Mies ei ota vastuuta lapsesta
Lapsi tehtiin molempien yhteisestä päätöksestä. Mies osallistui vielä vauvavuotena lapsen hoitoon, mutta sitten tuli eroahdistus ja vain äiti kelpasi, joten mies sysäsi kaiken hoitovastuun minulle.
Lapsi on nyt 3-vuotias ja joudun huolehtimaan hänestä koko ajan. Mies ei ole kertaakaan käynyt lapsen kanssa edes pihalla leikkimässä. Syyksi väittää, että minä olen tehnyt lapsesta äidistä riippuvaisen, mutta mies ei edes yritä.
Joskus harvoin saan miehen ja lapsen puuhailemaan hetken yhdessä jotain, mutta silloinkin minun pitää olla koko ajan valmiustilassa, koska mies ei ymmärrä lasta ja lapsi hermostuu. Minut huudetaan jatkuvasti selvittelemään asioita, koska mies ei tunnu sietävän lasta ollenkaan ellei tämä ole hyvällä päällä.
Tänään otin 10 minuuttia itselleni iltapäivällä, että saan rauhassa käytyä vessassa, pikaisesti meikattua ja harjattua hiukset ennen kuin lähden hoitamaan asioita lapsen kanssa. Mies makasi sohvalla ja lapsi vaati huomiota. En rientänyt apuun, joten mieshän siitä suuttui ja sanoi, että soittaa sosiaalipäivystykseen, kun en pidä lapsesta huolta. Hän ei aikonut nousta koko päivänä enää sohvalta, koska on herännyt aikaisin töihin. Jatkuvasti saan kuulla, että minä ja lapsi pilaamme hänen elämänsä, hän on orja ja ei saa hetken rauhaa.
Eroa olen miettinyt jo pidempään ja mielessäni olen jo oikeastaan eronnut, koska tunteet on täysin kuolleet mieheen. Helpompaa olisi olla lapsen kanssa kahdestaan, mutta miten tapaamiset kannattaisi hoitaa? Mies uhkaa eron sattuessa ottaa lapsen ja hakea yksinhuoltajuutta, mutta totuus on se, että hän on haluton olemaan lapsen kanssa. Pelottaa jättää lapsi hänelle, jos hän hermostuu lapseen ja kertoo tälle, että lapsi tekee hänen elämästään helvettiä. Eikös tuollainen ole jo henkistä väkivaltaa? Mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä, millaiset tapaamiset ovat realistiset? Onko lapsen pakko tavata isää, jos lapsi ilmoittaa, ettei halua?
Kommentit (20)
Jätä se sika. Mies ei edes yritä olla isä! Jos eroatte, miehellä ei ole mitään mahdollisuuttakaan saada yksinhuoltajuutta joten sitä on turha pelätä.
Lapsen kanssa oleva mies on tylsä nöösi ja hakisit sitten eroa sillä tekosyyllä. Miehesi on perinteinen Äijä! Nauti elämästäsi
Onko minulla riittävästi perusteita hakea yksinhuoltajuutta? Mies ei kuitenkaan ole fyysisesti väkivaltainen, vaikka sanoo usein pahasti lapselle, koska minkäänlaista stressinsietokykyä häneltä ei löydy. Miten pystyn oikeudessa todistamaan puheet?
Ap
On henkistä väkivaltaa varsinkin lasta kohtaan. 3v ymmärtää jo paljon.
Lueppa netistä lasten kaltoinkohtelusta, varsinkin kohdasta henkinen väkivalta ja emotionaalinen laiminlyönti.
Jos olet varma asiasta, eroa. Vai auttaisiko pari/perheterapia? Viimekädessä teet itse ilmoituksen lastensuojeluun, ja kerrot miten mies puhuu lapsesta/lapselle. Joku sossuntäti tulee sitten miehesi kanssa asiasta juttelemaan, ja tekemään selvitystä, josko mies ammattilaista uskoisi.
Tämä turvaa sinua myös ajatellen mahdollista huoltakiiskiistaa. Yksinhuoltajuutta mies ei voi saada, älä huoli.
Ole ensin yhteydessä paikkakuntasi lastenvalvojaan ja kysy häneltä neuvoa tapaamisten järjestämiseen. Yksinhuoltajuutta voit yrittää hakea, jos ette saa asioita yhdessä järkevästi sovittua ja mies hankaloittaa lapsen elämää tarpeettomasti. Ei siis tarvitse aina väkivaltaa, päihdeongelmaa tms . Mutta yritä nyt ensin puhua miehen kanssa vakavasti, vaikka ero olisikin edessä.
Niin, miksi omit lapsen itsellesi? Miksi paskoit parisuhteesi vauva-aikana?
Onko siellä peiliä?
Pitäiskö teidän harkita perheneuvolaa tai pariterapiaa. Varmati teissä molemmissa on vikaa, olet varmaan melko herkästi jo vauvavuonna hyökännyt väliin jos mies hoitaa vauvaa mielestäsi väärin. Miehen pitäävaan itse antaa opetella se lapsen hoito, onnistuu se vieläkin kun vaan lähdet pois kotoa ja jätät ne keskenään, ensin pikkuhetkiksi, sitten pidempään.
Aika erikoiselta kuulostaa että eroahdistuksen vuoksi hoito on käänyt sinulle, miksi lapsi on isäänsä ruvennut vierastamaan jos kerta siihen saakka mies on aktiivisesti hoitanut? Aika erikoiselta kuulostaa myös että olet antanut tuon jatkua näin kauan. Eikö lapsi ole päiväkodissa, kai siellä kuitenkin pärjää ilman äitiä?
