Lue keskustelun säännöt.
Jos tähänastinen elämäsi tiivistettäisiin parituntiseen dokumenttiin, katsoisiko sitä kukaan?
Kommentit (40)
Kyllä kaikkien elämät olisivat äärimmäisen mielenkiintoisia, jos ne tiivistettäisiin vain pariin tuntiin. Eikä siis tarvitsisi olla edes mitään suuria, dramaattisia juonenkäänteitä. Oikeasta kuvakulmasta katsottuna tavankin elämä on jännää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikövain? kirjoitti:
Katsottaisiin. Olen vasta nuori nainen, elämäni on silti ollut rankkaa ja minulla on vaikka ja mitä mielenterveydellisiä häiriöitä. Kiinnostavaa, eikö? :)
En tiedä miksi, tuli sun kommentista mieleen että sun elämä ei oikeasti ole ollut niin ''rankka''. Kaikilla on nykyään mielenterveyshäiriöitä ja tosi rankka elämä, ja sitten kun itell' ollut todellista tuskaa elämä niin ärsyttää kuulla kuinka muut valittaa.. Vaikka voihan se olla että elämäs oli oikeesti rankkaa :/
Itseasiassa elämäni on oikeasti ollut rankkaa. Narsisti ja väkivaltainen alkoholisoitunut isä, välinpitämätön päihderiippuvainen äiti, koulukiusaamista, syömishäiriö, nykyään ahdistushäiriö. En pysty edes halata ihmisiä, kun ahdistaa. Pelkään kaikkea ja olen melko harhainen. Kyllä uskon, että monia kiinnostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Ei riittäisi pari tuntia, mutta bestselleri siitä tulisi varmasti! T: Ex-heroinistimamma
Minh? <3
HEL-NYC kirjoitti:
Nosferatu kirjoitti:
Kyllä, aivan varmasti.
Eri asia sitten haluaisiko kukaan katsoa loppuun asti, voi olla liian rankkaa.Kunhan vielä vähän kasvat niin voit yllättyä, että ihmisten elämät eivät ole niin rauhallisia kuin luulisi. Useilla on takanaan todella karuja juttuja, joten eivät ihmiset vähästä hätkähdä. Terapeuteille nyt on luonnollista sanoa, että olet kokenut kamalia ja rankkoja juttuja. Tottahan se varmasti onkin, mutta he saavat sen tuntumaan siltä, että olet ainoa.
Pointti nyt oli, että elämäsi on epäilemättä ollut rankkaa, mutta niin on todella monen muunkin. Harvan elämä on ollut pumpulia. Se on karu herätys kun ymmärtää, ettei olekaan ainutlaatuinen ja jotenkin "selviäjä" jostain pahemmasta kuin muut. Selviytyjä kyllä olet, ja se on oikeasti hieno juttu. Mutta älä kuvittele että olet kokenut jotain mitä monet muut eivät.
En väitä että juuri minun säälittävä elämäni olisi rankempi kuin toisen. Ja mistä sinä voit tietää ihan jokaisen kokemuksen jonka olen tähän asti kokenut?
Miksi pitäisi katsoa jonkun toisen surkeasta elämästä tehty dokumentti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dänkkejä meemejä ja traaginen romanssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun elämästäni voisi tehdä televisiosarjan tai kirjoittaa kirjan.
Nosferatu kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Nosferatu kirjoitti:
Kyllä, aivan varmasti.
Eri asia sitten haluaisiko kukaan katsoa loppuun asti, voi olla liian rankkaa.Kunhan vielä vähän kasvat niin voit yllättyä, että ihmisten elämät eivät ole niin rauhallisia kuin luulisi. Useilla on takanaan todella karuja juttuja, joten eivät ihmiset vähästä hätkähdä. Terapeuteille nyt on luonnollista sanoa, että olet kokenut kamalia ja rankkoja juttuja. Tottahan se varmasti onkin, mutta he saavat sen tuntumaan siltä, että olet ainoa.
