Mies oletko osasyyllinen naisten hypergamiaan nettideiteillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on vähän kaksipiippuinen.

Kaikki on lähtöisin siitä että mies ei saa itseään vastaavaa tavisnaista ja vaikka saisikin niin sen kanssa oleminen olisi kuin kävelisi kuumien hiilien kanssa, pienikin virhe ja nainen antaa pakit.

Sitä on ihan hirveän suuri houkutus tyytyä johonkin epämiellyttävään naiseen ihan vain sen takia, että saa seuraa ja tuntee olevansa haluttu, tuota tunnetta että olisit haluttu et saa nuoren miellyttävän naisen kanssa koska nainen tietää että hänellä on kaikki valta. Pariutuminen ja parisuhteet on todella epätasa-arvoisia miehille. Mitä mies voi tehdä muuta kuin tyytyä?

Ottaa sen pään perseestä ja lopettaa tuollainen esineellistäminen. Silloin ei ole niin älyttömästi väliä sillä, onko naisen kehossa nippelit ja nappulat yleisesti ihailluilla kohdilla ja oikean muotoisia ja värisiä, vaan olet onnellinen hänen kanssaan koska hän on ihana ihminen.

Siis ei tyytyä, vaan tarkistaa omaa kriteerilistaa sellaiseksi, että kykenee oikeasti läheiseen suhteeseen toisen ihmisen kanssa. (Jolloin sinun ei enää tarvitse "tyytyä" vaan saat oikeasti nautintoa niiden naisten seurasta, jotka haluavat kanssasi olla - sehän se todellinen tasosi on, minkä tasoisia naisia saat.)

Hienoa, tarkistetaas kriteerilistaa! Aloitetaan naisista. No niin naiset, ette saa enää valikoida miehiä pituuden perusteella, koska se on esineellistävää. Tärkeintä pitäisi olla sen, että olet onnellinen miehen kanssa koska hän on ihana ihminen... no tulipa hiljaista... okei, ei sitten. Jatketaan samaan malliin.

Juuri näin. Ette myöskään saa suosia miehiä joilla on leveät hartiat, jykevä leuka tai matala ääni...koska nämä ovat geneettisiä seikkoja joille kukaan ei voi mitään. Miehet ovat ihmisiä eikä lihapaloja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ei yhtään ymmärrä mikä on miesten pariutumisen todellisuus. Se on todellakin sitä että pitää ottaa joku sellainen nainen jonka kanssa mahdollisesti häpeää näyttäytyä tai sitten on yksin.

Niitä kiinnostavia omantasoisia naisia ei niin vain saa, voi mennä 5-10 vuotta että yksikin sellainen kiinnostuu sinusta.

Helppoahan se on teillä naisilla kun teillä on kymmeniä tai satoja eri miehiä valittavana ja vielä teitä paljon parempitasoisempia.

Mun ukko lentäisi välittömästi kuin leppäkeihäs, jos paljastuisi että hänellä on tuollaista taustalla. Ai minua rumempien naisten deittailuako? Ehei, vaan näiden naisten näkemistä niin ala-arvoisina että heitä pitää ihan hävetä! Kielii myös asenteesta, jossa nainen nähdään kulutushyödykkeenä tai statussymbolina, ei niinkään ihmisenä. Hyi oksetus, oikeasti. En haluaisi olla tällaisen miehen kumppani, vaikka oma ulkonäköni onkin sellainen, jonka ko. mies todennäköisesti näkisi statustaan kohottavana. 

Jos haluat saada hyvännäköisen naisen kanssasi pitkään ja onnelliseen suhteeseen, niin opettele hyvä ihminen arvostamaan myös vähemmän hyvännäköisiä naisia. He ovat ihmisiä myös.

Se on ihan eri asia arvostaa naisia seksuaalisessa mielessä kuin muuten. Ei mua haittaa olla ystävä jollekin vähemmän viehättävälle naiselle ja on niitä ollutkin kavereina. Mutta se hävettäisi, jos mut nähtäisiin käsi kädessä naisen kanssa, joka on jotain ihan eri luokkaa kuin mitä voin saada. Naiset nyt vaan moralisoi, mutta jos ovat rehellisiä itselleen niin tietävät olevansa ihan samanlaisia. Hei, olen kyllä kuunnellut naisten juttuja oikeassa elämässä, eivätkä ole sen kiltimpiä. Pää pois pensaasta.

Ehkäpä kyse ei olekaan siitä, että "miehet" sitä ja "naiset" tätä, vaan enemmän niin että on pinnallisia ihmisiä - sekä miehissä että naisissa - ja sitten on myös ihmisiä jotka nyt vain eivät ole pinnallisia. Se, että sinä olet sellainen ja tunnet monia muitakin kaltaisiasi, ei tee pinnallisuudesta ominaisuutta joka on kaikilla. Aivan kuten se, että joku pettää kumppaniaan, ei tarkoita että kaikki muutkin pettävät, vaikka se pettäjä usein kovin mielellään niin haluaakin uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on vähän kaksipiippuinen.

Kaikki on lähtöisin siitä että mies ei saa itseään vastaavaa tavisnaista ja vaikka saisikin niin sen kanssa oleminen olisi kuin kävelisi kuumien hiilien kanssa, pienikin virhe ja nainen antaa pakit.

