Lue keskustelun säännöt.
Lopetin miehen etsimisen. Kertokaa "onnistumistarinoita"?
17.07.2016 |
Olen siis sinkku ja vimmalla olen koittanut etsiä itselleni miestä mutta turhaan. Tinderit, s24, happy pancake jne. Nyt päätin lopettaa ja tuntuu jotenkin tyhjältä kun en yritä.
Kertokaa mulle onnistumistarinoita siitä kun on lopetettu etsiminen? Missä se tuleva puoliso sitten tuli vastaan?
Kommentit (127)
Monet löytävät kumppaninsa harrastusten parista. Suosittelen aloittamaan jokin uusi itseä kiinnostava harrastus tai mielenkiinnon kohde. Itse löysin oman puolisoni kun vaihdoin alaa mielenkiintoisenpaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koitan keksiä jonkun harrastuksen syksyksi. Lisää onnistumistarinoita?
-ap
Kyllä se vain niin on, että jos hakemalla hakee, ei mitään koskaan saa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vain niin on, että jos hakemalla hakee, ei mitään koskaan saa.
No tästä ei kyllä ollut mitään apua
-ap
Lopetin etsimisen ja jäin käytännössä katsoen täysin vaille mitään mieskontakteja ellei töitä ja kaupan kassoja lasketa. Minua eivät miehet ole koskaan lähestyneet muualla kuin yökerhoissa tai tinderissä. Ja nuo kummatkin ovat sellaisia paikkoja, josta en halua/usko miestä löytäväni enkä löytänytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilen kyllä että AP ei oo koskaan mitään hakenutkaan. Norkoillut palstalla vaan itsetuntoa kohottamassa vastaamatta tai lähettämättä itse kenellekään viestejä. Nojaa kivenkovaa ikivanhaan sääntöön että miehen pitää tehdä aloite vaikka nyt eletää 2000 lukua.
Vierailija kirjoitti:
Epäilen kyllä että AP ei oo koskaan mitään hakenutkaan. Norkoillut palstalla vaan itsetuntoa kohottamassa vastaamatta tai lähettämättä itse kenellekään viestejä. Nojaa kivenkovaa ikivanhaan sääntöön että miehen pitää tehdä aloite vaikka nyt eletää 2000 lukua.
Voi kuule :). Olen todellakin hakenut. Jutellut kymmenien ihmisten kanssa, tehnyt valtaosan alotteista (tinderissä miehet ei 90% tee aloitetta). Käynyt kymmenillä treffeillä. Olen todellakin yrittänyt. Liikaakin. Nyt päätin sen lopettaa koska se on tosi kuluttavaa ja vie voimat
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopetin etsimisen ja jäin käytännössä katsoen täysin vaille mitään mieskontakteja ellei töitä ja kaupan kassoja lasketa. Minua eivät miehet ole koskaan lähestyneet muualla kuin yökerhoissa tai tinderissä. Ja nuo kummatkin ovat sellaisia paikkoja, josta en halua/usko miestä löytäväni enkä löytänytkään.
Tätä pelkään itsekin :(
-ap
Siis lopetit etsimisen jotta löytäisit viimeinkin? Ööh olet tainnut ymmärtää jotain väärin. Sillä että lopettaa etsimisen tarkoitetaan juuri sitä. Alkaa elää elämäänsä ja tekee siitä itsensä näköistä, sellaista josta nauttii kumppanittomuudesta huolimatta (jopa sen vuoksi joskus, hui!). Löytää onnen jostain muusta kuin toisesta ihmisestä. Onnellinen ja itseensä tyytyväinen ihminen muuten on viehättävä ja vetää puoleensa, joten ei mikään ihme jos siinä tilanteessa se kumppani sitten yllättäen löytyykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä suomalaisia miehiä ei enää kiinnosta suomalaiset naiset, jotka eivät ole enää naisia. Haemme naiset tätänykyä Idän, baltian ja aasian maista joissa vielä on oikeita naisia, joita feminismi ei ole ehtinyt pilaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Lopetin etsimisen ja jäin käytännössä katsoen täysin vaille mitään mieskontakteja ellei töitä ja kaupan kassoja lasketa. Minua eivät miehet ole koskaan lähestyneet muualla kuin yökerhoissa tai tinderissä. Ja nuo kummatkin ovat sellaisia paikkoja, josta en halua/usko miestä löytäväni enkä löytänytkään.
