Lue keskustelun säännöt.
Parisuhdestatus ja äijätyöpaikka -dilemma. Neuvoja?
14.07.2016 |
Yritän kertoa lyhyesti. Olen 20-25v ikähaarukkaan osuva mies ja töissä melko äijäpainotteisella alalla. Firmalla ei ole yhtään naista töissä meidän työpisteessä. En itse ole se äijämäisin, mut en mitenkään naisellinenkaan. Ihan tavallinen. Sen verran tunnen työkavereita että suurimmalla osalla vaimo + lapsia, kun puhuvat niistä lähes päivittäin.
Pari päivää sitten minulta kyseltiin onko minulla tyttöystävää, tämän onnistuin jotenkin ohittamaan jollain puolimyöntävällä mölinällä. Seuraavassa hetkessä "minut ja vaimo" kutsuttiin johonkin yhteiseen illanviettoon, jossa olis pari työkaveria ja näiden vaimot yms paikalla. Illanvietto ois yhen näistä kotona.
Muuten hyvä ja mulla on kyllä pidempiaikainen puoliso, mutta hän on mies. Osaan epäillä etteivät näistä tyypeistä kaikki ole kamalan homomyönteisiä koska käyttävät usein sanoja "h i n t t i, h i n t t a r i". Jotkut tosin ovat enemmän neutraaleja eikä heillä varmaankaan olisi asian kanssa ongelmia. En ole kertonut töissä parisuhteestani oikein mitään koska en halua hieroa asiaa kenenkään naamaan, jos niin voi sanoa.
Varsinainen kyssäri on että
a. keksinkö tekosyyn jättää tulematta illanviettoon?
b. hommaanko jostain kulissityttöystävän (=kaverin) kyseiseen iltaan?
c. kerronko totuuden?
Olis kiva jos vastaukset ja neuvot olisi asiallisia.
Kommentit (43)
Vaihtoehto b ei ole mitenkään mahdollinen. A tai C. Sanoisin, että jokaisella työpaikalla jokaisen pitää pysytä olemaan oma itsensä ja on kohtuuttoman raskasta sinulle joutua salailemaan jotain koko ajan tai esittää jotain muuta mitä olet. Eli kannatan avoimuutta. Se voi jopa lisätä suvaitsevaisuutta. Osa homofobisista henkilöistä ei ole koskaan tavannut homoa ja silloin on helppo kuvitella heistä vaikka mitä. Kun paljastuu, että täysin "normaali", fiksu ja mukava työkaveri onkin homo, se voi jopa ehkäistä ennakkoluuloja.
Toki, jos työpaikalla on todellisia urpoja ja jos kyse on pienestä firmasta, jossa omistaja= pomo=henkilöstöosasto ja täysin kykenemätön/haluton puuttumaan mahdolliseen syrjintään, ymmärrän senkin valinnan, että et asiasta kerro. Mitä puolisosi tästä ajattelisi? Häntä saattaa loukata se, että et kehtaa kertoa hänen olemassaolostaan. Jos olet henkisesti vahva ja kestät jonkun typerän läpän asiasta, kertoisin puolisostasi ja ottaisin hänet mukaan tilaisuuteen. Jos työkaverisi ovat mielestäsi täysin urpoja, joiden kanssa et edes halua olla vapaa-ajalla tekemisissä, jätä tilaisuus väliin ja ole kertomatta asiasta.
Asiaan vaikuttanee sekin, miten avoimesti seurustelette noin yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varminta on mennä yksin ja todeta että puolisolle tuli este. Mutta yhtä lailla voit mennä kaksinkin.
En ollut silloin suhteessa kun aloitin nykyisessä työpaikassa. Suhde on kyllä nykyisen kanssa ollut jo useamman vuoden. Töissä (asiani) ei ole tullut puheeksi omasta kuin muidenkaan puolesta. Työkavereiden perhejutuista tiedän vain siksi koska he oma-aloitteisesti kertovat niihin liittyviä juttuja, eivät tietysti kaikkea. Ja poikaystävä on sanonut että hän voi kyllä tulla mukaan jos haluan, eli sen puoleen ei ole ongelmaa. T: ap