Mummi antanut tytölle luunappeja, en hyväksy väkivaltaa
Olin hakemassa tyttöä hoidosta ja odottelin keittiön pöydän ääressä juoden kahvia. Otin pöydällä olevasta kulhosta keksin ja tyttö 4v tuli hätääntyneenä sanomaan ettei siitä saa ottaa tai mummi poksauttaa. Kysyin miten niin poksauttaa ja hän näytti että näin ja teki luunapin käteeni. Mitä mieltä, hyväksyisittekö? Mummiltaan kun kysyin niin hän myönsi ja sanoi että muuten tyttö olisi jatkuvasti siellä keksikulholla eikä uskonut sanallista kieltoa.
Kommentit (45)
Kyllä tuon nyt ymmärtää jos ei kerran uskonut kieltoa ja närppi jatkuvasti keksejä. Eihän siinä sitten maistu oikea ruokakaan eikä ilmaisen hoitajan tarvitse sellaista katsella.
Keksikulhoahan ei voinut siirtää lapsen ulottumattomiin? Olisin itsekin keksikulholla, jos se nenän edessä pyörisi, saati sitten 4-vuotiaan!
Luunappi ei ole ok ainakaan tuossa tapauksessa, voisin ymmärtää jos vanhempi on jo hulluuden partaalla tunteja riehuneen lapsen kanssa ja mikään ei auta.
Vastauksemme riippuu kovasti siitä, onko kyseessä isän vai äidin puoleinen mummi. Joten tarkenna vähän.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuon nyt ymmärtää jos ei kerran uskonut kieltoa ja närppi jatkuvasti keksejä. Eihän siinä sitten maistu oikea ruokakaan eikä ilmaisen hoitajan tarvitse sellaista katsella.
Ei ilmainen hoitaja saa koskea lapseen ikävästi. Ja tuo tilanne on naurettava, laitetaan 4 vuotiaan pikkunäppien saataville keksejä ja sitten tukistettaisiin aina kun yrittää ottaa keksin. Mitä se opettaa 4 vuotiaalle muuta kuin että mummo satuttaa.
Mummi ei saa poksautella! Keksit piiloon kaappiin, jos niitä ei saa ottaa.
Vie lapsi päiväkotiin hoitoon, mummi saattaa olla väsynyt ja kyllästynyt, kun poksauttelee.
Sanot mummolle lapsen kuullen rauhallisesti, että keksejä ei sovi ottaa ilman lupaa kulhosta, mutta luunappeja ei saa antaa. Ja pistät ne pyytämään anteeksi toisiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Mummi ei saa poksautella! Keksit piiloon kaappiin, jos niitä ei saa ottaa.
Vie lapsi päiväkotiin hoitoon, mummi saattaa olla väsynyt ja kyllästynyt, kun poksauttelee.
Ja jos 4 vuotiaan keksihimoista tulee luunappi, niin mitä tulee kun 4 vuotias oikeasti tekee jotain tuhmaa tai saa kiukkukohtauksen?
Ihan oma äitini kyseessä. Harrasti luunappeilua jo kun minä ja veljeni olimme pieniä.
Ap
Miksi ne keksit oli esillä jos ei niitä saa kerran syödä? Eiköhän jokainen vanhempi nyt ymmärrä kuinka käy, jos jätät keksit/karkit pienten lasten ulottuville.
Voisinhan minäkin laittaa vaikka avatun suklaalevyn 3v lapsen eteen ja aina kun lapsi yrittää ottaa suklaata tönäisen lapsen kumoon. Aivan yhtä outoa tuo mummon "poksauttelu"!
Vierailija kirjoitti:
Ihan oma äitini kyseessä. Harrasti luunappeilua jo kun minä ja veljeni olimme pieniä.
Ap
Mikä oli rangaistus kun oli kyse vakavammasta rikkeestä kuin keksien maistelu?
No tuo ei ole väkivaltaa. Ei se lapsi siitä traumatisoidu. Mielestäni ihan pätevä kasvatustapa, kunhan ei muutu voimakkaammaksi keinoksi tai liian helposti annettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuon nyt ymmärtää jos ei kerran uskonut kieltoa ja närppi jatkuvasti keksejä. Eihän siinä sitten maistu oikea ruokakaan eikä ilmaisen hoitajan tarvitse sellaista katsella.
Ei ilmainen hoitaja saa koskea lapseen ikävästi. Ja tuo tilanne on naurettava, laitetaan 4 vuotiaan pikkunäppien saataville keksejä ja sitten tukistettaisiin aina kun yrittää ottaa keksin. Mitä se opettaa 4 vuotiaalle muuta kuin että mummo satuttaa.
Ei. Se opettaa, että luvatta ottaminen on varastamista, ja siitä seuraa rangaistus. Ai niin, eihän lapsia saa nykyään rankaista mitenkään, vaan pitää antaa tehdä mitä haluaa. Rikollisten tuomioita kun kattoo, niin oikeuslaitos on samaa mieltä myös aikuisten osalta. Eli tää on vaa tätä nykyaikaa. Kaikki on sallittua.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oma äitini kyseessä. Harrasti luunappeilua jo kun minä ja veljeni olimme pieniä.
