Lue keskustelun säännöt.
Seksi hävettää
14.07.2016 |
Häpeän seksiä, olen aina hävennyt niin kauan kuin muistan. Tämä on tietenkin vaikeuttanut parisuhteen saamista todella pahasti. En ole halunnut seksiä, ekan kerran suostuin vastahakoisesti siihen 25-vuotiaana puolipakkona jotta voisin saada edes jonkinlaisen suhteen. Koen miehet itsekkäinä mitä seksiin tulee.
Menin yhteen lopulta miehen kanssa, jonka luulin ymmärtävän sitä, että joku saattaa hävetä seksiä niin paljon kuin minä, vaikka itseasiassa aika suhteen alkuvaiheessa mies sössi erään tilanteen, jossa ei ymmärtänyt asiaa ja sain hävetä tilannetta. Pidin häpeäongelmaa kuitenkin omana vikanani, (joka se onkin), mutta luulin miestä kiinnostavan ratkaista sitä kanssani. Että olinkin typerä. Ei mies ole tehnyt suhteemme aikana mitään hyvän seksin (minulle) eteen, eikä varmaan tule tekemäänkään.
Luulin, että mies ei vain tajua minua, mutta nyt on alkanut näyttää sille, että minulla on minun tarpeisiini nähden seksissä itsekäs, tyhmä ja minun tarpeitani ymmärtämätön mies.
En kestä, meillä on lapsia ja tuntuisi väärältä erota tämän takia.
Haluaisin siis häpeästä eroon, mutta en tämän miehen kanssa kyllä pääse, koska mies ei tajua tällaisesta mitään. On varmaan liikaa kuvitella, että minulla voisi olla täällä kohtalotovereita, mutta piti ainakin saada purkautua jonnekin.
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin Sexpossa kertan ja se terapeutti loukkasi minua olettamalla, että minulla on haluja. Se kun on juuri se, mitä häpeän. Hän ei olisi saanut mennä niin suoraan siihen asiaan, hän oli tahditon, ei osaava ei ymmärtävä ja loukkaava. En olisi voinut mitenkään jatkaa hänen kanssaan. Olen jo terapiassa, joka avaa näihin liittyviä lukkoja paljon paremmin, kuin mikään seksiterapia, koska nämä eivät ole syntyneet seksistä, vaan elämästä. Menen ehkä joskus myöhemmin seksiterapiaan, kun se on mahdollista niidenkin terapeuttien osata jotain, mitä olen vailla eli ei olla enää liian vaikeilla vesillä henkisesti.
ApTotta kai hän sanoi niin, koska sehän sinun tulee myöntää itsellesi. Myönsithän sen jo täälläkin? Miksi syyllistät niitä ihmisiä jotka yrittävät sinua auttaa sinun ongelmastasi? Etkö ymmärrä että juuri se estää sinua päästämästä irti tuosta häpeästä? Elämähän vaikuttaa seksiin ja hyvin paljon toisinkinpäin. Ainoa neuvo jonka osaan antaa ja jota kannattaa harkita on suvaitsevuuden lisääminen itseäsi ja muita kohtaan ja tuomitsevuuden hillintä. Ja kärsivällisyys. Ei pidä yhdestä kerrasta antaa peritse. Terapiassa kuulla juuri niitä juttuja jotka EIVÄT tunnu hyvältä. Jos siellä jutellaan niitä ja näitä ja homma tuntuu aina miellyttävältä, tuskin mitään oikeita lukkoja siellä avataankaan.
Voin mä sen myöntää, että mulla on, mutta mä häpeän niitä. Sitä sekään "auttaja" ei tajunnut, että jollain on niin, vaan iloisena selitti mun haluista. Ne eivät ole mikään iloinen asia, vaan ongelma.
ApSiis häh? Etkö sinä mennyt sinne pääsemään ongelmasta eroon vai halutsitko vaan että terapeutti on samaa mieltä kanssasi? Luulisi että siellä nimenomaan opetellaan sitä tervettä seksuaalisuutta ja sehän on sitä että ei tarvi tuntea häpeää. Tuskin hän sitä väheksyi että sinua hävettää vaan yritti selittää ettei sitä tarvi hävetä ja luulin että sinne siksi juuri menit? Ei mikään terapeutti ala myöntelemään että joo seksi on häpeällistä vaikka se sitä sinulle olisi ja silti hän voi ymmärtää mitä käyt läpi. Hän varmaan yritti sillä omalla vapaalla tavalla auttaa sinun suhtautumisen muutosta, mutta koska koet asiasta häpeää sinua alkoi sekin ahdistamaan ja loukkaannuit siitä.
Halusin, että hän ymmärtää minua. Hän ei ymmärtänyt edes alkajaisiksi minua, niin ei ollut minun teekuppini käyttää ensin aikaa saada hänet ymmärtämään, koska yleensä sen pitäisi olla toisin päin. Apua hakevalla on jokin ja auttaja ymmärtää olla loukkaamatta ennen kuin saa kiinni mikä, mutta kun tässä ei ollut edes niin paljoa ymmärrystä. Siis anteeksi nyt hirveästi jos minua loukkaa apu, mutta voit nukkua yösi rauhassa, en solvannut siitä sitä terapeuttia. Mitäs mä siitä oisin apua sen enempää saanut. Ei se edes tajunnut, ettei se tajunnut. Jos olisin kertonut sille, ettet sä edes tajua, niin oiskohanse vain loukkaantunut, mitä luulet? Olisin sanonut sille, että pidän sua pikkasen tyhmänä, kun et edes tajua loukkaavasi minua, haluatko pyytää anteeksi? Mitä luulet, oisko se halunnut?
En jäänyt kokeilemaan.
ApNo olisi varmaan ollut hyvä jos olisit sanonut, että anteeksi mutta nyt ei toimita sopivalla tavalla. Se on terapeutti joten hänen tulee ymmärtää sekin. Olisit voinut sitten kertoa MITEN lähestyä aihetta. Voisin kuvitella että sexpon tyypit ovat todella avoin mielisiä kaiken suhteen joten sua varmaan alkoi ahdistamaan se. Itsekään en ole ihan niin avoin mielinen että voin seksistä puhua kuten moni minua avoimempi ja juttu voi ahdistaa, joten sikäli ymmärrän kyllä. Mutta tarkoituksenani oli sanoa, että olisi hyvä että olisit käynyt siellä ahdistumassa vaikka muutaman kerran, koska vain mukavuusalueiden ulos mentäessä voi oppia jotain. Ja sinähän olisit tosiaan voinut sanoa että nyt mennään liian lujaa ns. He ovat siellä sinun vuoksesi eivät itsensä eli et olisi heitä loukannut vaikka olisit sanonutkin kritiikkiä. Mutta ketäänhän ei voi vasten tahtoa auttaa. Toivottavasti saat apua kun olet siihen itse valmis.
