Laihdutuksessa ONNISTUNEET

En halunnut olla enää läski. Kilot häiritsivät 24/7 ja aiheuttivat pahaa mieltä koko ajan. Liikun paljon nyt, juoksen 5x viikossa tunnin. Kotijumppaa. Syön vain kun on nälkä ja silloinkin terveellisesti. Viikonloppuna herkuttelen ja lomilla. Heti kun huomaan että paino + 1-2 kg laihdutan ne heti. Voin miljoona kertaa paremmin fyysisesti ja psyykkisesti.

Vierailija kirjoitti:

En halunnut olla enää läski. Kilot häiritsivät 24/7 ja aiheuttivat pahaa mieltä koko ajan. Liikun paljon nyt, juoksen 5x viikossa tunnin. Kotijumppaa. Syön vain kun on nälkä ja silloinkin terveellisesti. Viikonloppuna herkuttelen ja lomilla. Heti kun huomaan että paino + 1-2 kg laihdutan ne heti. Voin miljoona kertaa paremmin fyysisesti ja psyykkisesti.

Lisään vielä että olen yksinhuoltaja, hoidan kaiken itse. Aikaa kuitenkin löytyy kun vain tahtoa on riittävästi. En juurikaan katso televisiota. Joskus jonkun leffan kun lapsi nukkuu.

kyllästyin olemaan läski ja sain pudotettua 10kg paastoamalla

vielä kyllä 7kg pudotettavaa

Valokuvat pulleasta olemuksesta sekä selkäkivut antoivat pontta. Hirmu laihaksi en halunnutkaan, tavoitteeni oli 5-10 kiloa ja lupasin itselleni kalliit hyvinistuvat farkut lahjaksi jos onnistun ;)

Surffailin netistä Jutan dieetin ja sitä pidin runkona, en noudattanut täsmällisesti, mutta söin pieniä annoksia usein. Omenaa meni paljon ja Eloveenan pussipuuroja,  kanasalaattia. Pari palaa suklaatakin joskus ;) Liikuntana kävely ja pyöräily sekä kotijumpat.

7 kilon pudotuksessa meni 6 viikkoa.

Ajatustavan muutos. Rasvapelosta pois pääsy ja hiilareiden siivous. Herkullisen ruuan valmistus on helppoa ja nopeaa. Melkein samassa ajassa, kuin ennen teki voikkarit, pystyy tekemään pannullisen oikeasti hyvää, terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, joka pitää nälän loitolla kauan. Mikään syötävä ei ole varsinaisesti kiellettyä, mutta koska uuden ruokavalion mukaiset syömiset on vaan niin paljon parempaa kuin se ennen himoittu "kielletty" mättö, niin miksi söisin sellaista, mistä tulee jälkikäteen vain paha olo ja morkkis. Ennen odotin kuumeisesti viikonloppua ja sen mukana sallittuja "herkkuja" eli sipsiä, karkkia ja muuta paskaa. Nyt ne vaan ällöttää. Viikonloppu on kiva juttu, kun sitä ei enää tarvitse liittää johonkin syömiseen.

Kyllästyin olemaan liian läski, laihdutin 85-67. Aiemmin söin vain kahdesti päivässä, en tosin edes liikaa, mutta liian harvoin kuitenkin. Opettelin syömään aamupalan, jota en ole sitten teini-iän jälkeen syönyt paitsi hotelleissa.

Syön aamupalan lisäksi lounaan, välipalan ja päivällisen.

En halunnut olla enää ylipainoinen. Läski inhotti niin paljon, että olisin ollut valmis mihin tahansa.

Rajoitin kalorit minimiin, lisäsin liikuntaa. Laihtuminen oli niin palkitseva kokemus, että ruoan orjuus

oli minun kohdaltanui ohitse pysyvästi. Laiha olen ollut viimeiset 15 vuotta.

Olin jo kertaalleen päättänyt, että ikinä en enää laihduta, en edes käy vaa'alla, mutta kuinkas sitten kävikään! Olin menossa selkäleikkaukseen, ja sitä ennen hoitaja pakotti minut puntarille - anestesialääkäri ilmeisesti tarvitsee sitä tietoa arvioidakseen tarvittavan nukutusaineen määrän oikein. Vastentahtoisesti suostuin punnittavaksi, ja hoitajan vilpittömän vahingoniloinen ilme oli se kimmoke joka sai minut laihduttamaan.

