Parisuhdestatus ja äijätyöpaikka -dilemma. Neuvoja?

Auts! Tekisi mieli sanoa että kerro että sulla on mies, mutta pelottaa sun puolesta jos suhtautuminen onkin huono. On se inhottavavaa kun nykypäivänäkään ei saa olla juuri sitä mitä on ilman että pitää pohtia tämmöisiä etukäteen. Teit miten tahansa niin tsemppiä hei sulle!

Jos olisin sinä niin menisin vaan paikalle miehen kanssa. Kukaan ei ole varmaan sanonut että "voit tulla paitsi jos oot homo". Eli et tekisi mitään väärin.:)

Meillä töissä yks tuli kans "ohimennen" kaapista 10 vuoden työkaveruuden jälkeen. Ainoa kysymys mikä mulla heräs oli että miks sen piti peitellä sitä niin kauan (paitsi jos välttämättä halusi). Mä olisin hyväksynyt sen tiedon jo heti ekana päivänä ja miksi en olisi. Onse hölmöyttä jos ei voi vapaasti edes puolison sukupuolta sanoa ilman kiusaamista, vaikka itse perushetero olenkin. Hölmöyttä siis sen puolelta joka tuomitsee.

Jos et silloin h-hetkellä saanu kerrottua ettei sun puoliso olekaan nainen, vaan mies, niin sinuna kääntyisin sen järjestäjän puoleen jos sellainen on. Eli ehkä se tyyppi kenen luona se iltama pidetään. Sanoisin että väärinkäsityksen välttämiseksi haluan selventää että ei ole vaimoa/tyttöystävää, vaan *Pekka-niminen mies. Että ei kai haittaa jos *Pekan kanssa tullaan paikalle? Ja siitä voit sitten jatkaa kellonajan sopimiseen jne käytännön asioihin. Jos tyyppi on joku homofoobikko niin varmaan näet hänen reaktiostaan onko asia OK vai ei :) näin itse tekisin.

(*nimi keksitty selostuksen helpottamiseksi)

Tuo hint**- ja hint****- sanojen viljely on tapa. Ikävä sellainen, mutta kuitenkin tapa. Olen itse töissä miesten keskellä ja harrastus on todella äijämäinen, ikähaarukka harrastuksen parissa alkaa olemaan siinä 5-kympin hujakoilla. Kyllä siellä aina välillä raikaa "juma, jätkä ei ota kossua, onko susta yön aikana tullu homo?" ja milloin mitäkin.

TODELLA harvassa on kuitenkin ne, joita asia oikeasti häiritsee tai edes kiinnostaa.

Lisäksi, sä oot ollut siellä töissä jo niin kauan, että luultavasti kaikki tietää jo muutenkin.

Mene sinne pippaloihin miesystäväs kanssa. Esittele se työkavereilles niin kuin asiassa ei olisi mitään ihmeellistä ja käyttäydy muutenkin neutraalisti, tai silleen miten nyt ikinä yleensäkin käyttäydyt. Veikkaan, että  porukka on aluksi vähän hämillään, mutta totuttuaan ajatukseen asia on todennäköisesti no big deal. :) 

Olen valitettavasti joutunut näkemään, kuinka lähisukulaiseni käytännössä savustettiin ulos työpaikaltaan kaapista ulos tulon jälkeen. Tästä syystä en uskalla kehottaa siihen, vaikka mieli tekisi. Työpaikka kun on jo itsensä elättämisen kannalta hyvin tärkeä. Eri asia olisi joku harrastus, josta luopuminen ei johtaisi taloudellisiin vaikeuksiin, mutta minun lähisukulaiseni joutui työpaikan menetyksen jälkeen vielä muuttamaan pois kotipaikkakunnaltaan uuden työn perässä. Se taas aiheutti vaikeuksia parisuhteessaan, mutta eroa ei sentään onneksi tullut, vaan lopulta puoliso päätti muuttaa lähisukulaiseni perässä.

terre kirjoitti:

Ehkä en menisi tällä kertaa, mutta myöhemmin asian voisin paljastaa, kun jo tuntee ihmisiä. Se homottelu on aika yleistä miehillä ja kyllä se varmaan vähenisi, jos tietäisivät susta. Olen nainen, joskin samanlainen.