Enhän minä osaa kertoa miten lähestyä aihetta, enhän minä ole mikään terapeutti. Se on hänen työtään tajuta se. Ei mua avoimuus terapeutissa ahdista, päinvastoin.
ApJoo terapeutin hommaa on kyllä. Mutta hekään eivät ole mitään ajatuksen lukijoita. Kukaan ei ole. Et sinä eikä miehesi eikä edes terapeutti. Olisit sieltä voinut myös kysyä että olisiko jotain toista henkilöä jolla on erilainen tyyli.
Sori mutta puhut nyt vähän ympäripyöreästi tai sitten en vaan tajua mitä tarkoitat, mutta juuri nyt sanoit ettei avoimuus haittaa terapeutissa ja kuitenkin aijemmin kirjoittelit että hän puhui seksistä iloisena asiana kun se on ongelma? Avoimmuuttahan on puhua seksistä siten kuin mitä se normaalista on eli iloisena asiana. Olisiko sitä avoimmutta myös sinun puoleltasi se että kertoisit mitä haluat ja ajattelet etkä torppaa asioita jotka eivät mene sinun mielesi mukaan?
Anteeksi luin vähän huolimattomasti tekstisi ja siksi vastasin eri asiaan kuin mistä puhuit. Avoin seksipuhe on vaikeaa juu, mutta muuten se, että terapeutti sanoo avoimesti mitä näkee minussa vaikka se olisi kuinka pahaa tahansa ei haittaa. Koska ei se terapeutti voinut halua minussa havaita ja silti se siitä puhui ja no, se nyt jotenkn loukkasi. Se vain oletti, että kyllä säkin haluat. Huh! Siis ehkä joo, mutta... Tuli tunne, että se luulee mun ongelmaani vaikkapa tilapäiseksi haluttomuudeksi tai haluttomuudeksi ylipäätään. Juu ei ole niin pieni ongelma. Olisikin.
Ap
Kuullostaa siltä että suutuit koska se totesi että sinulla on seksuaalisuus. Kaikillahan on. Vaikka olisi aseksuaalikin niin se on sen ihmisen seksuaalisuus. Sä varmaan menet sitten joskus jolle kulle juttelemaan näistä jos joskus haluat. Tai sitten et. Toivon mukaan tämä terapia on nyt sulle hyväksi missä käyt ja se voi edistää tänkin ongelman avautumista jotenkin. Muista kuitenkin, että sähän täällä juttelet asiasta ja tulee tunne että haluat muutosta siihen. Sekin on jo lähtökohta jollekin. Eli selkeästi jotain postiivista muutosta haluat asiaan. Nyt vaan mietit sitten miten sen saavutat. Ehkä käyt eka terapiassa ja mietit myöhemmin sitten tätä asiaa jos et vielä pysty asiastata juttelemaan tarpeeksi. Ehkä vaikka joskus siellä terapiassakin. Omalla painollaan. Kyllä ne siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin Sexpossa kertan ja se terapeutti loukkasi minua olettamalla, että minulla on haluja. Se kun on juuri se, mitä häpeän. Hän ei olisi saanut mennä niin suoraan siihen asiaan, hän oli tahditon, ei osaava ei ymmärtävä ja loukkaava. En olisi voinut mitenkään jatkaa hänen kanssaan. Olen jo terapiassa, joka avaa näihin liittyviä lukkoja paljon paremmin, kuin mikään seksiterapia, koska nämä eivät ole syntyneet seksistä, vaan elämästä. Menen ehkä joskus myöhemmin seksiterapiaan, kun se on mahdollista niidenkin terapeuttien osata jotain, mitä olen vailla eli ei olla enää liian vaikeilla vesillä henkisesti.
ApTotta kai hän sanoi niin, koska sehän sinun tulee myöntää itsellesi. Myönsithän sen jo täälläkin? Miksi syyllistät niitä ihmisiä jotka yrittävät sinua auttaa sinun ongelmastasi? Etkö ymmärrä että juuri se estää sinua päästämästä irti tuosta häpeästä? Elämähän vaikuttaa seksiin ja hyvin paljon toisinkinpäin. Ainoa neuvo jonka osaan antaa ja jota kannattaa harkita on suvaitsevuuden lisääminen itseäsi ja muita kohtaan ja tuomitsevuuden hillintä. Ja kärsivällisyys. Ei pidä yhdestä kerrasta antaa peritse. Terapiassa kuulla juuri niitä juttuja jotka EIVÄT tunnu hyvältä. Jos siellä jutellaan niitä ja näitä ja homma tuntuu aina miellyttävältä, tuskin mitään oikeita lukkoja siellä avataankaan.
Voin mä sen myöntää, että mulla on, mutta mä häpeän niitä. Sitä sekään "auttaja" ei tajunnut, että jollain on niin, vaan iloisena selitti mun haluista. Ne eivät ole mikään iloinen asia, vaan ongelma.
ApSiis häh? Etkö sinä mennyt sinne pääsemään ongelmasta eroon vai halutsitko vaan että terapeutti on samaa mieltä kanssasi? Luulisi että siellä nimenomaan opetellaan sitä tervettä seksuaalisuutta ja sehän on sitä että ei tarvi tuntea häpeää. Tuskin hän sitä väheksyi että sinua hävettää vaan yritti selittää ettei sitä tarvi hävetä ja luulin että sinne siksi juuri menit? Ei mikään terapeutti ala myöntelemään että joo seksi on häpeällistä vaikka se sitä sinulle olisi ja silti hän voi ymmärtää mitä käyt läpi. Hän varmaan yritti sillä omalla vapaalla tavalla auttaa sinun suhtautumisen muutosta, mutta koska koet asiasta häpeää sinua alkoi sekin ahdistamaan ja loukkaannuit siitä.
Halusin, että hän ymmärtää minua. Hän ei ymmärtänyt edes alkajaisiksi minua, niin ei ollut minun teekuppini käyttää ensin aikaa saada hänet ymmärtämään, koska yleensä sen pitäisi olla toisin päin. Apua hakevalla on jokin ja auttaja ymmärtää olla loukkaamatta ennen kuin saa kiinni mikä, mutta kun tässä ei ollut edes niin paljoa ymmärrystä. Siis anteeksi nyt hirveästi jos minua loukkaa apu, mutta voit nukkua yösi rauhassa, en solvannut siitä sitä terapeuttia. Mitäs mä siitä oisin apua sen enempää saanut. Ei se edes tajunnut, ettei se tajunnut. Jos olisin kertonut sille, ettet sä edes tajua, niin oiskohanse vain loukkaantunut, mitä luulet? Olisin sanonut sille, että pidän sua pikkasen tyhmänä, kun et edes tajua loukkaavasi minua, haluatko pyytää anteeksi? Mitä luulet, oisko se halunnut?