Sitä on ihan hirveän suuri houkutus tyytyä johonkin epämiellyttävään naiseen ihan vain sen takia, että saa seuraa ja tuntee olevansa haluttu, tuota tunnetta että olisit haluttu et saa nuoren miellyttävän naisen kanssa koska nainen tietää että hänellä on kaikki valta. Pariutuminen ja parisuhteet on todella epätasa-arvoisia miehille. Mitä mies voi tehdä muuta kuin tyytyä?

Ottaa sen pään perseestä ja lopettaa tuollainen esineellistäminen. Silloin ei ole niin älyttömästi väliä sillä, onko naisen kehossa nippelit ja nappulat yleisesti ihailluilla kohdilla ja oikean muotoisia ja värisiä, vaan olet onnellinen hänen kanssaan koska hän on ihana ihminen.

Siis ei tyytyä, vaan tarkistaa omaa kriteerilistaa sellaiseksi, että kykenee oikeasti läheiseen suhteeseen toisen ihmisen kanssa. (Jolloin sinun ei enää tarvitse "tyytyä" vaan saat oikeasti nautintoa niiden naisten seurasta, jotka haluavat kanssasi olla - sehän se todellinen tasosi on, minkä tasoisia naisia saat.)

Hienoa, tarkistetaas kriteerilistaa! Aloitetaan naisista. No niin naiset, ette saa enää valikoida miehiä pituuden perusteella, koska se on esineellistävää. Tärkeintä pitäisi olla sen, että olet onnellinen miehen kanssa koska hän on ihana ihminen... no tulipa hiljaista... okei, ei sitten. Jatketaan samaan malliin.

Jo se, että näet "naiset" kollektiivitajuntana, kertoo esineellistävästä asenteesta.

Varmasti on naisia joille miehen pituus on jotenkin ratkaisevaa. Itselleni ei ole. Sen sijaan tuollainen esineellistävä ja sukupuolen perusteella yleistävä asenne on paha turn off, enkä huolisi noin ajattelevaa miestä vaikka tämä olisi kuinka pitkä, jykeväleukainen, varakas ja isomunainen. En, vaikka sinulle olisi kuinka tärkeää uskoa jokaisen naisen prioriteettien olevan ensisijaisesti nuo.

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naisetkin usein häpeää, jos poikaystävä on jokun sosiaalisesti kömpelö otus. Samalla tavalla muakin hävettäisi kulkea todella lihavan naisen kanssa käsi kädessä. Naiset nyt yrittää taas syyllistää meitä miehiä, mutta ei mene läpi, sori muijat!

Itse asiassa naisille vasta onkin tärkeää miltä mies näyttää muiden silmissä.

Nainen haluaa pitkän miehen, jotta pariskunta näyttäisi "oikealta" kun nainen käyttää korkkareita.

Nainen haluaa koulutetun miehen jotta miehen yhteiskunnallinen status olisi riittävän korkea sukulaisille ja ystäville.

Nainen haluaa sosiaalisesti kyvykkään miehen, koska tällainen mies tekee vaikutuksen muihin ihmisiin.

Jne.

Lähes kaikki mihin nainen ihastuu on sellaista mikä saa miehen näyttämään hyvältä muiden silmissä, tai sellaista mikä saa naisen tuntemaan itsensä tasokkaammaksi (esim. olen 175cm/100kg ja haluan ison miehen tunteakseni itseni pieneksi ja siroksi).

Tämähän liittyy kivikautisiin vaistoihin joiden mukaisesti nainen yhä toimii. Mies jonka muutkin naiset haluaisivat ja joka johtaa muita miehiä, nostaa naisen asemaa heimossa.

Höpötilöpöti. Mä tienaan itse omaisuuteni enkä hanki miehiä muille, vaan omaksi ilokseni. Tykkään miehistä, jotka ovat älykkäitä ja kiinnostuneita maailman menosta ja osaavat argumentoida fiksusti ja perustella mielipiteensä. Ulkonäön puolesta minua viehättävät pienikokoiset, jopa sirot miehet, sellaiset kalpeat nörttityypit. Vaihdoin komean, tumman ja ruskeasilmäisen tohtorin muutama vuosi sitten kaljuuntuvaan amismieheen. 

Mikä vaisto minut ajoi siihen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syyllistynyt ja hävettää kyllä. Onhan se nyt karseeta että on naisen kanssa jota kaikki kuolaa ja kuitenkin on ollu sängyssä naisen kanssa, joka on vielä aika paljon alaspäin sen näköisestä naisesta, jonka kanssa ei kehtaisi kävellä kadulla käsi kädessä.

Ihan kammottavaa juttua, jos nyt suoraan sanon.

1. Oikeastiko teitä hävettää kulkea jonkunlaisen naisen kanssa julkisesti?

2. Ja sitten lisäksi menette ja panette vielä paljon pahempaa tapausta?

Voi *ttu sentään, oikeesti. Onneksi en itse tykkää irtoseksistä, niin ei tarvitse miettiä olenko joutunut tällaisenkin aivokääpiön uhriksi joskus.

