Lue keskustelun säännöt.
Eikö nykyään enää rakastuta ihmiseen?
15.07.2016 |
Olen 35-vuotias kaunis, hyvävartaloinen ja terve nainen. Harrastan aktiivisesti urheilua. Olen vakituisessa hyväpalkkaisessa työssä. Laitan hyvää ja terveellistä ruokaa. Nautin kotona olemisesta ja pidän kodin siistinä ja viihtyisänä. Olen ihan perusälykäs ja mukavaa seuraa. Olen äärimmäisen yksiavioinen mutta rakastan seksiä sen yhden kanssa avoimin mielin. Mutta. Olen ollut naimisissa ja minulla on 10-vuotias lapsi. Siihen tyssää. Seksiseuraa olisi tarjolla yllinkyllin, tai ns. löyhiä suhteita jotka perustuvat seksiin. Eikö kukaan mies oikeasti näe sitä naista äitiyden takana?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Pinnalliset, seksinkyllästämät pikasuhteet ovat korvanneet oikeat rakkaussuhteet ja avioliiton, onhan tämä nähtävissä meidän yhteiskunnassamme ihan selvästi, joka muuta väittää niin ei elä ihan realiteeteissa. Olen aloittajan kanssa samaa mieltä, tuntuu ettei ole enää olemassakaan sellaisia ihmisiä jotka etsisivät jotakin pysyvää ja kestävää, hetken huumaa on ihmiset hakemassa ja sellaiseen soveltuu esimerkiksi Tinderin kaltainen deittisovellus. Kyllä sieltä pikapanon löytää ihan helpostikin mutta parisuhteesta en menisi mitään vannomaan. On vain surullista huomata että nykyaikana ihmiset ovat tulleet entistä pinnallisemmiksi, on sellainen tunne että on syntynyt täysin väärälle vuosikymmenelle. Tässä ajassa on monessakin suhteessa jotakin todella pahaenteistä ja kummallista, en vain oikein osaa sitä sanoiksi pukea. Yksinäisyys on valitettavan yleinen ilmiö, on paljonkin ihmisiä joilla voi olla vaikka 100 nettituttua mutta ei yhtään oikeaa ystävää sen netin ulkopuolella. Ihmisillä on sellainen kaikki minulle heti nyt-mentaliteetti mikä heijastuu myös pariutumiseen ja kumppanin etsintään, ihmisten arvot ovat ihan kummalliset ja jotenkin päälaelleen kääntyneet. Paljon näkee sellaista moraalittomuutta mikä suoraan sanottuna kuvottaa enkä edes ole mitenkään vanhoillinen tai uskonnollinen iihminen. Itse lukeudun näihin yksinäisiin ihmisiin ja luulenpa että tällä samalla linjalla on vain jatkettava ellei jokin ihme tapahdu ja löydän sen oikean kumppanin, joka jakaa saman ajatusmaailman, arvot -ja mielenkiinnon kohteet.
Olen samaa mieltä kanssasi, mutta silti minusta on hyvä miettiä, mitä tänä päivänä parisuhteesta saa sellaista positiivista, mitä ilman parisuhdetta ei voi saada. Ja painavatko nämä positiiviset asiat vaakakupissa enemmän kuin parisuhteen mukanaan tuomat negatiiviset asiat. Uskoisin, että aika monen kohdalla kyse on yksinkertaisesti siitä, että he eivät tarvitse parisuhdetta yhtään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä mielipiteitä täällä. Jostain syystä kohdalleni ei ole osunut isä-ihmisiä vaan ainoastaan lapsettomia miehiä. Parisuhde ei ole minulle mikään pakko jota haen hampaat irvessä. Avioliittoni oli todella huono ja minulla on edelleen kokematta se elämäni rakkaus. Tuntuu että näen joka paikassa pariskuntia joissa mies kohtelee naista kuin kuningatarta (enkä nyt tarkoita että minua pitäisi palvoa ja palvella), selvästi arvostaa ja rakastaa naistaan.