Ap
Luunapit ovat aikoinaan olleet hyvin yleinen ja yleisesti hyväksytty kasvatuskeino. Sen takia vanhemman väen on vaikea mieltää sitä vääräksi.
En minäkään hyväksy väkivallalla kasvattamista, mutta kevyt luunappi tuskin taraumatisoi ainuttakaan lasta, varsinkin, jos se on seurauksena omasta tottelemattomuudesta.
Kyseessä on yksiselitteisesti lapsesi pahoinpitely eikä mikään poksauttelu. Sinun tulee viedä asia eteenpäin tai kyseessä on lastensuojeluilmoituksen paikka, sillä altistat lastasi väkivallalle.
Ei siis muuta kuin tekemään mummista rikosilmoitusta. Mummi maksaa korvauksia tytölle n. 600-1000 euroa + oikeudenkäyntikulut. Oppii luultavasti, ettei lasten pahoinpitely ole nyky-Suomessa enää hyväksyttyä.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on yksiselitteisesti lapsesi pahoinpitely eikä mikään poksauttelu. Sinun tulee viedä asia eteenpäin tai kyseessä on lastensuojeluilmoituksen paikka, sillä altistat lastasi väkivallalle.
Ei siis muuta kuin tekemään mummista rikosilmoitusta. Mummi maksaa korvauksia tytölle n. 600-1000 euroa + oikeudenkäyntikulut. Oppii luultavasti, ettei lasten pahoinpitely ole nyky-Suomessa enää hyväksyttyä.
Tämä. Tuollainen mummi kuuluu linnaan.
11, isommista tuhmuuksista rangaistus oli risua pepulle mutta tätä teki ainoastaan isämme, nyt jo edesmennyt.
Ap
Kaltereiden taa vaan tuollanen psykopaatti. Miten tollanen lastenpieksäjä on ees vapaana?
Saa rankaista, jos sana ei kuulu, mutta ei luunapein! Kyllä siitä oikeesti voi jäädä trauma lapselle. En tiedä kerrasta, mutta toivottavasti ei pääse toistumaan! Mua on tukisteltu ja poksauteltu lapsesta teini-ikään saakka ja mä muistan sen inhon tunteen isää kohtaa vieläkin, kun näen hänet, vaikka meillä hyvät välit onkin. Ne pahat muistot ei katoa.. Mä en saanut ikinä kotiarestia, multa ei evätty viikkorahaa tai otettu puhelinta takavarikkoon (tällaisia rankkuja sai kaverit) vaan mua rankastiin tukistamalla.
Ja se, että ei rankaista luunapein ei ole pullamössöksi kasvatusta. Lapsi säikähtää jo kun sanoo kovalla äänellä. Neljä vuotiaalta voi vaikka rangaistukseksi ottaa lelun pois tai laittaa vanhanaikaisesti nurkkaan häpemään. Mä en ikinä unohda, kun multa neljä vuotiaana revittiin tukkaa päästä ja yksin huoneessani keräilin niitä hiuksia talteen matolta.
Vierailija kirjoitti:
Saa rankaista, jos sana ei kuulu, mutta ei luunapein! Kyllä siitä oikeesti voi jäädä trauma lapselle. En tiedä kerrasta, mutta toivottavasti ei pääse toistumaan! Mua on tukisteltu ja poksauteltu lapsesta teini-ikään saakka ja mä muistan sen inhon tunteen isää kohtaa vieläkin, kun näen hänet, vaikka meillä hyvät välit onkin. Ne pahat muistot ei katoa.. Mä en saanut ikinä kotiarestia, multa ei evätty viikkorahaa tai otettu puhelinta takavarikkoon (tällaisia rankkuja sai kaverit) vaan mua rankastiin tukistamalla.
Ja se, että ei rankaista luunapein ei ole pullamössöksi kasvatusta. Lapsi säikähtää jo kun sanoo kovalla äänellä. Neljä vuotiaalta voi vaikka rangaistukseksi ottaa lelun pois tai laittaa vanhanaikaisesti nurkkaan häpemään. Mä en ikinä unohda, kun multa neljä vuotiaana revittiin tukkaa päästä ja yksin huoneessani keräilin niitä hiuksia talteen matolta.
Nykytiedon valossa fyysisellä rangaistuksella on pelkästään negatiivisia puolia. Ennen tuo oli toki ihan normi, mutta jos vielä nykyisinkin joku moista harrastaa, niin kyseessä on surkea kasvattaja. Muistan itsekin vielä aikuisena noita tukiatamisia ja luunappeja, mutta en muista mistä syystä niitä annettiin. Jostakin täysin mitättömästä luultavasti.
Eipä ao tekis sullekaan yhtään pahaa parit luunapit otsaan.