Mummi antanut tytölle luunappeja, en hyväksy väkivaltaa

Surullista, jos (iso)vanhempi on niin kyvytön ja mielikuvitukseton kasvattaja, että on vaan helpompaa piinata pienempiään. Jostain kumman syystä nää ihmiset ei kuitenkaan koe sopivaksi antaa luunappia vaikka työpaikan Pirjolle, jos se ottaa toisten kahvimaitoja tai spurgulle joka huutelee rivouksia ohikulkijoille.

Miksi ihmeessä lasta saa kurittaa fyysisesti, mutta parisuhteessa, työpaikalla tai koulussa se ei sitten olisikaan ok? "Se on eri asia" - niinpä tietysti joo. Selityksiä löytyy.

Kyllä lapsi voi pienestäkin traumatisoitua, ja kevyestäkin kurituksesta voi koitua pitkät seuraamukset.

Minun mummini löi kerran vilkasta pikkuveljeäni, kun veli oli 2- ja minä 9-vuotias. Siihen läimäytykseen loppui mummia kohtaan tuntemani rakkaus ja arvostus. Ikinä en enää sen jälkeen halunnut mennä mummille tai olla hänen kanssaan. Yritin joskus aikuisiällä lähentyä mummia mutta ei se enää silloin onnistunut. Sisimmässä jokin esti sen edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään hyväksy väkivaltaa,mutta olen antanut kaksi kertaa luunapin tytölleni. En ole niistä mitenkään ylpeä, mutta pidin kyllä huolen, etten näpäytä mitenkään lujaa. Sen verran, että sain huomionsa älämölön jälkeen. On uhmakas tapaus eikä usko aina puhetta. Noilla kerroilla heitteli kovia leluja muiden päälle voimalla eikä uskonut puhetta eikä jäähyä. Kun näpäytin käsivarteen niin sen verran säikähti, että alahuuli meni mutrulle ja sitten kuunteli puhettakin. Luunappeiahan ei ole mikään pakko nappasta täydellä voimalla.

Ihan nyt vinkkinä sulle jos vielä toiste tapahtuu niin ei tarvi vierestä katsoa eikä nappailla luunappeja vaan nostat persauksen penkistä välittömästi ja otat lasta käsistä kiinni etkä jää odottamaan että uskooko sanomista. Ei lennä lelut kun pidät käsistä kiinni. Ei tarvi tehdä kipeää vaan estät sen pahanteon muulla fyysisellä toiminnalla kuin pahoinpitelyllä.

t. tempperamenttisen lapsen äiti.

Kiitos tästä supervinkistä, oi suuri äitiguru! Kun käsistä pitäminen ja syliin ottaminen saa aikaan vain hepuliriehumiskohtauksen eikä lapsi rauhoitu, niin olen menettänyt kamalat kaksi kertaa malttini. Huom, minä en ole pahoinpidellyt lastani vaan antanut luunapin, joka ei käynyt hänelle kipeää - siitä pidin huolen (osaan mitoittaa voimani myös sormissani). Sain hänet kuitenkin keskeyttämään mellakoinnin, jotta hän pysähtyi kuuntelemaan. Pointtini oli, että vaikka se ei ole hyväksyttyä eikä suositeltavaa, niin ei sen tarvitse olla väkivaltainen ja kipua tuottava tapahtuma - jos aikuinen ihminen osaa hillitä voimiaan.

Pointtini oli, ettei ap:n lapsi tuosta mummun luunapista rikki ole mennyt. Ap ottaa lusikan kauniiseen käteen ja sanoo, ettei mummu saa enää luunappeilla lasta. Kriisiterapia ja hyperventilaatio tuskin silti on tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Hei supermammat kertokaa mitä tehdään jos lapsi ei kertakaikkiaan usko puhetta? Ihmisiä on järkeviä ja tyhmiä. Tyhmät ovat tyhmiä myös lapsina. Jos ei ymmärrä puhetta, niin ei ymmärrä puhetta.. onko vanhemman velvollisuus silloin aina antaa periksi? 

Kyllä ne uskoo kun sanoo kovaa. Uhkaa jollain pienellä rangaistuksella, kuten vaikka, että jää välipalakeksi nyt saamatta. Lapsiin tehoaa hyvin pieni ja jopa typerän kuulonen "uhkaus".

Sitten vaan toteuttaa sen niin oppii.

Vierailija kirjoitti:

Olin hakemassa tyttöä hoidosta ja odottelin keittiön pöydän ääressä juoden kahvia. Otin pöydällä olevasta kulhosta keksin ja tyttö 4v tuli hätääntyneenä sanomaan ettei siitä saa ottaa tai mummi poksauttaa. Kysyin miten niin poksauttaa ja hän näytti että näin ja teki luunapin käteeni. Mitä mieltä, hyväksyisittekö? Mummiltaan kun kysyin niin hän myönsi ja sanoi että muuten tyttö olisi jatkuvasti siellä keksikulholla eikä uskonut sanallista kieltoa.

Mummin harjoittama väkivalta täyttää lievän pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Nyt kannattaa pikimmiten tehdä rikosilmoitus, jotta rikolliselle saadaan oikeuden mukainen rangaistus tekosistaan.