Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin ampua lapseni raketilla kuuhun (miksi kukaan ei kertonut, että tää voi olla oikeasti näin rankkaa?)
16.07.2016 |
Kamala päivä takana.
Varsinkin esikoinen on yksi perässä raahattava itkuvinkumarisija, jonka kanssa ei enää ole edes niitä hyviä hetkiä tasapainottamassa jatkuvaa taistelua. Pienempi on perus-uhmis, mutta tappelee urakalla isomman kanssa. Molemmat lomalla, ei kavereita eikä tukiverkostoa, puolisolla ei lomaa töistä koko kesänä.
Oon henkisesti ihan lopussa.
Kaduttaa, että ikinä edes sain lapsia. Ei minusta ole äidiksi. Tiesin, että lasten kanssa on paikoin raskasta, mutta en osannut lainkaan odottaa näitä omia tunteitani.
Kommentit (26)
Tiedän tunteen. Ilta kuuden jälkeen täytyy jo sinnitellä, että pää pysyy kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hetkinen... Mistä johtuu ettei sulla ole kavereita? Yhtään? Ymmärrän jos vanhemmat kuolleet tai asuvat satojen kilometrien päässä eivätkä siten voi auttaa. Eikö miehellä ole vanhempia tms ketä voisi pyytää avuksi?
Onko mies tietoinen jaksamisestasi?
Mene äiti-lapsi tapaamisiin seurakunnalle tms että saat vertaistukea. Muskariin yms mihin voi mennä pienten lasten kanssa tai vaikka hoploppiin että tapaat muita vanhempia. Vertaistuki on tärkeää jaksamisen kannalta. Itsekään en ois kestänyt yksin lasten kanssa ilman sitä.
Sun pitää nyt tsempata täysillä. Sinulla ei ole kivaa hetkeä lapsesi kanssa ja se tarkoittaa sitä, ettei lapsellakaan ole sinun kanssasi. Te vaan rämmitte päivästä toiseen. Sinun pitää älykkäämpänä yksilönä tehdä teille ilmapiirin muutos. Sitten, kun alatte taas nähdä toisissanne hyvääkin ja opettelette kommunikoimaan paremmin keskenänne, tulee niitä hyviä hetkiä ja lopulta niitä on enemmän kuin huonoja. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa - koskee teitä molempia, mutta lasta ei voi syyllistää asiasta keskenkasvuisuutensa vuoksi.
Voimia, lämmintä sydäntä ja sisukkuutta!
Jaksamista, kahden pienen lapsen vanhempana elämä ei ole aina nii auvoisaa! Ja vaikka nyt ei lohdutakaan, tuo on ohimenevää. Voisitko muuten palkata lastenvahdin käymään aina silloin tällöin, moni nuori on esimerkiksi halukas tekemaan lastenhoitokeikkaa pientä korvausta vastaan!
Ajatelkaa että Rollarit (sanoitus varmaan Mick Jagger) tekivät jo 60-luvun puolivälissä kappaleen Mother's Little Helper, he olivat silloin vähän yli 20-vuotiaita POIKIA, miten he osasivat tehdä biisin uupuneesta perheenäidistä? Aika mielenkiintoinen asia, ehkä vähän unohdettu helmi 60-luvulta tuo kyseinen biisi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eloweena kirjoitti:
Hetkinen... Mistä johtuu ettei sulla ole kavereita? Yhtään? Ymmärrän jos vanhemmat kuolleet tai asuvat satojen kilometrien päässä eivätkä siten voi auttaa. Eikö miehellä ole vanhempia tms ketä voisi pyytää avuksi?
Onko mies tietoinen jaksamisestasi?
Mene äiti-lapsi tapaamisiin seurakunnalle tms että saat vertaistukea. Muskariin yms mihin voi mennä pienten lasten kanssa tai vaikka hoploppiin että tapaat muita vanhempia. Vertaistuki on tärkeää jaksamisen kannalta. Itsekään en ois kestänyt yksin lasten kanssa ilman sitä.
Ap taisi tarkoittaa, että lapsilla ei ole kavereita.
Et varmasti ole ensimmäinen tai viimeinen äiti, joka kokee noin. Jos lapset ovat perusterveitä, se hetki koittaa vielä ja vielä sekin aika, kun kaipaat heitä kotiin.
Ota tässä vaiheessa löysin rantein ja kotityöt minimiin. Eikä kukaan ole vielä eineksiin kuollut.