En jäänyt kokeilemaan.
ApNo olisi varmaan ollut hyvä jos olisit sanonut, että anteeksi mutta nyt ei toimita sopivalla tavalla. Se on terapeutti joten hänen tulee ymmärtää sekin. Olisit voinut sitten kertoa MITEN lähestyä aihetta. Voisin kuvitella että sexpon tyypit ovat todella avoin mielisiä kaiken suhteen joten sua varmaan alkoi ahdistamaan se. Itsekään en ole ihan niin avoin mielinen että voin seksistä puhua kuten moni minua avoimempi ja juttu voi ahdistaa, joten sikäli ymmärrän kyllä. Mutta tarkoituksenani oli sanoa, että olisi hyvä että olisit käynyt siellä ahdistumassa vaikka muutaman kerran, koska vain mukavuusalueiden ulos mentäessä voi oppia jotain. Ja sinähän olisit tosiaan voinut sanoa että nyt mennään liian lujaa ns. He ovat siellä sinun vuoksesi eivät itsensä eli et olisi heitä loukannut vaikka olisit sanonutkin kritiikkiä. Mutta ketäänhän ei voi vasten tahtoa auttaa. Toivottavasti saat apua kun olet siihen itse valmis.
Enhän minä osaa kertoa miten lähestyä aihetta, enhän minä ole mikään terapeutti. Se on hänen työtään tajuta se. Ei mua avoimuus terapeutissa ahdista, päinvastoin.
ApJoo terapeutin hommaa on kyllä. Mutta hekään eivät ole mitään ajatuksen lukijoita. Kukaan ei ole. Et sinä eikä miehesi eikä edes terapeutti. Olisit sieltä voinut myös kysyä että olisiko jotain toista henkilöä jolla on erilainen tyyli.
Sori mutta puhut nyt vähän ympäripyöreästi tai sitten en vaan tajua mitä tarkoitat, mutta juuri nyt sanoit ettei avoimuus haittaa terapeutissa ja kuitenkin aijemmin kirjoittelit että hän puhui seksistä iloisena asiana kun se on ongelma? Avoimmuuttahan on puhua seksistä siten kuin mitä se normaalista on eli iloisena asiana. Olisiko sitä avoimmutta myös sinun puoleltasi se että kertoisit mitä haluat ja ajattelet etkä torppaa asioita jotka eivät mene sinun mielesi mukaan?
Anteeksi luin vähän huolimattomasti tekstisi ja siksi vastasin eri asiaan kuin mistä puhuit. Avoin seksipuhe on vaikeaa juu, mutta muuten se, että terapeutti sanoo avoimesti mitä näkee minussa vaikka se olisi kuinka pahaa tahansa ei haittaa. Koska ei se terapeutti voinut halua minussa havaita ja silti se siitä puhui ja no, se nyt jotenkn loukkasi. Se vain oletti, että kyllä säkin haluat. Huh! Siis ehkä joo, mutta... Tuli tunne, että se luulee mun ongelmaani vaikkapa tilapäiseksi haluttomuudeksi tai haluttomuudeksi ylipäätään. Juu ei ole niin pieni ongelma. Olisikin.
Ap
Kuullostaa siltä että suutuit koska se totesi että sinulla on seksuaalisuus. Kaikillahan on. Vaikka olisi aseksuaalikin niin se on sen ihmisen seksuaalisuus. Sä varmaan menet sitten joskus jolle kulle juttelemaan näistä jos joskus haluat. Tai sitten et. Toivon mukaan tämä terapia on nyt sulle hyväksi missä käyt ja se voi edistää tänkin ongelman avautumista jotenkin. Muista kuitenkin, että sähän täällä juttelet asiasta ja tulee tunne että haluat muutosta siihen. Sekin on jo lähtökohta jollekin. Eli selkeästi jotain postiivista muutosta haluat asiaan. Nyt vaan mietit sitten miten sen saavutat. Ehkä käyt eka terapiassa ja mietit myöhemmin sitten tätä asiaa jos et vielä pysty asiastata juttelemaan tarpeeksi. Ehkä vaikka joskus siellä terapiassakin. Omalla painollaan. Kyllä ne siitä.
No periaatteessa joo, sillä se loukkasi minua. Sen ois kuulunut aloittaa taaempaa, olla mainitsematta seksuaalisuus, kyllä mä tiedän mainitsemattakin, että mulla ne halut tai jotkut jossain ovat, ei vain kiinnostanut tulla sillä tavalla puhutelluksi siinä JA SANOIN sille jotain protestoivaa, mutta se ei mennyt jakeluun, että nyt puhut ihmiselle, jolle ei ole syytä puhua näin. Ei se tajunnut. Hyvin inhimillistä. En melkein voisi odottaakaan, että hän olisi kyennyt tajuamaan. Ongelma vaikea. Varmasti tämä nykyinen terapia on paljon parempi, koska se kykenee auttamaan asioita ennen tuota keskustelua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta ei saa mitään selvää! Mitä sinä häpeät? Mistä häpeä on saanut alkunsa? Miten se käytännössä vaikeuttaa seksielämääsi? Mitä olet mieheltäsi pyytänyt? Kerro ihan konkreettisesti.
Tää on tällainen hullujen ketju, tästä saa selvää vain hullut :) Ei vaan, siis sitä mitä häpeää voimakkaasti on vaikea tuoda esille, koska ei itsekään tiedä. Sitä häpeää niin paljon, ettei ole helppoa tietää taikka katsoa sitä. Vähän niin kuin liian kuuma tuli tai liian kirkas valo, tiedät, että se on siellä, se häiritsee, mutta erittelepä nyt sitten mikä siellä on syynä, kun et voi mennä lähelle.
ApAp onko sinulle joskus sattunut jotain traumaattista seksuaalisesti? Kuullostaisi vähän siltä sen mukaan mitä olet kertonut. Siihen kannattaiaisi ainakin hakea apua, voisi ratkaista monta ongelmaa.
Ei ole. Ei mitään, ei muistikuvia, ei flashbackeja, ei vaan mitään. Se, miten tuo yksi ihminen kuvaili, että on kasvatettu massiivisella häpeällä kuulosti tutuimmalta. Meillä oli oikein kunnia-asia saada minun oloni mahdollisimman vaikeaksi. Äiti ei ilmeisesti osannut laatia sääntöjä, vaan minut taltutettiin kokemaan että minun kuuluu hävetä kaikenlaista, niin silloin ei sitten enää tarvinnut vääntää kanssani.