Pointti nyt oli, että elämäsi on epäilemättä ollut rankkaa, mutta niin on todella monen muunkin. Harvan elämä on ollut pumpulia. Se on karu herätys kun ymmärtää, ettei olekaan ainutlaatuinen ja jotenkin "selviäjä" jostain pahemmasta kuin muut. Selviytyjä kyllä olet, ja se on oikeasti hieno juttu. Mutta älä kuvittele että olet kokenut jotain mitä monet muut eivät.
En väitä että juuri minun säälittävä elämäni olisi rankempi kuin toisen. Ja mistä sinä voit tietää ihan jokaisen kokemuksen jonka olen tähän asti kokenut?
Kummasti kuitenkin teit oletuksen, että elämästäsi kertovan dokumentin loppuun katsominen voisi olla liian rankkaa?
En tiedä ihan jokaista kokemustasi, eikä minun tarvitsekaan tietää. Tunnen kuitenkin luonnetyypin, olet ajattelevainen, herkkä, jopa taiteellinen jos lahjoja löytyy, todennäköisesti vieläpä melkoisen älykäs. Olet kuitenkin itsesääliin taipuvainen ja herkästi masentuva - haluat huonon itsetuntosi keskellä ajatella olevasi erityinen, oli se erityisyys sitten mitä tahansa. Ja se on niin totaalisen turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Nosferatu kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Nosferatu kirjoitti:
Kyllä, aivan varmasti.
Eri asia sitten haluaisiko kukaan katsoa loppuun asti, voi olla liian rankkaa.Kunhan vielä vähän kasvat niin voit yllättyä, että ihmisten elämät eivät ole niin rauhallisia kuin luulisi. Useilla on takanaan todella karuja juttuja, joten eivät ihmiset vähästä hätkähdä. Terapeuteille nyt on luonnollista sanoa, että olet kokenut kamalia ja rankkoja juttuja. Tottahan se varmasti onkin, mutta he saavat sen tuntumaan siltä, että olet ainoa.
Pointti nyt oli, että elämäsi on epäilemättä ollut rankkaa, mutta niin on todella monen muunkin. Harvan elämä on ollut pumpulia. Se on karu herätys kun ymmärtää, ettei olekaan ainutlaatuinen ja jotenkin "selviäjä" jostain pahemmasta kuin muut. Selviytyjä kyllä olet, ja se on oikeasti hieno juttu. Mutta älä kuvittele että olet kokenut jotain mitä monet muut eivät.
En väitä että juuri minun säälittävä elämäni olisi rankempi kuin toisen. Ja mistä sinä voit tietää ihan jokaisen kokemuksen jonka olen tähän asti kokenut?
Kummasti kuitenkin teit oletuksen, että elämästäsi kertovan dokumentin loppuun katsominen voisi olla liian rankkaa?
En tiedä ihan jokaista kokemustasi, eikä minun tarvitsekaan tietää. Tunnen kuitenkin luonnetyypin, olet ajattelevainen, herkkä, jopa taiteellinen jos lahjoja löytyy, todennäköisesti vieläpä melkoisen älykäs. Olet kuitenkin itsesääliin taipuvainen ja herkästi masentuva - haluat huonon itsetuntosi keskellä ajatella olevasi erityinen, oli se erityisyys sitten mitä tahansa. Ja se on niin totaalisen turhaa.
Se mitä olen kokenut voi olla monelle liian rankkaa. Jotkut järkyttyvät mm. itsetuhoisuudesta, anoreksiasta tai itsemurhan yrittämisestä. Kiusaaminen ja todella huono suhde äitiini tuskin keventäisi aihetta.
Ei minun tarvitse ajatella olevani erikoinen kun se on jo tiedossa enkä usko itsetuntoni olevan kovin huono jos uskallan näyttää siltä kuin huvittaa.
Nosferatu kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Nosferatu kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Nosferatu kirjoitti:
Kyllä, aivan varmasti.