Yritä luoda jonkinlainen tukiverkosto esim. Mll tai 4H joku nuori hoitamaan lapsia silloin tällöin.
Ja nuku riittävät yöunet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki apua. Jutteluapua, kodinhoitoapua, lastenhoitoapua. Kaikkea mahdollista apua, sinä ja lapset ansaitsette sen. Älä epäröi pyytää. Jokaisella on noita aikoja, sinulla ne on nyt. Avunpyytäminen on vaikeaa mutta se kannattaa. Kun pääset pahimman yli niin kyllä elämä alkaa taas jossain kohti hymyillä. <3
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää nyt tsempata täysillä. Sinulla ei ole kivaa hetkeä lapsesi kanssa ja se tarkoittaa sitä, ettei lapsellakaan ole sinun kanssasi. Te vaan rämmitte päivästä toiseen. Sinun pitää älykkäämpänä yksilönä tehdä teille ilmapiirin muutos. Sitten, kun alatte taas nähdä toisissanne hyvääkin ja opettelette kommunikoimaan paremmin keskenänne, tulee niitä hyviä hetkiä ja lopulta niitä on enemmän kuin huonoja. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa - koskee teitä molempia, mutta lasta ei voi syyllistää asiasta keskenkasvuisuutensa vuoksi.
Voimia, lämmintä sydäntä ja sisukkuutta!
Voi vee näitä tekopyhyyksiä. Kyllä, lasten kanssa saa olla RANKKAA, se on ihan ok ja jopa hyvin yleistä. Joskus vaan on rankempaa, ei se sitä kokoajan ole. Tervettä on näitä fiiliksiä myös purkaa.
"Sitten kun alatte taas nähdä toisissanne hyvääkin" mistä lie parisuhdeleiriltä sä oot tän oppinut niin se ei toimi lasten kanssa ihan täysin näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää nyt tsempata täysillä. Sinulla ei ole kivaa hetkeä lapsesi kanssa ja se tarkoittaa sitä, ettei lapsellakaan ole sinun kanssasi. Te vaan rämmitte päivästä toiseen. Sinun pitää älykkäämpänä yksilönä tehdä teille ilmapiirin muutos. Sitten, kun alatte taas nähdä toisissanne hyvääkin ja opettelette kommunikoimaan paremmin keskenänne, tulee niitä hyviä hetkiä ja lopulta niitä on enemmän kuin huonoja. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa - koskee teitä molempia, mutta lasta ei voi syyllistää asiasta keskenkasvuisuutensa vuoksi.
Voimia, lämmintä sydäntä ja sisukkuutta!
Voi vee näitä tekopyhyyksiä. Kyllä, lasten kanssa saa olla RANKKAA, se on ihan ok ja jopa hyvin yleistä. Joskus vaan on rankempaa, ei se sitä kokoajan ole. Tervettä on näitä fiiliksiä myös purkaa.
"Sitten kun alatte taas nähdä toisissanne hyvääkin" mistä lie parisuhdeleiriltä sä oot tän oppinut niin se ei toimi lasten kanssa ihan täysin näin.
Perustele.
Tätini kertoi että 60-luvulla saadessaan lapsen hän kärsi synnytyksenjälkeisestä masennuksesta eikä pystynyt tekemään mitään. Joku hommasi hänelle efedriiniä ja siitä kuulemma tuli virtaa ihan kummasti ja jaksoi tehdä kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastauksena kysymykseen ystävistä:
Suurin osa on lapsettomia, lapsiperhetutut ocat koko kesän reissussa tai töissä. Sukulaiset kaukana ja mökkiremppaa ym. meneillään. Jotenkin tänä kesänä aikataulut on menneet erityisen paljon ristiin.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää nyt tsempata täysillä. Sinulla ei ole kivaa hetkeä lapsesi kanssa ja se tarkoittaa sitä, ettei lapsellakaan ole sinun kanssasi. Te vaan rämmitte päivästä toiseen. Sinun pitää älykkäämpänä yksilönä tehdä teille ilmapiirin muutos. Sitten, kun alatte taas nähdä toisissanne hyvääkin ja opettelette kommunikoimaan paremmin keskenänne, tulee niitä hyviä hetkiä ja lopulta niitä on enemmän kuin huonoja. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa - koskee teitä molempia, mutta lasta ei voi syyllistää asiasta keskenkasvuisuutensa vuoksi.
Voimia, lämmintä sydäntä ja sisukkuutta!