Samaa mieltä tästä. Sitten kun alkaisi vähän tutustumaan siellä ihmisiin, niin kertoisin sellaisille, jolle voisi kertoa. No, sitten voisikin jo luottaa, että ihmiset juoruilevat, ja vähitellen kaikki kaikessa hiljaisuudessa tietäisivät.

 Mutta joo. Tulee sekin mieleen, että jos siellä on tosi jyrkästi suhtautuvia tyyppejä jo lähtökohtaisesti, niin sitten vaihtoehtona olisi se, että kertoisi todella avoimesti asiasta ihan jokaikiselle, ettei tule mitään selän takana supattelua. Tai sitten ikävä kyllä jos aistittavissa olisi, että eivät kestäisi totuutta, saattaisi myös vaihtoehtona olla kertomatta.:/

Vierailija kirjoitti:

Olen valitettavasti joutunut näkemään, kuinka lähisukulaiseni käytännössä savustettiin ulos työpaikaltaan kaapista ulos tulon jälkeen. Tästä syystä en uskalla kehottaa siihen, vaikka mieli tekisi. Työpaikka kun on jo itsensä elättämisen kannalta hyvin tärkeä. Eri asia olisi joku harrastus, josta luopuminen ei johtaisi taloudellisiin vaikeuksiin, mutta minun lähisukulaiseni joutui työpaikan menetyksen jälkeen vielä muuttamaan pois kotipaikkakunnaltaan uuden työn perässä. Se taas aiheutti vaikeuksia parisuhteessaan, mutta eroa ei sentään onneksi tullut, vaan lopulta puoliso päätti muuttaa lähisukulaiseni perässä.

Missä ja milloin tällaista on tapahtunut?

Harvinaista varmasti ainakin ja tänä päivänä vielä harvinaisempaa ellei jopa mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Yks kysymys, ap. Tarkotatko että jos puhuu vaimosta ja lapsista joka päivä, se ei ole asian naamaan hieromista. Sen sijaan jos sinä vastaat kysymykseen "onko sulla vaimoa?" että "ei, mutta mulla on mies", niin se on jotain naamaan hieromista? Vai meinasitko vaan ettet ylipäätään halunnut tyrkyttää mitään elämääsi liittyvää työkavereillesi?

En näe et kysymykseen rehellinen vastaus ois jotain oman seksuaalisuuden tyrkyttämistä edes. Ei kai kukaan ole niin herkkänahkainen että hänen mielensä järkyttyy jos saa kuulla jonkun olevan homo? :) tai mistä minä' tiedän.

Missäs sinua on pidetty? Suomi vuonna 2016 ei ole läheskään niin vapaa mielinen kuin sinulle on kerrottu.

Itse olen näitä miehisiä miehiä miesvaltaisilla aloilla seurannut sivusta ja kyllähän siellä hinttiläppää voi lentää ja kaikennäköistä muutakin. Mutta oman kokemukseni mukaan se on vain sitä miesten keskinäistä kiusoittelua ja vitsin vääntämistä (joskus aika huonotasoistakin), tosiasiassa harva niilläkään aloilla on aidosti homovastainen. Uskon että suurella todennäköisyydellä jos kertoisit homoudestasi, se otettaisiin ihan hyvin vastaan siellä työyhteisössäsi. Toki en tunne joten vaikea sanoa onko siellä joukossa joku pelle tai useampi mutta yksittäinen idiootti yleensä laitetaan (asemasta riippuen) ruotuun. Vähän sama homma se on vaikkapa kun heitetään sovinistiläppää tai vaikkapa jotain ulkomaalaisiin (esim virolaiset) liittyvää. Kaikenlaista huulta heitetään mutta kaverimielessä. Harva on ihkaoikeasti sovinisti tai rasisti. Onhan se aika takapajuista mutta se nyt on sellaista eikä sitä kannata liian tosissaan ottaa.

