Petin vakavasti sairasta miestäni, kertoisitko?

Mä olen vakavasti sairas ja pakko sanoa, etten mä haluais tietää, jos puolisoni olis pettänyt mua tän sairauteni aikana. Mulla on rankat hoidot, jotka vie voimat ja jos puolisoni vielä kertois pettäneensä niin kyllä se vähentäisi todella paljon taisteluhaluani.

Minun neuvoni on, että suu suppuun vähintään siihen saakka, että miehesi on taas terveen kirjoissa.

Tää pettämiskysymys on suuri vedenjakaja keskusteluissa. Muilla elämän alueilla helpommin sallitaan kaikenlainen lipsuminen mutta parisuhdetta ja avioliittoa pidetään todella ehdottamana pettämisen suhteen. Ihmisten pitkien suhteiden aikana tulee huonoja jaksoja tai sairastumisia jolloin helpommin pettää. Onnellisessa ja normaalissa suhteessa ei varmasti petä kukaan. Se on aina seuraus pahoinvoinnista. Asiat pitää pystyä korjaamaan senkin jälkeen.

Jos vaimoni pettäisi minua vaikka sairasjakson jälkeen, kysyin rakastaako hän minua ja haluaako ylipäätään jatkaan. Jos vastaisi ei olisi helppo lähteä eri teille. Uskon että ap rakastaa miestään, mutta sairaan rinnalla oleminen on myös todella raskasta. Ihmisillä on tarpeet ja jotenkin niitä pitää toteuttaa. Olisi tietysti ollut tarpeen keskustella miehesi kanssa miten sinun seksuaaliset tarpeet tyydytetään.

Ja en kertoisi tuosta mitään. Kadut asiaa ja ymmärsit että leikittelet vakavalla asialla.

Et kerro mitä miehelläsi on ja onko hän edes täysipäinen ymmärtääkseen asiaa tai yleensä nykyistä elämäänne. Onko teillä muutenkaan minkäänlaista normaalin elämän tapaistakaan enää vai onko parisuhde enää vain hoitosuhde?

Sinuna olisin nyt vain omatunnontuskissani ja kärsisin ihan itse tai sitten en kärsisi jos kerran sinä hyppäyksestäsi sait mukaviakin muistoja. Ihminen on ihminen ja historiaa ei voi muuttaa, joten sen kanssa tulee oppia elämään. Olet varmasti tarpeeseen seikkailuusi lähtenyt ja ihan pieni tarve se ei ole ollutkaan. Toivottavasti huolehdit tautien ehkäisystä ainakin.

lipsuminen? Miten tämä lipsuminen tapahtuu? Kompastuu ja muna "lipsahtaa" pimppiin?

Idiootti!

Kenelle tulee moinen edes mieleen. Ja tossa tilanteessa! V.ttu mikä k.sipää olet. Kärsi tuskissas. Miehes ei ansaitse tollasta.

Et tietenkään kerro. En itsekään haluaisi kuulla, jos minua petettäisiin.

Itse olen myös vakavasti sairaan puoliso, ja tiedän millaista, se on. Kun on toiselle hoitaja, eikä hellyyttä ja seksiä ole ollut vuosikausiin. Ihmisiähän me kaikki olemme, omaishoitajatkin, emmekä pyhimyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Et kerro mitä miehelläsi on ja onko hän edes täysipäinen ymmärtääkseen asiaa tai yleensä nykyistä elämäänne. Onko teillä muutenkaan minkäänlaista normaalin elämän tapaistakaan enää vai onko parisuhde enää vain hoitosuhde?

Sinuna olisin nyt vain omatunnontuskissani ja kärsisin ihan itse tai sitten en kärsisi jos kerran sinä hyppäyksestäsi sait mukaviakin muistoja. Ihminen on ihminen ja historiaa ei voi muuttaa, joten sen kanssa tulee oppia elämään. Olet varmasti tarpeeseen seikkailuusi lähtenyt ja ihan pieni tarve se ei ole ollutkaan. Toivottavasti huolehdit tautien ehkäisystä ainakin.

