Lue keskustelun säännöt.
Miksi tunneälyä vähätellään? Ja miksi ÄO:ää korostetaan?
11.07.2016 |
Itseään rationaalisena pitävät ja korkean äo:n omaavat korostavat äo:n merkitystä ja vähättelevät tunneälyn merkitystä. Miksi tunneälyä (EQ) vähätellään, vaikka sitä pystytään mittaamaan ja se ennustaa työelämässä pärjäämistä paremmin kuin ÄO.
Maailmassa on älykkäämpiä kirjailijoita kuin Dostojevski, joka ei ollut ajattelijana kovinkaan poikkeuksellinen, mutta yksikään kirjailija ei ole lähelläkään hänen tasoaan, mitä tulee psykologiseen havainnointiin. Muut ominaisuudet kuin ÄO siis tekivät hänestä aikaansa edellä olevan psykologisen neron. ÄO on monien mielestä merkittävin ja arvostettavin psyykkinen ominaisuus, vaikka osa siitä voidaan helpostikin uhrata muiden ominaisuuksien puolesta. Ihminen on sosiaalinen olento ja riippuvainen toisista ihmisistä, eikö sosiaalinen äly (mikä on pitkälti synnynnäinen ominaisuus) ansaitsisi enemmän arvostusta?
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunneälyllä ei yhteiskunta pyöri.
Ei pyöri myöskään ilman sitä.
Tunneälyllä ei tehdä ulkomaankauppaa. Tunneälyä arvostavat lähinnä joutavuuksiin keskittyvät "naiset ja hiuksiaan peilaavat miehet" (Mielensäpahoittaja, T.Kyrö). Se että sillä olisi merkitystä työelämässä johtuu samankaltaisten ihmisten toistensa hyväksymisestä. Tunneälyillään niin maan perusteellisesti, mutta mitään ei saada aikaan. Tämä on mahdollista työpaikoissa, joissa tuloksen ja tuottavuuden mittaaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta.
En kyllä koe, että Suomessa korostettaisiin mitenkään älykkyysosamäärää. Etenkään, kun eihän sitä edes mitata missään, vrt. maat, joissa kouluissa on jatkuvat testaukset (SAT;t sun muut vaikka Yhdisvalloissa). Toki Suomessa mensan sisäpiirit on oma lukunsa niille, joita oma älykkyysosamäärä kiinnostaa ja heille se sallittakoon. Mutta ihan peruspostinjakajaa sinne Mensaankin mahtuu, eikä se mikään suora linja menestykseen ole.
Kyllä Suomen koululaitos ottaa tunnetaitojakin varsin hyvin huomioon, esim. jos on ryhmätöissä aktiivinen ja innostava, voi todistusnumero olla selvästi koenumeroa parempi. Moniin oppilaitoksiin on myös soveltuvuusryhmähaastatteluja yms. tilanteita, joissa tunneälyä ja sosiaalisia valmiuksia arvioidaan. Samoin työhaastatteluissa on henkilöstöarviointia, jossa kartoitetaan mm. taitoa toimia ryhmässä.
ÄO muutenkin huono tapa mitata ihmisen älykkyyttä. Kunnon palikkatesti potenssiin kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vastakkainasettelu? Molempia tarvitaan. Hyvin harvalla työpaikalla yksin töitä tehdään ja ne innovaatiotkin ovat nykyään yhteistöitä - tai ainakin jalostuvat tuotteksi noin.
Miksi nämä (omasta mielestään) tunneälykkäät kuvittelevat, että oikeasti älykkäät eivät voisi olla samaan aikaan myös erittäin tunneälykkäitä? Kuvitellaan niiden olevan toisensa poissulkevia asioita vaikka erittäin usein asia on juuri päinvastoin. Tätä on toki vaikea myöntää, jos ei itse ole kovin älykäs. Kivempi olisi uskoa, että toinen ominaisuus kompensoi toisen puutetta, mutta elämä ei nyt vaan ole reilua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunneäly on hyvin epämääräinen käsite, jonka jokainen voi vääntää omanlaiseensa muotoon ja se on hyvin vaikeasti mitattavissa oleva suure. Siitä on yhtä monta tulkintaa kuin on ihmistäkin, kuten psykologian puolelle menevissä asioissa yleensäkin. Itse miellän tunneälyn lähinnä empatiakykynä, enkä näe sitä mitenkään "normaalin" älykkyyden vastakohtana.
Vierailija kirjoitti:
Tunneälyllä ei tehdä ulkomaankauppaa. Tunneälyä arvostavat lähinnä joutavuuksiin keskittyvät "naiset ja hiuksiaan peilaavat miehet" (Mielensäpahoittaja, T.Kyrö). Se että sillä olisi merkitystä työelämässä johtuu samankaltaisten ihmisten toistensa hyväksymisestä. Tunneälyillään niin maan perusteellisesti, mutta mitään ei saada aikaan. Tämä on mahdollista työpaikoissa, joissa tuloksen ja tuottavuuden mittaaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta.