Kyllä hävettää, mm. koska tiedän tasan tarkkaan että aika moni tuntemani NAINEN olisi katsonut pitkään jos olisi nähnyt minut jonkun aivan karmean punkeron kanssa. Sen takia panin, koska jollain tasolla en kokenut ansaitsevani niitä kauniita naisia.

Sulla on vielä matkaa terveeseen itsetuntoon.

Erittäin heikko itsetunto: Mies panee naista, jota häpeää, koska tämän ulkoiset ominaisuudet eivät ole toivotun kaltaisia. Haaveilee kauniista naisista, koska kokee että sellainen kohottaisi omaa statusta ja sitä heikkoa itsetuntoa, mutta samalla kokee että ei "ansaitse" sellaista.

Jonkin verran puutteellinen itsetunto:  Mies ei pane sellaisia naisia, jotka herättävät hänessä häpeää, mutta kuitenkin kokisi häpeän tunnetta omasta mielestään liian ruman naisen kanssa liikkumisesta ja haaveilee niistä kauniista. Saattaa ajatella "ansaitsevansa" kauniimman naisen niihin nähden, jotka osoittavat kiinnostustaan. Siis itsetunto on riippuvainen naisesta kulutushyödykkeenä ja tämän ominaisuuksista.

Normaali itsetunto: Mies hyväksyy todelliseksi tasokseen sen, minkälaisia naisia hän saa seurakseen, eikä häpeä näiden seuraa vaan nauttii elämästään heidän kanssaan. Saattaa haaveilla tasonsa ylittävistä kaunottarista, mutta ei tuskallisesti vaan triviaalisti, koska hänen itsetuntonsa ei ole kumppanin ominaisuuksista riippuvainen asia.

Poikkeuksellisen hyvä, kaikin puolin terve ja vahva itsetunto:  Mies seurustelee avoimesti ja täysin häpeilemättä myös ulkoisesti selvästi itseään vaatimattomamman naisen kanssa, jos tämä sattuu olemaan persoonallisuudeltaan sellainen, jota mies arvostaa ja ihailee. Naisen kauneus on hänelle yhdentekevä asia, hän ei tarvitse sitä välineeksi mihinkään. Hänellä voi olla kauniskin kumppani, mutta kumppania ei kuitenkaan ole valittu sen kauneuden vuoksi vaan muista syistä. Miehellä on niin vahva itsetunto, ettei sitä voi kolhia se, mitä joku toinen ihminen ajattelee tai on ajattelematta hänen kumppaninsa ulkonäöstä.

Itse aloitan parisuhteen ainoastaan tuossa viimeisessä kategoriassa olevien miesten kanssa. On kiva katsella mm. valokuvia eletystä elämästä, havaita ettei mies todellakaan ole priorisoinut naisten ulkonäköä kumppania valitessaan, ja kuulla kuinka hän edelleen puhuu ihailevaan ja arvostavaan sävyyn entisistä kumppaneistaan.

21/23/25

Todellakin on itsetunnossa ollut vikaa. Eikös se ole itsestäänselvää, kun kerran sanoin etten kokenut ansaitsevani niitä kauniita naisia, jotka minusta olivat kiinnostuneita?

Ja sanonpa vielä kerran: jos hyvän itsetunnon merkki on se, ettei kumppanin ulkonäöllä ole mitään väliä, niin naiset voivat sitten aloittaa itsestään ja lopettaa miesten arvottamisen kehonpituuden perusteella. No sitä ei tule tapahtumaan ja tämähän ei liity mitenkään itsetuntoon, vaan siihen että tietynlaiset asiat nyt vaan kiihottavat itsetunnosta riippumatta. Itse en usko hetkeäkään, etteikö sinunkin kriteereissäsi ole tosiasiassa hyvin pinnallisia asioita, et vain ole kovin rehellinen itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naisetkin usein häpeää, jos poikaystävä on jokun sosiaalisesti kömpelö otus. Samalla tavalla muakin hävettäisi kulkea todella lihavan naisen kanssa käsi kädessä. Naiset nyt yrittää taas syyllistää meitä miehiä, mutta ei mene läpi, sori muijat!

Itse asiassa naisille vasta onkin tärkeää miltä mies näyttää muiden silmissä.

Nainen haluaa pitkän miehen, jotta pariskunta näyttäisi "oikealta" kun nainen käyttää korkkareita.

Nainen haluaa koulutetun miehen jotta miehen yhteiskunnallinen status olisi riittävän korkea sukulaisille ja ystäville.

Nainen haluaa sosiaalisesti kyvykkään miehen, koska tällainen mies tekee vaikutuksen muihin ihmisiin.

Jne.

Lähes kaikki mihin nainen ihastuu on sellaista mikä saa miehen näyttämään hyvältä muiden silmissä, tai sellaista mikä saa naisen tuntemaan itsensä tasokkaammaksi (esim. olen 175cm/100kg ja haluan ison miehen tunteakseni itseni pieneksi ja siroksi).

Tämähän liittyy kivikautisiin vaistoihin joiden mukaisesti nainen yhä toimii. Mies jonka muutkin naiset haluaisivat ja joka johtaa muita miehiä, nostaa naisen asemaa heimossa.

