Lue keskustelun säännöt.
Miksi tunneälyä vähätellään? Ja miksi ÄO:ää korostetaan?
11.07.2016 |
Itseään rationaalisena pitävät ja korkean äo:n omaavat korostavat äo:n merkitystä ja vähättelevät tunneälyn merkitystä. Miksi tunneälyä (EQ) vähätellään, vaikka sitä pystytään mittaamaan ja se ennustaa työelämässä pärjäämistä paremmin kuin ÄO.
Maailmassa on älykkäämpiä kirjailijoita kuin Dostojevski, joka ei ollut ajattelijana kovinkaan poikkeuksellinen, mutta yksikään kirjailija ei ole lähelläkään hänen tasoaan, mitä tulee psykologiseen havainnointiin. Muut ominaisuudet kuin ÄO siis tekivät hänestä aikaansa edellä olevan psykologisen neron. ÄO on monien mielestä merkittävin ja arvostettavin psyykkinen ominaisuus, vaikka osa siitä voidaan helpostikin uhrata muiden ominaisuuksien puolesta. Ihminen on sosiaalinen olento ja riippuvainen toisista ihmisistä, eikö sosiaalinen äly (mikä on pitkälti synnynnäinen ominaisuus) ansaitsisi enemmän arvostusta?
Kommentit (45)
Ap sanoo, että tunneäly ennustaa työelämässä pärjäämistä, eivätkö asiat siis ole aika mainiosti tunneälykkään ihmisen kannalta? Mitään ap:n kuvailemaa ongelmaa ei todellisuudessa olekaan, oikeasti tunneälykkäät ihmiset sen varmasti ymmärtävätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä (omasta mielestään) tunneälykkäät kuvittelevat, että oikeasti älykkäät eivät voisi olla samaan aikaan myös erittäin tunneälykkäitä? Kuvitellaan niiden olevan toisensa poissulkevia asioita vaikka erittäin usein asia on juuri päinvastoin. Tätä on toki vaikea myöntää, jos ei itse ole kovin älykäs. Kivempi olisi uskoa, että toinen ominaisuus kompensoi toisen puutetta, mutta elämä ei nyt vaan ole reilua...
Olen tätä asiaa joskus pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että yleisesti vähemmän älykäs ei voi myöskään olla tunneälyltään erinomainen. Vaatii mm. kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja nähdä syy-seurausyhteyksiä, jotta esim. ryhmässä voi toimia tunneälykkäästi.
Älykkyys voi helpottaa toimintaa joissakin tilanteissa, mutta tunneäly on enemmän tunnetta kuin rationaalista ajattelua. Aspergereilta useimmiten puuttuu tunneäly, eli vaikka olisivat äo:n puolesta neroja, he eivät vaistoa muiden tunteita. Logiikka ei riitä pitkälle ihmisten välisissä suhteissa.
Pointtini olikin se, että tunneäly yksinään ei riitä ihmisten välisissä suhteissa. Samoin kuin looginen älykkyyskään ei yksinään riitä. Mikäli tunneälykäs ihminen ei osaa esim. hahmottaa tunteiden syitä ja seurauksia ja nähdä suurempia kokonaisuuksia ts. loogiikka ontuu, hän ei tuntemuksillaan tee yhtään mitään vaan ne jäävät pelkästään yksittäisiksi havainnoiksi.
Tunneälyllä kai viitataan myös kykyyn itsereflektioon, siis paitsi suhde toisiin, myös suhde itseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä (omasta mielestään) tunneälykkäät kuvittelevat, että oikeasti älykkäät eivät voisi olla samaan aikaan myös erittäin tunneälykkäitä? Kuvitellaan niiden olevan toisensa poissulkevia asioita vaikka erittäin usein asia on juuri päinvastoin. Tätä on toki vaikea myöntää, jos ei itse ole kovin älykäs. Kivempi olisi uskoa, että toinen ominaisuus kompensoi toisen puutetta, mutta elämä ei nyt vaan ole reilua...
