Pelottavin luontokokemuksesi?

Pelottavin kokemus oli kun Walesissa päädyin sankan sumun keskelle vuorenhuipulla ja eksyin alastullessa. Eteensä näki maksimissaan metrin. Lähdin alastullessa oikeaan ilmansuuntaan, hyvän matkaa pääsin alaspäin mutta siinä sumussa missasin polun jos toisenkin enkä koskaan päätynyt samalle polulle jota pitkin olin ylöspäin tullut. 

Jatkoin matkaani vuorenrinnettä horisontaalisesti enkä uskaltanut alkaa laskeutumaan enempää koska tiesin, että jossakin kohtaa siinä vuorenrinteessä on jyrkkä kivikko josta helposti putoaa alas. Kävelin siis melkein sinne rinteen päähän jossa tiesin olevan isomman polun jota pitkin pääsee myös alas. Tämä polku löytyikin ja jonkun aikaa alaspäin käveltyäni sumu hälveni. 

Vuorilla nuo sumuilmat tulee ja menee, järkevintä olisi varmaan ollut jäädä odottamaan ilman kirkastumista. Jotenkin vaan paniikki iski ja tuntui, että alas on lähdettävä heti. 

Tuon kokemuksen jälkeen kunnioitukseni luonta kohtaan kasvoi potenssiin sata ja nykyään oikeasti luen ne säätiedotukset. Jos on luvassa sumua, en lähde huipulle. Jos sumua alkaa ilmaantua edessäpäin huipulle mennessä, käännyn takaisin alemmas ja/tai odottelen, että josko se menee ohi.

Muurahainen käveli jalassa juoksin karkuun kuin seinähullu eikä se päästänyt irti. Kutsuin palokunnan apuun

Oltiin lapissa ja ystävä hyppäsi polulta lumihankeen. Sinne se sujahti, ettei edes pipoa jäänyt näkyviin. Paniikissa kaivoin hullunvimmalla ja huusin ihmisiä apuun. Joku paikallinen eräjorma piti meille läksytyksen polulla pysymisestä:)

Noin kymppivuotiaana tykkäsin kiipeillä mökin lähellä olevalla korkealla sileällä ja tosi jyrkällä kalliolla joka vietti suoraan mereen jossa oli heti rantaviivassa äkkisyvä. Oli kevättalvi ja aikani kiipeiltyäni satuin lumen alla olevaan jäiseen kohtaan ja lähdin liukumaan alas kohti merta, ranta oli sula noin vajaan parin metrin matkalta ja tiesin, että jos liu'un alas asti luiskahdan mereen jään alle enkä koskaan pääse ylös. Onneksi sain kiinni jostain pienestä näreestä ja sain liukumisen pysähtymään. Jotenkin keplottelin itseni sieltä ylös enkä tainnut enää niin uhkarohkeasti kiipeillä, ainakaan lumisilla kallioilla.

Oltiin mustikassa miehen kanssa ja siinä kaikessa rauhassa poimin mustikoita, kun näin valtavan läjän isohkoja p*ska papanoita, jotka olivat vielä ihan tuoreita, eli karhu oli jossain lähistöllä.Siinä melko vähäeleisesti poistuimme auton suuntaan, kun muutaman kymmenen metrin päässä mennä hojotti hirvi puskat ryskyen, siinä sitä oli luontokokemusta yhdelle päivälle.

Ei pelottavin , mutta pelästyin kun kävelin naapurin pihassa jossa oli sähkötolppa ja tolpan päässä peltilätkä suojaamassa tolppaa. Juuri kun olin tolpan kohdalla tikka kopautti nokallaan sarjan peltiin. Sydän löi muutaman ylimääräisen kerran

Olen kertonut tämän aikaisemminkin, mutta menköön. Teininä oltiin jengillä autolla ajalemassa järven jäälle tehdyllä radalla. Jostain syystä kuljettajana toiminut päätti lähteä rantaan toisesta kohtaa josta olimme jäälle tulleet ja se reitti vei yli varsinaisen radan. No siinä rantaa lähestyttäessä alkoi jää ritistä ja ratista auton alla. Kaikki meni valkeiksi ja hiljaisiksi. Toivoi vaan, että jää kestäisi ja päästäisiin äkkiä rantaan. Minä avasin jo turvavyön, jotta jos jäihin upotaan niin koetan pelastautua ovesta. No onneksi jää kesti. Säikäytti. Ja rannan tuntien siinä kohtaa, jossa jää alkoi elämään oli vettä alla useampi metri.

Mika kirjoitti:

Muurahainen käveli jalassa juoksin karkuun kuin seinähullu eikä se päästänyt irti. Kutsuin palokunnan apuun

Mika! >:( Vastaa kunnolla!

Vierailija kirjoitti:

Oltiin mustikassa miehen kanssa ja siinä kaikessa rauhassa poimin mustikoita, kun näin valtavan läjän isohkoja p*ska papanoita, jotka olivat vielä ihan tuoreita, eli karhu oli jossain lähistöllä.Siinä melko vähäeleisesti poistuimme auton suuntaan, kun muutaman kymmenen metrin päässä mennä hojotti hirvi puskat ryskyen, siinä sitä oli luontokokemusta yhdelle päivälle.