Omia asioitaan ei kannata jakaa työpaikalla. Varsinkaan tällä hetkellä, kun uuden työn saaminen voi olla kiven alla, jos tilanne sattuisikin tulehtumaan nykyisessä paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen näitä miehisiä miehiä miesvaltaisilla aloilla seurannut sivusta ja kyllähän siellä hinttiläppää voi lentää ja kaikennäköistä muutakin. Mutta oman kokemukseni mukaan se on vain sitä miesten keskinäistä kiusoittelua ja vitsin vääntämistä (joskus aika huonotasoistakin), tosiasiassa harva niilläkään aloilla on aidosti homovastainen. Uskon että suurella todennäköisyydellä jos kertoisit homoudestasi, se otettaisiin ihan hyvin vastaan siellä työyhteisössäsi. Toki en tunne joten vaikea sanoa onko siellä joukossa joku pelle tai useampi mutta yksittäinen idiootti yleensä laitetaan (asemasta riippuen) ruotuun. Vähän sama homma se on vaikkapa kun heitetään sovinistiläppää tai vaikkapa jotain ulkomaalaisiin (esim virolaiset) liittyvää. Kaikenlaista huulta heitetään mutta kaverimielessä. Harva on ihkaoikeasti sovinisti tai rasisti. Onhan se aika takapajuista mutta se nyt on sellaista eikä sitä kannata liian tosissaan ottaa.

Mistä sä tiedät miten homoja kohdellaan tilanteissa, joissa he ovat kaksin homovastaisten tyyppien kanssa tai jossa nämä saavat jotain valtaa tämän julkihomon yli? Eivät kiusaajat tyhmiä ole, nykyisin homojen kiusaaja saa kenkää, joten kiusaaminen hoidetaan salassa kuten kaikki muukin vastaava kiusaamistoiminta työpaikoilla.

Vierailija kirjoitti:

Yritän kertoa lyhyesti. Olen 20-25v ikähaarukkaan osuva mies ja töissä melko äijäpainotteisella alalla. Firmalla ei ole yhtään naista töissä meidän työpisteessä. En itse ole se äijämäisin, mut en mitenkään naisellinenkaan. Ihan tavallinen. Sen verran tunnen työkavereita että suurimmalla osalla vaimo + lapsia, kun puhuvat niistä lähes päivittäin.

Pari päivää sitten minulta kyseltiin onko minulla tyttöystävää, tämän onnistuin jotenkin ohittamaan jollain puolimyöntävällä mölinällä. Seuraavassa hetkessä "minut ja vaimo" kutsuttiin johonkin yhteiseen illanviettoon, jossa olis pari työkaveria ja näiden vaimot yms paikalla. Illanvietto ois yhen näistä kotona.

Muuten hyvä ja mulla on kyllä pidempiaikainen puoliso, mutta hän on mies. Osaan epäillä etteivät näistä tyypeistä kaikki ole kamalan homomyönteisiä koska käyttävät usein sanoja "h i n t t i, h i n t t a r i". Jotkut tosin ovat enemmän neutraaleja eikä heillä varmaankaan olisi asian kanssa ongelmia. En ole kertonut töissä parisuhteestani oikein mitään koska en halua hieroa asiaa kenenkään naamaan, jos niin voi sanoa.

Varsinainen kyssäri on että

a. keksinkö tekosyyn jättää tulematta illanviettoon?

b. hommaanko jostain kulissityttöystävän (=kaverin) kyseiseen iltaan?

c. kerronko totuuden?

Olis kiva jos vastaukset ja neuvot olisi asiallisia.

Olisit jättänyt tuon kulissityttöystävän mainitsematta, niin joku olisi voinut uskoa provoosi.

Kuitenkin sanon homoille, että jos ovat vastaavassa tilanteessa, niin kannattaa punnita se, että haluaako olla kyseisten henkilöiden kanssa tekemisissä vapaa-ajalla. Jos ei erityisemmin halua, niin ehkä heidät kannattaa pitää työkavereina ja olla kertomatta. Tällaiset illanistujaiset pystyy kyllä sivuuttamaan jo moni tekeekin niin. Opitaan, että et ole kiinnostunut tuttavuuteen työpaikan ulkopuolella ja siten sinua ei juurikaan enää kysytä mihinkään, mutta töissä voitte kuitenkin olla normaalisti.

Jos taas ehdottomasti haluat tutustua näihin ihmisiin myös työn ulkopuolella, niin silloin ei liene mitään muuta vaihtoehto kuin kertoa. Kannattaa tosin haistella tilannetta ennakkoon ja kautta rantaen tiedustella mielipiteitä homoista. Esimerkiksi puhumalla jostain aiheeseen liittyvästä ajankohtaisesta jutusta, kuten Pride kulkueesta. Jos kerrot yhdelle, niin voit sanoa, että tämä ei kertoisi muille.

