Mitä et oppinut kotona, vaikka olisi pitänyt?

Etten ala jatkamaan vanhempien kotitilaa, tai ainakaan investoi..

Mm. luottamusta, rakkautta, läheisyyttä, avoimuutta, turvallisuutta, sosiaalisuutta, toisen arvostamista, tervettä seksuaalisuuskehittymistä, itsensä arvostamista, ihmisestä välittämistä, tuossa osa, mitä vanhempien olisi pitänyt opettaa.

Kodin ja talousasioiden hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Mm. luottamusta, rakkautta, läheisyyttä, avoimuutta, turvallisuutta, sosiaalisuutta, toisen arvostamista, tervettä seksuaalisuuskehittymistä, itsensä arvostamista, ihmisestä välittämistä, tuossa osa, mitä vanhempien olisi pitänyt opettaa.

Tuo luettelo voisi olla minun kirjoittamani. Lisään siihen vielä kannustamisen siihen että minusta voi tulla mitään vaan lyttäämisen ja vähättelyn sijaan.

Reippautta tehdä tylsiäkin asioita. Kyllä vanhemmat antoivat siihen hyvän esimerkin, muttei se vain tarttunut. Työnnän aina tuota tuonnemmaksi jos vain suinkin voi.

Kaikki remontointiin ja rakentamiseen liittyvä. Naulan hakkaamisen yms opin koulussa, mut sekin ois kyllä voitu melkeen kotona opettaa. Tai porakoneen käyttö. Hyvä että kotona edes oli vasaraa.

Hampaiden pesua, menkoista, siivoamissta, tiskaamista..

Näistä  ei puhuttu mitään. Ei tarvinnut siivota.

Olen ainoa lapsi joten vähän pilalle hemmoteltu. Vanhemmat eivät oikein vaatineet minulta paljon mitään, vähän enemmän olisi voinut vaatia. Toisaalta olin hyvä koulussa ja pääsin opiskelemaan hyvään paikkaan jne. mutta ehkä elämän realiteetit aukenivat kunnolla vasta kun olin jotain 30v. Olisi ehkä ollut hyvä että olisi jo 20 vuotiaana ollut vähän realistisempi kuva asioista.

Ruuanlaittoa. Äiti ajoi pois keittiöstä, koska teki itse ruuan nopeammin. Olin täysin kädetön muuttaessani pois kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mm. luottamusta, rakkautta, läheisyyttä, avoimuutta, turvallisuutta, sosiaalisuutta, toisen arvostamista, tervettä seksuaalisuuskehittymistä, itsensä arvostamista, ihmisestä välittämistä, tuossa osa, mitä vanhempien olisi pitänyt opettaa.

Tuo luettelo voisi olla minun kirjoittamani. Lisään siihen vielä kannustamisen siihen että minusta voi tulla mitään vaan lyttäämisen ja vähättelyn sijaan.

Täällä sama. Itsenäisyyttä, vastuullisuutta ja järkevyyttä kyllä painotettiin, mutta se tunne- ja sosiaalinen puoli jäi puuttumaan. Tuntuu esim. etten osaa oikein toimia ihmisten kanssa koska en ole koskaan siihen oppinut.

*Hyviä käytöstapoja, sellaisia luontevia, että otetaan toiset ihmiset huomioon. Toki kuuluu niihin mekaaniset tervehdykset ja kiitos/ole hyvä -tyyppisetkin. Mutta edelleen kun jotkut osaavat onnitella heti sydämellisesti, kun toisella on syntymäpäivä tai auttaa kysymättä, jos joku vaikka kadulla pudottaa jotain, tällaisen huomaavaisuuden olisin toivonut oppineeni kotona niin ettei tarvitse olla vaivaantunut, kun jotkut ovat kuin luonnostaan kohteliaita ja mukavia.

*Se ajatus, että olen riittävän hyvä tai yhtä arvokas kuin muutkin.

*Avoimesti puhumaan vaikeistakin asioista. Olen kyllä sitten myöhemmin tätä opetellut.

up

Ruuanlaittoa muusta kuin eineksistä tai puolivalmisteista.

Nikkarointia ja muita hyödyllisiä kotitaloushommia esim. sokeripalojen käyttö.

Autoasioita (näistä ei kyllä kukaan perheessäni juuri tiedä).

Tunteista puhumista.

Avun pyytämistä.

Kodin puhtaanapitoa - siivoaminen oli lapsuudenkodissa pakko perjantai-iltaisin hampaat irvessä ennen kuin mitään muuta sai tehdä, voitte arvata miten paljon siivosin sitten muutettuani pois.

Miten saada tyttöystävä

Se, että opiskelun eteen täytyy tehdä työtä.

Mulla oli koko peruskoulun ajan äärimmäisen hyvät numerot vaikka en tehnyt mitään; en läksyjä, tunneilla en ollut aktiivinen (yläasteella aika paljon myös lintsasin). Vanhemmat katsoi tätä läpi sormien koska todistukset oli hyviä.

Lukionkin selvitin pitkälti tekemättä yhtään mitään. Nyt sitten pitäisi lukea pääsykokeeseen ja voin sanoa, että se on vaikeaa. En ole ikinä oppinut opiskelemaan enkä tekemään pitkäjänteisesti työtä opintojen eteen.

Olisi pitänyt opettaa miten tässä maailmassa pidetään puoliaan, puolustaudutaan. Sitä minulle ei koskaan opetettu ja sen vuoksi en osaa yhtään pitää puoliani, en ole pärjännyt elämässä enkä tietenkään ikinä tule pärjäämäänkään. Kaikki ovat kävelleet ylitseni, aina.

Minulla oli hyvät vanhemmat ja hyvä koti. Luulin aivan liian kauan, että kotona opituilla tiedoilla ja taidoilla maailmassa kyllä pärjää, mutta nykymaailmassa pitää valitettavasti olla ihan jotain muuta ja toisenlainen pärjätäkseen. Minusta ei koskaan tule itsekästä, vain omaa etuani ajavaa ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Miten saada tyttöystävä

Tuohan riippuu siitä, onko kotona opetettu empaattisuutta ja käytöstapoja sekä sydämen sivistystä. Tosin moni tyttö haksahtaa suhteissaan kuoriin, joiden sisältä ei löydy edellä mainittuja ominaisuuksia ja vielä aikuisena naisenakin kärsivät siitä kun parisuhteet eivät ota onnistuakseen.

Ehkä keskustelutaitoa olisi pitänyt, saimme ilmaista sentään mielipiteemme, silti eriävän huomioon ottaminen.

Hyvää itsetuntoa enemmän -siihen aikaan lasten nöyryyttäminen oli kauheaa, harvoin sai kehuja, joskus veljeni ja minä saimme rahapalkinnon samana päivänä, kiiteltiin.

Sisarrakkautta. Välittämään sisaristaan, puolustamaan heitä ja tukemaan, sekä ottamaan samaa vastaan. Sitävastoin vanhemmat arvostelivat ja puhuivat pahaa sisaruksista toisillemme, lietsoivat lopulta lapset vihaamaan toisiaan. Vasta aikuisina me sisarukset ilman vanhempiamme tutustuimme toisiimme ja opettelimme välittämään.

Itkemään ja nauramaan, niinkuin ne olisivat normaaleita tunteita. Itku surusta ja nauru ilosta. Eikä niin että kun itku on tulossa, sulle nauretaan ivallisesti ja kun melkein naurattaa, se pysäytetään latistamalla. Naaman ei kuulu olla peruslukemilla, tunteita olisi pitänyt saada näyttää.