Mies on suuren osan ajasta sairaalassa, välillä kotona, mutta tällöinkin huonovointinen eikä parisuhteesta voi puhua sen virallisessa merkityksessä tällä hetkellä. Olen enemmänkin hoitaja miehelleni kun puoliso tällä hetkellä. Mies on kyllä ihan järjissään, mutta hoitojen ym. takia todella huonovointinen suurimman osan aikaa.

ap

Sairas mies, jolla on elinaikaa ehkä joitakin viikkoja tai kuukausia, olisi todella anteeksiantamatonta nyt enää kertoa yhdestä kännisekoilusta. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven!

Vierailija kirjoitti:

Mies on ollut noin pari vuotta vakavasti sairas ja vieläkään ei ole varmaa selättääkö hän sairautensa vai viekö sairaus hänet hautaan.

En olisi ikinä uskonut, että näin käy minulle, mutta jokin aika sitten petin miestäni. Ei ollut kyse suhteesta vaan yhdestä kerrasta ja olen katunut sitä siitä asti. Jos jotain voisin elämästäni muuttaa tekemättömäksi niin tuon muuttaisin.

Toisaalta tuntuu, että miehellä olis oikeus tietää pettämisestä sairaudestaan huolimatta. Toisaalta tuntuu kamalalta edes kertoa miehelle tällaista, kun hän taistelee hengestään. Itse haluaisin tietää, jos mies on pettänyt, mutta en tiedä haluaisinko välttämättä tietää sillon, jos olisin vakavasti sairas.

Pettämisen kertomisesta on varmasti niin monta mielipidettä kun ihmistäkin. Kertoisitko sinä pettämisestä vakavasti sairaalle? Jos niin miksi tai miksi et?

En kertoisi,siitä ei olisi mitään hyötyä.Juuri tuo "haluaisinko itse tietää" on hyvä nyrkkisääntö.Tuskin tuollainen tieto ainakaan helpottaa kuolemansairaan taistelua hengestään,siinä on tarpeeksi kestämistä ilman puolison ripittäytymistäkin.

En kertoisi, sillä tieto lisää tuskaa ja miehen elämässä on jo tarpeeksi tuskaa.

Älä kerro. Ihan turhaan lisäät toisen tuskaa. Jos miehen tilanne joskus muuttuu paremmaksi ja tunnet tarvetta asiasta kertoa, niin kerro vasta sitten. Mutta edelleen, jos toinen on kuolemanvakavasti sairas, niin säästä häntä tuolta tuskalta, hän varmasti tarvitsee energiat ja elämänhalun taistellakseen sairautta vastaan.

Onko niin vaikeeta olla vähän aikaa ilman seksiä? Ihmiset on nykyään ihan v***n tyhmiä. Tämäkin tapaus muutettu tällaiseksi "olen uhri uli uli".

Höpöjuttuja taas.

Vierailija kirjoitti:

Onko niin vaikeeta olla vähän aikaa ilman seksiä? Ihmiset on nykyään ihan v***n tyhmiä. Tämäkin tapaus muutettu tällaiseksi "olen uhri uli uli".

Missäköhän sanoin olevani uhri? En todellakaan ole. Tekoani ei voi puolustella millään, edes tämä meidän elämäntilanne (miehen sairaus) ei sitä mitenkään oikeuta tiedän sen varsin hyvin itsekin. Pohdintani liittyi siihen, että kannattaako miehelle kertoa nyt, kun hän tarvitsisi kaikki voimansa, jotta (toivottavasti) selättäisi sairautensa eikä pettämisestä kertominen varmasti auttaisi tätä.

ap

Niin kauan kun mies taistelee sairautensa kanssa niin et kerro.

Kerro vain. Vakavasti sairaana se ei ehkä enää tunnu niin isolta jutulta. Jos olet päättänyt pysyä rinnalla silti.

Älä kerro, ellet ole jättämässä miestäsi.

Toi taitaa muuten olla aika inhimmillistä ja tyypillistä. Että kun kumppani sairastuu tulee hirveä tarve aloittaa suhde jonkun terveen kanssa.

Olen nähnyt vaikka kuinka monta tapausta jossa mies ei kestä vaimonsa syöpää vaan pakenee johonkin suhteeseen ja lopulta eroaa sairaasta vaimostaan.

