Hitsi se Kirsi Salon-juttu Annassa oli niin totta,sain hyvät naurut.

On muitakin ystäviä mutta he ovat päivisin töissä.Päivällä olisi just kiva kaffitella kun kotiäidillä tätä aikaa riittää ;)

T.ap

Tuli vaan mieleen sellainen, että tämä pikkulapsiaika on aika spesiaali ajanjakso ihmisen elämässä, ja ehkä se pitäisi sellaisena ottaakin. En sano, että kaikkien pitäisi jäädä kotiin homehtumaan kunnes lapset on kouluikäisiä, mutta kuulostaa aina yhtä tylyltä, kun joku sanoo, että pää hajoaa puolivuotiaan kanssa kotona. Mä olin täysipäiväisesti kotona lapseni kanssa 1v 4kk, ja silloinkin pikkumies tuntui kovin pieneltä hoitoon vietäväksi. Oli päiviä, jolloin mäkin hypin seinille vauva-arjessa, mutta toisaalta ajattelin sen niin, että noin pienen ollessa kyseessä se jaksaminen on vaan revittävä omasta selkänahasta. Eihän se vauvavuosi mun elämässäni ole pitkä tai merkittävä aika, toisin kuin lapsen.



Gradun valmistuttua jään esikoisen kanssa kotiin odottamaan pikkukakkosta, ja sitten olen ajatellut olla sen kolme vuotta kotiäitinä. Pari projektia mulla on jo mielessä, joilla pidän aivokapasiteettia yllä. :)

mulla kyllä on paljonkin aivotoimintaa. Ei se kato se kotiäitiys muuta sitä tosiasiaa, että jotkut vaan on yksinkertaisia. Ja silloin tarvitsevat " päivähoitopaikan" töistä, jotta luulevat tekevänsä ja ajattelevansa fiksuja

oma vikaa, jos ei osaa muuta kuin tuota kehää kulkea vauvan kanssa.

Kyllä haastavan työn parissa aivotyö on aivan toista luokkaa kuin kotihommissa. Tosin äitiyslomalla on mahdollista tehdä aivotyötäkin. Ei kai vauvaan tarvitse ihan 100% huomiotaan laittaa.

Mun elämänsisällöksi ei riitä pelkkä lapset/koti/mies.Harrastan jne.Silti kaipaan työyhteisöä ;).Mulla on hyvä tilanne,että voin tehdä töitä 2-3krt/vko ja mies hoitaa lapsia.Pientä en raaskisi laittaa hoitoon.ap

Kuvittelin, et muka viihdyn kotona pitkään tän neljännen kanssa. Ja katinkontit, en edes äitiyslomaa jaksanu olla kokonaan kotona. Nyt, kun on joskus sairaspäiviä, niin tuskaa on. Paljon mielummin olen päivät aikuisten seurassa ja huolehdin vain itsetäni. Lapset on tietysti Ok, mutta täytyy sitä olla muutakin elämää, ainakin mulle.

teen samoja juttuja pienin muutoksin päivästä toiseen. Sitten haen lapset päiväkodista, teen ruuan, siistin paikat, istun lasten kanssa leikkihuoneen lattialla ja tämän jälkeen teen iltapalan, pesen lapset, luen sadun ja vien heidät nukkumaan. Sitten lysähdän jonkun idioottimaisen televisiosarjan ääreen tunniksi, käyn suihkussa ja menen nukkumaan. Viikonloppuisin pyrin viettämään lasten kanssa niin paljon aikaa kuin mahdollista, jotta korvaisin poissaoloni.

Kun olin kotona jaksoin käydä konserteissa, taidenäyttelyissä, teatterissa, elokuvissa, joskus baarissa. Luin kirjoja, kuuntelin musiikkia, enkä avannut televisiota, kuin korkeintaan kerran viikossa nähdäkseni uutiset. Tapasin ystäviä, harrastin liikuntaa ja opiskelin.

Jos on kotona ollessa pienet piirit, on se oma häpeä. Kukaan ei ole määrännyt jäämään neljän seinän sisälle. Kukaan ei käske olla käyttämättä aivojaan. Ja aikaa on. Toisin kuin töissä ollessa.

Minäkin kuvittelin että viihtyisin kotona paremmin,nyt oikein odotan koska pääsen töihin! Lapset on ihania,mutta en jaksa tätä 24h.Olen paljon pirteämpi kun käyn töissä.ap

Tehkää te työt ja antakaa typeryksien lisääntyä, ne jaksaa hoitaa lapsensa kotona vaikka kouluikään. Olis se Salokin vaan vittuillu telkkarissa niin ois saanu kiksejä enemmän elämäänsä kuin paskojen pesemisistä.

jos muutaman vuoden ajan omasta jopa 100 vuoden elämästä on " aivokuollut" vai miten se Salo sen ilmaisi?



Eikös se lapsen hyvä alku elämään ole kuitenkin tärkein?

Aika aikansa kutakin.

Mulle tulee yhteensä kuusi vuotta kotona oloa... (vanhempi lapsi oli just 3 v kun nuorempi syntyi). Ja ihanaa on, luen ammattikirjallisuutta paljonkin, jotta ei putoaisi kehityksen syövereistä omalla ammattialalla ja juttelen tuttavien ja kollegojen kanssa politiikasta, tieteestä (oma ala liittyy vahvasti tieteeseen), ruoasta, lapsista jne. jne.

Ja päivääkään en vaihtaisi pois!

Mukavaa vaihtelua arkeen ;) ap

ekan lapsen kanssa olin ihan mielelläni kotona kun oli samaan aikaan paljon kavereita joilla oli pieniä lapsia...

no nyt ei ole kellään muulla pieniä enää ja olen kyllä niin yksin ja on tylsää jne... innolla odotan elokuuta kun taas pääsen takaisin töihin.

Todella helpottavaa, kun pääsin palaamaan opintojen pariin.