Miksei kauneudestaan saa olla ylpeä?
Aloin pohtimaan tätä asiaa eilen, kun juttelin äitini kanssa ulkonäöstä ja siitä, miten sitä voi hyödyntää. Tuntuu, että on ikään kuin väärin olla ylpeä siitä, miltä näyttää. Tosi asia kuitenkin on, että kauneus antaa paljon ja tekee ainakin omasta elämästäni huomattavasti helpompaa. Äitini mielestä ajatusmaailmani on törkeä ja elämässä pitäisi kuulemma pärjätä muilla avuilla. Vaikka olen kaunis, niin opiskelen kuitenkin alalla, jonne on vaikea päästä, eli tyhmäksi en itseäni luokittelisi. Paljon on muitakin asioita, mistä olen itsessäni ylpeä.
Kauneuden vuoksi tiedän saaneeni esim. yhden työpaikan. Lisäksi monissä erinäisissä paikoissa saa erityiskohtelua ulkonäön vuoksi. Miksi siis ei saisi olla ylpeä kauneudestaan? Miksi ihminen saa olla ylpeä esim. siitä että on luonnostaan lahjakas urheilussa? Tai että on hyvä matematiikassa? Mikä siitä tekee enemmän sallittua?
Itse kyllä kannustan kaikkia kauniita naisia arvostamaan omaa ulkonäköä ja olemaan ulkonäöstään ylpeä!!
Kommentit (135)
Kuuntelisit äitiäsi. Johonkin asti voit ratsastaa ulkonäölläsi. Kauneus on katoavaista.
Tosin tekstissäsi paistaa narsismi eli itsensä rakastaminen vahvasti.
Suomessa on jo 1800-luvulta asti vähintään suhtauduttu kriittisesti kauneusasioihin, naamioihin ja sen sellaisiin. Se on osa protestanttista ideologiaa; burkha on melkeinpä se toinen ääripää tästä.
Ulkoa kauniit ihmiset ovat monesti mätiä sisältä, kun ovat tottuneet erityiskohteluun vain sen takia että ovat kauniita. Poikkeuksiakin on, silloin kauniit ihmiset eivät tee ulkonäöstään numeroa vaan elävät kuten rumemmat kanssaihmisetkin.
Vierailija kirjoitti:
Koska kauneus ei ole itse ansaittua.
Joku on hyvä kuvaamataidossa ihan luonnostaan. Ei sekään ole itse ansaittua, jos omaa luovan silmän. Siitä kuitenkin saa ilmeisesti olla ylpeä? -ap
aikamoistameininkiä kirjoitti:
Kuuntelisit äitiäsi. Johonkin asti voit ratsastaa ulkonäölläsi. Kauneus on katoavaista.
Tosin tekstissäsi paistaa narsismi eli itsensä rakastaminen vahvasti.
Ei ollut vaikea arvata, että joku vetää narsismikortin esiin, kun toinen sanoo olevansa tyytyväinen ulkonäköönsä. Suomessahan ei itseänsä saa kehua kauniiksi, koska muuten olet narsisti. -ap
Mä en ole ylpeä kauneudestani enkä muistakaan syntymälahjoina saamistani ominaisuuksista, mutta kiitollinen kyllä.
Ylpeä olen, jos saan tehdyksi tai opituksi jotain sellaista, mikä vaatii minulta edes jotain panostusta ja vaivaa.
Mutta.
Tuntuu, ettei saisi edes tiedostaa kauneuttaan ja pitää itseään kauniina, sitäkin pidetään heti jonain ylimielisenä ylpeilynä ja kuvitellaan, että kuvittelisin olevani KAIKISTA KAUNEIN ja muiden olevan alapuolellani, vaikka eihän se niin mene.
Olen kaunis nainen, tiedostan sen ja pidän ulkonäöstäni, mutta tiedostan myös sen, että on paljon minua kauniimpia, yhtä kauniita ja toisaalta makuja on monia.
Nautin myös muiden kauneudesta, eli en koe muiden kauneutta uhkana tai vertaile heitä itseeni.
En tajua, miksi tätä pidetään jonain suurena syntinä.
Pitäisi olla vaan ihan nöyränä ja tyyliin hävetä itseään sanoen, että "en mä edes ole kaunis, muut on mut mä en yhyhyyy" tmv.
Luonnollisen kauneuden eteen ei tarvitse tehdä mitään. Se on pelkkää sattumaa. Ylpeilisitkö myös kadulta löytyneellä kolikolla?
Jos taas näet vaivaa kauneuden eteen, niin se on jo vähän kunnioitettavampaa, mutta silti melko pinnallista. Saman ajan voi käyttää johonkin rakentavampaan.
aikamoistameininkiä kirjoitti:
Kuuntelisit äitiäsi. Johonkin asti voit ratsastaa ulkonäölläsi. Kauneus on katoavaista.