Olen tätä asiaa joskus pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että yleisesti vähemmän älykäs ei voi myöskään olla tunneälyltään erinomainen. Vaatii mm. kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja nähdä syy-seurausyhteyksiä, jotta esim. ryhmässä voi toimia tunneälykkäästi.
Älykkyys voi helpottaa toimintaa joissakin tilanteissa, mutta tunneäly on enemmän tunnetta kuin rationaalista ajattelua. Aspergereilta useimmiten puuttuu tunneäly, eli vaikka olisivat äo:n puolesta neroja, he eivät vaistoa muiden tunteita. Logiikka ei riitä pitkälle ihmisten välisissä suhteissa.
Nämä asiathan ovat hyvin korrelatiivisia ja siksi vaikeita tutkittavia. Huippuälykkäissä on varmasti varsin paljon autismiin kallellaan olevia ihmisiä, kuinka paljon nuo hävittävät korrelaatiota tunneälyn ja älyn välillä? Sitten taas jos ajatellaan koulutuksen korreloivat jollain lailla älykkyyden kanssa (siis tilastollisesti, en puhu yksittäistapauksista), hyvin koulutetut ihmiset ovat yleensä elämäänsä tyytyväisempiä ja elävät onnellisempina pitkissä parisuhteissa kuin kehnomminkoulutetut. Eikö parisuhteissa juuri tunneälyn merkitys korostu? Jos ihminen ei ole kovin älykäs en tiedä kuinka vahva se tunneälykään voi olla.
Älykkäillä ihmisillä on talous- ja muut vastaavat asiat kunnossa, joten parisuhdekin voi paremmin. Parisuhde on huono mittari.
Sosiaalinen lahjakkuus & taidot antaa myös välineitä manipulointiin, kiristämiseen jne. Ei se ole mitenkään itseoikeutetusti positiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mensalainen kirjoitti:
Tunneäly ei ole tieteellinen käsite. Sosiaalinen älykkyys on "oikea" käsite, vaikkakin vaikeasti määriteltävä (mitattava). Tarkoititko sosiaalista älykkyyttä?
Hahmottamiskyky/oppimispotentiaali - "älykkyys" ja sosiaalinen älykkyys eivät ole toisiaan poissulkevia käsitteitä. Korkean älykkyysosamäärän omaava henkilö ei vain ehkä ole kiinnostunut samoista asioista kuin Gaussin käyrän, Normaalijakauman muut 75 - 95%. Tästä syystä älykkäitä parjataan kylmiksi, tunneälyttömiksi. Samalla tasolla olevien kanssa sitten keskustelunaiheita riittää.
Pidän vertauksesta, jonka mukaan "tyypillisen" älykkyysosamäärän omaavan henkilön kanssa keskustelu "tuntuu" samalta kuin puhuisi ala-asteikäisen kanssa - vastapuolelle voi tulla mälsä olo, kun ymmärrys ei riitä hahmottamaan keskustelun kulkua.
Heippa mensalainen, tässä psykologin vastaus. :) Itseasiassa mitään älykkyyttä ei mitata, vaikka tätä termiä valitettavan usein virheellisesti käytetään. Kyseessä ei ole pilkun***taa, vaan tärkeä erottaa tämä pointti. Älykkyysosamäärä järjestysasteikollinen muuttuja ja järjestysasteikolla voidaan vain laittaa luvut järjestykseen, ei mitata. Vain välimatka- ja suhdeasteikolla (esim. lämpötila, pituus) voidaan mitata. Aina kun yhteiskunta/kasvatus/käyttäytymistieteissä puhutaan mittaamisesta, ollaan heikoilla jäillä.
