Mitä haittaa on siitä, ettei tunnista tunteitaan?

Silloin ajelehtii. Ei osaa tehdä päätöksiä sen mukaan, mikä itsestä tuntuu oikealta, hyvältä jne. Tunteet on se mittari, joka kertoo, olemmeko oikeassa pisteessä elämässämme. Kun alkaa ahdistaa, kyllästyttää jne. pitää miettiä, mitä tehdä. Mutta ei impulsiivisesti vaan järki mukana.

Tunteet ovat osa mielen signaalijärjestelmää. Jokaisella tunteella on joukko tehtäviä, joita ne suorittavat. Suuttumuksen tunne esimerkiksi auttaa meitä puolustamaan omia rajojamme silloin, kun joku toinen uhkaa niitä loukata. Jos et tunnista olevasi suuttunut, saatat kyllä vaistomaisesti puolustaa rajojasi mutta yhtä hyvin voit tulkita tunteen väärin ja päätellä, että sinussa itsessäsi on jotakin vikaa. Näin ihminen, joka ei tunnista tunteitaan, on alttiimpi muiden hyväksikäytölle.

Ja tämä vain yhtenä esimerkkinä yhdestä tunteesta.

Tunteiden käsittely- ja säätelykyky perustuu kykyyn ensinnäkin tunnistaa tunteita.

Hyvä juu, tuollaiset konkreettiset esimerkit auttavat tajuamaan ja saamaan otetta aiheesta. Niistä osaa kyllä sitten laajentaa sitä koskemaan muitakin tilanteita. Olen lukenut aiheesta viime päivinä, mutta ilman konkretiaa ymmärrys jää vähän teoreettiseksi. Kiitos! Ja kertokaa vielä lisää, jos jaksatte. Ap

Voit myös loukata muita ihmisiä helposti, etkä varmaan ymmärrä heidänkään tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Voit myös loukata muita ihmisiä helposti, etkä varmaan ymmärrä heidänkään tunteitaan.

Juu näin olen huomannut, että kun toinen sanoo vaikka, että tykkäsi jostain, niin sitä pitäisi myötäillä tai olla ainakin jotain mieltä. Jos itselle on ihan sama, niin siitä saattaa toinen loukkaantua. Ap

Nuokin esimerkit kelpaavat, että mikä tehtävä on milläkin tunteella. Niitä on tietysti monta, mutta edes jokin tehtävä aina jollekin tunteelle. Ap

Minä mietin samaa. Psykologin lausunnon mukaan en tunnista tunteitani, enkä lisäksi erota muiden tunteita omistani. En vieläkään ymmärrä mitä tuo käytännössä tarkoittaa, mutta olen melko varma että se liittyy ulkopuolisuuden tunteeseen, ajelehtimiseen, ahdistukseen, sellaiseen kokemukseen että en hallitse elämääni enkä tiedä mitä teen tai haluan ja miksi.

Vierailija kirjoitti:

Silloin ajelehtii. Ei osaa tehdä päätöksiä sen mukaan, mikä itsestä tuntuu oikealta, hyvältä jne. Tunteet on se mittari, joka kertoo, olemmeko oikeassa pisteessä elämässämme. Kun alkaa ahdistaa, kyllästyttää jne. pitää miettiä, mitä tehdä. Mutta ei impulsiivisesti vaan järki mukana.

Onko?

Minusta tuollaiset analyysit voi hyvin tehdä ilman sen kummempaa tunneanalyysiäkin. Ja monasti tunteet ovat hemmetin epäanalyyttinen asia, voivat ihan yhtä hyvin johtua monesta muustakin tekijästä kuin siitä, mitä yrität arvioida. Esimerkiksi olet alakuloinen työtilanteen ja stressin takia ja kuvitteletkin alakulon olevan merkki parisuhteen kehnoudesta - tämä nyt yksinkertaistettuna esimerkkinä.

Minusta useimpia asioita voi arvioida ihan objektiivisestikin kysymällä mitä hyötyä ja haittaa niistä on esimerkiksi juuri itselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ajelehtii. Ei osaa tehdä päätöksiä sen mukaan, mikä itsestä tuntuu oikealta, hyvältä jne. Tunteet on se mittari, joka kertoo, olemmeko oikeassa pisteessä elämässämme. Kun alkaa ahdistaa, kyllästyttää jne. pitää miettiä, mitä tehdä. Mutta ei impulsiivisesti vaan järki mukana.

