Miten te taaperoiden äidit jaksatte?

No meillä kolme noita taaperoita.Mitä enemmän mäkätän ja käskytän sitä huonommin menee.Itse kun on rento ja ottaa asiat huumorilla ja leikillä niin paremmin menee.Mitä saat siitä että olet aina se hampaita kirustelevä aikuinen joka kasvattaa ja kasvattaa ja kasvattaa?Kyllä ne kohta syö ja pukee ja tekee kaiken ihan itse.2 vee on pieni kaveri vielä jonka kanssa asioita harjoitellaan.ei ne niitä itsekseen opi!

Itse en ymmärrä miten jollakulla voi olla vaikeaa yhden kanssa kun itse avustan ja opetan kolmea syömään ja pukemaan..ekaluokkalainen nyt tekee jo itse.

Turhaa natinaa.elät ihanaa aikaa,ota siitä kaikki irti!Ruoka menee jos menee.jos ei syö tulee nälkä.Paita menee (joskus) helpommin päälle kun miettii tuleeko se käsi sieltä hihasta....wau tulihan se..

Joskus sanotaan että ei sitten,jää sisälle,heippa!

Meilläkin on vain yksi lapsi eikä enempää tule.

Lapsi on nyt jo kolmevuotias ja alkaa nyt tässä vaiheessa näkyä isompaa uhmaa. Hänellä on semmoista jankkaamista. Jos näytän kahta paitaa ja sanon, että valitse, hän sanoo tuo eiku tuo eiku tuo eiku tuo. Sitten kun päätyy toiseen ja laitan toisen hyllyyn, alkaa huuto, että hän haluaa sittenkin sen toisen. Oikeasti on päässyt joskus vähän kiukkuisempi sana äidiltä siinä kohtaa.

Meillä lapsi ei juurikaan syö. Hänellä on semmoisia kausia, että välillä ruokaa menee kuin hevosella ja sitten on monta päivää syömättä. Hän myös selvästi välillä tankkaa itselleen pömppömahan ja sitten hujahtaa pituutta niin, että on kohta taas luuviulu. Meillä kala ja kana uppoavat, ja näkkileipä. Vaikka mitä olisi ruuaksi, lautaselle täytyy eritellä eri ruoka-aineet eri osioihin. Jos lapsi ei syö, sitten ei syö. Kaipa se itse tietää, onko nälkä.

Pihasta hän tykkää tosi paljon käydä itse hakemassa mansikoita, hernettä, perunaa ja porkkanoita, kaikki itse haettu ja tehty maistuu hyvin. Olen yrittänyt ottaa lasta mukaan ruuanlaittoon mahdollisimman paljon, koska silloin hän syö mielellään.

Voi ap!! Tuo on väsyttävä vaihe... Tulisin kahville ja auttamaan jos tietäisin missä asut. Oma lapseni voisi leikkiä lapsesi kanssa, hän tulee tosi hyvin toimeen pienempien kanssa.

Meillä lapsi 1v 10kk ja mitään noita ongelmia ei ole. Lapsi on todella menevää sorttia, mutta ei saa raivareita tai uhmaa. Ainakaan vielä. Itse tykkää pukea, mutta saa myös auttaa jos ei onnistu. Esim kesällä kun sanotaan, että lähdetään niin juoksee eteiseen ja vetää kengät jalkaan ja lippiksen päähän, välillä on kengät väärissä jaloissa ja ei suutu jos autetaan. Ruokailu sujuu hyvin, syö sen mitä annetaan, joskus saattaa pyytää esim leipää ruoka-aikaan, mutta tyytyy siihen kun sanoo ei nyt vaan nyt syödään ruokaa. Kyläilyt ja kaupassakäynnit sujuu hyvin. Kaupassa on joskus koittanut kitisemällä saada syödä jotain mikä on kerätty kärryyn, esim maissinaksun, mutta kertaakaan ei ole suostuttu niin tietää että turha marista. Joko lapsi on helppo tai sitten alusta asti noudatettu johdonmukaisuus on tehnyt tehtävänsä. Uskon myös että kun minä ja lapsen isä pidämme saman linjan niin johdonmukaisuus toimii. Itse uskon, että johdonmukaisuus ja säännöt ovat isoin asia. Lapsen luonne on ns vilkas eli jos oltaisiin epäjohdonmukaisia alkaisi aikamoinen ralli. Nyt osaa käyttäytyä vaikka energinen onkin, energia puretaan ulkoiluun ja leikkimiseen ja päiväkodissa tykkää olla kun siellä on kavereita ja paljon tekemistä. Alusta asti kun on opetettu esim pyytämään anteeksi niin taitaa sen jo nyt. Esim jos tuuppaa toista tai vie lelun käsistä niin pyytää yleensä omatoimisesti anteeksi kun näkee, että toiselle tuli paha mieli. Uskon, että joka lapsessa on ne omat "raskaammat" osa-alueet. Vaikka meidän lapsi on ns hyväkäytöksinen ja helppo päivittäisissä askareissa on hän muulla tavalla haastava, meno on kova ja pitää todella vahtia. Kiipeilee ja käpälöi kaiken. Aina on mustelmaa tai haavaa jossain kun meno on niin kova. Ja mistä sitä tietää, se uhma voi iskeä vaikka huomenna. Toivotaan parasta :)

