Kuinka paljon vauvan piirteet muuttuvat

se lapsen ulkonäkö. Vauvat on sellasia pullukoita ja esim. nenä niillä on erilainen kuin isompana. Vastasyntyneet on sellaisia turvonneen näköisiä. hiusten- ym. värikin voi muuttua ihan toiseksi jne.

edes silmien muoto ei ole sama enää myöhemmin kuin se on vastasyntyneellä (vaikka turvotusta ei laskisikaan). Eikä vuodenikäinenkään vielä "valmis" ole.



Mua ei kyllä häirinnyt lasten ulkonäössä mikään. Oli muut asiat, mitkä häiritsi. Eikä minun piireissäni ihmisiä - vauvoja sen enempää kuin aikuisiakaan, arvoteta ulkonäön mukaan.

myöhemmin jo vauvakuvista asti.



Meillä esikoisen kanssa kävi niin että vauvana häntä ei koskaan muut kehuneet erityisemmin suloiseksi, me vanhemmat tietenkin ja isovanhemmat oltiin myytyjä, mutta muiden reaktio ei ollut kummoinen. Mutta kun lapsi lähestyi kahta vuotta niin ulkonäkö jotenkin muuttui ja todella monet ihmiset kommentoivat (edelleenkin) kuinka suloinen tyttö hänestä on tullut. Joten ulkonäkö muuttui. Meille hän on aina ollut suloinen.



Kuopus taas on ollut ihan vauvasta asti todella suloinen lapsi kaikkien mielestä. Ihan vieraat ihmiset kehuvat ja alkavat kaupassa lässyttää jne:). Aika näyttää muuttuuko ulkonäkö huonompaan suuntaan kun ikää karttuu;).

myöhemmin jo vauvakuvista asti.

Meillä esikoisen kanssa kävi niin että vauvana häntä ei koskaan muut kehuneet erityisemmin suloiseksi, me vanhemmat tietenkin ja isovanhemmat oltiin myytyjä, mutta muiden reaktio ei ollut kummoinen. Mutta kun lapsi lähestyi kahta vuotta niin ulkonäkö jotenkin muuttui ja todella monet ihmiset kommentoivat (edelleenkin) kuinka suloinen tyttö hänestä on tullut. Joten ulkonäkö muuttui. Meille hän on aina ollut suloinen.

Kuopus taas on ollut ihan vauvasta asti todella suloinen lapsi kaikkien mielestä. Ihan vieraat ihmiset kehuvat ja alkavat kaupassa lässyttää jne:). Aika näyttää muuttuuko ulkonäkö huonompaan suuntaan kun ikää karttuu;).

Osaatko itse arvioida mikä ulkonäössä sitten muuttui? Johtuiko juuri esimerkiksi silmien muotoutumisesta ja ripsien ja kulmakarvojen tummumisesta. Useinhan juuri silmät kiinnittävät eniten huomiota.

ovat ihan selvästi kaunistuneet siinä puolen vuoden paikkeilla. Alkuunhan ne on sellaisia tihrusilmäisiä michelin-miehiä ;) ja muistan miettineeni meidän lapsesta että miten sillä on noin onnettoman pienet silmät vaikka itse omistan todelliset säihkysilmät. Mutta lapsi kaunistuikin päivä päivältä ja eivät ne silmätkään itse asiassa mitkään pienet ole, kunhan niitä jaksettiin ruveta pitämään aukikin välillä. ;)

Peruspiirteet säilyvät tietysti.



Minusta vauvat ovat 3 kk ikään aika rumia rimpuloita (myös omat, vaikka rakkaita ovatkin), sitten tulee se soma vauvanpyöreys, joka muuttuu taaperon pitkulaisemmaksi palleroisuudeksi.



Piirteistä nenä varmaan muuttuu eniten, peruspiirteet näkyvät (sierainten sijainti, leveys jne, mutta nokkavarren malli voi muuttua paljonkin. Minulla on tosi iso ja korkea nenä ja lapsena se oli ihan tavallinen pikkulapsen nenä... Silmät minusta muuttuvat aika vähän, väriä lukuunottamatta. kallonmuoto säilyy, mutta kasvojen muoto voi muutta paljon (meillä molemmat ovat ollee pallopäitä vauvana ja esikoisella näkyy jo nyt 4v, että tulee aika pitkulaiset kasvot.



Meillä esikoinen oli ja on edelleen nätti, on perinyt isänsä suoran, pienehkön ja jotenkin näppärän näköisen nenän, kauniin hymyn ja meiltä molemmilta isot silmät. Ihan parivuotiaaksi ihmiset ihastelivat söpöyttä jne.