Voi vee näitä tekopyhyyksiä. Kyllä, lasten kanssa saa olla RANKKAA, se on ihan ok ja jopa hyvin yleistä. Joskus vaan on rankempaa, ei se sitä kokoajan ole. Tervettä on näitä fiiliksiä myös purkaa.
"Sitten kun alatte taas nähdä toisissanne hyvääkin" mistä lie parisuhdeleiriltä sä oot tän oppinut niin se ei toimi lasten kanssa ihan täysin näin.
Perustele.
Perustele itse miten pienen uhmaikäisen kanssa aletaan yhdessä näkemään toisensa hyvässä valossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja kiitos todella paljon kommenteista, tuli heti parempi fiilis. - ap
Meillä sama juttu. Mies aloitti työt juuri, joten kesälomaa ei ole. Työ on kaukana, ja matkoineen mies on pois klo 7-18. Hän tulee kotiin antamaan lapselle iltapalaa ja lukemaan iltasadun. Muutoin minä viihdytän lasta 24/7, ja päänuppi hajoaa. Viime yönä näin unta, että hakkasin lapseni.
Seurakunnan kerhoja ja muskareita ei ole kesällä eikä mitään muutakaan toimintaa.
Kaikki ihmiset eivät asu samassa kunnassa, johon sattuivat syntymään. Jotkut muuttavat pois opiskelujen perässä ja sitten taas työn perässä. Minä asun mieheni kotikaupungissa, mutta hänellä ei ole sukua täällä. Hänen isänsä on kuollut, äiti asuu vanhainkodissa. Minun vanhempani asuvat 200 kilometrin päässä, mutta en halua tavata heitä (alkoholisteja).
Ei niitä kavereita niin vain löydy, varsinkaan samassa elämäntilanteessa olevia.
Viimeksi kun olin Hoplopissa, siellä istui miehiä ja naisia nokka kiinni kännykässä ja antoivat lasten riehua miten sattuu. Koko ajan tuli kuulutuksia, että liukumäestä vain jalat edellä jne. Rupea siinä nyt sitten jutustelemaan.
Ap, tsemppiä, tuo on oikeasti tosi rankkaa, tunnelmat on tuttuja... Voimia!
Minulla kaksi lasta, jo teinejä. Sain eilen rytmihäiriöitä stressistä. Tsemppiä, ap!
En ymmärrä miksi kakaroita pitää viihdyttää? Ei mua tai mun sisaruksia vanhemmat viihdyttäneet, enkä minä ole viihdyttänyt omia lapsiani. Minä vaan katson niitten perään etteivät tee pahuuksia tai vaarallisia asioita, muuten luen kirjaa, katson telkkaria, teen kotitöitä tms. mitä nyt sattuu huvittaa tehdä. Lapset kyllä leikkii omiaan. Ei ne jaksa 24/7 huutakaan, kyllästyvät omaan huutamiseensa ja keksivät jonkun leikin. Syliin saa tulla jos on paha mieli, mutta pelkkä kiukuttelu ei saa huomiota. Kyllä kersalle voi sanoa, että äiti on nyt tosi väsynyt ja haluaa hetken olla rauhassa. 2v. ei ehkä vielä tajua yhtään, mutta isompi kyllä ymmärtää että kaikki joskus haluaa olla rauhassa, niin lapset kuin aikuisetkin.
Saavat lapsetkin katsoa telkkaria jos ei huvita leikkiä, ja nyt kun on noi tabletit niin pojat tykkää pelata, ja saavat pelata kun ovat jos 7v. Tyttö aikoinaan joskus vahtasi jotain Disneyn piirrettyä vhs:ltä monta kertaa peräkkäin, annoin katsoa niin kauan kun kyllästyi, ja erittäin fiksu ja elämässä hyvin pärjännyt nuori nainen on nyt. Lapsena oli vilkas mielikuvitus ja laaja sanavarasto. On urheilullinen ja sosiaalinen, ja nykyään jopa kansainvälinen, on asunut monessa maassa ja opiskellut pitkälle. Turhaa nykyajan lässytystä ruutuaikojen rajoittaminen puoleen tuntiin.
Lapset onneksi kehittyvät vuosi vuodelta, tilanne helpottaa kun ne kasvaa isommiksi. Yritä vaan laskea vaatimustasoa jotta oma pääsi ei hajoa. Hyvä pointti tuo, ettei lapsia tarvitse koko ajan viihdyttää. Huolehdi puitteista mutta anna lasten itse keksiä tekemistä.
No voi voi.