Esikoisen kanssa olin aika kireenä kun oli 2v. uhma päällä (on nyt 4v. ja helppo lapsi), mutta tuon kuopuksen kanssa tää 2v. uhma vaan naurattaa. On niin huvittavaa kun tuollainen kirppu huutaa mukamas niin vihaisena "EI EI EI!!" ja kesken huutamisen hoksaa, että äiti sanoikin jotain mikä miellytti häntä ja ääni vaihtuu kellossa sillä sekunnin sadasosalla :) Osaa myös jo kävellä omaan huoneeseensa ovet paukkuen kuin mikäkin teini :D Ruoasta kieltäytyy usein ihan vain periaatteesta ja kun jätän ruoan pöytään niin kyllä se sieltä jossain vaiheessa katoaa. Tuolla se taas jääkaapilla ettii jotain ja vetänee kohta kilarit kun pyydän laittamaan jääkaapin kiinni. En tiedä johtuuko tää hormoneista kun olen raskaana, mutta musta toi uhmis on vaan niin symppistä :D

Meillä on myös 2-vuotias lapsi. Ihana ikä mun mielestä!

Mä en oikein jaksanut sitä vauva-aikaa. Hemmetin tylsää ajoittain.

Nyt lapsi osaa kävellä ja juosta, joten rattaita ei tarvitse ottaa mukaan jokaiselle pienelle kauppareissulle. Lapsi osaa puhua ja hänen kanssaan voi keskustella. Lapsi osaa syödä ja juoda itse. Jos lähdetään johonkin, niin mitään ei tarvitse ottaa mukaan, korkeintaan vaippa käsilaukkuun. Joka paikassa on ravintoloita, joista löytyy taaperollekin syötävää. Lapsi nukkuu yhdeksään asti aamulla ja sen lisäksi pienet päikkärit. Lapsi osaa jo vähän auttaa kotitöissä, mutta kokee sen leikiksi. Hän voi laittaa roskia roskikseen, auttaa pyykkihommissa ja tyhjentää tiskikonetta.

Ei se meilläkään kaikkea ja aina kaikkia syö, mutta kasvaa ihan sopivasti silti. Pukeutuessa kysyn vaan, että laitetaanko punainen vai keltainen paita, ei vaihtoehtoja. Piirrettyjä saa katsella aina välillä enkä oleta, että tuon ikäinenvielä kauheasti siivoaisi omia jälkiään, vaikka osaakin kerätä leluja laatikoihin.

Mä tunsin joskus itseni tosi huonoksi äidiksi, kun muut sanoivat tuijottelevansa nukkuvia vauvojaan tuntikausia. Itse ajattelin, että ei hemmetti, kyllä mä nukun itse mieluummin sen ajan. Mutta en ollutkaan niin surkea, mut on vaan suunniteltu vähän isompien äidiksi.

Jos mietit, niin paljon on positiivista näissä taaperoissa.

2 vuotiaat ovat kaikkein kamalimpia. Minulla on ollut yksi, yksi on tällähetkellä ja yksi vielä tulolossa siihen ikään, joten kokemusta on. Ärräpäitä pääseet itsellä päivittäin. Aivan hirviä ihmismuoto. Onneksi sen yli päästään, vaikka aikaa siihen kuluu.

Meilläkin aiemmin hyvin syönyt taapero alkoi nirsoilemaan juuri tuossa iässä eikä mikään enää kelvannut. Ei suostunut juuri lusikallistakaan pistämään suuhunsa koko ruokailun aikana ja hermot meinas mennä mulla totaalisesti. Oli onneksi vain vaihe, eli pikkuhiljaa alkoi taas syömään paremmin, tosin siitä lähtien (on nyt 4 v) on ollut nirsompi kuin ennen tuota vaihetta ja monet aiemmin maistuneet ruoat jäivät kokonaan pois eikä tänä päivänäkään suostu niitä syömään.

En neuvoisi ainakaan antamaan mitään muuta syötävää tilalle jos ei ruoka kelpaa. Oma taktiikka on ollut vaihdellen sellainen, että pöydässä istutaan kunnes on edes muutaman lusikallisen syönyt, eli sovitaan vaikka 5 lusikallista ja sitten saa nousta pöydästä. Tässä voi mennä aikaa... Toinen vaihtoehto on päästää syömättä pois pöydästä, mutta kertoa että mitään välipaloja ei tule ennen seuraavaa ateriaa ja myös pysyä tässä päätöksessä. Älä myöskään lähde testailemaan, kelpaisko vaikka nuggetit tai nakit kera ranskisten tms. koska jatkossa vaatii sitten pelkästään niitä ja niin syntyy niitä epäterveellisellä ruoalla eläviä nirsoja. Myös mahdollinen jälkkäri jää tietenkin välistä jos poistuu pöydästä syömättä mitään.

Ja kyllä pienten lasten kanssa on rankkaa, varsinkin jos ovat tempperamenttisia. Mulla on yksi rauhallinen ja yksi tempperamenttinen ja sen jälkimmäisen kanssa on saanut vääntää asiasta kuin asiasta ihan pienestä asti. Huomasin jo varhain, että hänen kanssaan täytyy olla todella tiukka ja johdonmukainen, vaikka tulisikin natsimutsi- fiilis. Muutoin ei arjesta tule mitään. Rauhallisemman lapsen kanssa voi ottaa paljon rennommin. Hän tottelee helpommin ja asiat sujuvat ilman suurempia ongelmia.