Höpötilöpöti. Mä tienaan itse omaisuuteni enkä hanki miehiä muille, vaan omaksi ilokseni. Tykkään miehistä, jotka ovat älykkäitä ja kiinnostuneita maailman menosta ja osaavat argumentoida fiksusti ja perustella mielipiteensä. Ulkonäön puolesta minua viehättävät pienikokoiset, jopa sirot miehet, sellaiset kalpeat nörttityypit. Vaihdoin komean, tumman ja ruskeasilmäisen tohtorin muutama vuosi sitten kaljuuntuvaan amismieheen. 

Mikä vaisto minut ajoi siihen?

En tiedä, mutta vaistoni sanoo että miehen vienti kasvaa hyvin pitkälle suorassa suhteessa näihin ominaisuuksiin: pituus, harteikkuus, lihaksikkuus, koulutustaso ja varallisuus.

Se että sinua eivät nämä asiat kiinnosta todistaa about yhtä paljon kuin se, että joku mies haluaa itselleen mahdollisimman lihavan naisen ja ruokkii tätä. Sinä ja tuo mies ette ole kovin edustavia otoksia sukupuolestanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syyllistynyt ja hävettää kyllä. Onhan se nyt karseeta että on naisen kanssa jota kaikki kuolaa ja kuitenkin on ollu sängyssä naisen kanssa, joka on vielä aika paljon alaspäin sen näköisestä naisesta, jonka kanssa ei kehtaisi kävellä kadulla käsi kädessä.

Ihan kammottavaa juttua, jos nyt suoraan sanon.

1. Oikeastiko teitä hävettää kulkea jonkunlaisen naisen kanssa julkisesti?

2. Ja sitten lisäksi menette ja panette vielä paljon pahempaa tapausta?

Voi *ttu sentään, oikeesti. Onneksi en itse tykkää irtoseksistä, niin ei tarvitse miettiä olenko joutunut tällaisenkin aivokääpiön uhriksi joskus.

Kyllä hävettää, mm. koska tiedän tasan tarkkaan että aika moni tuntemani NAINEN olisi katsonut pitkään jos olisi nähnyt minut jonkun aivan karmean punkeron kanssa. Sen takia panin, koska jollain tasolla en kokenut ansaitsevani niitä kauniita naisia.

Sulla on vielä matkaa terveeseen itsetuntoon.

Erittäin heikko itsetunto: Mies panee naista, jota häpeää, koska tämän ulkoiset ominaisuudet eivät ole toivotun kaltaisia. Haaveilee kauniista naisista, koska kokee että sellainen kohottaisi omaa statusta ja sitä heikkoa itsetuntoa, mutta samalla kokee että ei "ansaitse" sellaista.

Jonkin verran puutteellinen itsetunto:  Mies ei pane sellaisia naisia, jotka herättävät hänessä häpeää, mutta kuitenkin kokisi häpeän tunnetta omasta mielestään liian ruman naisen kanssa liikkumisesta ja haaveilee niistä kauniista. Saattaa ajatella "ansaitsevansa" kauniimman naisen niihin nähden, jotka osoittavat kiinnostustaan. Siis itsetunto on riippuvainen naisesta kulutushyödykkeenä ja tämän ominaisuuksista.

Normaali itsetunto: Mies hyväksyy todelliseksi tasokseen sen, minkälaisia naisia hän saa seurakseen, eikä häpeä näiden seuraa vaan nauttii elämästään heidän kanssaan. Saattaa haaveilla tasonsa ylittävistä kaunottarista, mutta ei tuskallisesti vaan triviaalisti, koska hänen itsetuntonsa ei ole kumppanin ominaisuuksista riippuvainen asia.

Poikkeuksellisen hyvä, kaikin puolin terve ja vahva itsetunto:  Mies seurustelee avoimesti ja täysin häpeilemättä myös ulkoisesti selvästi itseään vaatimattomamman naisen kanssa, jos tämä sattuu olemaan persoonallisuudeltaan sellainen, jota mies arvostaa ja ihailee. Naisen kauneus on hänelle yhdentekevä asia, hän ei tarvitse sitä välineeksi mihinkään. Hänellä voi olla kauniskin kumppani, mutta kumppania ei kuitenkaan ole valittu sen kauneuden vuoksi vaan muista syistä. Miehellä on niin vahva itsetunto, ettei sitä voi kolhia se, mitä joku toinen ihminen ajattelee tai on ajattelematta hänen kumppaninsa ulkonäöstä.

Itse aloitan parisuhteen ainoastaan tuossa viimeisessä kategoriassa olevien miesten kanssa. On kiva katsella mm. valokuvia eletystä elämästä, havaita ettei mies todellakaan ole priorisoinut naisten ulkonäköä kumppania valitessaan, ja kuulla kuinka hän edelleen puhuu ihailevaan ja arvostavaan sävyyn entisistä kumppaneistaan.

21/23/25

Todellakin on itsetunnossa ollut vikaa. Eikös se ole itsestäänselvää, kun kerran sanoin etten kokenut ansaitsevani niitä kauniita naisia, jotka minusta olivat kiinnostuneita?