Jos olisit mies tuo olisi aivan tavallista. Lisäksi jos et kuulu top 10% miehistä myös lähestymiset yökerhoissa ja Tindereissä jäävät tapahtumatta. Eli sinun osaltasi elelet top 10% miesten maailmaa. Tavallisten miesten maailmasta et tiedä mitään. Te naiset jätätte niin suuren osan vastakkaisesta sukupuolesta täysin huomioimatta.
t. mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin miesten tiirailun ja ajattelin että "nyt keskityn vaan itseeni ja kouluun" (aloitin juuri amk:n). Ja kappas vain! Meni ehkä muutama kuukausi ja olikin kolme kosijaa jonossa, yksi oli koulukaveri, yksi entinen koulukaveri (alkoi jutella facebookissa) ja yksi taas naapurini :D. Käsittämätöntä. Ennen en ole saanut miehiltä mitään huomiota (paitsi baarissa). Niin ja valitsin tuon nykyisen koulukaverin, ollaan oltu 2 vuotta yhdessä :)
en voi auttaa. nettitreffit, harrastukset ym kokeiltu ja lopulta päätin odottaa ja antaa elämän viedä, uskoin sen oikean tulevan jonkin nurkan takaa...
no, nyt olen 56-vuotias ja mulla ei ole muuta kuin töiden jälkeen kaljapullo ja Netflix :( uskon, että kaikille ei vain ole sitä parisielua, täydellistä ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin etsimisen ja jäin käytännössä katsoen täysin vaille mitään mieskontakteja ellei töitä ja kaupan kassoja lasketa. Minua eivät miehet ole koskaan lähestyneet muualla kuin yökerhoissa tai tinderissä. Ja nuo kummatkin ovat sellaisia paikkoja, josta en halua/usko miestä löytäväni enkä löytänytkään.
Jos olisit mies tuo olisi aivan tavallista. Lisäksi jos et kuulu top 10% miehistä myös lähestymiset yökerhoissa ja Tindereissä jäävät tapahtumatta. Eli sinun osaltasi elelet top 10% miesten maailmaa. Tavallisten miesten maailmasta et tiedä mitään. Te naiset jätätte niin suuren osan vastakkaisesta sukupuolesta täysin huomioimatta.
t. mies
Mutta minä olen nainen ja nyt tuloksena on se, että olen ikääntyvä vanhapiika, joka ei saanut miestä & perhettä ja kelpasi "parhaimpina" vuosinaan korkeintaan seksiseuraksi miehille. Eivät nimittäin minua ne yökerhoissa lähestyvät miehet minusta vaimoa etsineet vaan yhden illan juttua. Tinderissä miehet eivät aloittaneet keskusteluja juuri yhtään ja itse aloittamani kuihtuivat/miehet eivät vastanneet.
No, onneksi olen muutoin tyytyväinen ja elämässäni on tärkeämpiäkin asioita, mutta ei tästä onnistumistarinaa saa väännettyä. Uskoisin silti, että olen onnistunut välttämään katkeruuden vaikka omakaan aktiivisuuteni ei tuottanut tulosta ja nykyinen onnellisuuskaan ei vedäkään miehiä puoleensa kuten usein huhutaan käyvän ;D
Ihanaa sielunsiskoni. Oon tinderin suurkuluttaja, oon käyny lukuisilla treffeillä mut ikinä ei onnistu. Viimeisin tapailu näytti oikein hyvältä, 5kk tapailtiin kunnes kysyin että haluaisiko hän seurustella. En tänä päivänä ymmärrä miehen logiikkaa, sieltä tuli kaikki "en oo valmis sitoutuun" lähtien "mä en voi tarjota samoja tunteita ku sä mulle" asti. Taisin vahingossa kosia häntä tai jotain, en ymmärrä miksi hän piti pyyntöäni niin vakavana, vaikka tapaillessamme emme tapaillut muita (ainakin niin hän väitti). Noh joka tapauksessa tuo kysymykseni tuhosi suhteen. Voin kertoa, että ei mikään, ei mikään satuta niin paljon ku se tieto, että sä et kelpaa edes tuon ajan jälkeen. Oon niin katkera kun ihminen voi vaan olla. Vois vaa alkaa myydä itteensä, siihen mä vissiin vaan sit kelpaan.