Haluaisin kokea sellaisen aidon, arkipäiväisen rakkauden. Sellaisen kumppanuuden, tunteen että kuulutaan yhteen, jaetaan elämä, ollaan sydämessä perhe riippumatta siitä asutaanko yhdessä yms. Elämänkumppani, se sana kiteyttää parhaiten haaveeni. Juttukaveri, lenkkiseura, rakastettu, tuki ja turva.
Uskon kyllä että se oikea vielä löytyy. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
En ala tässä nyt miehen ammatista tarkemmin puhumaan. Duunari oli hän joka tapauksessa eli vaikka olisi ollut työssäkin niin olisin ansainnut selvästi enemmän.
En ole baareista seuraa hakenut, lähinnä netistä. Muutama on alkuun ollut lapsen suhteen avarakatseinen mutta kun jouduin yhdet treffit perumaan lapsen sairastuttua niin totesi että liian hankalaa. Toista tapailin yli vuoden ja ehdin jo rakastuakin mutta sitten vaan tapahtui jotain mitä hän ei itsekään osannut selittää. Lapseen ja ns. perhe-elämään se tuntui liittyvän.
Ap
Jos oikeasti noin avarakatseinen olet että näistä perinteisistä naisten vaatimuksista luovut, niin sehän lisää kiinnostusta roimasti. Ei vaan siksi että ottaisin asian henkilökohtaisesti kun en ole hyväpalkkainen enkä akateeminen, vaan myös koska tällä erotut todellakin muista.
Aloituksessasi oli monta asiaa jotka kuulostavat hyvältä, jos tässä tosiaan ei ole tarkoitus tulkita "hyväpalkkainen=miehen pitää olla hyväpalkkainen" niin kuin yleisesti on. Nyt kun luen sen tarkemmin ja ajatuksella, alat kuulostamaan oikeastaan huippu-kumppanikandidaatilta. Todellakin, jokainen kohta paitsi lapsi iskee kunnolla, eikä hän este ole tässä iässä, vaikka omia lapsia en halua. Haluatko sinä toisenkin? Lisää plussaa tulee siitä, että jätit ne tavallisimmat kliseet pois, rakastan reissaamista, joka viikonloppuna aina menossa jne, oletettavasti lapsesta johtuu niiden puuttuminen.
t. 39v it-duunari, tietääkseni suvun ainoa ei-akateeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pinnalliset, seksinkyllästämät pikasuhteet ovat korvanneet oikeat rakkaussuhteet ja avioliiton, onhan tämä nähtävissä meidän yhteiskunnassamme ihan selvästi, joka muuta väittää niin ei elä ihan realiteeteissa. Olen aloittajan kanssa samaa mieltä, tuntuu ettei ole enää olemassakaan sellaisia ihmisiä jotka etsisivät jotakin pysyvää ja kestävää, hetken huumaa on ihmiset hakemassa ja sellaiseen soveltuu esimerkiksi Tinderin kaltainen deittisovellus. Kyllä sieltä pikapanon löytää ihan helpostikin mutta parisuhteesta en menisi mitään vannomaan. On vain surullista huomata että nykyaikana ihmiset ovat tulleet entistä pinnallisemmiksi, on sellainen tunne että on syntynyt täysin väärälle vuosikymmenelle. Tässä ajassa on monessakin suhteessa jotakin todella pahaenteistä ja kummallista, en vain oikein osaa sitä sanoiksi pukea. Yksinäisyys on valitettavan yleinen ilmiö, on paljonkin ihmisiä joilla voi olla vaikka 100 nettituttua mutta ei yhtään oikeaa ystävää sen netin ulkopuolella. Ihmisillä on sellainen kaikki minulle heti nyt-mentaliteetti mikä heijastuu myös pariutumiseen ja kumppanin etsintään, ihmisten arvot ovat ihan kummalliset ja jotenkin päälaelleen kääntyneet. Paljon näkee sellaista moraalittomuutta mikä suoraan sanottuna kuvottaa enkä edes ole mitenkään vanhoillinen tai uskonnollinen iihminen. Itse lukeudun näihin yksinäisiin ihmisiin ja luulenpa että tällä samalla linjalla on vain jatkettava ellei jokin ihme tapahdu ja löydän sen oikean kumppanin, joka jakaa saman ajatusmaailman, arvot -ja mielenkiinnon kohteet.
