlaiset olosuhteet vauvana.
Kyllä aina tulee mieleen, että miksihän kaikki ihmiset edes lapsia hankkivat, jos ei edes voi asua niin, että lapsi voisi liikkua kotonaan :( Minäkin veikkaan, että tuollaisella asenteella niitä vammoja voi olla ihan muillakin elämänalueilla.
Vierailija kirjoitti:
En usko että on mitään pysyvää haittaa motoriikalle. Sitä paitsi tämänkin ketjun kertomukset viiväatyneestä motoriikan kehityksestä ei välttämättä johdu mistään tuollaisesta ettei vauvana ole päässyt liikkumaan tms. Meillä on kaksi myöhään liikkumaan lähtemättä lasta (kävely 1v5kk ja muutkin kehitysvaiheet sitä ennen myöhään). Meillä on myös yksi tavalliseen aikaan liikkumaan/kävelemään lähtenyt ja yksi joka käveli tiettyä 10 kk ikäisenä. Kaikilla ollut samanlaiset olosuhteet vauvana.
En usko että tapauksessa on sattumasta kyse mistä tämän ketjun aloitin. Toki voi olla että lasta on muutenkin laiminlyöty.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aina tulee mieleen, että miksihän kaikki ihmiset edes lapsia hankkivat, jos ei edes voi asua niin, että lapsi voisi liikkua kotonaan :( Minäkin veikkaan, että tuollaisella asenteella niitä vammoja voi olla ihan muillakin elämänalueilla.
Niinpä. Kaikista ihmisistä vaan ei ole vanhemmiksi.
Minä itse olen se laiminlyöty lapsi. Esikoiselle toki aina luettiin iltasatu, käytettiin harrastuksissa jne. Muihin ei enää jaksettu panostaa, olkoot kopassa vauva kitisemässä kun on tärkeämpääkin tekemistä.
Ei ainakaan mulle ole tullut mitään haittoja. Blölölölölöllölmmm.