Ja sanonpa vielä kerran: jos hyvän itsetunnon merkki on se, ettei kumppanin ulkonäöllä ole mitään väliä, niin naiset voivat sitten aloittaa itsestään ja lopettaa miesten arvottamisen kehonpituuden perusteella. No sitä ei tule tapahtumaan ja tämähän ei liity mitenkään itsetuntoon, vaan siihen että tietynlaiset asiat nyt vaan kiihottavat itsetunnosta riippumatta. Itse en usko hetkeäkään, etteikö sinunkin kriteereissäsi ole tosiasiassa hyvin pinnallisia asioita, et vain ole kovin rehellinen itsellesi.

Ei tarvitse uskoa. Itse kuitenkin tiedän minkälaisten miesten kanssa olen heilastellut, ja voin silläkin tavalla saada itseni kiinni itsepetoksestani. Tai voisin, jos minulla sellaista olisi mutta kun ei ole. Lihavista en viehäty, sen verran voin tulla vastaan, mutta siinäkin on mielestäni ensisijaisesti kysymys siitä että en viehäty flegmaattisuudesta ja huonosta itsekurista, joiden seurausta lihavuus usein on.

Onko epäpinnallinen nainen teille nettilassukoille oikeasti noin vieras otus, että ette usko sellaisia voivan olla olemassa? 

minua kiinnostaa raha miehessä ja luonteen pitää olla ylpeä ja tarpeeksi itsekäs, muista ominaisuuksista voin joustaa.avioliitossa meidän täytyy myös näyttää hyvältä parilta yhdessä ja sopia yhdessä kasvattamaan tulevat lapset.

Pätee myös toisinpäin. Minä olen nuorempana (19-23v.) seurustellut sellaisten miesten kanssa, joiden tunteminen lähinnä hävettää nykyään. Amiksia, korkeakoulunsa kesken jättäneitä pilvipäitä, sossupummeja ja hippejä yms. löytyi nuoruuden huumassa ja tein vielä sen virheen, että seurustelin näiden miesten kanssa, yhdenyön jutuista en ole koskaan pitänyt. Olivathan he kaikki komeita sen hetken, harvempi tosin enää nykyään. Sain siis näiden kanssa hengailusta ja seurustelusta idiootin maineen (ja masennuksen), jo(i)sta kesti päästä eroon. Olen yhä kaunis nainen, 26v. pitkä ja hoikka, pitkä tukka ja säännölliset kasvonpiirteet, mutta maine seuraa yhä sitkeästi perässä. Olen aina ollut se fiksumpi, koulutetumpi, kunnollisempi ja nuorempi seurustelusuhteissani, mutten enää kelpaa akateemisille miehille, koska olen ilmeisesti liikkunut niin epämääräisessä seurassa. Minuthan on nähty kulkevan käsikädessä tyylittömien junttien ja luusereiden kanssa, joten so long vakavasti otettavat parisuhteet! Once you go amis/hippie/weird you're... gone.

26N, FM

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syyllistynyt ja hävettää kyllä. Onhan se nyt karseeta että on naisen kanssa jota kaikki kuolaa ja kuitenkin on ollu sängyssä naisen kanssa, joka on vielä aika paljon alaspäin sen näköisestä naisesta, jonka kanssa ei kehtaisi kävellä kadulla käsi kädessä.

Ihan kammottavaa juttua, jos nyt suoraan sanon.

1. Oikeastiko teitä hävettää kulkea jonkunlaisen naisen kanssa julkisesti?

2. Ja sitten lisäksi menette ja panette vielä paljon pahempaa tapausta?

Voi *ttu sentään, oikeesti. Onneksi en itse tykkää irtoseksistä, niin ei tarvitse miettiä olenko joutunut tällaisenkin aivokääpiön uhriksi joskus.

Kyllä hävettää, mm. koska tiedän tasan tarkkaan että aika moni tuntemani NAINEN olisi katsonut pitkään jos olisi nähnyt minut jonkun aivan karmean punkeron kanssa. Sen takia panin, koska jollain tasolla en kokenut ansaitsevani niitä kauniita naisia.

Sulla on vielä matkaa terveeseen itsetuntoon.

Erittäin heikko itsetunto: Mies panee naista, jota häpeää, koska tämän ulkoiset ominaisuudet eivät ole toivotun kaltaisia. Haaveilee kauniista naisista, koska kokee että sellainen kohottaisi omaa statusta ja sitä heikkoa itsetuntoa, mutta samalla kokee että ei "ansaitse" sellaista.

Jonkin verran puutteellinen itsetunto:  Mies ei pane sellaisia naisia, jotka herättävät hänessä häpeää, mutta kuitenkin kokisi häpeän tunnetta omasta mielestään liian ruman naisen kanssa liikkumisesta ja haaveilee niistä kauniista. Saattaa ajatella "ansaitsevansa" kauniimman naisen niihin nähden, jotka osoittavat kiinnostustaan. Siis itsetunto on riippuvainen naisesta kulutushyödykkeenä ja tämän ominaisuuksista.