Onko?

Minusta tuollaiset analyysit voi hyvin tehdä ilman sen kummempaa tunneanalyysiäkin. Ja monasti tunteet ovat hemmetin epäanalyyttinen asia, voivat ihan yhtä hyvin johtua monesta muustakin tekijästä kuin siitä, mitä yrität arvioida. Esimerkiksi olet alakuloinen työtilanteen ja stressin takia ja kuvitteletkin alakulon olevan merkki parisuhteen kehnoudesta - tämä nyt yksinkertaistettuna esimerkkinä.

Minusta useimpia asioita voi arvioida ihan objektiivisestikin kysymällä mitä hyötyä ja haittaa niistä on esimerkiksi juuri itselle. 

Mutta jos et ole kosketuksissa tunteisiisi, et osaa arvioida tarkoituksenmukaisesti sitä, mikä on sinun kannaltasi hyöty tai haitta. Esimerkiksi avioliitto ei suinkaan sovi kaikille, mutta vain omat tunteensa hyvin tiedostava henkilö ymmärtää välttää sitä, koska yhteiskunnassa on vallitsevana oletuksena että kaikki pyrkivät "pääsemään" avioliittoon. Siis suurelle osalle se on hyöty mutta toisille haitta, ja tämän voi ymmärtää vain omien tunteiden pohjalta, niitä kuuntelemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit myös loukata muita ihmisiä helposti, etkä varmaan ymmärrä heidänkään tunteitaan.

Juu näin olen huomannut, että kun toinen sanoo vaikka, että tykkäsi jostain, niin sitä pitäisi myötäillä tai olla ainakin jotain mieltä. Jos itselle on ihan sama, niin siitä saattaa toinen loukkaantua. Ap

Haha, ap taitaa olla sarkastinen.

Minusta ihmisten loukkaantuminen on heidän omaa kehittymättömyyttään.

Ei ihmisten kanssa tarvitse olla samaa mieltä, jos ei oikeasti, perustellusti ole. Eri asioista voi rauhassa tykätä, ja senkin voi sanoa. Tai jättää kommentoimatta, jos ajattelee, ettei toinen kestä kuulla. :D

Itse olen pyrkinyt luopumaan egon vallasta niin, ettei mikään minua loukkaa. Miksi antaisin muille ihmisille vallan vaikuttaa tuntemuksiini? En miksikään.

Silloin ahdistuu, eikä edes tiedä mistä se johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ajelehtii. Ei osaa tehdä päätöksiä sen mukaan, mikä itsestä tuntuu oikealta, hyvältä jne. Tunteet on se mittari, joka kertoo, olemmeko oikeassa pisteessä elämässämme. Kun alkaa ahdistaa, kyllästyttää jne. pitää miettiä, mitä tehdä. Mutta ei impulsiivisesti vaan järki mukana.

Onko?

Minusta tuollaiset analyysit voi hyvin tehdä ilman sen kummempaa tunneanalyysiäkin. Ja monasti tunteet ovat hemmetin epäanalyyttinen asia, voivat ihan yhtä hyvin johtua monesta muustakin tekijästä kuin siitä, mitä yrität arvioida. Esimerkiksi olet alakuloinen työtilanteen ja stressin takia ja kuvitteletkin alakulon olevan merkki parisuhteen kehnoudesta - tämä nyt yksinkertaistettuna esimerkkinä.

Minusta useimpia asioita voi arvioida ihan objektiivisestikin kysymällä mitä hyötyä ja haittaa niistä on esimerkiksi juuri itselle. 

Mutta jos et ole kosketuksissa tunteisiisi, et osaa arvioida tarkoituksenmukaisesti sitä, mikä on sinun kannaltasi hyöty tai haitta. Esimerkiksi avioliitto ei suinkaan sovi kaikille, mutta vain omat tunteensa hyvin tiedostava henkilö ymmärtää välttää sitä, koska yhteiskunnassa on vallitsevana oletuksena että kaikki pyrkivät "pääsemään" avioliittoon. Siis suurelle osalle se on hyöty mutta toisille haitta, ja tämän voi ymmärtää vain omien tunteiden pohjalta, niitä kuuntelemalla.