Tosin tekstissäsi paistaa narsismi eli itsensä rakastaminen vahvasti.
Siinä tapauksessa kannustan ihmisiä narsismiin, sillä jokaisen tulisi rakastaa itseään.
Tulen surulliseksi aina, kun huomaan ihmisen jopa inhoavan itseään ja ylipäätään siitä, ettei suomalaiset naiset ja miehet oikein osaa rakastaa itseään.
T: ei ap, vaan se toinen kaunis joka kirjoitti tuon pitkän viestin
Todella keskenkasvuista olla ylpeä pinnallisista asioista. Olen minäkin kuullut ulkomuodostani paljon hyvää, mutta silti en työnnä naamaani pitkin nettiä, deittisivuilla olen aina kuvaton enkä jauha ulkonäöstä. Miksi niin tekisin.
Vierailija kirjoitti:
Luonnollisen kauneuden eteen ei tarvitse tehdä mitään. Se on pelkkää sattumaa. Ylpeilisitkö myös kadulta löytyneellä kolikolla?
Jos taas näet vaivaa kauneuden eteen, niin se on jo vähän kunnioitettavampaa, mutta silti melko pinnallista. Saman ajan voi käyttää johonkin rakentavampaan.
Lue aikaisemmat vastaukseni vastaavanlaisiin kommentteihin. Kysyin että miksi ihminen saa olla ylpeä esim. luovista taidoistaan? Niiden eteen harvoin on tehty mitään: toisilla on luova silmä ja toisilla ei. Tästä saa kuitenkin olla ylpeä, mutta omasta kauneudestaan ei. Sitä tässä lähinnä ihmettelen.
Vierailija kirjoitti:
Todella keskenkasvuista olla ylpeä pinnallisista asioista. Olen minäkin kuullut ulkomuodostani paljon hyvää, mutta silti en työnnä naamaani pitkin nettiä, deittisivuilla olen aina kuvaton enkä jauha ulkonäöstä. Miksi niin tekisin.
Kuka on väittänyt tekevänsä noin? -ap
Tätäkin keskustelua selaillessa huomaa, että ei kukaan keksi mitään järkevää syytä sille, miksei kauneudesta saisi olla ylpeä. Kaikki jankkaavat samaa asiaa: kauneus ei ole itse ansaittua yms. Ei ole monet muutkaan asiat, mistä ihmsiet saavat olla ylpeitä. Kauneus nyt vain on asia, mikä ilmeisesti on eräänlainen tabu. -ap
Oo ihan rauhassa ylpeä kauneudestasi, mutta älä ihmettele jos ihmiset ei tykkää.
Pinnallisista asioista kuten kauneudesta tai komeudesta saa olla ylpeä, mutta niihin pitää osata suhtautua nöyrästi eikä niitä kannata julkisesti möläytellä. Se antaa hyvin pinnallisen kuvan itsestä. Varsinkin jos kertoo kuinka paljon pystyy ns käyttämään asiaa hyväksi niinei voi olettaa kovin hyvää vastaanottoa.
Siksi, että kauniita pidetään usein typerinä ja pinnallisina. Ap aika voitokkaasti todistaa tuota stereotypiaa täällä.
Hmm. Ehkä kauneudesta ylpeyttä tunteminen on siksi tylsää, että toisin kuin moni muu asia, niin harva meistä on valinnut esimerkiksi omia kasvojaan, tai pituuttaan.. Sen sijaan joku voi olla lahjakas piirtämään, mutta piirtämään voi myös keskinkertaisempikin oppia.
Sen sijaan en ole kuullut kenenkään olevan niin lahjakas kauneudessan, että olsi kyennyt vaihtamaan itse -itselleen nenän tai vaikka silmät. - En tiedä voiko niitä oppia. Eri asia on se, että oppii korostamaan itsessään olevia hyviä puolia ja piilottamaan huonompia ja sillä tavoin kaunistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Oo ihan rauhassa ylpeä kauneudestasi, mutta älä ihmettele jos ihmiset ei tykkää.
Mistä sä päättelet, että ihmiset ei tykkää? Koska olen kaunis, niin ihmiset ei tykkää musta? Kiitos vain, mutta mulla on erittäin laaja ystäväpiiri ja olen itse asiassa siitäkin ylpeä! :) -ap
Aloin tätä asiaa myös itse pohtimaan ja onhan tossa alottajan tekstissä jotain perääkin. En ole tullut ajatelleeksi aikasemmin. Kauniita piirteitä ei ole itselleni suotu kylläkään mutta ymmärrän pointin. Ehkä meidän päähän on vain iskostettu se että ulkonäöstä ei missään nimessä saa olla ylpeä. N41
Koska kauneus ei ole itse ansaittua.