Lue keskustelun säännöt.
Kuinka vanhaksi haluat elää?
16.07.2016 |
Itse en haluaisi elää yli 80 vuotiaaksi. Okei en ehkä edes yli 70.. Ei vain houkuta ajatus siitä että olisin kamalan hidas ja kömpelö liikkeissäni.
Kommentit (51)
Riippuu saanko koskaan kaipaamiani lapsia. Tai no ees sitä yhtä. Tuskin saan, toivo alkaa olla jo mennyt.
Jos ihmeitä tapahtuu niin silloin elän mielelläni ihan kuinka pitkään vain. Jokainen isovaanhemmistani on elänyt yli 80vuotiaaksi, isoisovanhemmistakin moni 90-100v. Ihan ok oisi ainakin sinne kaheksankympin puolelle päästä.
Jos jään lapsettomaksi, en usko että jaksan niin loputtomiin maailman menoa katsella. Eiköhän joskus viisikympisenä olisi silloin nähnyt riittämiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhapa sitä on itse haikailla. Elän niin kauan kuin on suotu. Sukumme vanhin ehti täyttää 97 ennen kuolemaansa ja lähti ns. saappaat jalassa. Toisaalta sitten veljeni eli vain 44 vuotta ja äitini 49 vuotta. Olen jo 60+, joten jos saisin elää yhtä pitkään kuin tuo sukumme vanhin, olisi tässä vielä noin kolme vuosikymmentä elettävää. Ihan huimaa, kun sitä ajattelen.
Pelottaa ajatus dementiasta. Siinä vaiheessa kun en tiedä kuka olen, missä olen, keitä muut ovat, mitä tapahtui minuutti sitten jne on vaikeaa elää vaikka olisi fyysisesti ok.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin aikanaan teini kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
39
Taidat olla vielä teini-iässä.
Tuskinpa enää viiden vuoden päästä ajattelet haluavasi kuolla mieluummin ,kuin täyttää "ne pelottavat" 40 vuotta.
Sano minun sanoneen se sinulle täällä av:llä. heh,heh...
Olen 39.
No olitko sitten suunnitellut poistumista täältä keskuudestamme jo tälle vuodelle ?
Mikä mahtaa olla syysi noin synkkiin ajatuksiin ?
Kevyesti vaikkapa 500 vuotta, jos olisi mahdollista elää terveenä ja hyväkuntoisena.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt 38 vuotta. Kyllä se 40 on aika maksimi.
Niin pitkälle kuin elämää eteenpäin riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-vuotiaaksi. Ei tää nyt niin ihanaa aina ole. Oon 44-vuotias.
Olin hoitajana vanhuspuolella ja itseäni kauhistuttaa mahdollinen tuleva vanhuus. En ikinä haluaisi viettää vanhuutta muistamattoma, vaipoissa maaten sängynpohjalla, kiireisten ja stressaantuneiden hoitajien syötettävänä sekä reuhdottavana. Olen päättänyt ruveta keräämään lääkevarastoa valmiiksi. Toivottavasti on aikaa ottaa ne lääkkeet, mahdollisen vakavan sairauskohtauksen sattuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin aikanaan teini kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
39
Taidat olla vielä teini-iässä.
Tuskinpa enää viiden vuoden päästä ajattelet haluavasi kuolla mieluummin ,kuin täyttää "ne pelottavat" 40 vuotta.
Sano minun sanoneen se sinulle täällä av:llä. heh,heh...
Olen 39.
No olitko sitten suunnitellut poistumista täältä keskuudestamme jo tälle vuodelle ?
Mikä mahtaa olla syysi noin synkkiin ajatuksiin ?
Olen, syytä en halua kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei väliä kunhan saisi lähteä kärsimättä ja lapset pärjäisi. Nyt olen 43, nuorin muksu 14, joten jos vielä 5 vuotta pysyn täällä niin hyvä. Muuten valmis vaikka heti.
Täällä osa ihmisistä on valmiina kuolemaan joko heti tai muutaman vuoden kuluttua. Sitten osa on niitä jotka voisivat elää vaikka kuinka kauan.
Nämä ihmiset jotka voisivat elää vaikka kuinka paljon, eivät tajua sitä tuskaa pahaa olo ja väsymystä elämään kun ei ole enään mitään toivoa. On ainoastaan se toive että kuolee yön aikana pois. Kaikki päivät ovat pelottavia, yksinäisiä, epätoivoisia.
Itse en vaan jaksa elää koska mitään apua ei ole saatavilla ainoastaan lääkkeitä määrätään ja ne ei auta. EI ole sukulaisia vanhemmat ovat kuolleet isovanhemmat ovat kuolleet ei ole kavereita tai ystäviä. Ei ole rahaa ei ole mitään. Ainoa ilo tai ei se enään ole ilo on istua netin äärellä ja juoda olutta. No kohta varmaan tietokone hajoaa joten ei ole enään sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aion varautua ennalta ja hankkia mömmöt jolla päätän elämäni sitten kun kunnon alamäki alkaa. Iällä ei ole väliä vaan sillä missä kunnossa on.
Isäni halvaantui 78-vuotiaana. Hoidon tumpeloinnin takia ei saanut liuotushoitoa ajoissa, vaikka kotinsa oli alle kilometrin päässä sairaalasta. Vasemman puolen motoriikka tuhoutui, mutta lisäksi meni myös nupista jotain olennaista. Hänen kanssaan puhuessa - tai sitä yrittäessä - huomasi selvästi, että tajunnan taso vaihteli. Välillä hän tiesi, missä oli ja kenen kanssa puhui, välillä oli ihan pihalla. Hän ei kyennyt mihinkään ns. mielekkääseen, ei edes lukemaan, kuuntelemaan radiota tai katsomaan televisiota.10 vuotta kroppa sinnitteli, välillä häntä yritettiin kotiin takaisin mutta se nyt oli tuhoon tuomittu yritys. Viimeiset viisi vuotta elämästään makasi sairaalan vuodeosastolla puolivihanneksena.
Jos jotain, niin tuota kohtaloa en halua. Olen sanonut sukulaisille, että jos noin sattuisi käymään, vetäkää nyt helvetti piuhat irti. Ei tuollainen elämä ole ihmisen arvoista, niin isä itsekin vähän selvempinä hetkinään totesi, että hänellä ei ole enää mitään muuta kuin tämä makaaminen.
Tuon yhden kommentoijan vinkki nappien varastoimisesta on ihan hyvä idea, kiits.
Kunhan kävisi nopeasti ja huomaamatta.
Näin joskus dokumentin yli 100-vuotiaista ihmisistä ja siinä yks pappa sanoi "elämä alkaa 80-kymppisenä, paranee 90-kymppisenä ja voi pojat sitä tunnetta kun täytät 100-vuotta" että hetken haaveilin eläväni niin vanhaksi. Nyt olen päättänyt etten halua elää kuin maximissaan 60-vuotiaaksi
Vierailija kirjoitti:
Niin vanhaksi kuin vielä pää, kädet ja jalat toimii. Sitten mielellään äkkilähtö ettei jää toisten riesaksi muumioitumaan johonkin vanhainkotiin/sairaalaan.
Muuten samaa mieltä mutta aika sairasta toivoa kuolevansa sen takia ettei ole "toisten riesana".
Sama.