Olen samaa mieltä kanssasi, mutta silti minusta on hyvä miettiä, mitä tänä päivänä parisuhteesta saa sellaista positiivista, mitä ilman parisuhdetta ei voi saada. Ja painavatko nämä positiiviset asiat vaakakupissa enemmän kuin parisuhteen mukanaan tuomat negatiiviset asiat. Uskoisin, että aika monen kohdalla kyse on yksinkertaisesti siitä, että he eivät tarvitse parisuhdetta yhtään mihinkään.
Ihan totta, jos parisuhde ei tuo mitään positiivista lisää elämääsi etkä ole onnellinen suhteessasi, niin silloin mielestäni se ei vain ole kaiken sen vaivan ja hampaiden kiristyksen arvoista, turhaan monet kituvat ihan turhissa tai onnettomissa, osa jopa suoranaisen väkivaltaisissa suhteissa, koska kuvittelevat etteivät muka pärjäisi omillaan tai että eivät osaisi olla itsenäisesti. Näiden ihmisten tulisi tutkiskella sitä omaa sisintä ja kuulostella että mitä he todella haluavat. Jokaisen tulisi omalla kohdallaan pohtia että onko tämä sitä mitä todella haluan vai elänkö vain muiden ihmisten ja yhteiskunnan odotusten mukaisesti. Tuo jälkimmäinen vaihtoehto on se minkä mukaan monet ihmiset elävät ja ovat siksi todella onnettomia. En aio olla yhdessäkäään suhteessa oman onnellisuuteni kustannuksella. Terveisin 38/44.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ala tässä nyt miehen ammatista tarkemmin puhumaan. Duunari oli hän joka tapauksessa eli vaikka olisi ollut työssäkin niin olisin ansainnut selvästi enemmän.
En ole baareista seuraa hakenut, lähinnä netistä. Muutama on alkuun ollut lapsen suhteen avarakatseinen mutta kun jouduin yhdet treffit perumaan lapsen sairastuttua niin totesi että liian hankalaa. Toista tapailin yli vuoden ja ehdin jo rakastuakin mutta sitten vaan tapahtui jotain mitä hän ei itsekään osannut selittää. Lapseen ja ns. perhe-elämään se tuntui liittyvän.
Ap
Jos oikeasti noin avarakatseinen olet että näistä perinteisistä naisten vaatimuksista luovut, niin sehän lisää kiinnostusta roimasti. Ei vaan siksi että ottaisin asian henkilökohtaisesti kun en ole hyväpalkkainen enkä akateeminen, vaan myös koska tällä erotut todellakin muista.
Aloituksessasi oli monta asiaa jotka kuulostavat hyvältä, jos tässä tosiaan ei ole tarkoitus tulkita "hyväpalkkainen=miehen pitää olla hyväpalkkainen" niin kuin yleisesti on. Nyt kun luen sen tarkemmin ja ajatuksella, alat kuulostamaan oikeastaan huippu-kumppanikandidaatilta. Todellakin, jokainen kohta paitsi lapsi iskee kunnolla, eikä hän este ole tässä iässä, vaikka omia lapsia en halua. Haluatko sinä toisenkin? Lisää plussaa tulee siitä, että jätit ne tavallisimmat kliseet pois, rakastan reissaamista, joka viikonloppuna aina menossa jne, oletettavasti lapsesta johtuu niiden puuttuminen.
t. 39v it-duunari, tietääkseni suvun ainoa ei-akateeminen.
Olen kesätyöikäisestä rahani itse tienannut, en todellakaan tarvitse miestä rahojen takia. Eikä minulla ole suuria vaatimuksia muutenkaan, tupakointi ja tatuoinnit ovat ainoa asia joita en kumppanilta toivo. Tottakai sitä jotakin täytyy olla, ei keneen tahansa voi rakastua.
En haluaisi lisää lapsia, koen olevani jo vähän iäkäs siihen touhuun.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää tavata mies, jolla on jo lapsia. Lapsettoman on vaikea sopeutua lapsiperhe-elämään, ellei ole äärimmäisen lapsirakas (erittäin harvinaista). Näin se vaan menee! Tiedän monia todella rakastuneita pareja, joilla lapset entisistä suhteista. Lapsettomien miesten deittailussa tuhlaat vaan omaa aikaasi, jos todella etsit elämänkumppania/ rakkautta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ala tässä nyt miehen ammatista tarkemmin puhumaan. Duunari oli hän joka tapauksessa eli vaikka olisi ollut työssäkin niin olisin ansainnut selvästi enemmän.