ApOkei, tuontapaista vaan on tosiaan tavattu esim. jos on lapsena esim .insestin uhri. Mutta tosiaan tuommoinen kasvatus varmaan jo riittää häpeän syntymiseen. Ompa todella kurjaa jos joudut kärsimään tuommoisesta äitisi takia, mutta hyvä juttu on se että noista voi päästä eroon. Tarvii vaan aktiivista toimimista asian eteen.
Ja minkähänlaista toimimista? Kohtalotoverillani 6 vuotta terapiaa ja nyt jo uskaltaa sanoa pyynnön miehelleen vaikka edelleen samalla hävettää. Luuletko, että tuollainen on elämää jotenkin?
ApMiksi ajattelet että se ei olisi elämää? Hänhän on oppinut sanomaan halunsa miehelle sehän on iso askel! Hän on päässyt asiassa eteen joten minusta tuo on vain mahtava juttu!
Sillä toimimisella tarkoitan sitä että yrität edetä asiassa niin kun sinulle tuntuu parhaalta. Jos haluat häpeästä eroon niin silloin se vaatii varmaan paljon ikävien asioiden kohtaamista ja avautumista. Oman halunsa ja tarpeensa tunnistamista ja myöntämistä. En voi kuitenkaan sanoa mikä on oikein sinulle.
Noo, iso juttu, TOIVOTTAVASTI, itseä vituttaisi joka kerta se, että edelleen kantaisin sitä häpeää, joka ei edes ole minun aiheuttamaani eikä syytäni. Silti kärsisin siitä, kun muut vain ovat vapaita.
Ap
Iso juttu on ymmärtää että asiat jotka on tapahtuneet aiemmin vaikuttavat mutta niille ei tarvi antaa valtaa. Sun äiti ei enää päätä sun häpeästä, nyt opettelet elämään ilman sitä. Se ei ole helppoa varmasti ,mutta jokaisella ihmisellä on omat ongelmansa kannettavana ja kaikkien itse ne ratkaistava. Näin se vain on. Parasta on että voi itse vaikuttaa siihen miten asiat menee. Elä enää elä menneessä vaan mieti mitä oikeasti haluat. Päästä irti katkeruudesta ja vihasta koska ne estävät menemästä eteenpäin. Käytä energia siihen että paranet ja kehityt. Jos tuo kohtalontoverikin on päässyt tuossa eteenpäin, voit sinäkin päästä. Ota se positiivisena asiana. Ja voihan olla että sä pääset tuosta nopeammin eroon. Ei kaikki mene samalla tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta ei saa mitään selvää! Mitä sinä häpeät? Mistä häpeä on saanut alkunsa? Miten se käytännössä vaikeuttaa seksielämääsi? Mitä olet mieheltäsi pyytänyt? Kerro ihan konkreettisesti.
Tää on tällainen hullujen ketju, tästä saa selvää vain hullut :) Ei vaan, siis sitä mitä häpeää voimakkaasti on vaikea tuoda esille, koska ei itsekään tiedä. Sitä häpeää niin paljon, ettei ole helppoa tietää taikka katsoa sitä. Vähän niin kuin liian kuuma tuli tai liian kirkas valo, tiedät, että se on siellä, se häiritsee, mutta erittelepä nyt sitten mikä siellä on syynä, kun et voi mennä lähelle.
ApAp onko sinulle joskus sattunut jotain traumaattista seksuaalisesti? Kuullostaisi vähän siltä sen mukaan mitä olet kertonut. Siihen kannattaiaisi ainakin hakea apua, voisi ratkaista monta ongelmaa.
Ei ole. Ei mitään, ei muistikuvia, ei flashbackeja, ei vaan mitään. Se, miten tuo yksi ihminen kuvaili, että on kasvatettu massiivisella häpeällä kuulosti tutuimmalta. Meillä oli oikein kunnia-asia saada minun oloni mahdollisimman vaikeaksi. Äiti ei ilmeisesti osannut laatia sääntöjä, vaan minut taltutettiin kokemaan että minun kuuluu hävetä kaikenlaista, niin silloin ei sitten enää tarvinnut vääntää kanssani.
ApOkei, tuontapaista vaan on tosiaan tavattu esim. jos on lapsena esim .insestin uhri. Mutta tosiaan tuommoinen kasvatus varmaan jo riittää häpeän syntymiseen. Ompa todella kurjaa jos joudut kärsimään tuommoisesta äitisi takia, mutta hyvä juttu on se että noista voi päästä eroon. Tarvii vaan aktiivista toimimista asian eteen.
Ja minkähänlaista toimimista? Kohtalotoverillani 6 vuotta terapiaa ja nyt jo uskaltaa sanoa pyynnön miehelleen vaikka edelleen samalla hävettää. Luuletko, että tuollainen on elämää jotenkin?
ApMiksi ajattelet että se ei olisi elämää? Hänhän on oppinut sanomaan halunsa miehelle sehän on iso askel! Hän on päässyt asiassa eteen joten minusta tuo on vain mahtava juttu!
Sillä toimimisella tarkoitan sitä että yrität edetä asiassa niin kun sinulle tuntuu parhaalta. Jos haluat häpeästä eroon niin silloin se vaatii varmaan paljon ikävien asioiden kohtaamista ja avautumista. Oman halunsa ja tarpeensa tunnistamista ja myöntämistä. En voi kuitenkaan sanoa mikä on oikein sinulle.
Noo, iso juttu, TOIVOTTAVASTI, itseä vituttaisi joka kerta se, että edelleen kantaisin sitä häpeää, joka ei edes ole minun aiheuttamaani eikä syytäni. Silti kärsisin siitä, kun muut vain ovat vapaita.
ApIso juttu on ymmärtää että asiat jotka on tapahtuneet aiemmin vaikuttavat mutta niille ei tarvi antaa valtaa. Sun äiti ei enää päätä sun häpeästä, nyt opettelet elämään ilman sitä. Se ei ole helppoa varmasti ,mutta jokaisella ihmisellä on omat ongelmansa kannettavana ja kaikkien itse ne ratkaistava. Näin se vain on. Parasta on että voi itse vaikuttaa siihen miten asiat menee. Elä enää elä menneessä vaan mieti mitä oikeasti haluat. Päästä irti katkeruudesta ja vihasta koska ne estävät menemästä eteenpäin. Käytä energia siihen että paranet ja kehityt. Jos tuo kohtalontoverikin on päässyt tuossa eteenpäin, voit sinäkin päästä. Ota se positiivisena asiana. Ja voihan olla että sä pääset tuosta nopeammin eroon. Ei kaikki mene samalla tapaa.
No ei se ole noin helppoa, eihän tuokaan ihminen ollut voinut päättää alkaa elää ilman häpeää, vaan 6 vuotta terapiaa antoi hänelle sen verran mahkuja mitä normaalisti on varmaan jollain 12-vuotiaalla, anteeksi jos loukkaan sinua se kirjoittaja, mutta itse koen sen näin! Se on väärin!!!!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ettet olis vaan A-seksuaali?
Mun mielestä ap:n keissi vaikuttaa erilaiselta kuin a-seksuaalisuus. Ymmärrän ap:ta, itsellänikin on kausia, että häpeän seksiä ja siihen liittyvää himoa ja haluamista. Minusta ap:n kannattaisi ehkä keskustella tästä jossain terapiassa. Ei ole varmasti uusi asia terapeuteille!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta ei saa mitään selvää! Mitä sinä häpeät? Mistä häpeä on saanut alkunsa? Miten se käytännössä vaikeuttaa seksielämääsi? Mitä olet mieheltäsi pyytänyt? Kerro ihan konkreettisesti.
Tää on tällainen hullujen ketju, tästä saa selvää vain hullut :) Ei vaan, siis sitä mitä häpeää voimakkaasti on vaikea tuoda esille, koska ei itsekään tiedä. Sitä häpeää niin paljon, ettei ole helppoa tietää taikka katsoa sitä. Vähän niin kuin liian kuuma tuli tai liian kirkas valo, tiedät, että se on siellä, se häiritsee, mutta erittelepä nyt sitten mikä siellä on syynä, kun et voi mennä lähelle.
ApAp onko sinulle joskus sattunut jotain traumaattista seksuaalisesti? Kuullostaisi vähän siltä sen mukaan mitä olet kertonut. Siihen kannattaiaisi ainakin hakea apua, voisi ratkaista monta ongelmaa.
Ei ole. Ei mitään, ei muistikuvia, ei flashbackeja, ei vaan mitään. Se, miten tuo yksi ihminen kuvaili, että on kasvatettu massiivisella häpeällä kuulosti tutuimmalta. Meillä oli oikein kunnia-asia saada minun oloni mahdollisimman vaikeaksi. Äiti ei ilmeisesti osannut laatia sääntöjä, vaan minut taltutettiin kokemaan että minun kuuluu hävetä kaikenlaista, niin silloin ei sitten enää tarvinnut vääntää kanssani.
ApOkei, tuontapaista vaan on tosiaan tavattu esim. jos on lapsena esim .insestin uhri. Mutta tosiaan tuommoinen kasvatus varmaan jo riittää häpeän syntymiseen. Ompa todella kurjaa jos joudut kärsimään tuommoisesta äitisi takia, mutta hyvä juttu on se että noista voi päästä eroon. Tarvii vaan aktiivista toimimista asian eteen.
Ja minkähänlaista toimimista? Kohtalotoverillani 6 vuotta terapiaa ja nyt jo uskaltaa sanoa pyynnön miehelleen vaikka edelleen samalla hävettää. Luuletko, että tuollainen on elämää jotenkin?
ApMiksi ajattelet että se ei olisi elämää? Hänhän on oppinut sanomaan halunsa miehelle sehän on iso askel! Hän on päässyt asiassa eteen joten minusta tuo on vain mahtava juttu!
Sillä toimimisella tarkoitan sitä että yrität edetä asiassa niin kun sinulle tuntuu parhaalta. Jos haluat häpeästä eroon niin silloin se vaatii varmaan paljon ikävien asioiden kohtaamista ja avautumista. Oman halunsa ja tarpeensa tunnistamista ja myöntämistä. En voi kuitenkaan sanoa mikä on oikein sinulle.
Noo, iso juttu, TOIVOTTAVASTI, itseä vituttaisi joka kerta se, että edelleen kantaisin sitä häpeää, joka ei edes ole minun aiheuttamaani eikä syytäni. Silti kärsisin siitä, kun muut vain ovat vapaita.
ApIso juttu on ymmärtää että asiat jotka on tapahtuneet aiemmin vaikuttavat mutta niille ei tarvi antaa valtaa. Sun äiti ei enää päätä sun häpeästä, nyt opettelet elämään ilman sitä. Se ei ole helppoa varmasti ,mutta jokaisella ihmisellä on omat ongelmansa kannettavana ja kaikkien itse ne ratkaistava. Näin se vain on. Parasta on että voi itse vaikuttaa siihen miten asiat menee. Elä enää elä menneessä vaan mieti mitä oikeasti haluat. Päästä irti katkeruudesta ja vihasta koska ne estävät menemästä eteenpäin. Käytä energia siihen että paranet ja kehityt. Jos tuo kohtalontoverikin on päässyt tuossa eteenpäin, voit sinäkin päästä. Ota se positiivisena asiana. Ja voihan olla että sä pääset tuosta nopeammin eroon. Ei kaikki mene samalla tapaa.
No ei se ole noin helppoa, eihän tuokaan ihminen ollut voinut päättää alkaa elää ilman häpeää, vaan 6 vuotta terapiaa antoi hänelle sen verran mahkuja mitä normaalisti on varmaan jollain 12-vuotiaalla, anteeksi jos loukkaan sinua se kirjoittaja, mutta itse koen sen näin! Se on väärin!!!!
Ap
Et loukkaa. Tuntuu vaan ikävltä sinun puolestasi kun tuntuu että nämä vastaukset kiertää kehää ja tavallaan mistään ei löydy valoa joka auttaisi. Sanoinhan ettei se ole helppoa. Mutta yrittää pitää oli väärin tai ei. Katkeruus ja niiden jankkaaminen ei valitettavasti auta. En osaa sinua selvästi auttaa. Parhaiten autat itseäsi olemalla armollinen itsellesi ja muille sekä menneisyydellesi.Hyvää jatkoa ja jatka sitä terapiaa!
Voisitko kirjoittaa nykyiselle tetapeutillesi kirjeen, joissa oli näitä täällä kirjoittamiasi asioita? Ja sanoa että haluaisit varovasti ja hitaasti alkaa hänen kanssaan purkaa tätä vyyhtiä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta ei saa mitään selvää! Mitä sinä häpeät? Mistä häpeä on saanut alkunsa? Miten se käytännössä vaikeuttaa seksielämääsi? Mitä olet mieheltäsi pyytänyt? Kerro ihan konkreettisesti.
Tää on tällainen hullujen ketju, tästä saa selvää vain hullut :) Ei vaan, siis sitä mitä häpeää voimakkaasti on vaikea tuoda esille, koska ei itsekään tiedä. Sitä häpeää niin paljon, ettei ole helppoa tietää taikka katsoa sitä. Vähän niin kuin liian kuuma tuli tai liian kirkas valo, tiedät, että se on siellä, se häiritsee, mutta erittelepä nyt sitten mikä siellä on syynä, kun et voi mennä lähelle.
