Lue keskustelun säännöt.
En pysty samaistumaan vauvahössötykseen
22.07.2016 |
Ensimmäinen pariskunta ystäväpiiristäni on nyt raskaana ja voi helvetti tätä hössötyksen määrää! Jokainen puheenaihe, kommentti, viesti ja fb-päivitys liittyy vauvaan. Itse en ole kovin lapsirakas, raskaus ja synnytysjutut lähinnä inhottavat, enkä tunnu oikein löytäväni mitään miellyttävää tulokulmaa koko asiaan.
Tunnen olevani yhtäkkiä ennen niin tutussa seurassa täysi outsider. En jaksaisi kuulla enää hetkeäkään vauva-aiheita. Olenkin vetäytynyt syrjään illanvietoista enkä kommentoi whatsapp-ryhmäviesteihin. Miehenikin tästä jo huomautti, että vaikutan töykeältä kun en pysty iloitsemaan toisten mukana.
Tietenkin olen iloinen ystävieni puolesta, sillä he ovat asiasta ikionnellisia.
Harmittaa, etten osaa samaistua toisten tunteisiin, en ymmärrä mitä ihanaa vauvoissa, raskaudessa tai lapsissa ylipäätään on.
Onko muilla samoja ajatuksia? Tai mahdollisesti vinkkejä siitä, miten höttöiseen vauvakuplaan pääsee sisään?
Kommentit (10)
Tavallaan ymmärrän kyllä että vauvajutut eivät kiinnosta ja saattavat ahdistaakin. Onnittelu riittää eikä sun tarvitse hössötykseen mennä mukaan. Mutta etkö siis vastaile edes ei-vauvajuttuihin siellä whatsappissa? Miksi ihmeessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Olin juuri polttareissa joissa muutamalla osallistujalla on alle 1v lapsi. Mitäköhän se keskustelu ruokailun yhteydessä sitten oli.. "Sejase oli syntyessään senjasen painoinen" "Voivoi kun sejase valvottaa kaikki yöt" "Huhhuh kun tisseissä on maitoa"
... Nooh, itsepähän en edes yrittänyt vaihtaa aihetta.
Suhtaudu samalla tavalla kuin suhtautuisit mihin tahansa asiaa, mikä on tärkeä jollekin sinulle tärkeälle ihmiselle, mutta josta et ole itse niin kiinnostunut.
En oikein osaa WhatsApp-etikettiä, mutta en itsekään jaksa kaikkiin viesteihin siellä kommentoida. FB:ssa ei kai sinun tarvitse mitenkään erityisesti reagoida. En minä ainakaan tykkää kaikista päivityksistä vain kohteliaisuudesta. Esimerkkinä vaikka serkkuni, joka asuu maalla ja hänellä on kaikenlaisia eläimiä. Hän on mukava ja olen kiinnostunut hänen elämästään, mutta päivittää aivan jäätävästi näiden eläinten elämästä, poikasista, sairauksista jne. En todellakaan edes ehtisi tykätä kaikista näistä enkä usko, että kukaan sitä olettaakaan.
Itsellä on kolmas tulossa ja monilla kavereilla vasta eka, ja mä en jaksaisi ihan niitä perus-vauva-taaperojuttuja (siis niitä käytännön asioita) puhua enää yhtään, kävin ne läpi tarpeeksi hyvin jo esikoisen kohdalla. Mutta kohteliaisuudesta yritän.
Ei sun tarvitse mennä mihinkään vauvakuplaan sisään vain siksi, että muut on siellä :D
Sinulla on omat juttusi, muilla omansa. Sen sijaan että arvostelet ja ihmettelet muiden harrastuksia, hanki omia ja nauti niistä. Muiden juttuihin, esim. koira-, kissa-, jyrsijä- tai roolipeli-innostuksiin voi suhtautua tyyliin "ai jaa, ai kun kiva" ja samaa pätee tuohon lapsijuttuun. Ei se tarkoita että olet töykeä, jos et heti ole satanen lasissa mukana.
🇺🇦🇮🇱
Haha, kohtalotoverisi täällä, tosin on mulla itelläni aikeena ehkä joskus hankkia lapsia, mutta tän hetkinen suhtautumiseni on: "kuka ihme haluaisi lapsia tän ikäisenä ja miksi?" - olen 23v. Sen sijaan yksi ystäväni (samanikäinen) odottaa jo kolmatta lastaan. Tuttuni ovat suurin osa jo vanhempia ja itse mietin, etten ole valmis heittämään pois itseyttäni ja vapauttani ollakseni jonkun äiti, ainakaan vielä useaan vuoteen.