Ihmisellä taitaa nyt vain olla perinnöllinen taipumus pysyä hengissä ja suosia henkiinjääviä.

Toki sairaista läheisistä huolehtiminen kuuluu sivistyneen ihmisen tapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Mies on ollut noin pari vuotta vakavasti sairas ja vieläkään ei ole varmaa selättääkö hän sairautensa vai viekö sairaus hänet hautaan.

En olisi ikinä uskonut, että näin käy minulle, mutta jokin aika sitten petin miestäni. Ei ollut kyse suhteesta vaan yhdestä kerrasta ja olen katunut sitä siitä asti. Jos jotain voisin elämästäni muuttaa tekemättömäksi niin tuon muuttaisin.

Toisaalta tuntuu, että miehellä olis oikeus tietää pettämisestä sairaudestaan huolimatta. Toisaalta tuntuu kamalalta edes kertoa miehelle tällaista, kun hän taistelee hengestään. Itse haluaisin tietää, jos mies on pettänyt, mutta en tiedä haluaisinko välttämättä tietää sillon, jos olisin vakavasti sairas.

Pettämisen kertomisesta on varmasti niin monta mielipidettä kun ihmistäkin. Kertoisitko sinä pettämisestä vakavasti sairaalle? Jos niin miksi tai miksi et?

En. Säästäisin hänen tunteitaan ja käsitystä minusta, suhteestamme. Kyllä, se on valhe, ja olen pettämisen takia huono ihminen joka ei pidä lupauksiaan, mutta kertominen ei voi auttaa häntä. Ei hän voi enää hankkia uutta kumppania. Huomioisin entistä enemmän hänen tarpeet ja yrittäisin jättää hänelle tunteen rakkaudesta. Jolla en tarkoita palavaa intohimoa, vaan hoitavaa, välittävää ja älyllistä rakkautta. Omistautuneisuutta.

En kertoisi. Miehelläsi ei ole syyllinen ja lisäisit vain hänen tuskaansa. Käy enemmin vaikka terapeutin kanssa purkamassa oloasi. Miehelle voit sanoa että jänen sairautensa ottaa niin koville että tarvitset ulkopuolista keskusteluapua.

En olisi uskonut antavani tätä neuvoa, mutta en ollut ajatellut tällaista tilannetta.

Eli niin kuin suurin osa sanoo: älä kerro.

Kerrot sitten, jos mies paranee ja on siinä kunnossa, että voi käsitellä asiaa ja haluaako jatkaa. Siihen asti hyvität tekoasi pysymällä rinnalla ja tukemalla ja hoitamalla.

Ymmärrän kyllä niitä, jotka hoitavat pitkään täysin vaikka dementoitunutta (kun itse ei vielä ole) tai vaikka vuosia koomassa olevaa puolisoa, siis käyvät tapaamassa sairaalassa pitkiä aikoja, ilman tietoa tulevasta tai onko mitään toivoa. Siis ymmärrän, jos jossain vaiheessa tulee kuvaan uusi suhde. Ei oikein voi enää puhua parisuhteesta, ja yksinkin on vaikea jaksaa. Rakastava puoliso, joka ei ole enää oikein tässä maailmassa, antaisi puolisolleen luvan uuteen onneen, mutta on myös oikein, että se terve puoliso välittää sairastuneesta loppuun asti muuten hoitamalla ja tukemalla.

Kyllä minä jotenkin ymmärrän sitäkin, että olet itsekin kaivannut ehkä jotain muuta kuin hoitajan roolia, mutta älä tosiaan nyt tässä kohtaa kerro. Kaikkein epäinhimillisintä ja itsekkäintä olisi tässä kohtaa ruveta vetämään jotain parisuhdedraamaa tai erota, "kun minulla on nyt uusi, tms.".

Tämmöiset elämän ja kuoleman kysymykset ovat isompia kuin jotkin eroottis-romanttiset "oikeudet". Ei mies ole nyt siinä kunnossa, että pystyisi käsittelemään tällaista asiaa, etkä saa rasittaa häntä tällä nyt.

Jos hän paranee ja joskus myöhemmin kerrot, uskoisin, että hän silti arvostaisi sitä, että olet pysynyt vierellä ja hoitanut ja kantanut asian yksin.