Ihailemasi ihmistyyppi kuulostaa Stalinilta. Kyllä hän kieltämättä sai asioita aikaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunneäly on hyvin epämääräinen käsite, jonka jokainen voi vääntää omanlaiseensa muotoon ja se on hyvin vaikeasti mitattavissa oleva suure. Siitä on yhtä monta tulkintaa kuin on ihmistäkin, kuten psykologian puolelle menevissä asioissa yleensäkin. Itse miellän tunneälyn lähinnä empatiakykynä, enkä näe sitä mitenkään "normaalin" älykkyyden vastakohtana.
Kyllä tunneälyä mitataan ja ihan onnistuneestikin. Tunneälyyn kuuluu myös muiden tunnetilojen havainnointi ja tietysti omien tunteiden. Tavallinen ihminen ei tunnista edes omia tunteitaan kovinkaan hyvin, ja siksi ihmiset käyttäytyvät niin kömpelösti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä (omasta mielestään) tunneälykkäät kuvittelevat, että oikeasti älykkäät eivät voisi olla samaan aikaan myös erittäin tunneälykkäitä? Kuvitellaan niiden olevan toisensa poissulkevia asioita vaikka erittäin usein asia on juuri päinvastoin. Tätä on toki vaikea myöntää, jos ei itse ole kovin älykäs. Kivempi olisi uskoa, että toinen ominaisuus kompensoi toisen puutetta, mutta elämä ei nyt vaan ole reilua...
Olen tätä asiaa joskus pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että yleisesti vähemmän älykäs ei voi myöskään olla tunneälyltään erinomainen. Vaatii mm. kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja nähdä syy-seurausyhteyksiä, jotta esim. ryhmässä voi toimia tunneälykkäästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä (omasta mielestään) tunneälykkäät kuvittelevat, että oikeasti älykkäät eivät voisi olla samaan aikaan myös erittäin tunneälykkäitä? Kuvitellaan niiden olevan toisensa poissulkevia asioita vaikka erittäin usein asia on juuri päinvastoin. Tätä on toki vaikea myöntää, jos ei itse ole kovin älykäs. Kivempi olisi uskoa, että toinen ominaisuus kompensoi toisen puutetta, mutta elämä ei nyt vaan ole reilua...
Missä kukaan on väittänyt että ne sulkisivat toisensa pois? Joillakin on molempia, useilla ei kumpaakaan. Erikoista tässä on vain se, ettei äo korreloi tunneälyn kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä (omasta mielestään) tunneälykkäät kuvittelevat, että oikeasti älykkäät eivät voisi olla samaan aikaan myös erittäin tunneälykkäitä? Kuvitellaan niiden olevan toisensa poissulkevia asioita vaikka erittäin usein asia on juuri päinvastoin. Tätä on toki vaikea myöntää, jos ei itse ole kovin älykäs. Kivempi olisi uskoa, että toinen ominaisuus kompensoi toisen puutetta, mutta elämä ei nyt vaan ole reilua...
Olen tätä asiaa joskus pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että yleisesti vähemmän älykäs ei voi myöskään olla tunneälyltään erinomainen. Vaatii mm. kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja nähdä syy-seurausyhteyksiä, jotta esim. ryhmässä voi toimia tunneälykkäästi.
Älykkyys voi helpottaa toimintaa joissakin tilanteissa, mutta tunneäly on enemmän tunnetta kuin rationaalista ajattelua. Aspergereilta useimmiten puuttuu tunneäly, eli vaikka olisivat äo:n puolesta neroja, he eivät vaistoa muiden tunteita. Logiikka ei riitä pitkälle ihmisten välisissä suhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ÄO-testistähän saa yhteispiatemäärän siinä mitatuista älykkyyden eri osa-alueista. Tunneäly periaatteessa voitaisiin lisätä siihen yhdeksi osa-alueeksi muieen joukkoon. Mutta koko ÄO-testi on sen verran vanhentunut ja kritisoitu, että siinä ei lie mieltä.
Älykkyys on niin moninainen juttu. Ihmisillä on hyvin monenlaisia kyvykkyyksiä, joista äo-testit mittaavat vain joitakin puolia. Ja mitä on tunneälykkyys. Sekin voitaisiin varmaan jaotella moniin kykyihin. Itse tiedän olevani aika hyvä toisten ihmisten "lukemisessa". Se on varmaan yksi puoli tuota tunneälykkyyttä. Voin kuitenkin toimia siitä huolimatta aika tökerösti. Käyttäytymiseen sekoittuu esim. ujoutta.