En ole baareista seuraa hakenut, lähinnä netistä. Muutama on alkuun ollut lapsen suhteen avarakatseinen mutta kun jouduin yhdet treffit perumaan lapsen sairastuttua niin totesi että liian hankalaa. Toista tapailin yli vuoden ja ehdin jo rakastuakin mutta sitten vaan tapahtui jotain mitä hän ei itsekään osannut selittää. Lapseen ja ns. perhe-elämään se tuntui liittyvän.
Ap
Jos oikeasti noin avarakatseinen olet että näistä perinteisistä naisten vaatimuksista luovut, niin sehän lisää kiinnostusta roimasti. Ei vaan siksi että ottaisin asian henkilökohtaisesti kun en ole hyväpalkkainen enkä akateeminen, vaan myös koska tällä erotut todellakin muista.
Aloituksessasi oli monta asiaa jotka kuulostavat hyvältä, jos tässä tosiaan ei ole tarkoitus tulkita "hyväpalkkainen=miehen pitää olla hyväpalkkainen" niin kuin yleisesti on. Nyt kun luen sen tarkemmin ja ajatuksella, alat kuulostamaan oikeastaan huippu-kumppanikandidaatilta. Todellakin, jokainen kohta paitsi lapsi iskee kunnolla, eikä hän este ole tässä iässä, vaikka omia lapsia en halua. Haluatko sinä toisenkin? Lisää plussaa tulee siitä, että jätit ne tavallisimmat kliseet pois, rakastan reissaamista, joka viikonloppuna aina menossa jne, oletettavasti lapsesta johtuu niiden puuttuminen.
t. 39v it-duunari, tietääkseni suvun ainoa ei-akateeminen.
Olen kesätyöikäisestä rahani itse tienannut, en todellakaan tarvitse miestä rahojen takia. Eikä minulla ole suuria vaatimuksia muutenkaan, tupakointi ja tatuoinnit ovat ainoa asia joita en kumppanilta toivo. Tottakai sitä jotakin täytyy olla, ei keneen tahansa voi rakastua.
En haluaisi lisää lapsia, koen olevani jo vähän iäkäs siihen touhuun.
Ap
Jos olisin haku päällä tarjoaisin yhteistietoja, vaikka aiempi viestini olikin mahdollisimman kömpelö. Mutta en ole, ulkomaan työkomennus tulossa.
Lisäisin tai toistaisin tuota pointtia, että normaalisti kun naisen tekstissä lukee koulutukseen, statukseen, pituuteen tai tuloihin liittyvää, se tulkitaan lähes minimivaatimukseksi miehelle, ellei toisin spesifioida. Sikäli mikäli et ollut tietoinen tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei rakasta naista, mies rakastaa itseään ja kulliaan, ja sitä mitä nainen voi tehdä hänen ja hänen kullinsa hyväksi.
Mies rakastaa naista, nainen lasta, lapsi koiraa.
Näin se oikeasti menee.
Jos naisella ei ole lapsia, hän rakastaa kenkiä ja laukkuja.
Komppaan sataprosenttisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ala tässä nyt miehen ammatista tarkemmin puhumaan. Duunari oli hän joka tapauksessa eli vaikka olisi ollut työssäkin niin olisin ansainnut selvästi enemmän.
En ole baareista seuraa hakenut, lähinnä netistä. Muutama on alkuun ollut lapsen suhteen avarakatseinen mutta kun jouduin yhdet treffit perumaan lapsen sairastuttua niin totesi että liian hankalaa. Toista tapailin yli vuoden ja ehdin jo rakastuakin mutta sitten vaan tapahtui jotain mitä hän ei itsekään osannut selittää. Lapseen ja ns. perhe-elämään se tuntui liittyvän.