Normaali itsetunto: Mies hyväksyy todelliseksi tasokseen sen, minkälaisia naisia hän saa seurakseen, eikä häpeä näiden seuraa vaan nauttii elämästään heidän kanssaan. Saattaa haaveilla tasonsa ylittävistä kaunottarista, mutta ei tuskallisesti vaan triviaalisti, koska hänen itsetuntonsa ei ole kumppanin ominaisuuksista riippuvainen asia.

Poikkeuksellisen hyvä, kaikin puolin terve ja vahva itsetunto:  Mies seurustelee avoimesti ja täysin häpeilemättä myös ulkoisesti selvästi itseään vaatimattomamman naisen kanssa, jos tämä sattuu olemaan persoonallisuudeltaan sellainen, jota mies arvostaa ja ihailee. Naisen kauneus on hänelle yhdentekevä asia, hän ei tarvitse sitä välineeksi mihinkään. Hänellä voi olla kauniskin kumppani, mutta kumppania ei kuitenkaan ole valittu sen kauneuden vuoksi vaan muista syistä. Miehellä on niin vahva itsetunto, ettei sitä voi kolhia se, mitä joku toinen ihminen ajattelee tai on ajattelematta hänen kumppaninsa ulkonäöstä.

Itse aloitan parisuhteen ainoastaan tuossa viimeisessä kategoriassa olevien miesten kanssa. On kiva katsella mm. valokuvia eletystä elämästä, havaita ettei mies todellakaan ole priorisoinut naisten ulkonäköä kumppania valitessaan, ja kuulla kuinka hän edelleen puhuu ihailevaan ja arvostavaan sävyyn entisistä kumppaneistaan.

21/23/25

Todellakin on itsetunnossa ollut vikaa. Eikös se ole itsestäänselvää, kun kerran sanoin etten kokenut ansaitsevani niitä kauniita naisia, jotka minusta olivat kiinnostuneita?

Ja sanonpa vielä kerran: jos hyvän itsetunnon merkki on se, ettei kumppanin ulkonäöllä ole mitään väliä, niin naiset voivat sitten aloittaa itsestään ja lopettaa miesten arvottamisen kehonpituuden perusteella. No sitä ei tule tapahtumaan ja tämähän ei liity mitenkään itsetuntoon, vaan siihen että tietynlaiset asiat nyt vaan kiihottavat itsetunnosta riippumatta. Itse en usko hetkeäkään, etteikö sinunkin kriteereissäsi ole tosiasiassa hyvin pinnallisia asioita, et vain ole kovin rehellinen itsellesi.

Ei tarvitse uskoa. Itse kuitenkin tiedän minkälaisten miesten kanssa olen heilastellut, ja voin silläkin tavalla saada itseni kiinni itsepetoksestani. Tai voisin, jos minulla sellaista olisi mutta kun ei ole. Lihavista en viehäty, sen verran voin tulla vastaan, mutta siinäkin on mielestäni ensisijaisesti kysymys siitä että en viehäty flegmaattisuudesta ja huonosta itsekurista, joiden seurausta lihavuus usein on.

Onko epäpinnallinen nainen teille nettilassukoille oikeasti noin vieras otus, että ette usko sellaisia voivan olla olemassa? 

No voi jumalauta nyt! Sä itsekin myönnät ettet viehäty lihavista ja tiedät varsin hyvin että osa lihavista on ahkerampia kun koko av yhteensä. Ja niinhän sä itsekin sanot että lihavuus on "usein" seurausta laiskuudesta ja flegmaattisuudesta. Eli pinnallinen paska olet sinäkin. Hyväluonteinen ja ahkera mies ei kelpaisi sulle jos on lihava. Turha yrittää enää.

Ihana, järjetön keskustelu taas. Tähän kun menisin kertomaan, että olen 30+ nainen, joka ei vielä ole miestä saanut edes yhdeksi yöksi, niin johan riemu repeäisi.

Saisin taas ne iänikuisen kommentit liian kovatasoisesta miesjoukosta - päivästä riippuen olen siis tavoitellut joko menestyviä ja rikkaita, komeita ja pitkiä lääkäreitä ja lentäjiä, tai nimenomaan väkivaltaisia, tatuoituja, vankilassa olleita jänniksiä. Prinsessaharhainen olen joka tapauksessa, enkä varmasti ole yhtäkään aloitetta tehnyt.

Ja kaiken aikaa nurkan takana sadan metrin päässä kuikuili kiltti beetta, joka olisi ottanut minut, itseään alempitasoisen naisen koska vaan jalosti panopuuksi, koska hänhän ei ole kranttu. Mitä nyt vain pikkuhiljaa yhä katkerampi siitä, että minä, nainen, en ole ymmärtänyt antaa hänelle pesää. Mieluiten siis tullut hakemaan sänkyyn. Koska hän olisi sen ansainnut. Oli ihan kiltti ja kaikkea.

...o.O...

Vierailija kirjoitti:

Läskipullalle, kaikki naiset ovat maksullisia.

No ei todellakaan ole. Itse en ole millään tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Oletteko te yksinäiset luuserimiehet ikinä kuulleet maksullisesta seksistä?