Kakkonen on enemmän minun näköinen (heh, komeus tulee esiin vasta isompana, söpöyttä on pienemmällä kauhalla annettu) ja lisäksi niin pullero, että pääkin näyttää läskiltä ja silmät pieneltä ;D nyt alkaa tulla vuosi täyteeen ja kaveri muuttuu koko ajan sporttisemmaksi.



Mustan, että synnärillä tuijottelin vauvan profiilia ja mietin miten ihmeessä meidän geneillä voi tulla sellainen kippuranenä. Olin jotenkin pettynyt, niin hölmöltä kuin se nyt tuntuukin. Nenässä on edelleen hyppyri puolivälissä, mutta muuten kuopukselle taitaa tulla samanlainen tuulenhalkaisija kuin minulle.



Siitä ole samaa mieltä, että vauvan ulkonäköä on typerä ulkopuolisten "moittia", kun se on mitä se on ja muuttuu kuitenkin. Piirteiden vertailu perheeseen sukulaisiin jne on ihan hauskaa, jos pysyy kohtuudessa.

ja tässäkin lyhyessä ajassa ulkonäkö on aika paljon muuttunut. Esim. syntyessä ei ollut ripsiä ja kulmakarvoja ollenkaan havaittavissa! Oltiin ihan ihmeissään, kun meillä miehen kanssa kummallakin on tooooosi pitkät ja tummat ripset (mies ulkomaalainen). No, nyt pojalla on kulmakarvat ja pitkät, tummat, kaartuvat ripset.

Silmät olivat heti syntymästä suuret. Ja ovat edelleen sellaiset, että niihin kiinnittää huomiota. Syntyessään näytti siltä, ettei leukaa ole ollenkaan. Nyt on. Alussa pää oli täynnä pahkuroita, nyt pää on tasainen pallo=)

Mutta varmasti ulkonäkö muuttuu vielä paljonkin. Esim. tämän ikäisellä ei ole kaulaa vielä nimeksikään ja pyöreyttä tosi paljon. Mies ja minä ollaan kummatkin hoikkia ja poika muistuttaa tässä iässä sumopainijaa=D

mutta niissä on jotakin kiehtovaa, taikaa, eteerisyyttä. Muutaman kuukauden ikäisenä vauvat ovat usein koomisen näköisiä: iho punoittaa, tukka hapsottaa, silmät ovat tihrut ja ilme kuin vanhalla papalla. Silti vauva on aina suloinen, varsinkin oma.



Joku sanoi puolivuotiaiden olevan söpöjä, mielestäni puolivuotiaana suurin osa lapsista on rumimmillaan (jos näin voi lapsesta koskaan sanoa): ei enää pikkuvauva, mutta ei vielä taapero, usein joko "liian" lihava (kuten omat lapseni) tai oudon rimpula. Vauvojen ulkonäkö on kuitenkin sivuseikka.



Omasta mielestäni vasta 1-vuotiaana alkavat piirteet muuttua söpöiksi. Mutta ap:n kysymykseen vastaisin, kuten joku jo edellä, että vasta myöhemmin kuvista näkee ne piirteet, jotka lapsessa ovat häntä itseään jo vauvana. Ne ikäänkuin piilotetaan kaikille samanlaisen vauvanaamion alle, joillekin vauvapuku sopii paremmin kuin toisille.



Mutta ap, mikä sinua oman lapsesi ulkonäössä häiritsee?

Pieni vauva ei ole ikinä esteettisesti kaunis, mutta vauvuuteen sinällään liittyy sellainen herttaisuus ja sympaattisuus, että ihmiset pitävät vauvoja söpön näköisinä. Siinä vuoden (ja päälle) ikäisenä mun mielestä lapsista alkaa jo nähdä sen varsinaisen ulkonäön.



Mutta ihan kysymyksestäsi ap: Meillä on vauvat muuttuneet jonkin verran, vain vahvimmat piirteistä (tummat silmät, nenä) oli nähtävissä jo pienestä pitäen. Esikoista kaikki ovat kyllä sanoneet mun näköiseksi, ja meidän suvun piirteet onkin hänessä vahvana. Kuopus on sellainen jännä sekoitus mua ja isäänsä, ettei kukaan oikein osaa sanoa, mikä piirre on tullut keneltäkin. Mutta yhtäkaikki, kunhan pojat tuosta miehistyvät, piirteet kokee varmasti isoja muutoksia. Vaikea sanoa, millaisia heistä aikuisena tulee. Tummasilmäisiä. :)

kuin miestäsi ;)

Silmien muoto alkoi näkyä siinä parin kuukauden iässä, siis on edelleen samnalainen. Puolen vuoden iästä hiukset muuttuivat kihariksi, punertvanruskeiksi ja on todellinen pörröpää nyt. Silmien väri on muuttunut kovin, ovat nyt aika tumman vihreät, hiukan ruskeaa joukossa. Samoin pallopäisestä leveänaamaisesta lapsesta on tulossa aika kaitakasvoinen ja pitkähkö poika. Lapsi on jo lähes kahdeksan vuotias, ja on onnistunut sekoitus isäänsä ja mua.