Ap
Jos oikeasti noin avarakatseinen olet että näistä perinteisistä naisten vaatimuksista luovut, niin sehän lisää kiinnostusta roimasti. Ei vaan siksi että ottaisin asian henkilökohtaisesti kun en ole hyväpalkkainen enkä akateeminen, vaan myös koska tällä erotut todellakin muista.
Aloituksessasi oli monta asiaa jotka kuulostavat hyvältä, jos tässä tosiaan ei ole tarkoitus tulkita "hyväpalkkainen=miehen pitää olla hyväpalkkainen" niin kuin yleisesti on. Nyt kun luen sen tarkemmin ja ajatuksella, alat kuulostamaan oikeastaan huippu-kumppanikandidaatilta. Todellakin, jokainen kohta paitsi lapsi iskee kunnolla, eikä hän este ole tässä iässä, vaikka omia lapsia en halua. Haluatko sinä toisenkin? Lisää plussaa tulee siitä, että jätit ne tavallisimmat kliseet pois, rakastan reissaamista, joka viikonloppuna aina menossa jne, oletettavasti lapsesta johtuu niiden puuttuminen.
t. 39v it-duunari, tietääkseni suvun ainoa ei-akateeminen.
Olen kesätyöikäisestä rahani itse tienannut, en todellakaan tarvitse miestä rahojen takia. Eikä minulla ole suuria vaatimuksia muutenkaan, tupakointi ja tatuoinnit ovat ainoa asia joita en kumppanilta toivo. Tottakai sitä jotakin täytyy olla, ei keneen tahansa voi rakastua.
En haluaisi lisää lapsia, koen olevani jo vähän iäkäs siihen touhuun.
Ap
Jos olisin haku päällä tarjoaisin yhteistietoja, vaikka aiempi viestini olikin mahdollisimman kömpelö. Mutta en ole, ulkomaan työkomennus tulossa.
Lisäisin tai toistaisin tuota pointtia, että normaalisti kun naisen tekstissä lukee koulutukseen, statukseen, pituuteen tai tuloihin liittyvää, se tulkitaan lähes minimivaatimukseksi miehelle, ellei toisin spesifioida. Sikäli mikäli et ollut tietoinen tästä.
En ollut tietoinen. :) Minulle tärkeää kumppanissa on ominaistuoksu, hymy ja se mitä katseessa näkyy. Rakkauteen ei tarvita rahaa eikä ihana kosketus vaadi trimmattuja lihaksia. Hyvää ulkomaanseikkailua sinulle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo esittely huonolta kuulosta. Lapsi ei sinäällään olisi itselle este tai ongelma. Riippuu tietenkin miten lapsi suhtautuu mahsollisiin isäpuoliehdokkaisiin ja millainen on suhde lapsen isään. Jos lapsen tai isän puolelta on paljon turbulenssia odotettavissa niin sitten se voikin olla ongelma.
Omasta mielestä nainen on parhaassa iässä siinä 30 ja 40 vuoden välissä, kun sellainen terve itsetunto om alkanut kehittyä. Itse en jaksa sellaisia huonoitsetuntoisia "mä painan 46 kiloa ja oon niin läski!sääli mua ja sano, että en oo" -naisia, joita valitettavan paljon löytyy alle 30 vuotiaista.
Luulisin tosin, että ongelmaksi muodostuisi se, että itse haluan vielä lapsen. Olettamukseni on, että kovinkaan moni 35-vuotias nainen ei halua, varsinkin jos löytyy lapsi jo ennestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ala tässä nyt miehen ammatista tarkemmin puhumaan. Duunari oli hän joka tapauksessa eli vaikka olisi ollut työssäkin niin olisin ansainnut selvästi enemmän.
En ole baareista seuraa hakenut, lähinnä netistä. Muutama on alkuun ollut lapsen suhteen avarakatseinen mutta kun jouduin yhdet treffit perumaan lapsen sairastuttua niin totesi että liian hankalaa. Toista tapailin yli vuoden ja ehdin jo rakastuakin mutta sitten vaan tapahtui jotain mitä hän ei itsekään osannut selittää. Lapseen ja ns. perhe-elämään se tuntui liittyvän.