En minä mikään ihan mahdoton läski ollut - painoindeksi oli vähän alle 26, mutta siinä ja silloin päätin että 10 kg lähtee! Leikkauksesta toivuttuani aloitin 5:2 -pätkäpaaston, jonka avulla pudotin vaivattomasti ne 10 kg puolessa vuodessa. Koska homma sujui niin tuskattomasti, päätin hankkia pikkuisen marginaalia ja pudottaa vielä muutaman kilon. Neljä kiloa putosi vähitellen, oikeastaan jo 6:1 -ylläpidollakin paino laski hiljakseen. Nyt painoindeksini on n. 23, mikä on oikein sopiva paino minun ikäiselleni vanhukselle.

Jo 2,5 vuotta olen pitänyt tämän "uuden" painon, pääasiassa 16:8 - systeemillä, joka istuu minun vuorokausirytmiini mainiosti. Kerran viikossa käyn vaa'alla, ja jos paino yhtään osoittaa nousemisen merkkejä, pidän yhden paastopäivän, ja homma on sillä selvä.

Olin saanut aivan hirvittävän määrän kiloja, syynä Nämä kaikkien selitysten äidit (😂) eli kortisoni ja myöhemmin vielä vakava masennus - joista ensimmäinen toi yhteensä varmaan noin 40kg (joista hieman yli puolet kahteen kuukauteen) ja jälkimmäinen toki oli siinä mielessä "oma vika", mitäs makasin vain sängyssä pystymättä tekemään mitään, paitsi vähän niinkuin turruttamaan surua syömällä ja vähän juomallakin.

No, terveys tuli kuntoon, taisin olla 25-vuotias kun valmistuin ammattiin ja vähän sen jälkeen kolahti luukusta varattu aika johonkin terveystarkastukseen ja siitä iski paniikki, ikää 25 ja vaaka näyttää noin 130, nyt tulee muuten sanomista.

Tarkoitus oli syödä se tarkastusta edeltävä viikko kevyemmin, jotta voin siellä sanoa, että teen asialle jotain. Ja sitten jossain vaiheessa myöhemmin oikeasti aloittaa laihdutus, kunhan paneudun asiaan hieman tarkemmin.

No se vähän sitten niinkuin jäi päälle ja tuloksia alkoi tulemaan.

Nyt kuusi vuotta myöhemmin painoa on 71-72 kiloa ja pituutta 163cm. Eli normaalipainon puolelle on vielä jokunen kilo. Eli suht hitaasti olen laihdutellut, koska ei ole kiire mihinkään enkä ole myöskään terveyttä halunnut riskeerata. Ja taukoja koko hommasta mahtuu tuohon kuuteen vuoteen varmaan parin vuoden verran. 77 kiloon asti pääsin pelkällä ruokavaliolla parikin kertaa, sitten tuli aina se jumi, josta en päässyt alaspäin ja ainoa tulos oli se, että paino kipusi takaisin kahdeksaankymmeneen. Sitten tämän vuoden alussa aloitin säännöllisen liikunnan ja nyt on taas sitten laskusuunnassa vaa'an lukemat.

Onnistuin vasta kun rajoitin hiilarit 20g/vrk ja vaihdoin kaikki kevyttuotteet täysrasvaisiin. Sitä ennen ongelmani oli sokerikoukku, kevyttuotteiden mässäys ja repsahtelut. Kun paino lähti kunnolla tippumaan aloin lisätä ruokavalioon ruisleipää yms.

Nyt jo kuudetta vuotta bmi 19,5, makea ei enää maistu.

Mulla tuo sama 20 kg vielä tiputettavaa. Nyt olen tiputtanut n. 55 kg. Noissa kilomäärissä iski valtava pelko omasta terveydestä. Muista pari iltayötä, jolloin paniikissa päätin, että nyt on pakko tehdä jotain tai kuolen. Eniten mua on auttaneet Patrik Borgin ja tiedostavan syömisen opit. Käyn ravitsemusterpalla ja sieltä saan sellaista käytännön apua. Tarkoitan, että saan ohjeet, miten toteutan syömisen käytännössä. Sieltä ei saa kuitenkaan apua siihen, että miksi syöminen on mennyt niin vikaan, että ylipainoa on kertynyt. Olin kuitenkin suht hoikka ennen järkyttävää lihomista. Itseäni motivoi viimeisten 20 kg:n pudotuksessa terveys ja usko siihen, että liikkumisesta tulee vieläkin helpompaa - on jo paljon helpottunut painon laskiessa. Kyllä mua motivoi myös muiden onnistumiset, joita seuraan esim. instassa. Simone Anderson on esimerkiksi erittäin inspiroiva.

