Miksi tunneälyä vähätellään? Ja miksi ÄO:ää korostetaan?
Itseään rationaalisena pitävät ja korkean äo:n omaavat korostavat äo:n merkitystä ja vähättelevät tunneälyn merkitystä. Miksi tunneälyä (EQ) vähätellään, vaikka sitä pystytään mittaamaan ja se ennustaa työelämässä pärjäämistä paremmin kuin ÄO.
Maailmassa on älykkäämpiä kirjailijoita kuin Dostojevski, joka ei ollut ajattelijana kovinkaan poikkeuksellinen, mutta yksikään kirjailija ei ole lähelläkään hänen tasoaan, mitä tulee psykologiseen havainnointiin. Muut ominaisuudet kuin ÄO siis tekivät hänestä aikaansa edellä olevan psykologisen neron. ÄO on monien mielestä merkittävin ja arvostettavin psyykkinen ominaisuus, vaikka osa siitä voidaan helpostikin uhrata muiden ominaisuuksien puolesta. Ihminen on sosiaalinen olento ja riippuvainen toisista ihmisistä, eikö sosiaalinen äly (mikä on pitkälti synnynnäinen ominaisuus) ansaitsisi enemmän arvostusta?
Kommentit (45)
Aloitus ei pidä ollenkaan paikkaansa. ÄO:ta arvostavat vain ne, joilla se on korkea, ja kaikki muut pitävät tunneälyä tärkeämpänä ja pitävät itseään keskivertoa tunneälykkäämpänä.
En lukenut ketjua, varmaan samasta jo kommenttia. Minä ainakin menen mieluummin älykkäälle sydänkirurgille kuin tunneälykkäälle. Annan myös sijoitukseni hoidettavaksi älykkäälle jne. Toki paras vaihtoehto on se kaikin puolin lahjakas ammattilainen. Itsestäni vaikuttaa enemmänkin siltä, että nykyään sillä tunneälykkyydellä yms. korvataan muun osaamisen puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut, että tunneälystä usein jaksavat jauhaa eniten ne, jotka ovat omasta mielestäni harvinaisen itsekeskeisiä. Ei oikein enää jaksa kiinnostaa, kun juuri se työpaikan pahin loinen, selkäänpuukottaja ja hyväksikäyttäjä mesoaa omasta huikeasta tunneälystään ja miten sitä pitäisi arvostaa enemmän kuin äo:ta.
On myös jännä harha, että hyvin älykkäät olisivat automaattisesti huonoja tunneälyltään. Oikeasti asia on usein päin vastoin: älykäs ihminen osaa paremmin analysoida tunnetilojen syyt ja seuraukset. Tietenkin älyköissä on myös esim persoonallisuushäiriöisiä, lievästi autistisia tai aspergereita. Käytännössä suinkaan kaikki tai edes suurin osa eivät näitä ole, mutta jostain syystä kuvitellaan kaikki älyköt sellaisiksi.
Asiaa sivuuttaen, niin monet tunneälyiset hairahtavat jo lapsena siihen että otetaan joku vastuu rooli, koska nämä ymmärtävät paremmin ympärillä olevien tunteita kuin nämä heidän. Sitten aikuistuessa nämä ihmiset ovat samoja jotka eivät osaa ilmaista omia tunteitaan, mutta pyörittelevät jatkuvasti muiden tunteita mielessään. Se taas sitten voi johtaa masennukseen, uupumukseen, katkeruuteen, piikittelyyn jne. Kun ei osata laittaa rajoja itsen ja ulkopuolen välillä.
Älykkäällä voi olla tunneälyä ja tunneälykkäällä ei taas välttämättä oo älykkyyttä.
Älykkäät yleensä tietävät , että kirjoitusvirheitä sattuu muillekin kuin tyhmille ja esimerkiksi lukihäiriö ei ole sama asia kuin tyhmyys. Tosin aika paljon kertoo se, että aloituksesta ainoastaan otsikon muotoiluun on rahkeita tarttua.