Vastauksia lukiessa alkaa hahmottua että vauvat eivät todella aina vastaa kaikkia esteettisiä kriteerejä..No joo, ulkonäkö muutenkin on niin suhteellinen juttu. Koen oman vauvani söpönä, mutta olin jotenkin pettynyt (täällä sen voi sanoa ääneen) kun lapsella ei ollutkaan isänsä kauniit silmät. Tuijottelin silmien muotoa ja toivoin että muuttuisi saman mallisiksi kuin isällään. Ehkä kulmakarvojen tummuessa ja kasvojen muuttuessa silmät voivat mennä enemmän siihen suuntaan, toivoisin niin. Samalla koen että ei äiti saa ajatella näin...ristiriitaista.

Suurimmalla osalla vauvoista on tijrusilmät. Jokaisella kolmesta pojastani on kauniit silmät ja toinen toistaan tuuheammat ja pidemmät ripset, mutta vauvoina olivat tihrusilmäisiä ja ripsettömiä kaljupäitä. :)



muutenkin luulen, että ongelmasi ei niinkään ole vauvan ulkonäkö vaan se, että koet että äitinä sinun pitäisi pitää lastasi varauksettomasti kauniina. Sama ongelma tulee luultavasti vastaan muissakin tilanteissa. Muista, että äitinä et ole velvoitettu oikeastaan muuhun kuin pitämään laspestasi hyvää huolta ja rakastamaan - lapsesi saa olla mielestäsi vähän ruma, hassunnäköinen tai ajoittain rasittava, kunhan hän saa tuntea olevansa silmissäsi ainutlaatuinen ja juuri sopiva.

Me mun miehen kanssa rakastetaan meidän poikaa yli kaiken. Kun vauva syntyi molemmat säikähdimme! Kaikki sanoivat ennen vauvan syntymää, että teille tulee varmaan kauniita lapsia. Kun vauva olikin vastasyntyneenä sellainen rusina ja pää oli ihan littana...Säikähdimme!!! :)

Nykyisin huvittaa kun katselemme vauva kuvia. Tottakai vauva oli mielestämme suloinen ja rakas mutta mikään kaunis se ei ollut.

Nykyisin vauva on kasvanut ja muuttunut tosi paljon. Ihan normaalin näköinen siitä on tullut. Aikuisena varmasti tosi komea :)

Taidan olla hieman herkällä mielellä näiden äidintunteiden kanssa. Kiinnitän huomiota epäoleellisuuksiin. Alussa melkein itketti kun vauvan luomet roikkuivat niin että silmät tuskin näkyivät. Nyt kuusiviikkoinen ja silmät jo enemmän näkyvillä. Silti vielä "tyhmä kysymys", roikkuvatko vauvojen luomet vielä kuusiviikkoisina kun ovat pystyasennossa,riippumatta siitä millaiset silmät tulevat myöhemmin olemaan?

meidän vauvalla luomet eivät koskaan roikkuneet. Mutta eiköhän aika korjaa tämän sinun vauvasi "vian".

Taidan olla hieman herkällä mielellä näiden äidintunteiden kanssa. Kiinnitän huomiota epäoleellisuuksiin. Alussa melkein itketti kun vauvan luomet roikkuivat niin että silmät tuskin näkyivät. Nyt kuusiviikkoinen ja silmät jo enemmän näkyvillä. Silti vielä "tyhmä kysymys", roikkuvatko vauvojen luomet vielä kuusiviikkoisina kun ovat pystyasennossa,riippumatta siitä millaiset silmät tulevat myöhemmin olemaan?

kun en ihan tarkkaan tiedä mitä tuolla roikkumisella tarkoitat. Mutta yleensä pienten vauvojen luomirako on aika kapea, eikä silmistä paljoa näy,



Jos lääkärissä tai neuvolassa ei asiaan ole kiinnitetty huomiota, on kyseessä varmaan ihan normaali piirre. Vauvojen ulkonäössä tapahtuu paljon muutoksia ja silmätkin avautuvat kunnolla kun ympäristö alkaa kiinnostaa.