Ts. kognitiivisia kykyjä voidaan kartoittaa ja arvioida eri menetelmin. Samoin sosiaalisia taitoja, kykyä tunnistaa kasvonilmeitä nopeasti yms. tunneälyn komponentteja voidaan myös arvioida erilaisilla testimenetelmillä, joskin testien reliabiliteetti (luotettavuus) ja validiteetti (tutkiiko testi sitä mitä sen pitääkin tutkia) vaihtelee. Ei ole fysikaalista luonnontiedettä tämä, hyvä tuntea oman ammattialansa rajoitukset, ettei mene mutuiluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen huomannut, että tunneälystä usein jaksavat jauhaa eniten ne, jotka ovat omasta mielestäni harvinaisen itsekeskeisiä. Ei oikein enää jaksa kiinnostaa, kun juuri se työpaikan pahin loinen, selkäänpuukottaja ja hyväksikäyttäjä mesoaa omasta huikeasta tunneälystään ja miten sitä pitäisi arvostaa enemmän kuin äo:ta.
On myös jännä harha, että hyvin älykkäät olisivat automaattisesti huonoja tunneälyltään. Oikeasti asia on usein päin vastoin: älykäs ihminen osaa paremmin analysoida tunnetilojen syyt ja seuraukset. Tietenkin älyköissä on myös esim persoonallisuushäiriöisiä, lievästi autistisia tai aspergereita. Käytännössä suinkaan kaikki tai edes suurin osa eivät näitä ole, mutta jostain syystä kuvitellaan kaikki älyköt sellaisiksi.
Mensalainen kirjoitti:
Tunneäly ei ole tieteellinen käsite. Sosiaalinen älykkyys on "oikea" käsite, vaikkakin vaikeasti määriteltävä (mitattava). Tarkoititko sosiaalista älykkyyttä?
Hahmottamiskyky/oppimispotentiaali - "älykkyys" ja sosiaalinen älykkyys eivät ole toisiaan poissulkevia käsitteitä. Korkean älykkyysosamäärän omaava henkilö ei vain ehkä ole kiinnostunut samoista asioista kuin Gaussin käyrän, Normaalijakauman muut 75 - 95%. Tästä syystä älykkäitä parjataan kylmiksi, tunneälyttömiksi. Samalla tasolla olevien kanssa sitten keskustelunaiheita riittää.
Pidän vertauksesta, jonka mukaan "tyypillisen" älykkyysosamäärän omaavan henkilön kanssa keskustelu "tuntuu" samalta kuin puhuisi ala-asteikäisen kanssa - vastapuolelle voi tulla mälsä olo, kun ymmärrys ei riitä hahmottamaan keskustelun kulkua.
Psykologi jatkaa vielä: Mittaaminen ja määritteleminen eivät ole sama asia. Käyttäytymistieteissä jokin asia voidaan määritellä tarkasti, ilman että sitä voidaan mitata. Vain luonnontieteissä mitataan, käyttäytymistieteissä arvioidaan eri menetelmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä itse määrittäisi tunneälyä ha sosiaalisuutta samaksi asiaksi. Sosiaalinen on eriasia kuin tunteensa tunnistava ja muiden tunteita lukeva, sosiaalinen on kohden ulkomaailmaa ja tunneälykäs voi hyvin olla erakko, tosin erakko harvoin tunneälykäs? See?
https://iq-research.info/en/page/average-iq-by-country
Aika hyvin korreloi maan keskimääräinen äo ja menestys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen erittäin analyyttinen ja logiikkaan pohjautuva persoona.
Inhoan lähes pelkästään tunteiden varassa eläväviä, koska he ovat arvaamattomia kuin pikkulapset.
Tarjoitan siis sitä, että ylitunteileva saattaa toimia päin kaikkea logiikkaa, koska ei suostu/kykene ajattelemaan tunnekuohussaan asioita loogisesti.
Esim: on asiasta X väärässä, mutta tuntee olevansa oikeassa ja ei kykene tulkitsemaan todisteita josta asia selviäisi = jankuttaa
Tai näkee maassa makaavan lapsen keskellä korpea kehitysmaassa, ja haluaa väkisin pysähtyä auttamaan, vaikka on varoiteltu että maantierosvot näin tekee ja loogisesti olisi älykästä mennä vaan ohitse.
