Hitsi se Kirsi Salon-juttu Annassa oli niin totta,sain hyvät naurut.

Hankkikaa ystäviä, harrastuksia jne. Surullista, että monen sosiaalinen elämä loppuu äitiyslomalla...

että olen 2pv viikossa töissä ja mies hoitaa sillä aikaa lapsia. Paremmin jaksaa sit kotona lopun ajan viikosta olla lasten kanssa. Ajattelin vielä, että jos rahatilanne kestää, niin olis kiva olla koko loppuelämä osa-aikatöissä. Kerkiää sit harrastelemaan ja nauttimaan elämän pikkuasioista.

Suosittelen kaikille osa-aikatöitä.

kotiäitinäkin tekemään päivistää haastavia ja mielekkäitä!

Paino sanalla halu, kaikki ei halua ja ok, mutta ne jotka kotona lastensa kanssa viihtyy niin kyllä heidän päivät täyttää joku muukin kun " kotona möllöttäminen" .

Minä pidän rutiineista. Toisille rutiinit aiheuttavat suurta ahdistusta. Kirsi Salo taitaa olla jälkimmäistä tyyppiä.



Tein äitiyslomallani käännöstöitä iltaisin ja viikonloppuisin. Oli kivaa vaihtelua lastenhoidolle ja hyvää ammattitaidon ylläpitoa.

Saan tarvittaessa " omaa aikaa" ,käymme puistoissa jne.Siis teemme muutakin kuin möllötämme kotona.Piirit on kuitenkin aika pienet kun on kotona.Silloin kun olin aikaisemmin kotona kahden pienen kanssa niin moni hyvä ystävänikin oli kotona.Eli mulla oli mieleistä seuraa.En yksinkertaisesti jaksa mammapiirejä,muskareita sun muita.Mulla on tosi mukavat työkaverit,olen sosiaalinen ja kaipaan aikuiskontakteja.

Me äidit olemme niin erilaisia.Samoin nuo samat rutiinit tökkii päivästä toiseen...



ap

Onko se jokin kirjoittamaton sääntö, että niin kuuluu tehdä?

Minä en jaksa mitään leikkipuistoja, muskareita, mammakahviloita kierrellä, enkä ole missään vaiheessa kokenut sitä edes tarpeelliseksi. Minä pidän yhteyttä työtovereihini, ystäviini ja sukulaisiini ja saan niistä tarpeeksi aikuiskontakteja kattamaan päiväni.

Kehotan niitä, jotka eivät viihdy kotona ja joilla ei vielä ole mahdollisuutta palata työelämään hankkimaan elämälle sellaista sisältöä, että se riittää pitämään teidät täysjärkisinä. Jokaiselta paikkakunnalta löytyy varmasti vapaaehtoistöitä, joihin toivotetaan ihmisiä tervetulleiksi auttamaan.

Jokaisella on mahdollisuus opiskella, se ei ole harvojen ja valittujen mahdollisuus.

Osa teistä voi tehdä etätyönä omia hommiaan kotoa käsin...

Mahdollisuudet ovat aika lailla rajattomat. Jos vain halua löytyy.

Vierailija:

Saan tarvittaessa " omaa aikaa" ,käymme puistoissa jne.Siis teemme muutakin kuin möllötämme kotona.Piirit on kuitenkin aika pienet kun on kotona.ap

Olisin kaivannut jotain ihan omaa, aikuista tekemistä, hengähdystauon ilman vauvaa. Ehkä olin siinä mielessä laiska, etten jaksanut ruveta vaatimalla vaatimaan itselleni omaa harrastusta, kun mies oli vauvavuonna aika väsynyt töistänsä. Keskityin siis vauvan ja kodin hoitoon ja tein " kunnialla" kotiäidin hommat (käytännössä kaikki kotityöt). Koin myös, ettei kunnon kotiäiti edes saa vaatia omaa aikaa, ties mistä tuollainen olo oikein tuli.

Mutta kun lapsi tuli vuoden ikään, alkoi työelämä houkuttaa. Tiesin, että minulla olisi ollut mahdollisuus 30-tuntiseen työviikkoon, mikä rahallisesti ei olisi ollut järkevä. Kaksi päivää viikossa olisi varmaan ollut minulle sopivin vaihtoehto aivojen tuuletukseen, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta nykyisessä työpaikassani. Työ voi oikeasti olla niin mielenkiintoista, että siitä saa vastapainoa arkeensa. En niinkään kaivannut työelämää sinänsä, vaan tunnustusta tehdyistä hommista. Ei kukaan kiitä kotiäitiä erikseen pyykkien pesusta tai lapsen hoidosta.

