Lue keskustelun säännöt.
Yli-sukupuolineutraali tuttu osti prinsessa-tytöllemme "traktorit ja työkoneet" värityskirjan
11.07.2016 |
Tämä nainen on sitä mieltä että poikien pitää ehdottomasti leikkiä barbeilla ja tyttöjen autoilla-tyyppiä. Tyttöä ei kirja olisi voinut vähempää kiinnostaa vaan laittoi sen heti syrjään. Nyt tuo tuttu on tehnyt facebookissa draamapäivityksiä kuinka on surullista kun jo pienet lapset pakotetaan sukupuolirooleihin. Voi huokaus taas, tyttö (4v) on ollut pienestä pitäen pinkistä pitävä prinsessa vaikka leluja ja värejä ollut tarjolla laidasta laitaan.
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesta tekee entistä kiusallisemman se, että tämä tuttu kyllä tietää että tyttöä kiinnostaa pinkki, kimalteet, barbit ja sensellaiset. Kuitenkin väkisin osti lahjan jonka varmasti arvasi epämieluisaksi. Luulisi että toisen syntymäpäivänä on tarkoitus ilahduttaa eikä tuollaa pettymystä?
Olkaa onnellisia, jos ette tunne tuollaisia ihmisiä. (kun joillekin tuntuu olevan mahdotonta uskoa että näitä on olemassa)
Ap
Kiinnostaa pinkki ja barbiet, koska vanhemmat niitä tyrkyttävät. Voisi kiinnostaa muukin, jos saisi mahdollisuuden. Jos teinipoikaa kiinnostaa vain porno, annatko lisää pornoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesta tekee entistä kiusallisemman se, että tämä tuttu kyllä tietää että tyttöä kiinnostaa pinkki, kimalteet, barbit ja sensellaiset. Kuitenkin väkisin osti lahjan jonka varmasti arvasi epämieluisaksi. Luulisi että toisen syntymäpäivänä on tarkoitus ilahduttaa eikä tuollaa pettymystä?
Olkaa onnellisia, jos ette tunne tuollaisia ihmisiä. (kun joillekin tuntuu olevan mahdotonta uskoa että näitä on olemassa)
Ap
Mä varmaan laittaisin viestiä tälle tutulle että kiitos lahjasta mutta jäi käyttämättä koska ei ollut lainkaan mieluisa. Annoimme eteenpäin ja ostin tilalle toisenlaisen värityskirjan (esim. eläinaiheinen tai sitten se prinsessa jos se on ainoa mikä kiinnostaa). Jatkossa annan mielelläni vinkkejä synttärilahjoihin niin ei mene hukkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesta tekee entistä kiusallisemman se, että tämä tuttu kyllä tietää että tyttöä kiinnostaa pinkki, kimalteet, barbit ja sensellaiset. Kuitenkin väkisin osti lahjan jonka varmasti arvasi epämieluisaksi. Luulisi että toisen syntymäpäivänä on tarkoitus ilahduttaa eikä tuollaa pettymystä?
Olkaa onnellisia, jos ette tunne tuollaisia ihmisiä. (kun joillekin tuntuu olevan mahdotonta uskoa että näitä on olemassa)
Ap
Kiinnostaa pinkki ja barbiet, koska vanhemmat niitä tyrkyttävät. Voisi kiinnostaa muukin, jos saisi mahdollisuuden. Jos teinipoikaa kiinnostaa vain porno, annatko lisää pornoa?
Välillä ihmettelen että miten Suomessa lukutaito voi olla lähes 100 prosenttia, koska täällä huomaa kyllä melkein päivittäin miten puutteellista ihmisten lukutaito on.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, se on jännää miten jokainen prinsessoista pitävä pikkutyttö on aina ihan itse valinnut sen kiinnostuksen kohteensa. Minä en koskaan tykännyt pinkistä tai prinsessaleikeistä, ja koko lapsuus oli yhtä "voi pikku prinsessaa" -lässytystä. Kaupan kassatkin kutsuivat prinsessaksi.
Ja mä en sentään ollut edes päiväkodissa. Siellähän se "tyttöjen leikit ja poikien leikit" - homma on ihan mahdotonta.
Se on oikeesti jännää! Mullaki oli vaan veljiä, joten altistuin todella paljon heidän leikeilleen ja leluilleen ja jostain kumman syystä kaipasin silti niitä "tyttöjen leikkejä" aivan valtvasti vaikka en niihin mitenkään kasvanut, päinvastoin.
Sama poikamme kanssa, joka on kiinnostunut autoista. Ympärillä oli lähinnä tyttären leluja ja aina jos se valitsi itse sen auton.
Miksi sekin on vaikea uskoa et lapset voi itse valita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, se on jännää miten jokainen prinsessoista pitävä pikkutyttö on aina ihan itse valinnut sen kiinnostuksen kohteensa. Minä en koskaan tykännyt pinkistä tai prinsessaleikeistä, ja koko lapsuus oli yhtä "voi pikku prinsessaa" -lässytystä. