Miksi moniongelmaiset hankkivat lapsia vaikka tietävät ongelmien siirtyvän usein sukupolvelta toiselle?

Usein noi taitaa tulla myöhemmin..ikävä kyllä.Ja jos on itsekin kasvanut paskan ja sekoilun keskellä ei tiedä paremmastA

Voivat kuvitella ja toivoa, että lapsista tulee jotain paljon parempaa, vaikka todellisuudessa eivät tajua edes millaista panostusta se vaatisi vanhemmiltakin. Surullistahan tuo kyllä on, mutta minkäs teet. 

Ei ne moniongelmaiset sitä tajua, siinä se ongelma onkin. 

Mikä te ootte sanomaan kuka saa tulla äidiks ja kuka ei. Ei sen enempää pysty elämässä kukaan saavuttamaan kun olla äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä te ootte sanomaan kuka saa tulla äidiks ja kuka ei. Ei sen enempää pysty elämässä kukaan saavuttamaan kun olla äiti. 

Kolahtiko? Ei tässä ole kyse siitä kuka saa ja kuka ei. Lähinnä ihmetyttää miksi haluavat lapsia samoihin olosuhteisiin jossa itse kituuttavat. Ympäristön lisäksi henkinen perintö voivat tehdä aikamoista jälkeä. Viimeinen lauseesi kiteyttää koko asian surullisen hyvin..

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö vain välitä, vai viekö "mut ku mä haluan vauvan"-asenne voiton järjen äänestä? Tuntuu uskomattomalta ja julmalta, että joku haluaa vierittää ongelmia jälkikasvunkin niskoille. Ehkä se työttömyys, sairastelu, päihdeongelmat, opiskelemattomuus, yleinen elämänhallinnan puute jne. ovat niin hyviä juttuja, että niiden keskelle kannattaa hankkia lapsia kärsimään ja kasvamaan samoihin asioihin sisään jo vauvasta. En käsitä.

Tämähän se ongelma juuri on, tiedän pariskunnan, jossa molemmat työttömiä, rahat aina loppu tai tosi tiukilla, yleinen elämänhallinta aika vaikeeta, toisella kyllä olisi koulutustakin, muttei se työnhaku vaan kiinnosta, jatkuvasti sitte ovat lainaamassa/kinuamassa rahaa jne. Kuitenki omiin baari iltoihin ja jne. kyllä tuntuu löytyvän. Silti tuohon kaiken keskelle piti lapsi saada jolloin raha vaikeudet vielä korostuvat.

Välillä tuntuu että juuri ne sikiävät eniten joiden ei välttämättä kannattaisi lisääntyä lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö vain välitä, vai viekö "mut ku mä haluan vauvan"-asenne voiton järjen äänestä? Tuntuu uskomattomalta ja julmalta, että joku haluaa vierittää ongelmia jälkikasvunkin niskoille. Ehkä se työttömyys, sairastelu, päihdeongelmat, opiskelemattomuus, yleinen elämänhallinnan puute jne. ovat niin hyviä juttuja, että niiden keskelle kannattaa hankkia lapsia kärsimään ja kasvamaan samoihin asioihin sisään jo vauvasta. En käsitä.

Teet niin tai näin, aina jonkun mielestä väärin. Juuri hetki sitten oli Velojen haukkumisketju. No tyhjentävästi omasta puolestani tässä vastaan :1. En halua, että kukaan jatkaa näitä kärsimysgeenejäni eteenpäin. Ruma ulkonäkö+ tyhmyys, 2. Pelkään synnytystä kummankin puolesta, 3. Miten kasvattaa kunnollinen ihminen näistä geeneistä tähän kamalaan maailmaan. 4. En kestäisi, jos jälkeläisestäni tulisi murhaaja/ väkivaltainen luuseri. 5. Maailman väkivaltaistuminen/ tuhoutuminen 6. Päihteet ja mielenterveydenhäiriöt, ja paljon muuta. 

Monelle päihteidenkäyttäjälle tulee vahinkoraskaus, siinä nähdään silloin itselle mahdollisuus muuttaa suuntaa. Joskushan niin käykin.

Koska ovat jo moniongelmaisia niin yksi suloinen pikku ongelma ei tunnu enää missään.

voin vain kuvitella miten empatiakyvyttömän "mä kun oon tällanen pragmaatikko" -tyypin näppikseltä aloitus on lähtenyt...

ei kukaan näe elämäänsä vain ongelmien ryppäänä, kuten sinä saatat ahtaasti ajatella. kyllä ongelmaisetkin haluavat onnea, perheen, kasvattaa ja huolehtia lapsistaan jne. eivät esim. mielenterveysongelmat automaattisesti sulje pois hyvää vanhemmuutta.

Ainakin itsestäni tuli moniongelmainen kun minua kiusattiin lapsena. Olen kotoisin ns. Hyvästä perheestä jossa oli rahaa. En koe enää kuuluvani yhteiskuntaan sillä en pidä ihmisistä, tällaisista jotka kyttää muita ja ovat kaikessa keskinkertaisia. He "pärjäävät".

Itse tulkitsen elämän niin että jos on rakkautta, on onnea. Teillä ei sitä varmaan ole, kun olette niin kovia miettimään muiden ratkaisuja.

Minä en välitä vaikka joku tuomitsisi. Aion hankkia lapsia vaikka minulla ei olekaan töitä tms.