Montako merkittävää keksintöä on tehty tunneälyllä?
Vierailija kirjoitti:
ÄO-testistähän saa yhteispiatemäärän siinä mitatuista älykkyyden eri osa-alueista. Tunneäly periaatteessa voitaisiin lisätä siihen yhdeksi osa-alueeksi muieen joukkoon. Mutta koko ÄO-testi on sen verran vanhentunut ja kritisoitu, että siinä ei lie mieltä.
Ei ole olemassa mitään yhtä ÄO-testiä. Siis olen psykologi, eikä me psykologit puhuta mistään ÄO:n testaamisesta. Ainakaan Suomessa. Kognitiivista suorituskykyä kartoitetaan erilaisin välinein (mm. eri testejä, haastattelu, lähiomaisten haastattelu esim. muistipotilaan tai lapsen kohdalla, havainnointi esim. lapsen luokkatilanteessa). Tarkoitus on siis selvittää ihmisen kognitiivisia taitoja, riippuen asiakkaasta/potilaasta ja tutkimuskysymyksestä. Esim. miten aivoinfarkti vaikutti potilaan työkykyyn ja henkisiin toimintoihin? Onko lapsella lukivaikeus vai laajempi kielen kehityksen häiriö? Onko vanhuksella masennus vai etenevä muistisairaus?
Kognitiivisten taitojen tutkiminen sisältää parhaimmillaan myös sosiaaliseen/tunneälyyn liittyviä osia.
Tunneäly ei ole tieteellinen käsite. Sosiaalinen älykkyys on "oikea" käsite, vaikkakin vaikeasti määriteltävä (mitattava). Tarkoititko sosiaalista älykkyyttä?
Hahmottamiskyky/oppimispotentiaali - "älykkyys" ja sosiaalinen älykkyys eivät ole toisiaan poissulkevia käsitteitä. Korkean älykkyysosamäärän omaava henkilö ei vain ehkä ole kiinnostunut samoista asioista kuin Gaussin käyrän, Normaalijakauman muut 75 - 95%. Tästä syystä älykkäitä parjataan kylmiksi, tunneälyttömiksi. Samalla tasolla olevien kanssa sitten keskustelunaiheita riittää.
Pidän vertauksesta, jonka mukaan "tyypillisen" älykkyysosamäärän omaavan henkilön kanssa keskustelu "tuntuu" samalta kuin puhuisi ala-asteikäisen kanssa - vastapuolelle voi tulla mälsä olo, kun ymmärrys ei riitä hahmottamaan keskustelun kulkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä (omasta mielestään) tunneälykkäät kuvittelevat, että oikeasti älykkäät eivät voisi olla samaan aikaan myös erittäin tunneälykkäitä? Kuvitellaan niiden olevan toisensa poissulkevia asioita vaikka erittäin usein asia on juuri päinvastoin. Tätä on toki vaikea myöntää, jos ei itse ole kovin älykäs. Kivempi olisi uskoa, että toinen ominaisuus kompensoi toisen puutetta, mutta elämä ei nyt vaan ole reilua...
Olen tätä asiaa joskus pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että yleisesti vähemmän älykäs ei voi myöskään olla tunneälyltään erinomainen. Vaatii mm. kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja nähdä syy-seurausyhteyksiä, jotta esim. ryhmässä voi toimia tunneälykkäästi.
Älykkyys voi helpottaa toimintaa joissakin tilanteissa, mutta tunneäly on enemmän tunnetta kuin rationaalista ajattelua. Aspergereilta useimmiten puuttuu tunneäly, eli vaikka olisivat äo:n puolesta neroja, he eivät vaistoa muiden tunteita. Logiikka ei riitä pitkälle ihmisten välisissä suhteissa.
Nämä asiathan ovat hyvin korrelatiivisia ja siksi vaikeita tutkittavia. Huippuälykkäissä on varmasti varsin paljon autismiin kallellaan olevia ihmisiä, kuinka paljon nuo hävittävät korrelaatiota tunneälyn ja älyn välillä? Sitten taas jos ajatellaan koulutuksen korreloivat jollain lailla älykkyyden kanssa (siis tilastollisesti, en puhu yksittäistapauksista), hyvin koulutetut ihmiset ovat yleensä elämäänsä tyytyväisempiä ja elävät onnellisempina pitkissä parisuhteissa kuin kehnomminkoulutetut. Eikö parisuhteissa juuri tunneälyn merkitys korostu? Jos ihminen ei ole kovin älykäs en tiedä kuinka vahva se tunneälykään voi olla.
Tunneälyllä ei yhteiskunta pyöri.