Eri asia sitten haluaisiko kukaan katsoa loppuun asti, voi olla liian rankkaa.Kunhan vielä vähän kasvat niin voit yllättyä, että ihmisten elämät eivät ole niin rauhallisia kuin luulisi. Useilla on takanaan todella karuja juttuja, joten eivät ihmiset vähästä hätkähdä. Terapeuteille nyt on luonnollista sanoa, että olet kokenut kamalia ja rankkoja juttuja. Tottahan se varmasti onkin, mutta he saavat sen tuntumaan siltä, että olet ainoa.
Pointti nyt oli, että elämäsi on epäilemättä ollut rankkaa, mutta niin on todella monen muunkin. Harvan elämä on ollut pumpulia. Se on karu herätys kun ymmärtää, ettei olekaan ainutlaatuinen ja jotenkin "selviäjä" jostain pahemmasta kuin muut. Selviytyjä kyllä olet, ja se on oikeasti hieno juttu. Mutta älä kuvittele että olet kokenut jotain mitä monet muut eivät.
En väitä että juuri minun säälittävä elämäni olisi rankempi kuin toisen. Ja mistä sinä voit tietää ihan jokaisen kokemuksen jonka olen tähän asti kokenut?
Kummasti kuitenkin teit oletuksen, että elämästäsi kertovan dokumentin loppuun katsominen voisi olla liian rankkaa?
En tiedä ihan jokaista kokemustasi, eikä minun tarvitsekaan tietää. Tunnen kuitenkin luonnetyypin, olet ajattelevainen, herkkä, jopa taiteellinen jos lahjoja löytyy, todennäköisesti vieläpä melkoisen älykäs. Olet kuitenkin itsesääliin taipuvainen ja herkästi masentuva - haluat huonon itsetuntosi keskellä ajatella olevasi erityinen, oli se erityisyys sitten mitä tahansa. Ja se on niin totaalisen turhaa.
Se mitä olen kokenut voi olla monelle liian rankkaa. Jotkut järkyttyvät mm. itsetuhoisuudesta, anoreksiasta tai itsemurhan yrittämisestä. Kiusaaminen ja todella huono suhde äitiini tuskin keventäisi aihetta.
Ei minun tarvitse ajatella olevani erikoinen kun se on jo tiedossa enkä usko itsetuntoni olevan kovin huono jos uskallan näyttää siltä kuin huvittaa.
Harvat noista järkyttyvät. Se, mikä ihmisiä yleensä järkyttää on pienten lasten kokema väkivalta tai seksuaalinen hyväksikäyttö. Näitä on monella kuitenkin omassakin taustassa - ihan siellä keskiluokkaisen, hyvin tasapainoisen perheenäidin omassa menneisyydessä.
-lapsena koettu vuosia kestävä seksuaalinen hyväksikäyttö
-vanhempien taholta tullut syyllistäminen muiden suorittamasta väkivallasta lasta kohtaan
-koko kouluajan kestävä kiusaaminen ja seksuaalinen ahdistelu
-perheväkivalta
-perheen alkoholismi/huumeongelma
-nälkä
-itsetuhoisuus
-vakava masennus
-itsemurhayritykset
Tuossa on lista erään läheiseni lapsuudesta. Hän on omassa työssään hyvin menestyvä, alempaa keskiluokkaa, äärimmäisen tasapainoinen ja tavallinen ihminen. Ainoa näkyvä seikka on viiltelyarvet.
Se, että halveksut keskiluokkaistumista, tavallisuutta ja "uskallat näyttää siltä kuin huvittaa", kertovat ihan eri kieltä itsetunnostasi kuin kuvittelet. Kapinoit niin äärimmäisen tavallisella mallilla, ettei ole tosikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää nyt kuvitelko, että vain kauheudet kiinnostavat ihmisiä. Kyllä sitä elämässä on muitakin asioita, jotka tekevät jonkun elämästä kiinnostavan. Tavallinen elämä mielenkiintoisine juonenkäänteineenkin on ihan katsottava matskua.
