Tuttavani oli kovin ylpeä tyttärestään, joka oli 7.6 keskiarvolla päässut ammattikouluun liiketaloutta

Minä menin aikoinaan eliittilukioon yli 9 ka:lla eikä vanhemmat "hehkuttaneet" sitä missään tai muutenkaan antaneet näkyä että olivat ylpeiltä musta (salaa kyllä varmaan olivat). Mielestäni tuollainen asenne, että pitää pitää kynttilää vakan alla eikä saa "ylpeillä" millään, on aivan perseestä! Tein kovasti töitä koulun eteen ja pärjäsin mutta sitten näitä suorituksia pidettiin jotenkin aivan itsestäänselvyytenä tai vähäteltiin "kaikkihan menee lukioon". Tästä syystä en vielä aikuisenakaan osaa olla ylpeä itsestäni tai aikaansaannoksistani.

Upeaa, että tuttavasi osaa olla ylpeä lapsistaan!

Vierailija kirjoitti:

Itse menin tuolla keskiarvolla aikoinaan lukioon ja hyvin pärjäsin insinööriksi asti SAATANA.

Veljellä oli kutosen keskiarvo ja pärjäsi amiksen kautta insinööriksi. Itse asiassa viittä vaille dippi.

Ap on varmaan näitä "takaisin maanpinnalle palauttajia", jotka kokee oikeudekseen kommentoida jotakin vähättelevää tai jopa ilkeää, heti kun toinen on iloinen.

Toivon, ap:n kaltaisia ei oikasti ole. 

Totta kai tämä äiti on ollut huolissaan lapsesta ja nyt iloinen ja tyytyväinen, kun menikin näin hyvin. Eikä sitä saa kertoa?

Se kuuden laudaturin oppilaan äidin ilo on varmasti yhtä aitoa, mutta erilaista. 

Kuinka joku mitätöi toisen iloa ja miksi? Oi, kertokaa te täällä pyörivät minulle julmia elämän totuuksia. 

No, ainakin tuttava on paaaaljon parempi ihmisenä kuin ap, joka kirjoittaa selän takana tällaista paskaa nettiin.

Vähättelijät, arvonkieltäjät ja epäempaattiset tyypit taas liikkeellä. Surullista, kun ei toisen puolesta enää osata iloita. Sittenkö se riemu repeäisi, jos mainittu tyttö ei olisi päässyt minnekään jatko-opintoihin ihan keskivertotodistuksella. Ivanauru kaikuisi. Hävetkää!

Olin juurin suuren kansainvälisen yliopiston tilaisuudessa,  jossa kansleri  piti puhetta  uusille valmistuville akateemisille

-hän sai huonoja arvosanoja perusopetuksessa

-reputti tämän yliopiston pääsykokeissa huonojen arvosanojen takia

-sait potkut työstään 31 vuotiaana

-elätti itsensä saippuaoopperoita kirjoittamalla

-sisuuntui, opiskeli, opiskeli  ja on nyt tämän yliopiston kansleri  kaitsemassa 15.000 opiskelijaa opintiellä

Ap,  haluatko ilkkua kansleria vai vetää kuuluisan norsu....... kasvoillesi?

Missä ihmeessä Suomessa on eliittilukio/eliittikoulu? :---D Ei ehkä mitään Etoneja taida löytyä tms...

Vierailija kirjoitti:

Itse menin tuolla keskiarvolla aikoinaan lukioon ja hyvin pärjäsin insinööriksi asti SAATANA.

Niinpä, oksettaa nää elitistit. Omassa lähipiirissä ihmisiä, joilla vain ammattitutkinto ja huippu-ura nykyään, jäisi moni katkera palstailija siinä kakkoseksi. Sitten on myös niitä ketkä kävivät "huippulukion" ja vanhempien painostuksen jälkeen tajusivat mitä haluavat elämältä (muuta kuin huippulukioita) ja ovat käytännön läheisillä tai taiteellisilla aloilla. Ja se, jos ihminen ei voi olla 7,8 suorituksesta ylpeä, on sairasta. Numero 8 tarkoittaa hyvää. Aikamme syöpä on täydellisyyden tavoittelu. Ei ole mitään vikaa siinä että on ihan hyvä. Ei tarvitse olla paras.

Vierailija kirjoitti:

Toivon, ap:n kaltaisia ei oikasti ole. 

Totta kai tämä äiti on ollut huolissaan lapsesta ja nyt iloinen ja tyytyväinen, kun menikin näin hyvin. Eikä sitä saa kertoa?

Se kuuden laudaturin oppilaan äidin ilo on varmasti yhtä aitoa, mutta erilaista. 

Kuinka joku mitätöi toisen iloa ja miksi? Oi, kertokaa te täällä pyörivät minulle julmia elämän totuuksia. 

Kyllä niitä valitettavasti on. Esimerkiksi mun omat vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Missä ihmeessä Suomessa on eliittilukio/eliittikoulu? :---D Ei ehkä mitään Etoneja taida löytyä tms...

SYK on eliittikoulu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse menin tuolla keskiarvolla aikoinaan lukioon ja hyvin pärjäsin insinööriksi asti SAATANA.

Veljellä oli kutosen keskiarvo ja pärjäsi amiksen kautta insinööriksi. Itse asiassa viittä vaille dippi.

Yläpeukutin mutta kone teki samalla alapeukun >:(

Onnea tyttärestään ylpeälle äidille ja yläpeukut asenteesta. Olkaa jatkossakin ylpeitä itsestänne ja toisistanne. Jokainen etsii tiensä omalla tavallaan.