Minut olisi saanut ehkä pysymään kauemmin kotona järjestämällä minulle lapsivapaita iltoja 1-2 viikossa ja kiittelemällä tehdystä työstä, samoin jos mies olisi aktiivisesti osallistunut kotihommiin enemmän. Mies ei erityisesti toivonut minun jatkavan hoitovapaata pidempään, joten ajattelin, että mikäs tuossa, voin hyvin mennä töihin kun lapsikin oli aika sopeutuvaista sorttia eikä pelännyt vieraita.

Vierailija:

En yksinkertaisesti jaksa mammapiirejä,muskareita sun muita.Mulla on tosi mukavat työkaverit,olen sosiaalinen ja kaipaan aikuiskontakteja.

Me äidit olemme niin erilaisia.Samoin nuo samat rutiinit tökkii päivästä toiseen...

ap

Itse viihdyin 8 vuotta ja en menettänyt mitään. Nämä kotivuodet oli elämäni onnellisinta aikaa 4 lapsen kanssa.

Edelleen on kiire töistä kotiin elämään perheen kanssa sitä oikeaa elämää. Kun koululaiset tulevat koulusta, heillä on niin oivaltavia juttuja, että vanha äitikin herää aina ihmettelemään maailman kummallisuuksia.

Pienten avoimuus taas on niin viatonta, että itse joutuu monesti kyseenalaistamaan oman elämänsä päämäärät.



Itse elän onnellista elämää ja olen kiitollinen siitä, että sain olla kotiäitinä niin pitkään. Jos nyt joku aivosolu kuoli niin omianipa ovat. Tärkeintä minulle on meidän perheemme ja se, että meillä kaikki voivat hyvin.

Vierailija:

Mahdollisuudet ovat aika lailla rajattomat. Jos vain halua löytyy.

Moni vain taitaa mieluummin maata kotisohvalla ja odottaa, että muut hoitavat heidän viihdyttämisensä. He reppanat kun raatavat kotona ollessaan 24/7. Ei voi vaatia, että he _itse tekisivät elämälleen jotain.

Vierailija:

Minä pidän rutiineista. Toisille rutiinit aiheuttavat suurta ahdistusta. Kirsi Salo taitaa olla jälkimmäistä tyyppiä.

Tein äitiyslomallani käännöstöitä iltaisin ja viikonloppuisin. Oli kivaa vaihtelua lastenhoidolle ja hyvää ammattitaidon ylläpitoa.

Jessus taas. Taidat ap olla aika hemmetin laiska?? Ja missä sun ystävät on? On säälittävää jos ihminen ei osaa kehittää kotona itseään ja antaa lapsilleen samoja virikkeitä kun esim. tarhassa. Kotona voi tehdä niin paljon kaikkea että meni päivä kun niitä luettelisin.. Pitääkö jäädä 4seinän sisälle tai siihen 2km säteelle kodista? Mikset voisi retkeillä lasten kanssa ja ystäviesi kanssa. Pihat, kaupungit, kahvilat jne. on täynnä ihmisiä joihin voi tutustua jos ei ole muita ystäviä kun töissä. Se joka ei pärjää lasten kanssa kotona voisin sanoo että on hyvin yksinkertainen tai ainakin jotenkin saamaton! Mikäs sen ihanampaa kun tehdä joka päivästä erillainen ja olla niitten rakkaimpien ihmisten lähellä, eli lapsien! Meidän perheessa ainakin joka päivä on erillainen, joka päivä keksimme jotain uutta ja jännittävää. Paljon antoisampaa tämä on kun työnteko.. Varsinkin kun saa olla omien lasten kanssa ja kasvattaa heidät itse.

Vierailija:

jonkin aikaa sitten täällä teilattiin Kirsi Salon haastattelu " uraäidin itsetunto murenee lapsen kanssa" .No tänään luin jutun ja olen samaa mieltä.Olen ä-lomalla ja totta on että päivät kuluu samaa rataa:ulos,sisään,syödään,puetaan." Se on niin pieni kehä,että voi oikein tuntea,kuinka aivojen hermotiehyet lakkaavat toimimasta" .Oikeasti,ihmettelen miten joku jaksaa olla vuosikausia kotona.Ei aikuiskontakteja,eikä järkevää juttuseuraa.Samat mammat ja samat jutut päivästä toiseen,huh.Onneksi aloitan kohta osa-aikaisena ja mies on silloin lasten kanssa (3kpl).Saan vähän potkua tähän kotona möllöttämiseen.