ApAp onko sinulle joskus sattunut jotain traumaattista seksuaalisesti? Kuullostaisi vähän siltä sen mukaan mitä olet kertonut. Siihen kannattaiaisi ainakin hakea apua, voisi ratkaista monta ongelmaa.
Ei ole. Ei mitään, ei muistikuvia, ei flashbackeja, ei vaan mitään. Se, miten tuo yksi ihminen kuvaili, että on kasvatettu massiivisella häpeällä kuulosti tutuimmalta. Meillä oli oikein kunnia-asia saada minun oloni mahdollisimman vaikeaksi. Äiti ei ilmeisesti osannut laatia sääntöjä, vaan minut taltutettiin kokemaan että minun kuuluu hävetä kaikenlaista, niin silloin ei sitten enää tarvinnut vääntää kanssani.
ApOkei, tuontapaista vaan on tosiaan tavattu esim. jos on lapsena esim .insestin uhri. Mutta tosiaan tuommoinen kasvatus varmaan jo riittää häpeän syntymiseen. Ompa todella kurjaa jos joudut kärsimään tuommoisesta äitisi takia, mutta hyvä juttu on se että noista voi päästä eroon. Tarvii vaan aktiivista toimimista asian eteen.
Ja minkähänlaista toimimista? Kohtalotoverillani 6 vuotta terapiaa ja nyt jo uskaltaa sanoa pyynnön miehelleen vaikka edelleen samalla hävettää. Luuletko, että tuollainen on elämää jotenkin?
ApMiksi ajattelet että se ei olisi elämää? Hänhän on oppinut sanomaan halunsa miehelle sehän on iso askel! Hän on päässyt asiassa eteen joten minusta tuo on vain mahtava juttu!
Sillä toimimisella tarkoitan sitä että yrität edetä asiassa niin kun sinulle tuntuu parhaalta. Jos haluat häpeästä eroon niin silloin se vaatii varmaan paljon ikävien asioiden kohtaamista ja avautumista. Oman halunsa ja tarpeensa tunnistamista ja myöntämistä. En voi kuitenkaan sanoa mikä on oikein sinulle.
Noo, iso juttu, TOIVOTTAVASTI, itseä vituttaisi joka kerta se, että edelleen kantaisin sitä häpeää, joka ei edes ole minun aiheuttamaani eikä syytäni. Silti kärsisin siitä, kun muut vain ovat vapaita.
ApIso juttu on ymmärtää että asiat jotka on tapahtuneet aiemmin vaikuttavat mutta niille ei tarvi antaa valtaa. Sun äiti ei enää päätä sun häpeästä, nyt opettelet elämään ilman sitä. Se ei ole helppoa varmasti ,mutta jokaisella ihmisellä on omat ongelmansa kannettavana ja kaikkien itse ne ratkaistava. Näin se vain on. Parasta on että voi itse vaikuttaa siihen miten asiat menee. Elä enää elä menneessä vaan mieti mitä oikeasti haluat. Päästä irti katkeruudesta ja vihasta koska ne estävät menemästä eteenpäin. Käytä energia siihen että paranet ja kehityt. Jos tuo kohtalontoverikin on päässyt tuossa eteenpäin, voit sinäkin päästä. Ota se positiivisena asiana. Ja voihan olla että sä pääset tuosta nopeammin eroon. Ei kaikki mene samalla tapaa.
No ei se ole noin helppoa, eihän tuokaan ihminen ollut voinut päättää alkaa elää ilman häpeää, vaan 6 vuotta terapiaa antoi hänelle sen verran mahkuja mitä normaalisti on varmaan jollain 12-vuotiaalla, anteeksi jos loukkaan sinua se kirjoittaja, mutta itse koen sen näin! Se on väärin!!!!
ApEt loukkaa. Tuntuu vaan ikävltä sinun puolestasi kun tuntuu että nämä vastaukset kiertää kehää ja tavallaan mistään ei löydy valoa joka auttaisi. Sanoinhan ettei se ole helppoa. Mutta yrittää pitää oli väärin tai ei. Katkeruus ja niiden jankkaaminen ei valitettavasti auta. En osaa sinua selvästi auttaa. Parhaiten autat itseäsi olemalla armollinen itsellesi ja muille sekä menneisyydellesi.Hyvää jatkoa ja jatka sitä terapiaa!
Joo, kiitos. Tuli mieleeni, että vastaavissa tilanteissa olen aina joutunut syyllistymään siitä, että haluan apua/muutosta. Kukapa muu senkään tietysti opettanut kuin äitini. Että nytkin pitäisi vain varoa osoittamasta miehelle, että olen tyytymätön ja jäädä ihan yksin ongelman kanssa. En puhu tällaisia äitini kanssa, mutta jos puhuisin. Terapioihin hän ei usko, eikä edes ikinä siihen, että mitkään asiat voisivat olla minulle ongelmia.
Ap
Äitini tapa puhua minulle muistuttaa termiä gaslighting. Minulla ei voi olla ongelmia ja jos onkin, niin kaikilla on niitä samoja ongelmia, älä tee numeroa niistä jne. Ai, kaikilla on vai? Miksi helvetissä mä en sitten näe muilla näitä samoja onhelmia?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli oikein ymmärsin ap on kertonut miehelleen ihastumisestaan/rakastumisestaan ja haluaa nyt miehensä muuttuvan saman tyyliseksi kuin ihastus. Saattaapa siinä hiljasempi mies lukkiintua ja vittuuntua entisestään niin ettei ole pätkääkään innostunut tuuraamaan tätä ihastusta sänkyhommissa.
Miehen pitäis tarjota parempaa seksiä ja nainen on ei, ei, ei , ei.
No säästä kuvitelmasi muualle, ei ole tällainen tilanne yhtään.
Ap
"No olen sanonut miehelle, että haluan, olen muuttunut, hän tietää syynkin (se ihastus)"
Miten tuo yllä oleva tekstisi ja pari muuta vastaavaa pitää ymmärtää?
Miehesi tietää ihastuksestasi. Tietää sinun muuttuneen ihastuksen vaikutuksesta. Nyt odotat mieheltäsi uudenlaista sänkytoimintaa.
Mistä tiedät mitä miehen päässä liikkuu? Hänhän sanomasi mukaan ei puhu. Väitän, että juuri puhumattomat miehet ottavat tuollaiset kaikista raskaimmin, ja sillä voi olla lukittava vaikutus. Sinä suutut puolesta sanasta, miksei ihastuksesi voisi vaikuttaa mieheesi?
