Lue keskustelun säännöt.
Onko itsekästä haluta vain yksi lapsi?
22.07.2016 |
http://www.vauva.fi/artikkeli/sina/vanhemmuus/yksi_ja_ainoa_onko_itseka…
Ihan hyvä kirjoitus. Mun korvaan vaan särähti tuo kohta, missä sanottiin, että 1800-luvulla ainoana lapsena kasvaminen on jopa sairaudeksi määriteltävä tila. 😯 No onneksi siinä kerrottiin, että lukuisat tutkimukset ovat tyrmänneet teorian myöhemmin.
Meillä on vain yksi lapsi, eikä enenpää tule. Jos yhden lapsen hankkiminen on itsekästä, se on mun mielestä vain tervettä itsekkyyttä.
Kommentit (10)
Joko kaksi tai ei ollenkaan. Mielummin ei ollenkaan, mutta jos pakko niin käytetään kestovaippoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai on. Lasten hankkiminen on lähtökohtaisesti itsekästä. T. Kahden äiti
On itsekästä haluta lapsi ylipäätään.
Me hankitaan vain yksi. Ei tarvitse vaihtaa asuntoa isommaksi ja eikä laskea sentilleen ruokakaupassa rahojaan. Töihin pääsee nopeammin palkkaa tienaamaan. Ja lapsella olisi mahdollisuus harrastaa, käydä joskus elokuvissa jne. Kahden lapsen kanssa taloutemme todennäköisesti romahtaisi.
On itsekästä.
En tiedä yhtään ainokaista josta ei paistaisi se ainokaisuus läpi. Näitä on ollut niin ystävinä kuin puolisonakin ja kestämistä on ollut. Voihan samanlaiseksi omanapaiseksi herkkikseksi drama queeniksi toki kasvaa sisarusparvessakin, mutta ainokaisena se on HUOMATTAVASTI todennäköisempää.
Ainokaiset joutuvat myös kantamaan kaikki vanhemmilta tulevat onnistumispaineet. On tosi surullista seurattavaa, kun ainokainen luopuu omista haaveistaan jos tietää niiden olevan vanhempien toivetta vastaan. Ainokainen näytää olevan vaikea kasvattaa niin, ettei hän kuvittelisi olevan yksin vastuussa vanhempiensa onnellisuudesta.
Ainokaiset ovat myös aika kaameassa tilanteessa siinä vaiheessa kun vanhemmat ovat elinkaarensa lopussa. Joutuvat yksin huolehtimaan, kustantamaan ja sitten lopulta yksin myös suremaan. Ei ole KETÄÄN jakamassa lapsuusmuistoja. Toisaalta, eipä tarvi tapella perinnöstä kenenkään kanssa. Se onkin varmaan parasta mitä ainokaisen vanhempi voi lapselleen tarjota.
Yhden hankkiminen on itsekkyyden huippu, täysin lapsettomaksi jääminen on vähiten itsekästä. Parin-kolmen lapsen hankkiminen on osoitus luonnollisesta itsekkyydestä joka on elämän jatkumisen edellytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsiisus madam numero kuusi, loysaa vahan sita pantaa siina paan ymparilla ja olosi paranee. Tai jata se viimeinen drinkki juomatta ennenkuin kommentoit kun kuulostaa ihan humpun tajunnanvirta-harjoitukselta.
Vierailija kirjoitti:
On itsekästä.
En tiedä yhtään ainokaista josta ei paistaisi se ainokaisuus läpi. Näitä on ollut niin ystävinä kuin puolisonakin ja kestämistä on ollut. Voihan samanlaiseksi omanapaiseksi herkkikseksi drama queeniksi toki kasvaa sisarusparvessakin, mutta ainokaisena se on HUOMATTAVASTI todennäköisempää.
Ainokaiset joutuvat myös kantamaan kaikki vanhemmilta tulevat onnistumispaineet. On tosi surullista seurattavaa, kun ainokainen luopuu omista haaveistaan jos tietää niiden olevan vanhempien toivetta vastaan. Ainokainen näytää olevan vaikea kasvattaa niin, ettei hän kuvittelisi olevan yksin vastuussa vanhempiensa onnellisuudesta.
Ainokaiset ovat myös aika kaameassa tilanteessa siinä vaiheessa kun vanhemmat ovat elinkaarensa lopussa. Joutuvat yksin huolehtimaan, kustantamaan ja sitten lopulta yksin myös suremaan. Ei ole KETÄÄN jakamassa lapsuusmuistoja. Toisaalta, eipä tarvi tapella perinnöstä kenenkään kanssa. Se onkin varmaan parasta mitä ainokaisen vanhempi voi lapselleen tarjota.
Yhden hankkiminen on itsekkyyden huippu, täysin lapsettomaksi jääminen on vähiten itsekästä. Parin-kolmen lapsen hankkiminen on osoitus luonnollisesta itsekkyydestä joka on elämän jatkumisen edellytys.
Kummallista kyllä, monet tuntemani "ainokaiset" ovat itsekin hankkineet vain yhden lapsen. Ehkäpä se ainoan lapsen elämä ei kuitenkaan ole ihan niin kamalaa.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse meinasin seota suurperheen nuorimmaisena, haaveilin aina yksinolosta.
WraithTodd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itsekästä.
En tiedä yhtään ainokaista josta ei paistaisi se ainokaisuus läpi. Näitä on ollut niin ystävinä kuin puolisonakin ja kestämistä on ollut. Voihan samanlaiseksi omanapaiseksi herkkikseksi drama queeniksi toki kasvaa sisarusparvessakin, mutta ainokaisena se on HUOMATTAVASTI todennäköisempää.
Ainokaiset joutuvat myös kantamaan kaikki vanhemmilta tulevat onnistumispaineet. On tosi surullista seurattavaa, kun ainokainen luopuu omista haaveistaan jos tietää niiden olevan vanhempien toivetta vastaan. Ainokainen näytää olevan vaikea kasvattaa niin, ettei hän kuvittelisi olevan yksin vastuussa vanhempiensa onnellisuudesta.
Ainokaiset ovat myös aika kaameassa tilanteessa siinä vaiheessa kun vanhemmat ovat elinkaarensa lopussa. Joutuvat yksin huolehtimaan, kustantamaan ja sitten lopulta yksin myös suremaan. Ei ole KETÄÄN jakamassa lapsuusmuistoja. Toisaalta, eipä tarvi tapella perinnöstä kenenkään kanssa. Se onkin varmaan parasta mitä ainokaisen vanhempi voi lapselleen tarjota.
Yhden hankkiminen on itsekkyyden huippu, täysin lapsettomaksi jääminen on vähiten itsekästä. Parin-kolmen lapsen hankkiminen on osoitus luonnollisesta itsekkyydestä joka on elämän jatkumisen edellytys.
Kummallista kyllä, monet tuntemani "ainokaiset" ovat itsekin hankkineet vain yhden lapsen. Ehkäpä se ainoan lapsen elämä ei kuitenkaan ole ihan niin kamalaa.....
Totta. Ainoa lapsi, jolla yksi lapsi tarkoituksella.
Ei ole itsekästä. Lapsia pitää hankkia se määrä jonka kykenee elättämään ja kasvattamaan yhteiskuntakelpoisiksi. Toisilla se määrä on 1 ja toisilla enemmän.