Lue keskustelun säännöt.
Seksi hävettää
14.07.2016 |
Häpeän seksiä, olen aina hävennyt niin kauan kuin muistan. Tämä on tietenkin vaikeuttanut parisuhteen saamista todella pahasti. En ole halunnut seksiä, ekan kerran suostuin vastahakoisesti siihen 25-vuotiaana puolipakkona jotta voisin saada edes jonkinlaisen suhteen. Koen miehet itsekkäinä mitä seksiin tulee.
Menin yhteen lopulta miehen kanssa, jonka luulin ymmärtävän sitä, että joku saattaa hävetä seksiä niin paljon kuin minä, vaikka itseasiassa aika suhteen alkuvaiheessa mies sössi erään tilanteen, jossa ei ymmärtänyt asiaa ja sain hävetä tilannetta. Pidin häpeäongelmaa kuitenkin omana vikanani, (joka se onkin), mutta luulin miestä kiinnostavan ratkaista sitä kanssani. Että olinkin typerä. Ei mies ole tehnyt suhteemme aikana mitään hyvän seksin (minulle) eteen, eikä varmaan tule tekemäänkään.
Luulin, että mies ei vain tajua minua, mutta nyt on alkanut näyttää sille, että minulla on minun tarpeisiini nähden seksissä itsekäs, tyhmä ja minun tarpeitani ymmärtämätön mies.
En kestä, meillä on lapsia ja tuntuisi väärältä erota tämän takia.
Haluaisin siis häpeästä eroon, mutta en tämän miehen kanssa kyllä pääse, koska mies ei tajua tällaisesta mitään. On varmaan liikaa kuvitella, että minulla voisi olla täällä kohtalotovereita, mutta piti ainakin saada purkautua jonnekin.
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Ammattivalittaja is back!! Sama kirjoitustyyli, sama jänkkäys, uusi provotaktiikka ja kaikki on mukana. :D
Alan kallistua sun mielipiteen puolelle. Sama marttyyrimäinen asenne, "mä olen vain olosuhteiden uhri, en voi millekään mitään, muissa vikaa, mut aina lyödään alas, kun vähän yritän, voi voi voi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei "hävetä" seksi, mutta jotenkin ei vain tee mieli itse "toimenpidettä", lol. Siis voin kyllä flirttailla ja nauttia Miehen seurasta ja pussailla ja halailla ja näin, mutta itse akti ei kiinnosta. lol.
Ei hitto! Onks aloittaja se "en lähde miehen juoksukisoihin" ja "lapset halusivat leikkiä kahdella kivellä" -sekoilija?!
Ensin lynkataan joukolla toisen seksuaalisuden lukot ja sitten diagnosoidaan a-seksuaaliksi. Hyvä AV.
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto! Onks aloittaja se "en lähde miehen juoksukisoihin" ja "lapset halusivat leikkiä kahdella kivellä" -sekoilija?!
No nimenomaan sama tyyppi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis diagnoosi on ihan persoonallisuushäiriöinen paskamaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini tapa puhua minulle muistuttaa termiä gaslighting. Minulla ei voi olla ongelmia ja jos onkin, niin kaikilla on niitä samoja ongelmia, älä tee numeroa niistä jne. Ai, kaikilla on vai? Miksi helvetissä mä en sitten näe muilla näitä samoja onhelmia?
ApHei anteeks nyt, mutta olet siis aikuinen nainen, jotain neljänkympin tietämillä, vai? Tosi kurjaa ja paskamaista, että äitisi on ilmeisestikin ollut täysi kusipää. Sulla ei ole ollut selvästikään helppo lapsuus tai nuoruus.