Eihän niitten mammojen kanssa tartte mamma juttuja puhua vaan.. Ja voithan toki etsiä seuraa muistakin kun mammoista.. Kai sinulla on sellaisia puolituttuja edes jotka kutsuisit juoramaan kotiisi välillä!! Kuullostat tosi yksinäisellä jos kaveri piirisi rajoittuu työpaikkaan tai puistoon!

Mulla ei ole ystäviä muuta kuin työkaverit työpaikalla. Ei siis ollut ketään, ketä kutsua juoruilemaan, kun kaikki sosiaalinen elämä oli töissä. Oli vain minä ja vauva, tosi yksinäistä ja ankeaa. Kerran viikossa oli se vauvajumppa.

Vierailija:

Kai sinulla on sellaisia puolituttuja edes jotka kutsuisit juoramaan kotiisi välillä!! Kuullostat tosi yksinäisellä jos kaveri piirisi rajoittuu työpaikkaan tai puistoon!

sista asioista ja politiikasta puhua sen enempää kuin pienten lastenkaan kanssa. Sitäpaitsi omat lapsenikin oivaltavat asioita paremmin kuin nämä imbesillit sihteerit.

Vierailija:

Mulla ei ole ystäviä muuta kuin työkaverit työpaikalla. Ei siis ollut ketään, ketä kutsua juoruilemaan, kun kaikki sosiaalinen elämä oli töissä. Oli vain minä ja vauva, tosi yksinäistä ja ankeaa. Kerran viikossa oli se vauvajumppa.

Vierailija:

Kai sinulla on sellaisia puolituttuja edes jotka kutsuisit juoramaan kotiisi välillä!! Kuullostat tosi yksinäisellä jos kaveri piirisi rajoittuu työpaikkaan tai puistoon!

Ei kiinnosta enää sellaiset jutut.Lapsiakin on jo kolme.Mulla on ihania työkavereita joiden kanssa voi puhua muista asioista! ap

pyöriä mukulan kanssa jossain mammakerhossa. Ei kiinnosta kuunnella jonkun vieraan vauvan kakoista ja banaanisoseista. Mihin häviää mammojen aivot kun lapsi syntyy? Eikö maailmassa ole enää mitään muuta? Miksei voisi niissä mammakerhoissakin keskustella jostain järkevästä, päivääpolttavasta asiasta? Miksi pitää jauhaa jostain velleistä ja välikausihaalareista?



Oma poika 6 kk, ja kyllä polttelee päästä töihin ja kouluun takaisin. Poika lähtee osa-aikaisesti hoitoon kuukauden päästä - väitän, että minusta tulee neljäsataa kertaa parempi mamma silloin. Tähän asti olen lukenut esimerkiksi oman alani lehtiä ja tenttikirjoja aina, kun poika nukkuu. Saa muutaman tunnin katkon ja aivosolut toimintaan. Ilman näitä projekteja en olisi kestänyt näinkään kauan - ihmettelen, eikö äidit kaipaa oikeesti muuta kuin kahvipöydässä istumista ja kapuloiden nakuttelua muskarin piirissä!

Minä en ainakaan puistoissa puhu ystävieni kanssa lapsista.. Ihan eri jutut kyllä meidän hiekkalaatikolla.. Ja kerta sinä ap yms. et ole niitä äitejä jotka puhuvat vaan vaipoista ja lapsista niin miksi luulet että sinun/minunlaisia ei olis enemmän? Niitä äitejä on puistot täynnä jotka puhuvat mielummin kaikesta muusta kun lapsista! Yleensä ne on just niitä syrjään vetäytyneitä..



Ja tosiaan mitä teette sit kun työkavereillanne on lapsia? Vaihdatteko työpaikkaa/ystäviä?

Se vain onkin sitten vanhempana kiva elää kun työkaverit elääkin omaa elämää ja ei välitä sinusta ja lapsetkaan ei koe itseään sinulle tärkeäksi kun työkaverit meni edelle.



No, sitä saa, mitä tilaa.

Ja hekään eivät kai kovin läheisiä ole, koska heihin voi olla yhteydessä vain työpäivien aikana. Mitä sitten, kun työtoverit vaihtavat työpaikkaa?

Vierailija:

Ainoat ystävät työelämässä ja tärkeämpiä kuin lapset?