Sillä ei ole väliä oliko sinulla pelkkä sielunsiskot yhteys ihastukseesi ilman fyysistä kanssakäymistä. Se oli joka tapauksessa jotain mihin miehesi ei ole pystynyt 20 vuodessa. Hän muutti sinut. Ylivertainen kilpailija. Mietipä asiaa miehesi näkökulmasta jos omalta navaltasi pystyt. Miehesi ei kykene lukemaan toiveitasi, luuletko sinä pystyväsi lukemaan miehesi ajatukset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli oikein ymmärsin ap on kertonut miehelleen ihastumisestaan/rakastumisestaan ja haluaa nyt miehensä muuttuvan saman tyyliseksi kuin ihastus. Saattaapa siinä hiljasempi mies lukkiintua ja vittuuntua entisestään niin ettei ole pätkääkään innostunut tuuraamaan tätä ihastusta sänkyhommissa.
Miehen pitäis tarjota parempaa seksiä ja nainen on ei, ei, ei , ei.
No säästä kuvitelmasi muualle, ei ole tällainen tilanne yhtään.
Ap"No olen sanonut miehelle, että haluan, olen muuttunut, hän tietää syynkin (se ihastus)"
Miten tuo yllä oleva tekstisi ja pari muuta vastaavaa pitää ymmärtää?
Miehesi tietää ihastuksestasi. Tietää sinun muuttuneen ihastuksen vaikutuksesta. Nyt odotat mieheltäsi uudenlaista sänkytoimintaa.Mistä tiedät mitä miehen päässä liikkuu? Hänhän sanomasi mukaan ei puhu. Väitän, että juuri puhumattomat miehet ottavat tuollaiset kaikista raskaimmin, ja sillä voi olla lukittava vaikutus. Sinä suutut puolesta sanasta, miksei ihastuksesi voisi vaikuttaa mieheesi?
Sillä ei ole väliä oliko sinulla pelkkä sielunsiskot yhteys ihastukseesi ilman fyysistä kanssakäymistä. Se oli joka tapauksessa jotain mihin miehesi ei ole pystynyt 20 vuodessa. Hän muutti sinut. Ylivertainen kilpailija. Mietipä asiaa miehesi näkökulmasta jos omalta navaltasi pystyt. Miehesi ei kykene lukemaan toiveitasi, luuletko sinä pystyväsi lukemaan miehesi ajatukset?
Kyllä hän ihastumisen tietää, mutta se ei ole syy puhumisvaikeuksiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli oikein ymmärsin ap on kertonut miehelleen ihastumisestaan/rakastumisestaan ja haluaa nyt miehensä muuttuvan saman tyyliseksi kuin ihastus. Saattaapa siinä hiljasempi mies lukkiintua ja vittuuntua entisestään niin ettei ole pätkääkään innostunut tuuraamaan tätä ihastusta sänkyhommissa.
Miehen pitäis tarjota parempaa seksiä ja nainen on ei, ei, ei , ei.
No säästä kuvitelmasi muualle, ei ole tällainen tilanne yhtään.
Ap"No olen sanonut miehelle, että haluan, olen muuttunut, hän tietää syynkin (se ihastus)"
Miten tuo yllä oleva tekstisi ja pari muuta vastaavaa pitää ymmärtää?
Miehesi tietää ihastuksestasi. Tietää sinun muuttuneen ihastuksen vaikutuksesta. Nyt odotat mieheltäsi uudenlaista sänkytoimintaa.Mistä tiedät mitä miehen päässä liikkuu? Hänhän sanomasi mukaan ei puhu. Väitän, että juuri puhumattomat miehet ottavat tuollaiset kaikista raskaimmin, ja sillä voi olla lukittava vaikutus. Sinä suutut puolesta sanasta, miksei ihastuksesi voisi vaikuttaa mieheesi?
Sillä ei ole väliä oliko sinulla pelkkä sielunsiskot yhteys ihastukseesi ilman fyysistä kanssakäymistä. Se oli joka tapauksessa jotain mihin miehesi ei ole pystynyt 20 vuodessa. Hän muutti sinut. Ylivertainen kilpailija. Mietipä asiaa miehesi näkökulmasta jos omalta navaltasi pystyt. Miehesi ei kykene lukemaan toiveitasi, luuletko sinä pystyväsi lukemaan miehesi ajatukset?
On tietty totta, että se mies muutti minua, mutta mieheni haluaakin, että mä olen onnellinen ja saan elää sellaista elämää kuin haluan. (Itse en ole sellaiseen tottunut.) Vaikea uskoa, että tällainen käänne haittaisi häntä.
Ap
Äitini ei ole ikinä halunnut suoda minulle sitä mitä mä haluan. Se liittyy siihen gaslighting-juttuun. Jos toinen haluaakin jotain, niin kaasuvalottaja kertoo, ettei toinen oikeasti halua ja jos (kun) toinen ei sitä ensin oikein usko, niin kaasuvalottaja keksii jonkun syyn, miksi näin on kuin hän sanoo, kuten, että ne sinun mt-ongelmasi saavat sinut vain näkemään noin, tai isäsi on vain saanut päähäsi tämän (ja isäsi oli se paha tyyppi, jota ei pitänyt uskoa) tai ihan minkä tahansa, ettei toinen enää tiedä mitä ajattelikaan asiasta.
Kun mietin vain sitä, että mieheni haluaisi minun elävän sellaista elämää kuin mä haluan, niin mä olen ihan, että mitä se on? Ja että aika helvetin pitkälle olen tehnyt sitoumuksia, kun tää mulle kerrotaan! Miten mä tästä nyt enää lähden elämään sellaista elämää, jota haluan, väärän miehen kanssa väärässä siinä ja siinäkin? Aika vaikealta tuntuu. Ihmisen pitäisi nuorena saada ajatella itse. Ja oppia silloin ajattelemaan itse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammattivalittaja is back!! Sama kirjoitustyyli, sama jänkkäys, uusi provotaktiikka ja kaikki on mukana. :D
Vierailija kirjoitti:
Ja mistä minä tiedän, etten olisi loukannut Sexpon terapeuttia? Ihmisiähän hekin kuitenkin vain ovat.
Ap
Terapeutit ovat kyllä nähneet ja kuulleet kaikenlaista. Kun kivun äärellä ollaan, reagointi voi olla monenlaista. Ammattilainen osaa kyllä suhtautua kritiikkiin, palautteeseen ja vastustukseen ja kyseenalaistamiseen ammattilaisen tavoin ja tietää niiden olevan ja kuuluvan osaksi terapiaprosessia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mistä minä tiedän, etten olisi loukannut Sexpon terapeuttia? Ihmisiähän hekin kuitenkin vain ovat.
ApTerapeutit ovat kyllä nähneet ja kuulleet kaikenlaista. Kun kivun äärellä ollaan, reagointi voi olla monenlaista. Ammattilainen osaa kyllä suhtautua kritiikkiin, palautteeseen ja vastustukseen ja kyseenalaistamiseen ammattilaisen tavoin ja tietää niiden olevan ja kuuluvan osaksi terapiaprosessia.