Lisäksi nämä ei tunnu osaavan analysoida ja käsitellä omia tunteitaankaan, vaikka ovat olevinaan niin "tunneälykkäitä", esim jos ovat hermostuneita turhasta ja joku sanoo, että rauhoitupas nyt, niin reaktiona on lisää kiukkua, sen sijaan että analyyttinen osa aivoissa käsittelisi asian ja toteaisi sen olevan totta.
Mielestäni tunteet/tunteellisuus ja tunneälykkyys eivät ole sama asia ja eivät välttämättä esiinny samassa persoonassa.
Esim itse yleensä tunnistan/tiedostan aina tunnetilani, jos vaikka jokin suututtaa niin miten voisi olla tajuamatta sitä + syitä jotka on siihen johtaneet?
Tai jos näkee ihmisten keskustelevan, niin voi päätellä ilmeistä&eleistä mitkä ovat ihmisten todennäköiset motiivit.
Esim mies juttelee naiselle, on erittäin selvää että mies yrittää saada seksiä/on pelimies, mutta nainen ei näe ilmiselviä merkkejä ja suuttuu kun asiasta mainitsee, että aikamoisen lipevä pelimies. Kunnes jälkeenpäin joutuu myöntämään että kynsilleen sai. Näin on käynyt monesti.
Toisekseen kyllähän looginen persoona voi muokata tunnetilojaan jossain määrin tilanteen takia, tai ainakin antamaan sellaisen kuvan. Esim kaupassa on vittuuntunut, mutta ei halua purkaa sitä myyjään = on loogista esittää asiallista/neutraalia tunnetilaa.
Toisin kuin tunteelliset jotka purkaa pahan olonsa sivullisiin.
Yksi esimerkki on myös se, että joskus tunteitaan PITÄÄ hallita, jotta ei pursuta niitä muiden päälle. Sanotaan vaikka tilanne jossa tehdään yhteistyötä ja asiat ei suju kuin pitäisi:
Jos yksi koko ajan hermostuu ja näyttää sen ulospäin ilmein/elein/äänin ja vielä verbaalisestikin kiukkuaa, niin kyllähän se muiden suoritusta laskee kun sotkee keskittymistä.
Sen sijaan että älyäisi pitää tunteensa kurissa.
Joten joo, (yli) tunteelliset ihmiset ei todellakaan toimi älykkäästi monissa tilanteissa.
Toki analyyttisenä ihmisenä esim jos näen kuvia nälkiintyvistä lapsista, en koe mitään, koska loogisesti ajateltuna näitä on miljardeja ja ei auta yhtään mitään vollottaa parin puolesta.
Tämä on hyvä esimerkki:
Tunteelliset maksaa 20e/vuosi näiden "auttamiseksi" ja kokee olevansa hyviä ihmisiä ja myhäileevät sitä ja asia unohtuu
Vaikka todellinen toimiva ratkaisu olisi looginen:
Hillitään köyhien maiden väestönkasvua vaikka väkisin steriloinnein, tämä olisi paljon inhimillisempää koska näin estettäisiin lähes kaikki ongelmat.
Ei olisi kymmentä lasta per perhe ruokittavana koska siihen ei riitä resurssit, ei tuhottaisi loppuakin luontoa jne.
Se olisi kaikkein järkevin ja toimivin rarkaisu ja säästäisi miljoonia kärsimykseltä, mutta ei, koska "tunneälyiset" tuntee että jokaisella on oikeus tehdä vaikka sata lasta niin tappakaa sitten vaan miljoonat nälkään sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mensalainen kirjoitti:
Tunneäly ei ole tieteellinen käsite. Sosiaalinen älykkyys on "oikea" käsite, vaikkakin vaikeasti määriteltävä (mitattava). Tarkoititko sosiaalista älykkyyttä?