Huomautan nyt vaan kun jotkut tuntuvat haluavan kilpailla sillä, kenellä on ollut kaikkein eniten ahdistusta, anoreksiaa, insestiä tms.
Kyllä varmaan katottaisi ja poppareiden sijaan katsojat kaivaisivat nenäliinat esiin. On matskua ehtiny tulee kun olen jo yli 40v. Olisi jännitystä, vauhtia, kosteita bileitä, kuolemaa, rakkautta, syntymää. Nuorempana elämä oli yhtä suurta seikkailua ja sitä joutuikin tosi erikoisiin tilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan varmasti!
Sillä uusi suuntaus dokkarigenressä ja muussakin tulee olemaan tapahtumattomuus. Alastalon salin piippuhylly on tulossa takaisin!
Hah-hah-hah! Tää on hyvä vitsi.
Alastalon sali ei mene kahdessa tunnissa, oon yrittänyt pariinkin otteeseen.
Varmaan jotkut unettomuudesta kärsivät saattaisivat saada avun elokuvastani, niin tappavan tylsää, että taattua unilääkettä.
Elämästäni saisi myyntimenestyksen. Romanttinen komedia, jossa irakkaudessa pahasti pettynyt ja siksi ikuiseksi vanhaksipiiaksi julistautunut ikäneito (melkein 30v) kohtaa elämänsä rakkauden täsmälleen väärään aikaan ja väärässä paikassa. Erinäisten sattumusten ja kommellusten jälkeen suuri rakkaus voittaa. Siinä välissä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja tietty lopulta ilmenee, että suuri rakkaus on käsittämättömän rikas, vaikka näyttää ensitapaamisella jotensakin laitapuolen kulkijalta.
Eikövain? kirjoitti:
Katsottaisiin. Olen vasta nuori nainen, elämäni on silti ollut rankkaa ja minulla on vaikka ja mitä mielenterveydellisiä häiriöitä. Kiinnostavaa, eikö? :)
Sama täällä :D nyt on vielä tapahtumassa yksi isompi elämänmuutos, mistä saisi hienon draamankaaren dokkarin lopetukseen.
En usko että katsoisi. Elämässäni on tosin muutamia kiinnostaviakin teemoja, kuten irtaantuminen uskonnollisesta yhteisöstä, mutta niistäkin on jo olemassa dokumentteja, joten ei niin uutta sekään.
Voisi ehkä katsoakin! Ei se toki mikään hitti olisi, mutta: koulukiusaaminen, pakeneminen harrastukseen jota harrastin erittäin tiiviisti koko teini-iän, missä omanlaisensa ihmissuhdekuviot, yliopistomaailma (olen siellä töissä), ystävyyden opettelu uudelleen aikuisiällä, kiusaamistraumoista toipuminen, erittäin omalaatuinen parisuhdekriisi voisivat olla sellaista arjen ja elämän näkökulmasta katsottavaa kamaa.
Kunhan vielä vähän kasvat niin voit yllättyä, että ihmisten elämät eivät ole niin rauhallisia kuin luulisi. Useilla on takanaan todella karuja juttuja, joten eivät ihmiset vähästä hätkähdä. Terapeuteille nyt on luonnollista sanoa, että olet kokenut kamalia ja rankkoja juttuja. Tottahan se varmasti onkin, mutta he saavat sen tuntumaan siltä, että olet ainoa.
Pointti nyt oli, että elämäsi on epäilemättä ollut rankkaa, mutta niin on todella monen muunkin. Harvan elämä on ollut pumpulia. Se on karu herätys kun ymmärtää, ettei olekaan ainutlaatuinen ja jotenkin "selviäjä" jostain pahemmasta kuin muut. Selviytyjä kyllä olet, ja se on oikeasti hieno juttu. Mutta älä kuvittele että olet kokenut jotain mitä monet muut eivät.