Mies ihan varmasti tuntee itsensä orjaksi tuossa tilanteessa, koittakaapa nyt setviä suhteenne ja suhteenne lapseen.
Jos oikeasti haluat eron niin eroa. Mies ei varmasti yksinhuoltajuutta näillä tiedoilla saa. Voithan vielä vaikka viestitellä miehen kanssa niin että sulle jää viesteihin todistetta siitä miten haluton mies on olemaan lapsen kanssa.
Jos taas haluat vielä yrittää niin tiukasti alat ottamaan aikaa itsellesi. Aloita vaikka kerran viikossa tunnilla kerrallaan ja lisää aikaa/kertoja pikku hiljaa. Sen ajaksi menet muualle tekemään omia juttujasi, itse ainakin jos olen kotona niin lapsi saattaa vaatia äitiä mutta jos menen ulos niin lapsi unohtaa minut siksi aikaa ja touhuaa innoissaan isänsä kanssa.
Puhu myös miehellesi ajatuksistasi. Että asioiden on pakko muuttua, sinä et jaksa enää näin. Ei ehkä erolla kannata uhkailla mutta tee selväksi että on tosi kyseessä.
Miesvihasatu, samalla nuotilla, osa 628879297293712392.
Porsikaa mammat , porsikaa!
Huoltajuuskiistoissa sosiaalityöntekijät havainnoivat lapsen ja vanhempien vuorovaikutusta ja selvittävät kotiolot. Lausunto vaikuttaa oikeuden päätökseen, jos sinne asti pitää mennä.
Jos mies ei lapsen asioista tiedä eikä ymmärrä, hänellä ei ole mahdollisuutta saada lasta, kunhan uhkailee. Muuta vaan lapsen kanssa pois ja hae siis yksinhuoltajuutta. Voit olla toki ensin yhteydessä lastenvalvojalle tai perheneuvolaan.
Olen varma erosta, koska olen omalta osaltani yrittänyt kaikkeni, mutta mies puolestaan on syyllistänyt minua kaikesta. Mihinkään terapiaan hän ei suostu, koska ei näe itsessään mitään vikaa. Minä saan aina kuulla olevani hullu, mielisairas ja huono äiti. En pysty enää tekemään mitään muuta kuin lähtemään, koska mies ei ymmärrä omaa käytöstään. Epäilen, että hänellä on jonkinlaista masennusta tai mt-ongelmia, käytös on nimittäin muuttunut parissa vuodessa pahasti, mutta näistä asioista ei saa hänelle sanoa tai menettää malttinsa.
Tilanne olisi paljon helpompi, jos mies vain olisi välinpitämätön ja saisin jatkaa elämääni lapsen kanssa kahdestaan. Hän saisi kovasti kaipaamansa rauhan. Tiedän hänen kuitenkin kostavan eron minulle, koska jo nyt uhkailee sossuilla ja lapsen viemisellä.
Ap
Lasta en ole missään vaiheessa ominut itselleni enkä koskaan ole puuttunut miehen tapaan hoitaa vauvaa. Olen päinvastoin jatkuvasti yrittänyt järjestää isälle ja lapselle yhteistä aikaa, mutta erittäin hankalaa se on, kun mies ei halua viettää aikaa lapsen kanssa. Olen jopa kerran ollut rappukäytävässä lähdössä tapaamaan kaveriani, kun mies on yhtäkkiä sysännyt itkuisen lapsen syliini ja sanonut, että en voi lähteä mihinkään, koska hän ei lasta aio hoitaa.
Ap
Tollasten miesten ei pitäisi lisääntyä, jotka ei huolehdi jälkikasvustaan..
Miksi teette lapsia tuollaisten vässyköiden kanssa? Oikeesti nyt lähdet vaan vaikka yksin kävelylle ja jätät ne kahdestaan.
Kunhan sanoo sinua loukatakseen/pelotellakseen, ei todellakaan erotilanteessa tule hakemaan yksinhuoltajuutta, tietää ettei jaksa/pärjää lapsen kanssa.
Yksinhuoltajuuden saamiseen pitää olla myös todella vahvat perusteet, tyyliin toisen vanhemman vakava mt/päideongelma, ts ei ole kykenevä huolehtimaan lapsesta. Ja em asiat on todistettava, lastensuojelun/hoitotahon dokumenteilla tms, satuilu ei tuomioistuimessa mene läpi.
Joten unohda miehen uhkailut, lämpimikseen puhuu. Mitä sinä saat tuollaisessa liitossa olemisesta?
Järkyttävä mies. Ajattelin ensin, että voisithan kokeilla että jätät miehen ja lapsen kahdestaan ja lähdet muualle (koska meilläkin lapset roikkuu minussa jos olen kotona vaikka mies on hyvä isä), mutta sehän ei vaikuta teillä edes turvalliselta :( ja jos olet jo päättänyt erota, niin se on varmaan parasta. Älä yhtään huolehdi miehen uhkailuista. Ei varmasti saa eikä haluakaan lähihuoltajuutta (yksinhuoltajuutta nyt ei juuri koskaan nykyään myönnetäkään).
Aika erikoista jos mies ei kymmentä minuuttia pysty olemaan lapsen kanssa, niin miten itse on sulle kertonut että yksinhuoltajaisänä pärjäisi? Miten selittää sen että sysää kakaran sulle jos sinä olet ihan hullu ja paska äiti ym.? Sano sille että harjoitellaampas nyt sitä sun tulevaa yksinhuoltajuutta, että jos olisit vaikka viikonlopun sen kanssa kahdestaan, nähtäisiin että onnistuisiko edes etävanhemmuus.
Ero ja haet yksinhuoltajuutta, isälle valvotut tapaamiset.