Hahmottamiskyky/oppimispotentiaali - "älykkyys" ja sosiaalinen älykkyys eivät ole toisiaan poissulkevia käsitteitä. Korkean älykkyysosamäärän omaava henkilö ei vain ehkä ole kiinnostunut samoista asioista kuin Gaussin käyrän, Normaalijakauman muut 75 - 95%. Tästä syystä älykkäitä parjataan kylmiksi, tunneälyttömiksi. Samalla tasolla olevien kanssa sitten keskustelunaiheita riittää.
Pidän vertauksesta, jonka mukaan "tyypillisen" älykkyysosamäärän omaavan henkilön kanssa keskustelu "tuntuu" samalta kuin puhuisi ala-asteikäisen kanssa - vastapuolelle voi tulla mälsä olo, kun ymmärrys ei riitä hahmottamaan keskustelun kulkua.
Tunneälykäs normaalijakauman yläpuolelle sijoittuva osaa kyllä mukauttaa keskustelunaiheet ja -tyylin niin, ettei vastapuolelle tule mälsä olo.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itse määrittäisi tunneälyä ha sosiaalisuutta samaksi asiaksi. Sosiaalinen on eriasia kuin tunteensa tunnistava ja muiden tunteita lukeva, sosiaalinen on kohden ulkomaailmaa ja tunneälykäs voi hyvin olla erakko, tosin erakko harvoin tunneälykäs? See?
Sosialisuus, sosiaaliset taidot ja tunneäly ovat kaikki erillisiä asioita. Tunnetaitoja ovat mm. pettymyksistä selviytyminen, psyykkinen resilienssi eli sitkeys traumaattisia asioita kohdatessa, kyky kestää vastoinkäymisiä, tylsyyttä jne.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itse määrittäisi tunneälyä ha sosiaalisuutta samaksi asiaksi. Sosiaalinen on eriasia kuin tunteensa tunnistava ja muiden tunteita lukeva, sosiaalinen on kohden ulkomaailmaa ja tunneälykäs voi hyvin olla erakko, tosin erakko harvoin tunneälykäs? See?
Juuri näin. Ihminen voi olla sosiaalisesti kömpelö (esim Nietzsche) ja samaan aikaan vertaansa vailla oleva nero, mitä tulee itsetuntemukseen (Nietzsche).
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itse määrittäisi tunneälyä ha sosiaalisuutta samaksi asiaksi. Sosiaalinen on eriasia kuin tunteensa tunnistava ja muiden tunteita lukeva, sosiaalinen on kohden ulkomaailmaa ja tunneälykäs voi hyvin olla erakko, tosin erakko harvoin tunneälykäs? See?
Erakkohan voi hyvinkin olla tunneälykäs ja vaikka nimenomaan sen takia erakko. Varsinkin jos on sekä yleisesti älykäs että tunneälykäs, tässä maailmassa sellaisilla ihmisillä on vähän liikaa kestettävää, vetäytyminen saattaa tuntua oikein hyvältä vaihtoehdolta.
kaffimånsteri kirjoitti:
ÄO:ää? :'D
Tulin juuri katsomaan, huomasiko kukaan väärää päätettä otsikossa. Joku muukin osaa siis suomea.
Piti olla ÄO:ä.
Joo, mulla ei ole tunneälyä.
kaffimånsteri kirjoitti:
ÄO:ää? :'D
niin? äo:ta ja äö:ää on molemmat oikein. Päätteen voi ottaa joko lyhenteestä tai koko sanasta:
ääoota tai älykkyysosamäärää.
Hyvässä lykyssä kaikki keksinnöt. Ilman tunneälyä ei olisi niitä olosuhteita, joissa voitaisiin keksiä yhtään mitään. Ihmisen yhteistyö helpotti ravinnonsaantia ja lisäsi vapaa-aikaa, joka mahdollisisti nykyisen kaltaisen elämän. Keskellä sotaa emme keksi mitään.