Mutta. Sä et elä enää lapsuutta tai nuoruutta. Nyt on sun aika lakata olemasta marttyyri, uhri, raukkaparka jota aina vaan kiusataan. Sä olet aikuinen ihminen, jolla on kaikki valta tehdä elämästään juuri sellaista kuin haluat sen olevan. Kyllä, KAIKKI VALTA. SINÄ elät sinun elämääsi. Ei kukaan muu, sinä. Kuinka kauan annat äitisi vaikuttaa sun elämään? Sen hän nimittäin tekee juuri niin kauan kuin annat. Olipa sitten elossa tai kuollut, mukana arjessa tai ei. Sinä voit itse päättää, että tänään alatkin elämään elämääsi omaan tyyliisi, olkoot muut mitä mieltä vain, ja olkoonpa lapsuutesi millainen vain. Vaikeaa se on, tottakai, mutta kuka väitti, että elämä on helppoa?
Joo, kyllä mä voinkin, nyt, kun ymmärsin, että se on minullekin sallittua. Eli siitä oivalluksesta on alle viikko. Että ensin 40 vuotta äitini kaasuvalotuksen mukaan elettyä elämää ja nyt sitten hetkinen..3-4 päivää miettien, että joku haluaakin, että mä saan elää sellaista elämää kuin MÄ haluan, eli mies. Niin joo, olen kyllä todella onnellinen tästä mahdollisuudesta, ettei tarvinnut hautaan saakka elellä äidin pakolla päähäni tursottamien sääntöjen mukaan! Ihanaa!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis diagnoosi on ihan persoonallisuushäiriöinen paskamaisuus.
Nimenomaan, niin onkin. Se, että persoonallisuuteni on näin paskamainen on häiriö, ei tervettä minua.
Ap
Ei hän ole A-seksuaali. Kun teillä on enemmän aikaa toisillenne, niin menkää seksuaaliterapeutille. Sinä ensin vaikka yksin ja sitten yhdessä. Uskon sen auttavan. Nykymaailma on niin ylipursuavan seksiä täynnä, etten yhtään ihmettele hänen tuntojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleenkin sun suurin ongelmasi on pohjaton narsismi. minäminäminäminä
Jos edes puolipäivää kykenisit kantamaan vastuuta tekemisistäsi niin se olisi pieni ihme. Nyt syytät äitiäsi siitäkin ettet halua panna, joo kun ne hepoalehdet....
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkin sun suurin ongelmasi on pohjaton narsismi. minäminäminäminä
Jos edes puolipäivää kykenisit kantamaan vastuuta tekemisistäsi niin se olisi pieni ihme. Nyt syytät äitiäsi siitäkin ettet halua panna, joo kun ne hepoalehdet....
Siksihän tää palsta on, että täällä voi haukkua muut ja valittaa...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini tapa puhua minulle muistuttaa termiä gaslighting. Minulla ei voi olla ongelmia ja jos onkin, niin kaikilla on niitä samoja ongelmia, älä tee numeroa niistä jne. Ai, kaikilla on vai? Miksi helvetissä mä en sitten näe muilla näitä samoja onhelmia?
ApHei anteeks nyt, mutta olet siis aikuinen nainen, jotain neljänkympin tietämillä, vai? Tosi kurjaa ja paskamaista, että äitisi on ilmeisestikin ollut täysi kusipää. Sulla ei ole ollut selvästikään helppo lapsuus tai nuoruus.
Mutta. Sä et elä enää lapsuutta tai nuoruutta. Nyt on sun aika lakata olemasta marttyyri, uhri, raukkaparka jota aina vaan kiusataan. Sä olet aikuinen ihminen, jolla on kaikki valta tehdä elämästään juuri sellaista kuin haluat sen olevan. Kyllä, KAIKKI VALTA. SINÄ elät sinun elämääsi. Ei kukaan muu, sinä. Kuinka kauan annat äitisi vaikuttaa sun elämään? Sen hän nimittäin tekee juuri niin kauan kuin annat. Olipa sitten elossa tai kuollut, mukana arjessa tai ei. Sinä voit itse päättää, että tänään alatkin elämään elämääsi omaan tyyliisi, olkoot muut mitä mieltä vain, ja olkoonpa lapsuutesi millainen vain. Vaikeaa se on, tottakai, mutta kuka väitti, että elämä on helppoa?