No mä olisin haukkunut sen ihmisen siitä, ettei osaa palvella asiakkaitaan. Koska se oli mun tunne hänestä, ihan paska, osaamaton idiootti. Sillä ois varmaan ollut tosi kiva mieli auttaa mua edelleen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on seksuaalisuuteen liittyvä suuri ongelma, ja olet odottanut että miehesi ratkaisisi sen puolestasi. Se ei ole mahdollista. Tarvitset ammattilaisen apua, ehkä terapiaa. Voit kysyä neuvoa, mijin kääntyä esim. Sexposta.
No sanotaan nyt niin, että lähemmäksikin hyvää seksiä voisi jonkun PUHUVAN, AVOIMEN, KOKEILUNHALUISEN, KIINNOSTUNEEN miehen kanssa päästä. Sexpoon on ihan turha mennä jos yritän senkään avulla nauttia tämän miehen kanssa.
Ap
No sitten hankit sellaisen miehen itsellesi.
Oikeasti. Minun korviini, nyt kun tiedän asiasta vain noin promillen tuhannesosan, tuo sinun ongelmasi kuulostaa siltä, että olet estoinen. Parhaiten estoista pääsee, oman kokemukseni mukaan, sillä, että heittäytyy tulikuumaan suhteeseen, jossa ei välttämättä muuta olekaan kuin seksuaalinen himo ja kunnioitus toista kohtaan. Kestää ehkä joitain kuukausia, kesän, tms. Sellainen suhde, josta tietää jo lähtökohtaisesti, että ei tässä pidemmän päälle ole vakikumppania tulossa, mutta että nautitaan nyt hetkestä.
En tiedä, tuntuu pahalta kannustaa uskottomuuteen, mutta jos et halua erota etkä mieheltäsi saa mitä haluat keskusteluista huolimatta, niin sitten joko kärvistelet tai teet asialle jotain. Matkusta itseksesi vaikka ulkomaille, Italiaan, Kreikkaan, Espanjaan, nauti yksinolosta, kokeile uusia identiteettejä (tyyliin yhtenä päivänä kohtalokas nainen, toisena luonnollinen hippi, urheilullinen jne), rentoudu, hanki lomaromanssi.
Masturboitko? Saatko siinä orgasmin? Jos et, on aika opetella.
Hankalaa, tiedän. Itse kävin samaisen ongelman läpi myös nuorempana. Ilman lapsia ja avioliittoa tosin, eli vähän helpommalla pääsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on seksuaalisuuteen liittyvä suuri ongelma, ja olet odottanut että miehesi ratkaisisi sen puolestasi. Se ei ole mahdollista. Tarvitset ammattilaisen apua, ehkä terapiaa. Voit kysyä neuvoa, mijin kääntyä esim. Sexposta.
No sanotaan nyt niin, että lähemmäksikin hyvää seksiä voisi jonkun PUHUVAN, AVOIMEN, KOKEILUNHALUISEN, KIINNOSTUNEEN miehen kanssa päästä. Sexpoon on ihan turha mennä jos yritän senkään avulla nauttia tämän miehen kanssa.
ApNo sitten hankit sellaisen miehen itsellesi.
Oikeasti. Minun korviini, nyt kun tiedän asiasta vain noin promillen tuhannesosan, tuo sinun ongelmasi kuulostaa siltä, että olet estoinen. Parhaiten estoista pääsee, oman kokemukseni mukaan, sillä, että heittäytyy tulikuumaan suhteeseen, jossa ei välttämättä muuta olekaan kuin seksuaalinen himo ja kunnioitus toista kohtaan. Kestää ehkä joitain kuukausia, kesän, tms. Sellainen suhde, josta tietää jo lähtökohtaisesti, että ei tässä pidemmän päälle ole vakikumppania tulossa, mutta että nautitaan nyt hetkestä.
En tiedä, tuntuu pahalta kannustaa uskottomuuteen, mutta jos et halua erota etkä mieheltäsi saa mitä haluat keskusteluista huolimatta, niin sitten joko kärvistelet tai teet asialle jotain. Matkusta itseksesi vaikka ulkomaille, Italiaan, Kreikkaan, Espanjaan, nauti yksinolosta, kokeile uusia identiteettejä (tyyliin yhtenä päivänä kohtalokas nainen, toisena luonnollinen hippi, urheilullinen jne), rentoudu, hanki lomaromanssi.
Masturboitko? Saatko siinä orgasmin? Jos et, on aika opetella.
Hankalaa, tiedän. Itse kävin samaisen ongelman läpi myös nuorempana. Ilman lapsia ja avioliittoa tosin, eli vähän helpommalla pääsin.
No tätäpä juuri. Saa nähdä. Ei sitä tuollaisia suhteitakaan noin vain vastaan kävele, ja vielä huonommalla todennäköisyydellä, kun on varattu. Hakemalla ei löydy, muutenhan kaikilla kaipaavilla ois tuollainen. Hitsi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Äitini tapa puhua minulle muistuttaa termiä gaslighting. Minulla ei voi olla ongelmia ja jos onkin, niin kaikilla on niitä samoja ongelmia, älä tee numeroa niistä jne. Ai, kaikilla on vai? Miksi helvetissä mä en sitten näe muilla näitä samoja onhelmia?
Ap
Hei anteeks nyt, mutta olet siis aikuinen nainen, jotain neljänkympin tietämillä, vai? Tosi kurjaa ja paskamaista, että äitisi on ilmeisestikin ollut täysi kusipää. Sulla ei ole ollut selvästikään helppo lapsuus tai nuoruus.
Mutta. Sä et elä enää lapsuutta tai nuoruutta. Nyt on sun aika lakata olemasta marttyyri, uhri, raukkaparka jota aina vaan kiusataan. Sä olet aikuinen ihminen, jolla on kaikki valta tehdä elämästään juuri sellaista kuin haluat sen olevan. Kyllä, KAIKKI VALTA. SINÄ elät sinun elämääsi. Ei kukaan muu, sinä. Kuinka kauan annat äitisi vaikuttaa sun elämään? Sen hän nimittäin tekee juuri niin kauan kuin annat. Olipa sitten elossa tai kuollut, mukana arjessa tai ei. Sinä voit itse päättää, että tänään alatkin elämään elämääsi omaan tyyliisi, olkoot muut mitä mieltä vain, ja olkoonpa lapsuutesi millainen vain. Vaikeaa se on, tottakai, mutta kuka väitti, että elämä on helppoa?
Noo, iso juttu, TOIVOTTAVASTI, itseä vituttaisi joka kerta se, että edelleen kantaisin sitä häpeää, joka ei edes ole minun aiheuttamaani eikä syytäni. Silti kärsisin siitä, kun muut vain ovat vapaita.
Ap