Ahmin taas..

Älä Ap välitä noista. He eivät ymmärrä koska eivät ole kokeneet.

Yksi asia johtaa toiseen.. Jo lapsesta saakka opimme käyttäytymismalleja ja valitettavasti ne eivät ole aina hyviä.

Niistä on vaikea päästää irti varsinkin kun on esimerkiksi ruoka kyseessä.

Kun siitä ei vaan voi vierottautua kokonaan vaikka haluaisikin joten se vaikeuttaakin riippuvuuden hoitoa.

Itseänikin mutsi syötti lapsena paljon herkuilla. Sillä tavalla pyyteli anteeksi kännäämistä ja sekoiluaan.

Mummu ja pappa myös ruokkivat roimalla kädellä ja herkuilla kun säälivät meidän lapsien tilannetta epävakaan alkoholisoituneen persoonan luona elämistä.

Jotenkin se ruoka täytti tyhjiön, oli se hetkellinen onni ja se yleensä juuri tarjottiin rakkaudella koska oikein muuta ei ollut antaa.

Olen sairastellut myös anoreksiaan sekä peliriippuvuuteen ja alkoholismiin. Kun olen yhdestä riippuvuudesta päässyt sinnikyydelläni niin jokin toinen pahe on tullut tilalle. Nuokin paheet lapsesta vierestä katsottuna.

Muuta en osaa sanoa kuin että tarvitset säännöllistä keskustelu apua sekä oikeasti halua muuttua. Ihan oikeaa tahdonvoimaa.

Minäkin pääsin alkoholista ja peleistä.

Tällä hetkellä vain nukun uupumukseeni ja käyn töissä. On sekin parempi kun himojen vallassa eläminen ja kerta toisensa jälkeen itsensä pettäminen.

Mitä helvettiä, kommenttini poistettiin alle minuutissa.. ja miksi?

Päädyin osastolle kun yritin lopettaa ahmimisen ainolla keinolla jonka ajattelin toimivan, yritin itsemurhaa. Toivoisin todella että olisi vain joku pilleri jonka nielaistuaan olisi terve pääkoppa. En saa itsekkään minkäänlaista nautintoa liikunnassa, sitä harrastan pakon edestä. 162/54(?) tällä hetkellä. Paino seilaa 52-55 välillä koko ajan. ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä helvettiä, kommenttini poistettiin alle minuutissa.. ja miksi?

Edit//

Av sekoilee.

Seronil meni aika pienellä annoksella, miksei sitä nostettu vaiheittain?

Ei kysyttävää, tsemppiä. Itselläni BED, nyt tilanne vakaa, Seronil 60 kg/vrk ja psykoterapia kahdesti viikossa. Kalliiksi tulee tuo terapia, itse sen kustannan, mutta mielellään maksan kun saan apua.

En osaa sanoa miksei nostettu, käytöstä useampi vuosi. Mietin pitkään mitä vastaisin kohtaan miksi ylensyön säännöllisesti. Vai vastaisinko ylipäätään mitään. Minä en tiedä. Joskus ahmiminen alkaa siitä kun päässä naksahtaa ja syön vaikka jauhot pussista jos kotona ei silloin ole muuta ruokaa. Joskus suunnittelen huolella jo päiviä etukäteen mitä syön ja milloin ja esim. mitä leffaa katson samalla. Joskus ahmin, koska olen sortunut jossakin ottamaan esimerkiksi yhden keksin. Päivä on jo pilalla ajatusmalli. Joskus on vain niink ova nälkä ettei mikään tunnu tyydyttävän sitä. Useimmiten yritän vain helpottaa oloani täyttämällä mahani ratkeamispisteeseen. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. Ap

Kiitos tsempeistä. ap

Mun paino seilasi myös 48-55 välillä kunnes ei enää paino tipu, vaikka olisin syömättä viikkokausia.

Mun tilanne on näköjään vielä hyvä, kun vertaan suhun. Älä ihmeessä luovuta! Kyllä me jossain vaiheessa saadaan joku ajaa elämys ja tajutaan ettei ruoka ole elämän tarkoitus. Siihen saakka myös sun pitää sinnitellä ja yrittää myös nauttia elämästä.

Se on niin helppoa ihmisten sanoa, että syö normaalisti. Se kun ei ole helppoa ihmiselle, jolla on tämä sairaus. Sairaudeksi mä meinaan tätä nimittäisin.

Mullakin on henkisten ongelmien lisäksi fyysisiä ja tiedän, että pääsisin kaikista ongelmista eroon, jos vain söisin terveellisesti, usein ja sopivasti. Monesti päässytkin hyvin pitkälle kunnes olen antanut luvan yhteen herkkuun ja sen jälkeen onkin alamäki taas alkanut. Aivan sama kuinka kauan on ollut ilman mässyä ja huonoja ruokia, se himo ei vain lähde musta minnekään.

Nyt mä toivon vielä enemmän ja koko sydämestäni, että sä Ap löytäisit iloa elämään ja vaikka ruokapuoli olisikin "epäkunnossa", niin olisit onnellinen.