Joo, kyllä mä voinkin, nyt, kun ymmärsin, että se on minullekin sallittua. Eli siitä oivalluksesta on alle viikko. Että ensin 40 vuotta äitini kaasuvalotuksen mukaan elettyä elämää ja nyt sitten hetkinen..3-4 päivää miettien, että joku haluaakin, että mä saan elää sellaista elämää kuin MÄ haluan, eli mies. Niin joo, olen kyllä todella onnellinen tästä mahdollisuudesta, ettei tarvinnut hautaan saakka elellä äidin pakolla päähäni tursottamien sääntöjen mukaan! Ihanaa!
Ap
No sanoista tekoihin sitten.
Tässä se 6 vuotta psykoterapiassa ollut entinen häpeäkimppu.
Ihmisen, jolla on ns. keskimääräinen määrä häpeää, voi ratkaista itse ongelmat, esim. heittäytyä tulikuumaan suhteeseen päästäkseen seksihäpeästä tms.
35-vuotiaaksi saakka yritin itse ratkaista ongelmani. Ajattelin, että voin vain valita, miten asioihin suhtaudun. Voin vain päättää, etten häpeä enää. Sitten tajusin, ettei kyseessä ole oma valinta. Kyseessä ei ole järjen, älyn, tietoisuuden, yrityksen tai tiedon puute.
Lapsuuteni oli rakentanut ympärilleni vankilan, josta en omin avuin päässyt ulos. Tilanteeni oli täysin eri, kuin ns. häpeäasteikolla normaalin ihmisen, vaikka heilläkin totisesti voi olla ongelmia ja traumoja, sitä en vähättele. Totta kai, kaikkia joskus hävettää. Mutta ero on siinä, että heillä ratkaisun avaimet on omissa käsissään. Heidän edessään ei ole muuri. Mutta tätä ei ymmärrä ihminen, joka ei ole kokenut samaa kuin minä. Kaikki vertaavat omaan tilanteeseensa ja kokemukseensa. Mitä ei ole itse kokenut, ei ymmärrä.
Elämäni paras ratkaisu oli mennä terapiaan. Kävin tutustumiskäynnillä kolmella terapeutilla, joista kahden ensimmäisen en kokenut ymmärtävän ongelmaani.
Kolmas terapeutti oli lapsuuden häpeätraumoihin perehtynyt ja hän ymmärsi. Hän sanoi heti, että tilanteeni on sellainen, etten pysty itse auttamaan itseäni. Syyllisyys siitä, että "itse vain teen asioista ongelman itselleni" helpotti.
Jos hän olisi alussa todennut, että mulla on seksihaluja kuten muillakin, olisin hävennyt silmät päästäni. Tätä on ns. normi-ihmisen mahdoton tajuta. Terapeuttini ei sellaista tehnyt, koska tiesi, ettei tämäntaustainen ihminen kestä tällaista.
Pikkuhiljaa edettiin ja häpeä alkoi laskea sille tasolle, että omien konstien kanssa pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun kannattaisi mennä juttelemaan seksuaaliterapeutin kanssa.
Aloitat siten että varaat ajan paikkakuntasi psykiatriselle sairaanhoitajalle, ja sitä kautta saat lähetteen.
Jos saat asian käsiteltyä ja siihen apuja, elämäsi helpottuu.
No niin haukkujat, kuunnelkaapas tätä kirjoittajaa 174. Olen melko varma, että muihinkin ongelmiini liittyy samanlaista problematiikkaa. Se, että kyseisistä ongelmista (elämä ei ole ihmisen omissa käsissä) kärsiminen tekee ihmisestä vihaisen ei pitäisi olla niin kauhean kummallista. Jos se ei 174 ollutkaan tehnyt, niin hyvä juttu, mutta se taas voi johtua jostain muusta tekijästä hänen elämässään, joka on erilailla kuin minun elämässäni (lähinnä lapsuudessani) oli.