Suosittelen, käyttäkää niitä ja jättäkää oikeaa parisuhdetta etsivät naiset rauhaan. Säästätte molemman osapuolen aikaa ja hermoja :)

Etsin minäkin oikeaa parisuhdetta, mutta en saa sellaista naista johon pystyisin vakiintumaan. Epätoivoissaan tulee kokeiltua sitten sellaisia naisia, jotka kiinnostuvat, mutta ovat sitten liian erilaisia. Maksullinen seksi on kuulemma naisille suurin turn-off joten en ole sitä vielä kokeillut.

En minäkään oikein naisena innostu ajatuksesta että mies käy maksullisilla mutta silti ihmettelen että tilitättekö te todella koko menneisyytenne pienintäkin yksityiskohtaa myöten uudelle nais/miesystäväehdokkaalle?

Itse en ole sitä koskaan tehnyt enkä tiedä varmasti läheskään kaikkia mieheni juttuja ennen minua.

Uskollinen silti olen ollut eikä mieskään ole ainakaan kiinni jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Ihana, järjetön keskustelu taas. Tähän kun menisin kertomaan, että olen 30+ nainen, joka ei vielä ole miestä saanut edes yhdeksi yöksi, niin johan riemu repeäisi.

Saisin taas ne iänikuisen kommentit liian kovatasoisesta miesjoukosta - päivästä riippuen olen siis tavoitellut joko menestyviä ja rikkaita, komeita ja pitkiä lääkäreitä ja lentäjiä, tai nimenomaan väkivaltaisia, tatuoituja, vankilassa olleita jänniksiä. Prinsessaharhainen olen joka tapauksessa, enkä varmasti ole yhtäkään aloitetta tehnyt.

Ja kaiken aikaa nurkan takana sadan metrin päässä kuikuili kiltti beetta, joka olisi ottanut minut, itseään alempitasoisen naisen koska vaan jalosti panopuuksi, koska hänhän ei ole kranttu. Mitä nyt vain pikkuhiljaa yhä katkerampi siitä, että minä, nainen, en ole ymmärtänyt antaa hänelle pesää. Mieluiten siis tullut hakemaan sänkyyn. Koska hän olisi sen ansainnut. Oli ihan kiltti ja kaikkea.

...o.O...

No montako aloitetta olet tehnyt elämäsi aikana? Suuntaa-antava luku riittää. 5? 10? 50? 100? 500? 1000? Jotkut nörtit pick-up-artistit lähestyvät helposti sataa naista kuukaudessa. Mites sinä?

Vierailija kirjoitti:

Ihana, järjetön keskustelu taas. Tähän kun menisin kertomaan, että olen 30+ nainen, joka ei vielä ole miestä saanut edes yhdeksi yöksi, niin johan riemu repeäisi.

Saisin taas ne iänikuisen kommentit liian kovatasoisesta miesjoukosta - päivästä riippuen olen siis tavoitellut joko menestyviä ja rikkaita, komeita ja pitkiä lääkäreitä ja lentäjiä, tai nimenomaan väkivaltaisia, tatuoituja, vankilassa olleita jänniksiä. Prinsessaharhainen olen joka tapauksessa, enkä varmasti ole yhtäkään aloitetta tehnyt.

Ja kaiken aikaa nurkan takana sadan metrin päässä kuikuili kiltti beetta, joka olisi ottanut minut, itseään alempitasoisen naisen koska vaan jalosti panopuuksi, koska hänhän ei ole kranttu. Mitä nyt vain pikkuhiljaa yhä katkerampi siitä, että minä, nainen, en ole ymmärtänyt antaa hänelle pesää. Mieluiten siis tullut hakemaan sänkyyn. Koska hän olisi sen ansainnut. Oli ihan kiltti ja kaikkea.

...o.O...

Olen ikätoverisi enkä ole saanut naista yhdeksi illaksi kotiini :)

Vierailija kirjoitti:

Naiset ei yhtään ymmärrä mikä on miesten pariutumisen todellisuus. Se on todellakin sitä että pitää ottaa joku sellainen nainen jonka kanssa mahdollisesti häpeää näyttäytyä tai sitten on yksin.

Niitä kiinnostavia omantasoisia naisia ei niin vain saa, voi mennä 5-10 vuotta että yksikin sellainen kiinnostuu sinusta.

Helppoahan se on teillä naisilla kun teillä on kymmeniä tai satoja eri miehiä valittavana ja vielä teitä paljon parempitasoisempia.

Tässä on joku logiikka jota en oikein ymmärrä. Ehkä se johtuu siitä että olen niin paljon alempitasoinen.

Mutta väännä nyt rautalangasta.

Siis onko niin että naiset ovat keskimäärin alempitasoisia ja siksi sinun on vaikea löytää oman tasoistasi kun niitä ei tahdo olla? Vai mikä siinä mättää?

Olen jotenkin kuvitellut että noin karkeasti ottaen miehiä ja naisia olisi yhtä paljon saman tasoisia ja siksi suurin osa löytäisi suunnilleen oman tasoisensa. Mitä niillä tasoilla nyt kukakin sitten tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Asia on vähän kaksipiippuinen.

Kaikki on lähtöisin siitä että mies ei saa itseään vastaavaa tavisnaista ja vaikka saisikin niin sen kanssa oleminen olisi kuin kävelisi kuumien hiilien kanssa, pienikin virhe ja nainen antaa pakit.

