Mummi antanut tytölle luunappeja, en hyväksy väkivaltaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa rankaista, jos sana ei kuulu, mutta ei luunapein! Kyllä siitä oikeesti voi jäädä trauma lapselle. En tiedä kerrasta, mutta toivottavasti ei pääse toistumaan! Mua on tukisteltu ja poksauteltu lapsesta teini-ikään saakka ja mä muistan sen inhon tunteen isää kohtaa vieläkin, kun näen hänet, vaikka meillä hyvät välit onkin. Ne pahat muistot ei katoa.. Mä en saanut ikinä kotiarestia, multa ei evätty viikkorahaa tai otettu puhelinta takavarikkoon (tällaisia rankkuja sai kaverit) vaan mua rankastiin tukistamalla.

Ja se, että ei rankaista luunapein ei ole pullamössöksi kasvatusta. Lapsi säikähtää jo kun sanoo kovalla äänellä. Neljä vuotiaalta voi vaikka rangaistukseksi ottaa lelun pois tai laittaa vanhanaikaisesti nurkkaan häpemään. Mä en ikinä unohda, kun multa neljä vuotiaana revittiin tukkaa päästä ja yksin huoneessani keräilin niitä hiuksia talteen matolta.

Nykytiedon valossa fyysisellä rangaistuksella on pelkästään negatiivisia puolia. Ennen tuo oli toki ihan normi, mutta jos vielä nykyisinkin joku moista harrastaa, niin kyseessä on surkea kasvattaja. Muistan itsekin vielä aikuisena noita tukiatamisia ja luunappeja, mutta en muista mistä syystä niitä annettiin. Jostakin täysin mitättömästä luultavasti.

Nykytiedon valossa saa myös raiskata ja tappaa ja selviää parin kk:n ehdollisella. Eiks nykytieto ookkin just parasta tietoo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa rankaista, jos sana ei kuulu, mutta ei luunapein! Kyllä siitä oikeesti voi jäädä trauma lapselle. En tiedä kerrasta, mutta toivottavasti ei pääse toistumaan! Mua on tukisteltu ja poksauteltu lapsesta teini-ikään saakka ja mä muistan sen inhon tunteen isää kohtaa vieläkin, kun näen hänet, vaikka meillä hyvät välit onkin. Ne pahat muistot ei katoa.. Mä en saanut ikinä kotiarestia, multa ei evätty viikkorahaa tai otettu puhelinta takavarikkoon (tällaisia rankkuja sai kaverit) vaan mua rankastiin tukistamalla.

Ja se, että ei rankaista luunapein ei ole pullamössöksi kasvatusta. Lapsi säikähtää jo kun sanoo kovalla äänellä. Neljä vuotiaalta voi vaikka rangaistukseksi ottaa lelun pois tai laittaa vanhanaikaisesti nurkkaan häpemään. Mä en ikinä unohda, kun multa neljä vuotiaana revittiin tukkaa päästä ja yksin huoneessani keräilin niitä hiuksia talteen matolta.

Nykytiedon valossa fyysisellä rangaistuksella on pelkästään negatiivisia puolia. Ennen tuo oli toki ihan normi, mutta jos vielä nykyisinkin joku moista harrastaa, niin kyseessä on surkea kasvattaja. Muistan itsekin vielä aikuisena noita tukiatamisia ja luunappeja, mutta en muista mistä syystä niitä annettiin. Jostakin täysin mitättömästä luultavasti.

Nykytiedon valossa saa myös raiskata ja tappaa ja selviää parin kk:n ehdollisella. Eiks nykytieto ookkin just parasta tietoo?

Nyt sekoitat keskenään kasvatustieteen ja Suomen naurettavan löperön rikosoikeudellisen lainsäädännön.

Ennen kasvatus oli tollasta aidan matalimmasta kohdasta menemistä, jossa väkivaltaa käytettiin tehostamaan sanallista viestiä, kun kärsivällisyyttä oikeaan kasvatustyöhön ei ollut.

Joo, en jättäisi enää mummulle hoitoon. Jos on noin huono lasten kanssa, ettei järki sano että nostaa sen keksikulhon pois pienen ulottuvilta, jos kulho ei muuten saa olla rauhassa, vaan sen sijaan tekee mieluummin fyysisesti kipeää lapselle, niin ei taida olla kaikki muumit ns laaksossa. T. itsekin mummi

Vierailija kirjoitti:

Ihan oma äitini kyseessä. Harrasti luunappeilua jo kun minä ja veljeni olimme pieniä.