Mutta joo, vauvahöttöön en vain pääse sisään minäkään. En osaa söpötellä asiaa ja kaikki lapset eivät todellakaan ole mielestäni söpöjä ja aaaw-henkäilyn arvoisia. Useimmiten en osaa edes kuulostaa hirvittävän innostuneelta vauvasta, koska päällimmäinen ajatukseni on että voi miten nuori ihminen hukkaa nuoruuttaan . Eivät kaikki toki ole samanlaisia, älä huoli 😀 voi olla onnellinen toisen puolesta (koska tapahtumat ovat hänelle ihana asia), mutta samalla voi olla myös onnellinen ettei ole samassa veneessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama. Olin juuri polttareissa joissa muutamalla osallistujalla on alle 1v lapsi. Mitäköhän se keskustelu ruokailun yhteydessä sitten oli.. "Sejase oli syntyessään senjasen painoinen" "Voivoi kun sejase valvottaa kaikki yöt" "Huhhuh kun tisseissä on maitoa"
... Nooh, itsepähän en edes yrittänyt vaihtaa aihetta.
Tutulta kuulostaa. Olin hyvän ystävän synttäreillä, ja meitä oli kuusi naista kokoontunut hänen luokseen. Kaikilla muilla pieniä lapsia paitsi minulla. He juttelivat koko illan lapsistaan, valvomisesta, väsymyksestä, oman ajan puutteesta jne. Enpä siihen keskusteluun voinut osallistua joten istuskelin lähinnä hiljaa.
Ymmärrän. Sama täällä. Ei vaa kiinnosta vaikka kuinka yritän..Mua ei sellaiseen kuplaan saa eikä mitään vauvakuumeita.. Moni yrittänyt. Juttuja kuunnellessa tulee vaan varmempi olo et en itse halua lapsia. On ne ihan sulosia ja hauskoja kolmesta vuodesta eteenpäin ne mitä tunnen mut vauvat..ei vaa jotenkin inspaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko mennä mukaan =) ja on muuten aika teennäistä jos väkisin yrittää, joten anna olla, ole neutraali. Itse olen pienestä pitäen (heti kun opiin puhumaan) antanut lähipiirin ymmärtää että lapset on ällöjä ei kiinnosta. Tuntemattomat on sitten yrittäneet tuputtaa millon mitäkin, mutta olen aina pidättäytynyt kaikesta jopa keskustelusta ja jos joku on yrittänyt tuupata sinappiautomaattia syliini niin olen pistänyt kädet seläntaakse ja sanonut kohteliaasti että Ei Kiitos. Jos loukkaantuvat niin samat sanat minäkin loukkaannun kun syliini yritetään väkisin tunkea jotakin mitä en halua.
En usko että odottavat sun hössötystä. Meillä ainakin kaveripiirissä helposti käydään läpi ensin vauva- /lapsiasiat, vaikka kaikilla ei ole omia lapsia. Itse en oikeastaan koskaan aloita itse puhetta lapsistani, vaan lapsettomat ystävät kyselevät itse asioista (vaikka heitä ei välttämättä niin kiinnostaisikaan). Arvostan sitä, koska se osoittaa mielestäni että he kuitenkin ovat jollain tasolla kiinnostuneita siitä mitä minulle kuuluu ja arvostavat myös minulle maailman tärkeimpiä asioita (lapsiani). Ja vastavuoroisesti minä kyselen sitten heidän asioistaan ja kuuntelen, niinkuin ystävän kuuluu.
Jos joku istuu tuppisuuna koko illan, ei ehkä muista syistä löydy sitä keskusteluyhteyttä kuin siitä että yhdellä on vauva ja toisella ei....
Itsellä vähän sama jos kaveriporukassa etäisempi kaveri tai joku työkaveri on raskaana. " Onneks olkoon", mut sen jälkeen on ollut vaikea hehkuttaa kun ei ole itsellä mitään kosketuspintaa aiheeseen. Ymmärrän kuitenkin sen, että lapsen saanti on iso asia ja tulevien vanhempien mielessä kaikki liittyy raskauteen ja lapseen. Luulen että tuohon kuplaan pääsee mukaan kun alkaa itse olemaan samassa tilanteessa.