Asia on juuri noin kuin sanoit, että itseään voi auttaa vain tiettyyn pisteeseen asti ja joissain ongelmissa se on loppujenlopuksi aika vähän. Minäkin olen nyt 20 vuotta (aikuisikäni) koittanut auttaa itseäni (enkä puhu vain seksistä) terapeuttien ja miehenikin avulla ja kärsin silti mielestäni kohtuuttomasti sellaisista asioista, joista huomaan, että muut eivät kärsi. Joista ei siis kuuluisi joutua kärsimään. Selitys, että tämä on omaa vikaani on täysin absurdi. Minä olen varmaankin viimeinen ihminen maailmassa, joka haluaisin että kärsin. Minähän siitä kärsin, ei muut, koska muut voivat aina hylätä minut, jos olen liian hankala kärsiessäni.
Terapeuttien apua elämässäni tähän asti (liittyen elämänhallinnan kysymyksiin ja masennukseen) en voi vähätellä, mutta ei se, että pääsee terapeutille kuin terapeutille ole ratkaiseva asia. Minulla ei edes ollut nykyisiä ongelmiani (nousseena esille) kun kävin edellisen terapiani. Vasta lapsiperheessä eläminen nosti osan esille. Vielä vaikeampia ongelmia, kuin ne, joita olin aikaisemmin käsitellyt, ikävä kyllä. Tai ainakin siinä mielessä vaikeampia, että kysymys on vuorovaikutussuhteista, ei vain minun omista peloistani, joihin voin vaikuttaa itse. Mutta miten vaikutan kokonaiseen perheeseen niin, että jokainen voi hyvin? Tai heihin ei ehkä kuulu vaikuttaa, mutta väkisinkin ilmenee jonkinlaista vaikutusta, miten tulkita sitä terveesti, eikä malleilla, jotka kotoa ovat sairaita? Sama seksissä, se on vuorovaikutusta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini tapa puhua minulle muistuttaa termiä gaslighting. Minulla ei voi olla ongelmia ja jos onkin, niin kaikilla on niitä samoja ongelmia, älä tee numeroa niistä jne. Ai, kaikilla on vai? Miksi helvetissä mä en sitten näe muilla näitä samoja onhelmia?
ApHei anteeks nyt, mutta olet siis aikuinen nainen, jotain neljänkympin tietämillä, vai? Tosi kurjaa ja paskamaista, että äitisi on ilmeisestikin ollut täysi kusipää. Sulla ei ole ollut selvästikään helppo lapsuus tai nuoruus.
Mutta. Sä et elä enää lapsuutta tai nuoruutta. Nyt on sun aika lakata olemasta marttyyri, uhri, raukkaparka jota aina vaan kiusataan. Sä olet aikuinen ihminen, jolla on kaikki valta tehdä elämästään juuri sellaista kuin haluat sen olevan. Kyllä, KAIKKI VALTA. SINÄ elät sinun elämääsi. Ei kukaan muu, sinä. Kuinka kauan annat äitisi vaikuttaa sun elämään? Sen hän nimittäin tekee juuri niin kauan kuin annat. Olipa sitten elossa tai kuollut, mukana arjessa tai ei. Sinä voit itse päättää, että tänään alatkin elämään elämääsi omaan tyyliisi, olkoot muut mitä mieltä vain, ja olkoonpa lapsuutesi millainen vain. Vaikeaa se on, tottakai, mutta kuka väitti, että elämä on helppoa?
Joo, kyllä mä voinkin, nyt, kun ymmärsin, että se on minullekin sallittua. Eli siitä oivalluksesta on alle viikko. Että ensin 40 vuotta äitini kaasuvalotuksen mukaan elettyä elämää ja nyt sitten hetkinen..3-4 päivää miettien, että joku haluaakin, että mä saan elää sellaista elämää kuin MÄ haluan, eli mies. Niin joo, olen kyllä todella onnellinen tästä mahdollisuudesta, ettei tarvinnut hautaan saakka elellä äidin pakolla päähäni tursottamien sääntöjen mukaan! Ihanaa!