Ap Kerroit, että olet ollut töissä kyseisessä paikassa jo vuosia. Onko suhteesi siis vasta aivan tuore juttu, vai kuinka tuo parisuhde statuksesi tuli vasta nyt esille? Mitä mieltä poikaystäväsi olisi juhlista?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen näitä miehisiä miehiä miesvaltaisilla aloilla seurannut sivusta ja kyllähän siellä hinttiläppää voi lentää ja kaikennäköistä muutakin. Mutta oman kokemukseni mukaan se on vain sitä miesten keskinäistä kiusoittelua ja vitsin vääntämistä (joskus aika huonotasoistakin), tosiasiassa harva niilläkään aloilla on aidosti homovastainen. Uskon että suurella todennäköisyydellä jos kertoisit homoudestasi, se otettaisiin ihan hyvin vastaan siellä työyhteisössäsi. Toki en tunne joten vaikea sanoa onko siellä joukossa joku pelle tai useampi mutta yksittäinen idiootti yleensä laitetaan (asemasta riippuen) ruotuun. Vähän sama homma se on vaikkapa kun heitetään sovinistiläppää tai vaikkapa jotain ulkomaalaisiin (esim virolaiset) liittyvää. Kaikenlaista huulta heitetään mutta kaverimielessä. Harva on ihkaoikeasti sovinisti tai rasisti. Onhan se aika takapajuista mutta se nyt on sellaista eikä sitä kannata liian tosissaan ottaa.

Jos naisena olisin tuollaisessa työpaikassa ja kertoisin että olen naimisissa muslimimiehen kanssa, suhtautuisivat siis hyvin asiaan jos eivät ole kerran rasisteja?

Vierailija kirjoitti:

Olis ihan hyvä ravistella asenteita siellä sun duunipaikalla, tervetuloa 2016 vuoteen tyylillä...

Täällä monet on sanoneet, että sinun pitäisi jättää kertomatta ettei tule vaikeuksia työpaikalla. Se on paskaa. Jos sua ryhdytään syrjimään heti asian julkitulon jälkeen, niin kyseessä on työsuojelullinen asia. Ei siellä duunissa voi äijät perseillä vain sen takia, että niillä on vaimot ja sulla mies. Älä nyt sitä ainakaan pelkää.

Työsuojelu nyt ei voi tehdä asialle mitään. Irtisanouduin työpaikasta jossa koin henkistä väkivaltaa koska se oli helpompaa. Jos työpaikalla joudutaan irtisanomaan porukkaa ja tuo homomies on yksi heistä miten todistaa että johtuu homofobiasta? Tai voidaan keksiä että hutiloi työssään tms.

Kulissityttöystävä on ehdoton no no. Jos viihdyt työporukoissa, menet juhliin joko yksin tai kumppanisi kanssa, tai sit jätät menemättä. Mutta älä sorru valehteluun ja kulissisuhteisiin. 

Mulla on yksi todella homofobinen työkaveri. Mut kummasti se silti suhtautuu työpaikan lesbopariin ihan asiallisesti. Näkee ihmisen "saastaisten seksitouhujen" ohi kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valitettavasti joutunut näkemään, kuinka lähisukulaiseni käytännössä savustettiin ulos työpaikaltaan kaapista ulos tulon jälkeen. Tästä syystä en uskalla kehottaa siihen, vaikka mieli tekisi. Työpaikka kun on jo itsensä elättämisen kannalta hyvin tärkeä. Eri asia olisi joku harrastus, josta luopuminen ei johtaisi taloudellisiin vaikeuksiin, mutta minun lähisukulaiseni joutui työpaikan menetyksen jälkeen vielä muuttamaan pois kotipaikkakunnaltaan uuden työn perässä. Se taas aiheutti vaikeuksia parisuhteessaan, mutta eroa ei sentään onneksi tullut, vaan lopulta puoliso päätti muuttaa lähisukulaiseni perässä.

Missä ja milloin tällaista on tapahtunut?

Harvinaista varmasti ainakin ja tänä päivänä vielä harvinaisempaa ellei jopa mahdotonta.

Tapahtui länsi-Suomessa vuosina 2007-2009. Paljon on sellaisia kiusaamisen muotoja, joista ei käytännössä voi joutua juridiseen vastuuseen, koska kukaan ei voi todistaa, että syy on seksuaalinen suuntautuminen. Lähisukulaistani ei siis irtisanottu, vaan hän irtisanoutui itse, koska ilmapiiri töissä meni runsaassa vuodessa niin huonoksi, että hän ehti jo sairastua masennukseen sen takia. Mikäli firmassa olisi tullut yt-neuvotteluja tai hän olisi ollut määräaikaisella sopimuksella, olisi hänet jollain laillisella verukkeella melko varmasti irtisanottu.