Sitä on ihan hirveän suuri houkutus tyytyä johonkin epämiellyttävään naiseen ihan vain sen takia, että saa seuraa ja tuntee olevansa haluttu, tuota tunnetta että olisit haluttu et saa nuoren miellyttävän naisen kanssa koska nainen tietää että hänellä on kaikki valta. Pariutuminen ja parisuhteet on todella epätasa-arvoisia miehille. Mitä mies voi tehdä muuta kuin tyytyä?

Miksi mies ei saa tasoistaan tavisnaista?

Luulenpa että tässä on kysymys siitä miehille niin tyypillisestä ilmiöstä nimittäin on tasonsa aivan liian korkealla arvioinnista.

Miehet tavoittelevat nuoria kaunottaria ja aika moni tuntuu kuvittelevan olevansa oikeasti tällaisen naisen tasoinen haluttavuudessa vaikka ei sitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Pätee myös toisinpäin. Minä olen nuorempana (19-23v.) seurustellut sellaisten miesten kanssa, joiden tunteminen lähinnä hävettää nykyään. Amiksia, korkeakoulunsa kesken jättäneitä pilvipäitä, sossupummeja ja hippejä yms. löytyi nuoruuden huumassa ja tein vielä sen virheen, että seurustelin näiden miesten kanssa, yhdenyön jutuista en ole koskaan pitänyt. Olivathan he kaikki komeita sen hetken, harvempi tosin enää nykyään. Sain siis näiden kanssa hengailusta ja seurustelusta idiootin maineen (ja masennuksen), jo(i)sta kesti päästä eroon. Olen yhä kaunis nainen, 26v. pitkä ja hoikka, pitkä tukka ja säännölliset kasvonpiirteet, mutta maine seuraa yhä sitkeästi perässä. Olen aina ollut se fiksumpi, koulutetumpi, kunnollisempi ja nuorempi seurustelusuhteissani, mutten enää kelpaa akateemisille miehille, koska olen ilmeisesti liikkunut niin epämääräisessä seurassa. Minuthan on nähty kulkevan käsikädessä tyylittömien junttien ja luusereiden kanssa, joten so long vakavasti otettavat parisuhteet! Once you go amis/hippie/weird you're... gone.

26N, FM

Kannattaisi varmaan vaihtaa vähän maisemaa tai liikkua hippasen vähemmän ahtaissa piireissä. Oikeasti, miten pienessä pitäjässä kaikki vastaantuntijat tietävät seurusteluhistoriasi...?

Palstamiehet kehittävät sentään teorian, miksi tilanne on niinkuin he väittävät. Ja sillä on jopa ihan meriittejäkin koska aika moni kummatakin sukupuolesta on osallinen noissa sosiaalisissa ympyröissä. Palstanaisten "keissi" taas on haukkua miehiä harhaisiksi ja itsensä yliarvioivaksi ilman mitään sen kummempia perusteita tai teoriaa. 

Kumpihan osapuolista olisi vahvemmalla jos oltaisiin jossain oikeassa keskustelutilaisuudessa? 

Vierailija kirjoitti:

nista.

Miehet tavoittelevat nuoria kaunottaria ja aika moni tuntuu kuvittelevan olevansa oikeasti tällaisen naisen tasoinen haluttavuudessa vaikka ei sitä ole.

Sain yhdenyön tai jopa viikonlopun hoidoksi ehkä 8-9 naisia (muutaman), kaatoja yhteensä 41 ennen vakiintumista. Yksi näistä top-kaunokaisista totesi että olen hänen elämänsä mies ja kirjoitteli maailmalta minulle kolme vuotta sen jälkeen kun meillä meni poikki - kunnes pistin pelin poikki ja sanoin että minulla olisi vähän muuta vientiä. Eipä hän oikein tykännyt tuosta päätöksestäni, mutta miksi jäädä yhteen jumiin kun voi saada monta vaikkakaan ei niin nättiä?

Silti päädyin yhteen naisen kanssa joka olisi ulkoisesti ehkä viiden vähemmän viehättävän näköisen joukossa, ehkä max kutosen neiti. Mutta ei se ulkonäkö haittaa vaan se, että ajan myötä olen todennut hänessä olevan paljon sellaisia luonteenpiirteitä mitkä tekevät hänestä vähemmän nätin: tosikko/tiukkapipo, seksuaalisesti estynyt, tuhlari, epäjärjestelmällinen. Yksi hetken hoito totesi suoraan tavattuani naiseni: "et kai sä ton kanssa jämähdä paikalles, saisit nätimmän ja fiksumman aina...". Niinpä, kuinka oikeassa hän olikaan, mutta kun ihastumisvaiheessa ei vaan huomaa toisen radikaaleja puutteitakaan.

Itse olen mielestäni 6-7 jeppe, en yhtään enempää. Se millä sain selkeästi tasoani korkeampaa naista kaadettua, oli jumalaton itseluottamukseni tuohon aikaan yhdistettynä suulaaseen käytökseen. Joitakin takavuosien valokuvia katsellessani ihmettelen että miten ihmeessä olen niinkin laatulihaa saanut alleni...