ApNo sanoista tekoihin sitten.
Kyllä, varmasti alan huomioida valinnoissani tästä lähtien sen, miten itse haluan elää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini tapa puhua minulle muistuttaa termiä gaslighting. Minulla ei voi olla ongelmia ja jos onkin, niin kaikilla on niitä samoja ongelmia, älä tee numeroa niistä jne. Ai, kaikilla on vai? Miksi helvetissä mä en sitten näe muilla näitä samoja onhelmia?
ApHei anteeks nyt, mutta olet siis aikuinen nainen, jotain neljänkympin tietämillä, vai? Tosi kurjaa ja paskamaista, että äitisi on ilmeisestikin ollut täysi kusipää. Sulla ei ole ollut selvästikään helppo lapsuus tai nuoruus.
Mutta. Sä et elä enää lapsuutta tai nuoruutta. Nyt on sun aika lakata olemasta marttyyri, uhri, raukkaparka jota aina vaan kiusataan. Sä olet aikuinen ihminen, jolla on kaikki valta tehdä elämästään juuri sellaista kuin haluat sen olevan. Kyllä, KAIKKI VALTA. SINÄ elät sinun elämääsi. Ei kukaan muu, sinä. Kuinka kauan annat äitisi vaikuttaa sun elämään? Sen hän nimittäin tekee juuri niin kauan kuin annat. Olipa sitten elossa tai kuollut, mukana arjessa tai ei. Sinä voit itse päättää, että tänään alatkin elämään elämääsi omaan tyyliisi, olkoot muut mitä mieltä vain, ja olkoonpa lapsuutesi millainen vain. Vaikeaa se on, tottakai, mutta kuka väitti, että elämä on helppoa?
Joo, kyllä mä voinkin, nyt, kun ymmärsin, että se on minullekin sallittua. Eli siitä oivalluksesta on alle viikko. Että ensin 40 vuotta äitini kaasuvalotuksen mukaan elettyä elämää ja nyt sitten hetkinen..3-4 päivää miettien, että joku haluaakin, että mä saan elää sellaista elämää kuin MÄ haluan, eli mies. Niin joo, olen kyllä todella onnellinen tästä mahdollisuudesta, ettei tarvinnut hautaan saakka elellä äidin pakolla päähäni tursottamien sääntöjen mukaan! Ihanaa!
ApNo sanoista tekoihin sitten.
Kyllä, varmasti alan huomioida valinnoissani tästä lähtien sen, miten itse haluan elää.
Ap
Nyt kun minulla on siihen mieheni tuki. Hän siis oli (ot tähän ketjuun liittyen) se, joka sanoi minulle, että hän haluaa, että saan elää sellaista elämää kuin haluan. En ollut tiennyt tätä. Minulle kaikki ihmiset ovat ensikädessä oman etunsa varmistelijoita ja tavoittelijoita, eikä kukaan ihminen halua, jos se on heiltä vain millään lailla pois, että minä tai kukaan muukaan elää omaa elämäänsä, vaan että se on aina varmistettava, että he saavat ensin siitä toisesta ihmisestä sen, minkä tarvitsevat ja vasta sitten jos sille toislle voimia jää, tämä voi elellä jotain niin kutsuttua omaa elämäänsä, joka ei heitä edes kiinnosta - taas siihen asti, kunnes kanssaihmiselle tuleekin jokin tarve.