Ap

No mutta, tämähän teki asian paljon yksinkertaisemmaksi. Jos äitisi tekee teillä jotain luvatonta kuten penkoo kaappeja, niin ei muuta kuin äidille luunappia otsaan, kun kielto ei auta. Samoin myös silloin, jos äitisi kertoilee teidän perheen henkilökohtaisia asioita eteenpäin.

Voit myös kertoa äidille näin etukäteen, että jos hän joskus dementoituu, niin virkistät muistia luunapein. Tämä on jo niin ilkeää, että älä kuitenkaan toteuta.

Mutta huomasittehan: lapsi oppi kerrasta! Mummin tapa on siis paras mahdollinen.

Ei muuta kuin mummia poksauttelemaan ja vähän kovemmalla kädellä. Siinähän oppii.

Vierailija kirjoitti:

Mutta huomasittehan: lapsi oppi kerrasta! Mummin tapa on siis paras mahdollinen.

Niin oppi että mummia pitää pelätä. Mikäs siinä jos sellaisen suhteen haluaa lapsenlapseensa. En veisi hoitoon lasta enää tuolle mummille.

Vierailija kirjoitti:

Mutta huomasittehan: lapsi oppi kerrasta! Mummin tapa on siis paras mahdollinen.

Lapsi oppi kerrasta pelkäämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta huomasittehan: lapsi oppi kerrasta! Mummin tapa on siis paras mahdollinen.

Niin oppi että mummia pitää pelätä. Mikäs siinä jos sellaisen suhteen haluaa lapsenlapseensa. En veisi hoitoon lasta enää tuolle mummille.

Ehkä se mummi haluaakin niin, kun kerran hänelle ei makseta lastenhoidosta.

T: Joidenkin palstamummojen logiikka.

Järkyttävää, että täällä monet vaikuttaa olevan sitä mieltä, että ruumiillinen kuritus on ok!

Toisaalta aivan älyttömiä ovat tässä tilanteessa myös nuo lasu-ilmoitukset ja "mummo linnaan" -kommentit.

Sinuna Ap puhuisin vakavasti äitisi kanssa ja tekisin selväksi, ettet hyväksy moisia kasvatusmenetelmiä. Mutta älä ole liian hyökkäävä ja tuomitseva - äitisi on sitä ikäluokkaa, jolle ruumiillinen kuritus on ihan hyväksyttyä, ja hänen voi oikeasti olla vaikea ymmärtää sinun kantaasi. Uskoisin, että hän sen kyllä ymmärtää ja toimii jatkossa näkemyksesi mukaan, kunhan vain pystyt perustelemaan asian rauhallisesti. Voisit myös antaa hänelle konkreettisia ehdotuksia kuinka toimia lasten kanssa vastaavissa tilanteissa (ei ole itsestään selvää, että hän osaisi, koska nippaisut ja "poksautukset" ovat hänen omaksumansa kasvatustapa).

Vierailija kirjoitti:

Keksikulhoahan ei voinut siirtää lapsen ulottumattomiin? Olisin itsekin keksikulholla, jos se nenän edessä pyörisi, saati sitten 4-vuotiaan!

Luunappi ei ole ok ainakaan tuossa tapauksessa, voisin ymmärtää jos vanhempi on jo hulluuden partaalla tunteja riehuneen lapsen kanssa ja mikään ei auta.

Otatko sinäkin asioita ilman lupaa???? onko ongelmia itsehillinän kanssa???

En minäkään hyväksy väkivaltaa,mutta olen antanut kaksi kertaa luunapin tytölleni. En ole niistä mitenkään ylpeä, mutta pidin kyllä huolen, etten näpäytä mitenkään lujaa. Sen verran, että sain huomionsa älämölön jälkeen. On uhmakas tapaus eikä usko aina puhetta. Noilla kerroilla heitteli kovia leluja muiden päälle voimalla eikä uskonut puhetta eikä jäähyä. Kun näpäytin käsivarteen niin sen verran säikähti, että alahuuli meni mutrulle ja sitten kuunteli puhettakin. Luunappeiahan ei ole mikään pakko nappasta täydellä voimalla.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää, että täällä monet vaikuttaa olevan sitä mieltä, että ruumiillinen kuritus on ok!