Luulit hirvenpaskaa karhun jätökseksi?

Tää ei oo pelottava vaan huvittava:

oltiin mutsin kans sienimetsällä ja erkaannuttiin toisistamme. Huutelin sitä sitte ja vähän ajan kuluttua kuuluikin jotain rytinää puskista. Lähdin kohti ja törmäsin melkein päin jumalattoman suurta hirvisonnia.

Se varmaan säikähti yhtä paljon kun mä.

Äitikin löyty sit myöhemmin.

---

Kerran upposin lanteitani myöten hetteikköön soistuvan järven rannalla. Ehti siinä kylmä hiki sekunnissa tulla, ku mietti, että näkyväksi merkiksi mun suohon hukkumisestani jää vissiin vaan punainen muoviämpäri... Se oli pelottava hetki!

Olen ollut muutaman kymmenen metrin päässä lumivyörystä Itävallassa, vyöryn alle jäi muutama ihminen, he menehtyivät.

Muutama vuosi sitten ukkonen oli ihan talomme päällä, näin kun salama löi maahan sadan metrin päässä. Ikkunalla ollut metallinen kynttelikkö singahti kaaressa lattialle ja pistorasiat naksahteli. Seisoin lasten kanssa keskellä olohuoneen lattiaa, ei uskallettu liikkua mihinkään.

Maastopalo Los Angelesin liepeillä

Hurrikaani El Pasossa

Mystinen valoilmiö täässä Suomessa

Kaksi (läheltäpiti)tapausta. Eka oli kun upposin vyötäröä myöten suohon, jalka lipesi pitkospuulta. Onneksi en ollut yksin, vaan kaverit veti ylös. Toinen oli kun metsässä marjastaessa huomasin tuhotun muurahaiskeon, ja puussa sen yllä ehkä 2,5m korkeudesta alkavat kynnenjäljet. Sitten lähellä rymisti jokin pusikossa. Lähdin nopeasti, joskin en tosiaan juoksemalla, kohti parkkipaikkaa. Siellä oli mies ja koira. Koiran karvat oli pystyssä, ja mies kertoi nähneensä karhun just hetkeä aikaisemmin.

Uroshirvi käveli ihan muutaman metrin päässä, pelästyin mutta onneksi ei tuntunut edes huomaavan.  Joskus hirvi hyppäsi tien poikki pimeällä ajaessa, havaitsin ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut muutaman kymmenen metrin päässä lumivyörystä Itävallassa, vyöryn alle jäi muutama ihminen, he menehtyivät.

Muutama vuosi sitten ukkonen oli ihan talomme päällä, näin kun salama löi maahan sadan metrin päässä. Ikkunalla ollut metallinen kynttelikkö singahti kaaressa lattialle ja pistorasiat naksahteli. Seisoin lasten kanssa keskellä olohuoneen lattiaa, ei uskallettu liikkua mihinkään.

Meilläpä osui taloon (okt) salama. Aluksi kuunneltiin ukkosen lähestymistä, sitten yhtäkkiä kuului kova jyrähdys (siis todella kova, räjähdyksen tasoa) ja samalla välähti joka puolella taloa (kirkas valkoinen valo näkyi joka ikkunasta mihin näin (3 suuntaa siitä missä olin, äiti ja veli näki myös kumpikin ainakin yhteen suuntaan) sekunnin ajan). Talossa (puutalo) peltikatto ja kunnon ukkosenjohdattimet.

up

Ikkunan ääressä istuin kerrostalossa ja naapurin parvekkeenkaiteeseen iski salama. Pamaus oli ihan käsittämätön ja juu enää en oo niin haltioissaan ukkosesta

Viitisen vuotta sitten myrsky omassa pihassa. Ihmettelin, kun ulkona kaikki oli vaaleanpunaista, menin kuistille ja totesin, että  ilma tuntui painostavasti pysähtyneen niille sijoilleen ja kaukaa kuului outoa ääntä. Siirsin autoa sivummalle niin, ettei siihen osuisi yksikään kaatuva puu ja juuri kun olin ajanut 5 metriä, rysähti viereinen koivu auton paikalle. Ilma oli sakeana pihan hiekkaa, joka tuntui nousevan ylöspäin samalla kun valtava paineaalto puristi minut autoa vasten ja pyörivät ilmavirrat napsivat isoja tammia nurin ympäri pihaa. Niitä kaatui talojen päälle ja puutarhaan. Yhtäkkiä tuli aivan pimeää ja alkoi kamala kaatosade ja ukkonen. Juoksin 100 m kotiin yrittäen väistää kaatuneita puunrunkoja ja toivoen, että mikään sähköpiuha ei olisi poikki.

Vasta seuraavana päivänä oli niin valoisaa, että pääsi näkemään koko tuhon.

Keväisellä hiihtoretkellä kuulin rytinää ja samassa näin karhun. En jäänyt tekemään tarkempaa tuttavuutta :)

Hirvas rynnisti päälle uhkaillen useamman kerran syksyllä rykimäaikaan. Pelotti.