No, itse olin 10v sitten sinkkuna ( aikaa ennen tinderiä ja jolloin nettideittailu oli paljon harvinaisempaa kuin tänä päivänä )... Olin ollut sinkkuna lähes 9v. Olin kolmekymppinen, ihan kivannäköinen, tapailin miehiä, sain seuraa baareista mutta ei mitään vakavampaa. Netti-ilmoitus minulla oli myös mutta mitään konkreettista ei tuntunut syntyvän. Olin oikeasti valmis heittämään hanskat tiskiin... Tarve pariutumiseen oli kova, mutta tapasin vain kusettajia tai epäkypsiä tyyppejä jotka eivät olleet valmiita sitoutumaan. Olin poistamassa ilmoitukseni netistä kunnes eräs mies otti yhteyttä... Heti alusta asti se oli erilaista, vakavampaa. Samanlaiset arvot, taustat, mielenkiinnon kohteet. 2 kk tapailun jälkeen ( etäsuhde, 180 km välimatkaa ), muutimme yhteen hänen kotikaupunkiinsa. Ensi kuussa tulee 10v täyteen yhteiseloa, sukunimi on yhteinen ja pari ihanaa tyttölasta. Itselleni kävi juuri se klassinen, että kun lopetin etsimisen, elämääni tuli ihminen. Tsemppiä ap!!!
Vierailija kirjoitti:
Siis lopetit etsimisen jotta löytäisit viimeinkin? Ööh olet tainnut ymmärtää jotain väärin. Sillä että lopettaa etsimisen tarkoitetaan juuri sitä. Alkaa elää elämäänsä ja tekee siitä itsensä näköistä, sellaista josta nauttii kumppanittomuudesta huolimatta (jopa sen vuoksi joskus, hui!). Löytää onnen jostain muusta kuin toisesta ihmisestä. Onnellinen ja itseensä tyytyväinen ihminen muuten on viehättävä ja vetää puoleensa, joten ei mikään ihme jos siinä tilanteessa se kumppani sitten yllättäen löytyykin.
Mulle kävi juuri näin! Siitä, kun viimeinkin oikeasti tajuaa mitä etsimisen lopettaminen tarkoittaa, on vain ajan kysymys, milloin joku todellinen saalis kävelee vastaan. Uskon, ettei hyvää parisuhdetta saa ajatuksella "haluan parisuhteen", vaan ajatuksella "haluan juuri tuon ihmisen". Valitettavan usein tuo ihminen sattuukin sitten olemaan varattu, joten minkäänlaista onnistumistarinaa mulla ei nyt kuitenkaan ole kerrottavana :D
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa sielunsiskoni. Oon tinderin suurkuluttaja, oon käyny lukuisilla treffeillä mut ikinä ei onnistu. Viimeisin tapailu näytti oikein hyvältä, 5kk tapailtiin kunnes kysyin että haluaisiko hän seurustella. En tänä päivänä ymmärrä miehen logiikkaa, sieltä tuli kaikki "en oo valmis sitoutuun" lähtien "mä en voi tarjota samoja tunteita ku sä mulle" asti. Taisin vahingossa kosia häntä tai jotain, en ymmärrä miksi hän piti pyyntöäni niin vakavana, vaikka tapaillessamme emme tapaillut muita (ainakin niin hän väitti). Noh joka tapauksessa tuo kysymykseni tuhosi suhteen. Voin kertoa, että ei mikään, ei mikään satuta niin paljon ku se tieto, että sä et kelpaa edes tuon ajan jälkeen. Oon niin katkera kun ihminen voi vaan olla. Vois vaa alkaa myydä itteensä, siihen mä vissiin vaan sit kelpaan.
Tsemppiä meille!
-ap
Tapasin nykyisen mieheni ystäväni syntymäpäivillä. Ei ollut mitenkään "haku päällä", kävi vain tuuri.
Ei ole yhtään onnistumistarinaa? Voi paska :(
-ap