Surullista nähdä, miten ihmisten ajaminen yhteen muottiin on pienessä Suomessamme omaksuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lukemaan. Ok, tytöllä ollut vaikeuksia koulunkäynnissä ja jotain suorittanut mukautettuna (ilmeisesti epäilyjä oppimishäiriöstä tai kehitysviiveestä), mutta silti en nyt tiedä asian hehkuttamisesta. Eiväthän monet vanhemmat hehkuta vaikka lapset menevät eliittilukioon yli ysin ka:lla.

Jos on tuollaisia vaikeuksia ollut, niin 7,6 ka on hieno tulos.

Eikä ole jos on mukautettu

Vierailija kirjoitti:

Minä voin hehkuttaa: lapsellani oli lukuaineiden k-a 9,7 mutta meni eliittilukion sijaan kuvislukioon.

Miksi ihmeessä? Onko superlahjakas taiteilija?

Viisas vanhempi. Jos lapsella on ollut oppimisvaikeuksia, niin hänen suorituksensa on hieno. Jokainen vanhempi haluaa lapselleen hyvää ja opiskelupaikan löytyminen on suunta kohti tulevaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

lukemaan. Ok, tytöllä ollut vaikeuksia koulunkäynnissä ja jotain suorittanut mukautettuna (ilmeisesti epäilyjä oppimishäiriöstä tai kehitysviiveestä), mutta silti en nyt tiedä asian hehkuttamisesta. Eiväthän monet vanhemmat hehkuta vaikka lapset menevät eliittilukioon yli ysin ka:lla.

Niin ja sun piti päästä hehkuttamaan tänne sitten tätä ja muka ällistelemään ja ihmettelemään... Kumma että pitää mollata toisia, ei jaksa käsittää mitä aloittaja tästäkin saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä ihmeessä Suomessa on eliittilukio/eliittikoulu? :---D Ei ehkä mitään Etoneja taida löytyä tms...

SYK on eliittikoulu

Missä rankingissa? :--D Ehkä Suomessa korkea KA mutta se ei kerro elitismistä mitään, siihen liittyy raha, perheen nimi, valtasuhteet jne. Ainakin UK-US-akselilla. Suomessa Pertti Peräseinäjoelta voi päästä SYKiin, saaden saman paperin käteensä kuin Reino Rovaniemen lukiosta, samat loppukokeet molemmilla.

Vierailija kirjoitti:

lukemaan. Ok, tytöllä ollut vaikeuksia koulunkäynnissä ja jotain suorittanut mukautettuna (ilmeisesti epäilyjä oppimishäiriöstä tai kehitysviiveestä), mutta silti en nyt tiedä asian hehkuttamisesta. Eiväthän monet vanhemmat hehkuta vaikka lapset menevät eliittilukioon yli ysin ka:lla.

Mikä on eliittilukio? Ei ainakaan sellainen, jollaisia aina joka kevät hehkutetaan vertailuissa. Hyvä lukio on sen sijaan sellainen, jossa on vaikka 7,0 keskiarvolla sinne päässeitä oppilaita, mutta poislähtiessä keskiarvo on 8,5.

Ammattikouluun liiketaloutta.... :DDD

Minä kasvoin ympäristössä missä ei mistään oltu ylpeitä. Vaikka kuinka hyvin suoriutui ja teki asioita täydellisesti niin aina oli se "olisit pystynyt parempaankin" ja keksittiin keksimällä jotakin moitetta jostakin ja kehuttiin jotakin naapurin lasta tai muuta, että se on tehnyt vähän paremmin. 

Me sisarukset olimme alkuunsa suorittajia. Urheiltiin ja pärjättiin koulussa. Kultamitaleja on kaapit täynnä, yhtään ylpeää sanaa tai kehua ei ole kuulunut. Jokaikisestä onnistumisesta sen sijaan kuului moite. 

Omalla kohdallani tämä päätyikin sitten siihen, että yläasteikäisenä homma niin sanotusti lähti lapasesta.  Onneksi säästyin sentään alkoholilta ja muilta paheilta, en siis varsinainesti luonteeltani muuttunut. Lopetin vain sen, että yritin miellyttää, pärjätä, olla hyvä, paras, jotain edes. Ei mikään enää kiinnostanut, koin olevani huono, enkä koskaan tarpeeksi hyvä, jolloin oli vain helpompi asettua sinne "ollaan sitten huono kaikessa oikeasti" akselille. Keksiarvo laski, harrastukset jäi. 

Ja nyt olemme tilanteessa, ettei minulla ole toisen asteen koulutusta, vaikka varmasti olin lupaavan oloinen lapsi. Fiksu, rauhallinen ylisuorittaja. 

Ei tietenkään tilanne ole yksistään kasvatuksen syy, vaan siihen liittyy paljon muutakin. Mutta silti olen hyvä esimerkki myös siitä, mitä kannustamaton kasvatus teettää. Riittämättömiä ihmisiä. 

Omien lapsieni kohdalla kehun, olen ylpeä ja  kerron heille ihan ääneen sen. 

Olen ylpeä jos lapsi saisi kokeesta 6 jos kyseessä olisi hänelle vaikea aine ja aiemmat numerot olisi olleet hylättyjä. Olisin erittäin ylpeä ap.n kuvailemassa tilanteessa. 

Parempaa lahjaa lapselle ei juuri voi aikuisuuteen antaa kuin terve itsetunto ja tunne siitä että pärjää, on rakastettu ja seisoo vahvasti omilla jaloillaan. Taito olla myös ylpeä itsestään.