Ap
Jos oikeasti noin avarakatseinen olet että näistä perinteisistä naisten vaatimuksista luovut, niin sehän lisää kiinnostusta roimasti. Ei vaan siksi että ottaisin asian henkilökohtaisesti kun en ole hyväpalkkainen enkä akateeminen, vaan myös koska tällä erotut todellakin muista.
Aloituksessasi oli monta asiaa jotka kuulostavat hyvältä, jos tässä tosiaan ei ole tarkoitus tulkita "hyväpalkkainen=miehen pitää olla hyväpalkkainen" niin kuin yleisesti on. Nyt kun luen sen tarkemmin ja ajatuksella, alat kuulostamaan oikeastaan huippu-kumppanikandidaatilta. Todellakin, jokainen kohta paitsi lapsi iskee kunnolla, eikä hän este ole tässä iässä, vaikka omia lapsia en halua. Haluatko sinä toisenkin? Lisää plussaa tulee siitä, että jätit ne tavallisimmat kliseet pois, rakastan reissaamista, joka viikonloppuna aina menossa jne, oletettavasti lapsesta johtuu niiden puuttuminen.
t. 39v it-duunari, tietääkseni suvun ainoa ei-akateeminen.
Olen kesätyöikäisestä rahani itse tienannut, en todellakaan tarvitse miestä rahojen takia. Eikä minulla ole suuria vaatimuksia muutenkaan, tupakointi ja tatuoinnit ovat ainoa asia joita en kumppanilta toivo. Tottakai sitä jotakin täytyy olla, ei keneen tahansa voi rakastua.
En haluaisi lisää lapsia, koen olevani jo vähän iäkäs siihen touhuun.
Ap
Jos olisin haku päällä tarjoaisin yhteistietoja, vaikka aiempi viestini olikin mahdollisimman kömpelö. Mutta en ole, ulkomaan työkomennus tulossa.
Lisäisin tai toistaisin tuota pointtia, että normaalisti kun naisen tekstissä lukee koulutukseen, statukseen, pituuteen tai tuloihin liittyvää, se tulkitaan lähes minimivaatimukseksi miehelle, ellei toisin spesifioida. Sikäli mikäli et ollut tietoinen tästä.
En ollut tietoinen. :) Minulle tärkeää kumppanissa on ominaistuoksu, hymy ja se mitä katseessa näkyy. Rakkauteen ei tarvita rahaa eikä ihana kosketus vaadi trimmattuja lihaksia. Hyvää ulkomaanseikkailua sinulle.
Ap
Kiitos. Tietysti kaikki miehet eivät edes lue profiilia, ja kunnon playeri tarkistaa vaan, että mitäs roolia tällä kertaa vedetään.
Vähän noita sivustoja tullut selailtua, kukaan ei ole maalannut vastaavaa kuvaa kun sinä tässä ketjussa.
Harrastan aktiivisesti urheilua. Olen vakituisessa ... työssä. Laitan hyvää ja terveellistä ruokaa. Nautin kotona olemisesta ja pidän kodin siistinä ja viihtyisänä. Olen ihan perusälykäs ja mukavaa seuraa. Olen äärimmäisen yksiavioinen mutta rakastan seksiä sen yhden kanssa avoimin mielin.
Perfect! En voi olla ainoa joka on sitä mieltä, vaikka poikkean valtavirrasta monella tapaa, hyvällä ja huonolla. Tyssäis se meidän tutustuminen johonkin kuitenkin :D (vaikka hymiöhin) mutta varmasti löydät hyvin miehen vielä.
Itse olen nelikymppinen, kahden pienemmän lapsen äiti ja todella moni tuttukin mies on osoittanut kiinnostusta parisuhteeseen kanssani. Itse en kyllä vilkuilekaan lapsettomiin miehiin päin, koska samanlainen elämänkokemus on tärkeä.
Lapset on kyllä minulla vain joka toinen viikko, joten sitä intiimiä parisuhdeaikaa on tarjolla myös melko paljon. Uusi mieheni on myös eroisä ja hänellä lapset ovat aina samaan aikaan kuin minullakin. Saamme siis vapaasti keskittyä lapsiimme, kun on lapsiviikko. Emme asu yhdessä (lapsivapaat vietämme kyllä yhdessä) emmekä suunnittele uusioperhekuvioita.