Alkuun oli pudotettavaa n.30kg, Jutan Simple-dieettiä arkielämään muokattuna noudattanut nyt puoli vuotta ja reilu 8kg pudonnut.

Varmasti olisi enemmänkin jos olisin orjallisesti noudattanut, mutta tietoisesti aloin laihduttaa niin että kyseessä on tapojen muutos, ei dieetti. Kerran viikossa herkuttelukin on sallittua, mulla ei totaalikiellot toimi. Samoin juhlapäivinä ja reissussa ollessa en vahdi syömistä niin tarkkaan. Paino saattaa nousta silloin 1-2kg, mutta ne myös häviää pian kun palaa arkiruokiin. Pari ekaa viikkoa oli herkkunikkikset, roskaruuanhimo lähti vasta kuukausien kuluttua, nyt ne edelleen maistuvat max 1krt viikkoon, muttei enää jatkuvaa herkkuhimoa. Herkuista tulee myös ällö olo nopeammin kuin ennen joten ei pysty edes syömään samaa määrää.

Syön siis eka kertaa elämässäni säännöllisesti, 2-3h välein. Ennen söin ekan aterian aamupäivällä ja toisen mätön iltapäivällä plus naposteluja.

Aamulla joskus puuro marjoilla ja raejuustolla, useimmiten kyllä ruisleipä, leikkele ja omena. Useimmiten lounaana mulla on leivän lisäksi kasvissosekeitto, joita ennen inhosin, mutta kun teen itse niin maistuu! Välipalalla rahka, hed.sose ja casheweita, joskus herkuttelen tässä kohtaa vähän jotain makeaa ja jätän nuo pois. Päivällinen mitä vain ruokaa mutta lautasmallin mukaan. Illalla rahka, mehukeitto ja leseitä.

Ainoat liikunnat on kävely ja muu arkiliikunta, ehkä syksyllä pääsen harrastukseen ja silloin varmaan kilotkin karisevat nopeammin.

Tämä on eka laihdutukseni ja ajattelin onnistua kerrasta. Motivaatio on tärkein ja se että syö oikein ja tarpeeksi. Kitukuurit ei kestä. Motivaatio kypsyi hitaasti, puolisentoista vuotta pieniä muutoksia esim täysjyvätuotteisiin siirtyminen, annoksien pienentäminen... Sitten aloitin tuon ruokavalion.

Välillä turhauttaa kun ei tapahdu mitään, mutta hitaasti ja varmasti vaan eteenpäin :)

Ainoa, mikä mulla on toiminut, on tiheämpi ruokarytmi. Silloin kilot karisee itsestään ja fiilis on hyvä. Ikävä kyllä nykyisessä työssäni en voi syödä tai edes juoda vettä mieleni mukaan.

Puolisen vuotta sitten vaan kyllästyin siihen, että ahdistuin nähdessäni musta otettuja kuvia ja aloin aina itkeä vaatekauppojen sovituskopeissa kun mikään ei näyttänyt hyvältä päällä.

Pienensin annoskokoja ja aina kun tekee mieli syödä tylsyyteen tai pahaan oloon, pakotan itseni tekemään jotain muuta. Toki napostelun lopettamisessa auttaa myös se, kun ei vaan osta mitään nopeaa syötävää, eikä kaapeissa siis ole mitään vaikka kuinka etsisi. :D

Kiva kuulla onnistumisista!

Itselläni on se ongelma, et syön ilmeisesti liian vähän ja liian paljon sit kerralla. Eli ei aamiasta, ei kerta kaikkiaan pysty syömään. Töissä sitten kahvia ja sämpylä. Illalla sit syön - sinänsä ihan terveellisesti - päivän ainoan kunnollisen aterian. En napostele sen kummemmin. Esim. karkkia en osta juuri koskaan. Viikonloppuisin pari kaljaa ja alkoholia vaihteleva määrä. En liiku. Tällä tavoin olen onnistunut lihomaan valtavasti. Pitäisi kai siirtyä syömään vähän 3 tunnin välein, mut pelkkä ajatus ''koko ajan syömisestä' yököttää.

Lääkärin käynnillä kolesteroli arvot koholla ja ylipainoa noin 10kg.tammikuussa aloitin terveellisemmän ruokavalion ja enemmän liikuntaa. Nyt 10kg hoikempi ja kolesteroli arvot kohullaan.