Toisaalta aivan älyttömiä ovat tässä tilanteessa myös nuo lasu-ilmoitukset ja "mummo linnaan" -kommentit.

Tiedostathan, että jos jokin viranomaistaho kuulee mummon toiminnasta, se toimii juuri tuolla tavalla. Tosin linnaan ei pelkillä luunapeilla pääse, mutta sakkoa ja kärsimyskorvauksia tulee.

Hei supermammat kertokaa mitä tehdään jos lapsi ei kertakaikkiaan usko puhetta? Ihmisiä on järkeviä ja tyhmiä. Tyhmät ovat tyhmiä myös lapsina. Jos ei ymmärrä puhetta, niin ei ymmärrä puhetta.. onko vanhemman velvollisuus silloin aina antaa periksi? 

Vierailija kirjoitti:

Olin hakemassa tyttöä hoidosta ja odottelin keittiön pöydän ääressä juoden kahvia. Otin pöydällä olevasta kulhosta keksin ja tyttö 4v tuli hätääntyneenä sanomaan ettei siitä saa ottaa tai mummi poksauttaa. Kysyin miten niin poksauttaa ja hän näytti että näin ja teki luunapin käteeni. Mitä mieltä, hyväksyisittekö? Mummiltaan kun kysyin niin hän myönsi ja sanoi että muuten tyttö olisi jatkuvasti siellä keksikulholla eikä uskonut sanallista kieltoa.

Hyvinhän tuo rangaistus oli toiminut. Tyttö oppi ja opetti myös muillekin ettei siitä saa ottaa. Väitättekö nyt ihan oikeasti, että tuosta on syntynyt isotkin traumat?

Voi hyvä luoja. Ei ihme, että nykyään lapset luulevat voivansa käyttäytyä miten vaan ja tehdä mitä vaan. Lapsi pitäisi kasvattaa näköjään jossain kuplassa, ettei mitään vaan ikinä tapahdu. Teoilla on seuraamukset.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään hyväksy väkivaltaa,mutta olen antanut kaksi kertaa luunapin tytölleni. En ole niistä mitenkään ylpeä, mutta pidin kyllä huolen, etten näpäytä mitenkään lujaa. Sen verran, että sain huomionsa älämölön jälkeen. On uhmakas tapaus eikä usko aina puhetta. Noilla kerroilla heitteli kovia leluja muiden päälle voimalla eikä uskonut puhetta eikä jäähyä. Kun näpäytin käsivarteen niin sen verran säikähti, että alahuuli meni mutrulle ja sitten kuunteli puhettakin. Luunappeiahan ei ole mikään pakko nappasta täydellä voimalla.

Ihan nyt vinkkinä sulle jos vielä toiste tapahtuu niin ei tarvi vierestä katsoa eikä nappailla luunappeja vaan nostat persauksen penkistä välittömästi ja otat lasta käsistä kiinni etkä jää odottamaan että uskooko sanomista. Ei lennä lelut kun pidät käsistä kiinni. Ei tarvi tehdä kipeää vaan estät sen pahanteon muulla fyysisellä toiminnalla kuin pahoinpitelyllä.

t. tempperamenttisen lapsen äiti.

Luunappi käteen ja se onsinusta väkivaltaa? Miksi 4-vuotias lapsi ei usko kieltoja? Kiellätkö kotona häntä mistään vai saako lapsi tehdä mitä lystää? Meidän 4-vuotias uskoo ei-sanan. Jos pöydällä on keksejä ja häntä on kielletty ottamasta niitä, hän ei ota.

Vierailija kirjoitti:

Hei supermammat kertokaa mitä tehdään jos lapsi ei kertakaikkiaan usko puhetta? Ihmisiä on järkeviä ja tyhmiä. Tyhmät ovat tyhmiä myös lapsina. Jos ei ymmärrä puhetta, niin ei ymmärrä puhetta.. onko vanhemman velvollisuus silloin aina antaa periksi? 

Ei tietenkään vanhemman velvollisuus ole antaa periksi. Kuten joku jo neuvoikin, siinä tilanteessa otat lasta molemmista käsistä ja sanot jämäkästi EI. Jos lapsi rimpuilee, eikä usko, päästät hänen käsistä vasta siinä vaiheessa, kun lapsi on ymmärtänyt kiellon ja sen, että olet tosissasi.