Ennemmin olen rakastava äiti joka hoitaa kun lapsi itkee, kuin jatkuvasti Selluliittiä tai jotain ihmeellisiä asioita murehtiva äiti joka ei lapsen kanssa vietä aikaa vaan sulloo sen heti päiväkotiin ja muille vaivaksi kum itse haluaa kehittää vain uraansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö vain välitä, vai viekö "mut ku mä haluan vauvan"-asenne voiton järjen äänestä? Tuntuu uskomattomalta ja julmalta, että joku haluaa vierittää ongelmia jälkikasvunkin niskoille. Ehkä se työttömyys, sairastelu, päihdeongelmat, opiskelemattomuus, yleinen elämänhallinnan puute jne. ovat niin hyviä juttuja, että niiden keskelle kannattaa hankkia lapsia kärsimään ja kasvamaan samoihin asioihin sisään jo vauvasta. En käsitä.

Tämähän se ongelma juuri on, tiedän pariskunnan, jossa molemmat työttömiä, rahat aina loppu tai tosi tiukilla, yleinen elämänhallinta aika vaikeeta, toisella kyllä olisi koulutustakin, muttei se työnhaku vaan kiinnosta, jatkuvasti sitte ovat lainaamassa/kinuamassa rahaa jne. Kuitenki omiin baari iltoihin ja jne. kyllä tuntuu löytyvän. Silti tuohon kaiken keskelle piti lapsi saada jolloin raha vaikeudet vielä korostuvat.

Johtuu vääristyneestä ajattelusta. Erosin tuollaisesta luuserista ja hän kuvittelee silti olevansa jotenkin erinomainen ihminen.

Uskon että kirjoittajat täällä ovat aika nuoria tai sitten juurikin niitä mammoja jotka kokevat olevansa parhaita vaikka notkuvat vain Facebookissa ja vaivapalstalla elämäntehtävänään haukkua muita.

En usko että aloittaja vilpittömästi edes välittää vauvoista tai lapsista.

On oikeastaan hyvin helppoa joka asiasta alkaa miettimään kaikenlaista samalla kaavalla.

Miksi mennä töihin, jos ei tykkää shoppailla mitään kippoja tai rättejä? Mihin minä rahaa tarvitsen kun tulen toimeen näinkin? ei mitään saa hautaan kuitenkaan mukaan vaikka joku tollo aina tuntuu niin uskovan. ;)

Moni palstaaja kuvittelee että rahalla saa rakkautta. He eivät ole koskaan ehkä kokeneet rakkautta, muttei myöskään rikkautta.

Voin kertoa, että rikkaus ei takaa rakkautta.

Rahaa tienaava voi myös kuluttaa paljon. Suhteessa pienempituloinen VOI omistaa lopulta enemmän, jos laittaa aina sukan varteen eikä osta typeriä laitteita joka hetki ja ei ota lainaa ylitse.

se, että joku asuu 8-makuuhuoneen linnassa kahden lapsen kera verrattuna kolmioon ei takaa että siitä linnassa-asuvasta tulee sen onnellisempi.

Ja huumeidenkäyttäjiä tulee itse asiassa hyvin paljon myös varakkaista perheistä. Siitä ei vaan puhuta niin paljoa aina.

Joillakin ei toimi syy-seuraus - ymmärrys ollenkaan. Luulevat että heistä tulee samanlaisia itsevarmoja aikuisia naisia kuin ihailemistaan äideistä jos hekin vaan tekevät lapsia. Vähän samaahan on ilmeisesti joissakin vanhemman miehen ottavissa nuorissa naisissa. Luulevat että heistä tulee samanlaisia itsevarmoja yhteisössään arvostettuja naisia kuin alkuperäinen vaimo on ollut. Surullista. :(

Itse olen väliaikaisella eläkkeellä mt-ongelmien vuoksi. En suunnittele lasten hankintaa tällä hetkellä, mutta jos ehkäisy pettäisi, niin aborttia en halua tehdä. Joten vaikka elämäntilanne ei olisi paras mahdollinen, niin kaikkien moraali ei taivu aborttiin.

Johtuu siitä että itsekkäästi halutaan se lapsi, vaikka edellytyksiä hyvälle elämälle ei olisikaan. Kärsijänä sitten se lapsi juuri. Eivät nämä ongelmavanhemmat taakkaa joudu kantamaan.

Mulla tuli moniongelmaisesta ensimmäisenä erilaiset terveysseikat mieleen. Tässä huomasin "perineeni" psoriasiksen, äidilläni ja äidin äidilläni on se myös ja toivon ettei "periydy" myös omalle tyttärelleni.

Omassa suvussa esiintyy myös dementiaa, parkinsonia, verenpainetta ja rintasyöpää nyt ainakin, miehen suvussa muutama vammainen lapsi nyt esimerkiksi. Ei siis mitään suoraan periytyviä sairauksia kuitenkaan mutta suurentavat sairastumisriskiä.

Toisaalta, kuinkahan monen suvusta ei mitään terveysongelmia löydy? Siis jos nyt pitäisi ajatella, että haluaa lapselleen vain parhaimpia kultalusikoita persiiseen, niin aika tarkkana saisi kumppaninsa valita...jos omatkaan geenit olisivat tarpeeksi puhtaat.

Osa tuota moniongelmaisuutta on se että ei tajua olevansa sellainen. Näkee elämänsä ihan normaalina. Ja ei näe huonoa siinä että siihen tulee lapsia mukaan. On normaalia odottaa tukia, riidellä naapurin Reiskan kanssa, vetää röökiä ja syyttää muita siitä että elämä ei ole ihanaa.