Tiedän miten paljon paremmin voisin jos söisin terveemmin. Ehkä ajattelen etten ansaitse voida hyvin, kun sabotoin aina omat yritykseni parantaa tilannetta. Olo on toivoton. Välillä tiuskin minua auttaville ihmisille etten edes tahdo parantua. Toisinaan tahdon niin paljon eroon ahmimisesta että olen valmis päättämään päiväni. Kuolisipahan sekin paha minun mukanani. Ja tosiaan. Kyse on vain ja ainoastaan ravinnosta. Luonnollisimmasta asiasta ikinä ja silti olen saanut tehtyä siitä tälläisen sotkun. Joinain päivinä näen pieniä valonpilkahduksia ja elättelen toiveita normaalista..tai edes siedettävämmästä elämästä. Tämä päivä on täynnä mustaa pimeyttä. ap

Noi ap:n ahmimat syötävät on kuitenkin ns. herkkuja. Katsoin youtubesta videon, jolla BED-nainen oli kuvannut syömissessionsa, ja hänellä oli siinä (keittiön lattialla, jossa ahmi) esim. iso kulhollinen kuivia muroja, leipää, weetabixia jne. tosi outoa ahmintamättöä. Miten hän sai siitä mitään nautintoa... Nainen sekoitti vweetabixejä maitoon, että sai ne nopeammin nieltyä jne. Hänellä ahmimisen pohjimmaisena tarpeena taitaa pikemminkin olla mahalaukun täynnä olemisen tuntemus? On sitten ihan sama, millä sen täyttää?

Itselläni ei ole ahmintaongelmaa, mutta aihe kiinnostaa. En ymmärrä, miten joku voi vapaaehtoisesti syödä pakettikaupalla jotain weetabixejä, hyi. Jos ahmii, niin ahmii sitten saman tien vaikka kakkuja, pizzaa, jäätelöä, hampurilaisia jne.

Osta pari kiloa tomaatteja ja kymmenen kurkkua ja syö ne! Tai keitä 5 litraa kaurapuuroa ja syö se. Ei sinne loputtomasti mahdu.

Hei ap

Minkälainen ihmissuhdetilanne sinulla on, onko poika/tyttöystävää? Mitenkä hän suhtautuu ahmimiseen?

Olen myös katsonut kyseisen videon. Josta myöskin tunnistin itseni, ainakin osittain. Tänään ahmin herkkuja. Kun rahat ovat tiukilla vedän makaronia, puuroa ym. Minustakin on outoa miksi joku vapaaehtoisesti suostuisi tähän? Kenelle tulee mieleen että hankinpa nyt elämäni vatsakivut ja ripulin tai tahdon täyttää nenäni ruuan paloilla jotka eivät suusta ulos suostu tulemaan. Tämä ei ollut sarkasmia, ihan tosissani mietin että miksi ihmeessä tahdon vapaasta tahdostani kiduttaa itseäni näin ja tuhlata rahani vessanpöntöstä alas. Välillä yritän ahmia terveellisiä asioita kuten edellä mainitut kurkut ja tomaatit. En tiedä vain mikä hyöty. Vähemmän kaloreita, mutta yhtä sairasta ja sama huono olo niistäkin tulee. ap

Minulla on poikaystävä. Olemme olleet yhdessä teini-ikäisistä asti. Hän yrittää kannustaa minua parhaansa mukaan terveempiin valintoihin, tukee ja auttaa olemaan ahmimatta niinä harvoina päivinä kun onnistun. ap

Siis söitkö sä nuo tämän päivän aikana vai yhdellä kerralla? Miten sä voit painaa noin vähän jos et oksenna joka kerralla? Täytyy olla vilkas aineenvaihdunta.

Ihana lukea. Mulla on myös BED. Ei diagnoosia kylläkään. Aina olen varmaankin ahminut jostain parikymppisestä mutta viimevuosina määrät lisääntyneet ja kerrat myös. Lasten saamisen jälkeen ahmimisesta tuli tapa rentoutua ja paeta arkea kunnei muuten päässyt kotoa pois tai voinut juuri sillä hetkellä tehdä mitä halusi. Lapset nukkumaan ja itselle rentoutukseen ja hemmotteluun herkkuja. LIIKAA. Nyt tän kevään ja kesän aikana syynä on ollut stressi. Tiedostan ongelman ja olen lainannut kirjastosta kirjoja. Missään hoidossa en ole. Paino on vielä täysin normaali. Mutta ongelma  mulla on. Syön myös käsittämättömiä määriä (mieluiten siis yksin, myös mieheltä salaa vaikka hän on nähnyt ja tietää ongelmani) juuri kuten AP alussa kuvasi.. Karkkia, jätskiä, pizzaa mieluiten.. mutta paremman puutteessa kelpaa vaikka leipä runsain päälystein (voita, juustoa mm.).. Hiilaripitoiset uppoaa. Ja jälkeenpäin maha ratkeaa ja olo on huono. Vatsaan sattuu, närästää, sydän hakkaa ja hikoiluttaa..

Neuvoja otan mielelläni vastaan miten tästä voisi oppia pois. Nyt ahminta on satunnaista. Saattaa mennä vaikka kuukausi hyvin ja sitten narahtaa useammaksi illaksi.

Toivon ap:lle todella paljon tsemppiä! Jokaisella meillä on oma tiensä kuljettavana, toisilla kivisempi. Kaikkea hyvää sinulle! Toivon että saat avun ongelmaasi.