En todella arvannut, että mieheni haluaisi olla kanssani niin, että elän tätä elämää, niin kuin MÄ haluan, ei niin kuin "joku" sanoo, että sitä pitää elää. Ja se "joku" on sitten yleensä se, joka huutaa lujimpaa. Se joka huutaa lujimpaa sanoo, miten tätä elämää kuuluu elää. Koska se kovaa huutaja on niin pelottava, että häntä on pakko totella. Se on joku suvussa ollut henkilö. Aikuinen. Auktoritetti. Pakottaja. Normien asettaja. Ei saa ajatella itse. Ei milloinkaan, koska se ei käy sille jollekulle. Ei käy. Teet niin kuin hän sanoo. Tai - kukaan ei hyväksy sinua. Jäät yksin. Elämäsi menee katuojaan. Pilalle. Äläkä sitten tule valittamaan, että et onnistu, mähän sanoin sulle! I told you so!
Ap
Eniten mieheni haluaa, että elän sellaista elämää kuin mä haluan, sen ei edes siis tarvitse olla hänen kanssaan. Jos mulla olisi ollut tieto, että on ok elää elämää niin kuin itse haluaa, eikä sellaista pidä eikä kuulu kuunnella (että se on sairasta), jos joku haluaa käskeä aikuistakin lastaan elämään elämää tietyillä tavoilla, jotka ovat tämän aikuisen mielestä ainoita oikeita tapoja elää ja selvitä elämästä, niin siis jos mulla olisi ollut tieto, että jos mä mielestäni tiedän paremmin tai tunnen jonkun muun tavan elää paremmaksi itselleni, niin en olisi edes valinnut miestäni.
Mutta enhän mä nuorena voinut tietää tiedänkö mä paremmin. Siinähän se julmien ja lasta käskevien kamalien aikuisten valttikortti onkin. Uhkailemalla, että jollet elä elämääsi niin kuin minä olen sinulle opettanut niin jos omat valintasi menevät pieleen kukaan ei auta sinua he voivat saada nuoren ihmisen uskomaan vielä itseään. Pelolla. Pelottelemalla, että elit väärin, kukaan ei tule sinua auttamaan, on oma vikasi, että elit muutoin kuin minä halusin.
Siinä ei sitten uskalla valita itse, kun väkisinkin sattuu vieheitä, mutta piti muistaa, että auttajaa ei tuu. Eli haluanko ottaa riskin ja elää elämääni ajatellen itse ja jos jokin menee pieleen KAIKKI tulevat syyttämään minua siitä vai elänkö niin kuin äitini käskee ja kertoo, jolloin saan apua (vaikka olen kylläkin kokenut, että en saa, vaan silti haukutaan) tai ainakaan minua ei haukuta jos jokin epäonnistuu, koska pikemminkin pakottajani saa tyydytystä minun epäonnistuessani? Ei tarvitse enää haukkua, koska tyydytys tulee katsoessa minun kärsivän.
Ap
Eli ihan sama logiikka, kuin uskonnollisissa häiriöliikkeissä, ainoalla erolla, ettet edes tajua olevasi uskonnollisen vallankäytön uhri. Ja se uskonto, jota kodissamme palvottiin, oli Äitini Oikeat Mielipitet ja Ajatukset. Et tajua, että on jotain,,mistä kuuluisi pyristellä irti, koska toisin kuin uskonnollisissa liikkeissä, joissa painotetaan, että ME elämme eri tavalla kuin nuo muut, niin tässä ei painotettu. Luulin, että kaikkien elämä on tällaista. Se, että se tuntuu pahalta johtui vain (muka) minun sopeutumattomuudestani, ei mistään muusta. Ja se, että kaikki näytti olevan muille ihmisille helpompaa oli äidillenikin vain osoitus siitä, että muut ovat kuuliaisempia kuin minä ja tekevät niin kuin heidän vanhempansa käskevät. Vain minä uhkaan pilata tulevaisuuteni ja elämäni, kun kapinoin.
Ap
Kuule, kyllä niitä vaan kävelee. Pitää vaan olla vähän pilkettä (vaikka sitten feikattua pilkettä) silmäkulmassa, hymy huulilla ja valmiina flirttiin (sen voi opetella). Käy kampaajalla, jos se auttaisi tuohon itseluottamukseesi. Tai kasvohoidossa, hierojalla, jossain.