Lue keskustelun säännöt.
Äiti ja veli kuolivat, miten selviän vai selviänkö?
Selviytyjäkö
16.07.2016 |
Tuntuu että elämääni seuraa jokin pahuus tai kirous. Veljeni kuoli 10 vuotta sitten ollessaan vasta teini-ikäinen ja nyt äitini reilut 6-kymppisenä sairauden uuvuttamana.. Jäin ainoaksi lapseksi ja isäni kanssa olemme ainoat jäljellä perheestämme, olen vasta 29-v.
Kuuluuko tällaisesta surun ja tuskan kierteestä selvitä? Onko kukaan muu kokenut näin traagisia menetyksiä ja selvinnyt tappamatta itseään? Miten minä selviän vai selviänkö?
En ole kiinnostunut rukoilusta tai jumalasta, en usko niihin. Päinvastoin uskon nykyisin lähinnä julmaan kohtaloon, jonka vain minä olen kohdannut.
Tunteeko kukaan ketään kuka olisi menettänyt läheisiään ja silti selvinnyt normaaliin elämään? Pelkään etten selviä...
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Ystävältä kuoli oma poika(hoitamattajättämispäätös lääkäreiltä, ettei edes tapaturmainen tms.. voin kuvitella miten pahalta tuntuu kun joku vaan sanoo että sori, me ei nyt vaan enää viititä hoitaa sun lastas vaikka edistystä oli tapahtunut) ja nyt vastikää isä. Aikaväli näillä n. 8kk.
Hengissä on, sitkeä pirulainen etten sanos. Tämä kaikella rakkaudella :)
Elämässä selveää aina. Jos ei hyvin, niin huonosti.
Aika paksua väittää, että pojan hoitamattomuuspäätös ja tästä johtanut kuolema olisi ollut vain lääkäreiden viitsimisestä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kuollut äiti, isä ja veli. Kaikilla tuttavillani on vielä lapsuuden perhe elossa. Tunnen itseni orvoksi ja välillä tuntuu todella vaikealta ja epäreilulta. Onneksi on lapset, heidän takiaan jaksan olla.