Sitä en tiedä, kuinka yleistä tämä on, mutta mahdotonta se ei ole tänäkään päivänä valitettavasti. Tämän takia en vain uskallan suositella kellekään kaapista ulos tuloa nyt, varsinkaan kun työttömyyttä on niin paljon muutenkin. Helvetin väärin tämä minusta on, mutta mikäs teet. En mä ainakaan tiedä miten saisi mahdollisimman pian ihmisten asenteita muutettua. Homovastaisuutta esiintyy valitettavasti vielä paljon. Sen huomaa selvästi esim. tällä palstalla selvästi kuten myös ihan yhteiskunnallisessa ja poliittisessa keskustelussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän kertoa lyhyesti. Olen 20-25v ikähaarukkaan osuva mies ja töissä melko äijäpainotteisella alalla. Firmalla ei ole yhtään naista töissä meidän työpisteessä. En itse ole se äijämäisin, mut en mitenkään naisellinenkaan. Ihan tavallinen. Sen verran tunnen työkavereita että suurimmalla osalla vaimo + lapsia, kun puhuvat niistä lähes päivittäin.

Pari päivää sitten minulta kyseltiin onko minulla tyttöystävää, tämän onnistuin jotenkin ohittamaan jollain puolimyöntävällä mölinällä. Seuraavassa hetkessä "minut ja vaimo" kutsuttiin johonkin yhteiseen illanviettoon, jossa olis pari työkaveria ja näiden vaimot yms paikalla. Illanvietto ois yhen näistä kotona.

Muuten hyvä ja mulla on kyllä pidempiaikainen puoliso, mutta hän on mies. Osaan epäillä etteivät näistä tyypeistä kaikki ole kamalan homomyönteisiä koska käyttävät usein sanoja "h i n t t i, h i n t t a r i". Jotkut tosin ovat enemmän neutraaleja eikä heillä varmaankaan olisi asian kanssa ongelmia. En ole kertonut töissä parisuhteestani oikein mitään koska en halua hieroa asiaa kenenkään naamaan, jos niin voi sanoa.

Varsinainen kyssäri on että

a. keksinkö tekosyyn jättää tulematta illanviettoon?

b. hommaanko jostain kulissityttöystävän (=kaverin) kyseiseen iltaan?

c. kerronko totuuden?

Olis kiva jos vastaukset ja neuvot olisi asiallisia.

Olisit jättänyt tuon kulissityttöystävän mainitsematta, niin joku olisi voinut uskoa provoosi.

Kuitenkin sanon homoille, että jos ovat vastaavassa tilanteessa, niin kannattaa punnita se, että haluaako olla kyseisten henkilöiden kanssa tekemisissä vapaa-ajalla. Jos ei erityisemmin halua, niin ehkä heidät kannattaa pitää työkavereina ja olla kertomatta. Tällaiset illanistujaiset pystyy kyllä sivuuttamaan jo moni tekeekin niin. Opitaan, että et ole kiinnostunut tuttavuuteen työpaikan ulkopuolella ja siten sinua ei juurikaan enää kysytä mihinkään, mutta töissä voitte kuitenkin olla normaalisti.

Jos taas ehdottomasti haluat tutustua näihin ihmisiin myös työn ulkopuolella, niin silloin ei liene mitään muuta vaihtoehto kuin kertoa. Kannattaa tosin haistella tilannetta ennakkoon ja kautta rantaen tiedustella mielipiteitä homoista. Esimerkiksi puhumalla jostain aiheeseen liittyvästä ajankohtaisesta jutusta, kuten Pride kulkueesta. Jos kerrot yhdelle, niin voit sanoa, että tämä ei kertoisi muille.

Ihan oikeaa elämää tämä minulle on vaikka sinun korvaasi kuulostaisikin provolta. Mutta tuo kulissityttöystävä-ehdotus tuli tarkemmin ottaen yhdeltä naispuoliselta ystävältäni, kun kyselin hänen mielipidettään tilanteeseen. Ehkä puolivitsinä mut kyllä mä sitä hetken kerkesin harkitakin. Parempi vaihtoehto kuitenkin olis varmasti kertoa totuus tai keksiä syy miksi en pääse paikalle. Maanantaina olis tarkotus töissä kertoa tulenko vai en... T: ap