Ei tunteita tarvita arvioimaan, mitä hyötyä tai haittaa jostain on. Ihan absurdi ajatus!

Sopivuus avioelämään riippuu taas täysin kumppanien keskinäisestä yhteensopivuudesta.

Eli esimerkkisi oli yhtä tyhjän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit myös loukata muita ihmisiä helposti, etkä varmaan ymmärrä heidänkään tunteitaan.

Juu näin olen huomannut, että kun toinen sanoo vaikka, että tykkäsi jostain, niin sitä pitäisi myötäillä tai olla ainakin jotain mieltä. Jos itselle on ihan sama, niin siitä saattaa toinen loukkaantua. Ap

Haha, ap taitaa olla sarkastinen.

Minusta ihmisten loukkaantuminen on heidän omaa kehittymättömyyttään.

Ei ihmisten kanssa tarvitse olla samaa mieltä, jos ei oikeasti, perustellusti ole. Eri asioista voi rauhassa tykätä, ja senkin voi sanoa. Tai jättää kommentoimatta, jos ajattelee, ettei toinen kestä kuulla. :D

Itse olen pyrkinyt luopumaan egon vallasta niin, ettei mikään minua loukkaa. Miksi antaisin muille ihmisille vallan vaikuttaa tuntemuksiini? En miksikään.

Enpä nyt sentään tarkoittanut, että pitää väkisin olla samaa mieltä muiden kanssa. Siksi laitoinkin, että ainakin jotain mieltä pitäisi olla. Sillä jos ei ole sitä omaa mielipidettä, koska asia on ihan se ja sama itselle, niin se keskustelu vain tyrehtyy siihen. Ja siitä ei keskustelukumppani ole hyvillään. Onko se sitten loukkaantumista vai muuta tunnetta, vaikka turhautumista, niin joka tapauksessa negatiivinen asia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Silloin ahdistuu, eikä edes tiedä mistä se johtuu.

Tässä on vankka perä. Hyvä!

Olen joutunut opettelemaan tunteiteni tunnistamista, lapsuuden kodissani äiti ei sallinut juuri minkäänlaista tunteiden ilmaisua.

Aika hyvin pärjää kyllä pelkällä järjelläkin, mutta järkikään ei voi tehdä oikeita johtopäätöksiä, jos puuttuu kaikki informaatio omista tunteista.

Monet kaltaiseni ajautuvat käyttämään päihteitä ja itsekään en ole niille mitenkään immuuni.

Luulen että tunteiden tunnistamattomuus johtuu minulla lapsuudestani, mutta lienee ihmisiä, jotka ovat synnynnäisesti sokeita sekä omille, että muiden tunteille, tai heillä ei edes ole tunteita normaalissa mielessä, mutta ovat mestareita teeskentelemään tunteita.

Mistä se johtuu että on ikänsä peitellyt omia tunteitaan, eikä osaa näyttää niitä ja ne pakkaantuvat sisään.

Kun ihminen ei tunnista omia tunteitaan, hän ei myöskään ymmärrä niiden yhteyttä omaan toimintaansa. Esim. väkivaltaan turvautuva ihminen saattaa todeta että löi, koska "toi ärsytti", ymmärtämättä, että syy ei ollut toisessa, vaan omassa tunteessa. Eli tällöin ajaudutaan usein myös tilanteisiin, joissa ihminen ei pysty ottamaan vastuuta omasta toiminnastaan. Psykopaateilla tällainen on hyvin yleistä.

Usein kyvyttömyys tunnistaa omia tunteita liittyy myös impulsiiviseen käyttäytymiseen, kuten huumeiden tai alkoholin käyttämiseen. Päihteitä käyttävä ihminen yrittää säädellä tunteitaan päihteillä, koska hänellä ei ole muutakaan keinoa vaikuttaa omiin sisäisiin tiloihin kuten ahdistukseen. 

Tällainen ihminen elää kuin lastu laineilla, tunteiden vietävänä, ilman että voisi itse valita omia reaktioitaan. Ihminen vain reagoi, yleensä toiminnan käynnistäjänä epämääräisenä vellova ahdistus tai viha.