Tunne-elämäni on niin latteaa ja olematonta.

Psykopaatti

Ei ole psykopatiaa. Ehkä aleksitymia? Joskus asoergeriinkin voi liittyä tuollaista. Käy ap juttelemassa psykologilla. Saat vähän selvyyttä tilanteeseen. Se että itse olet tajunnut tilanteen, on jo hyvä merkki.

Masennus? Narsismi? Mene terapiaan ja opettele tuntemaan itsesi.

Olet depressoitunut. Tarvitset mindfuckia....fulnessia, fokusointia tähän hetkeen, ja kaffia.

ai että tämmöstä tänään äitihullulla

Mun ystävä vaikuttaa paljolti tuollaiselta latteatunteiselta.

Oikein pelottaa, kun on välillä kuin kova kuori jota ei läpäise mikään, joskus osoittaa inhimillisiä piirteitä. Tuntui pitävän minusta, mut nyt tuntuu et halua mutkin elämästään pois.

Ei kai tuolle mitään voi jos ei mitään tunne. Silti epäilen, että ne tunteet on jossain...isoissa kriiseissä niitä on näkynyt.

Voiko tuollaista ihmistä auttaa?

up

Ap. Miten käytät päiväsi ja mitä teet? Töitä, liikuntaa, kavereita?

Tämä voi olla vain ominaisuus, ei mikään "hulluus". Tilanteessasi menisin juttelemaan psykologille, niin ehkä oppisin ymmärtämään itseäni ja muita paremmin.

Mul oli toi sama, kunnes sairastuin masennukseen! Sen jälkeen aloin tuntee vaik mitä. Aloin itkee joka päivä, ja kaikki pienetki jutut aiheutti kauheen tunnekuohun. En tajuu, mitä tapahtui.

Minusta tuntuu usein samalta. Luulen että se on vain luonteenpiirre, ettei tunne asioita yhtä voimakkaasti kuin muut. Ihmettelen usein, kun vaikka näen äitiäni ja siskoani, jotka asuvat kaukana, kun ne joka kerta itkevät kun erotaan. Kiva minustakin on niitä nähdä, mutta ei mua todellakaan itketä niistä eroaminen. Tai kun ihmiset menettävät hermojaan ja suuttuvat milloin mistäkin pikkuasiasta; mulle on oikeastaan aika samantekevää, jos jumitun vaikka ruuhkaan tai joku viivyttelee kassajonossa tai sanoo mulle töykeästi, ei se mun elämää hetkauta mihinkään. Aika kulkee samaa tahtia ja elämä kuluu, seisoin mä sitten siellä jonossa tai teen jotain muuta. Ja jos joku on pahalla tuulella ja tiuskii, sehän on kurja juttu sille itselle, mutta ei se mun elämää vaikeuta.

Onneksi mies on samanlainen tunnelaiska ihminen, saa elää rauhassa sen kanssa ilman mitään kohtauksia ja säätämistä.

Sama juttu.. tosin nuorempana olin todella herkkä, kova itkeen ja ihastuin todella helposti ihmisiin.. sittenkun sain näiltä ihastuksiltani paskaa kohtelua otin sen hyvin raskaasti. En meinannut päästä millään mistään pienistäkään jutuista. Nyt sitten musta on tullut tämmönen tunnevammanen. Kylmä, kolkko, ilmeetön, sieluton..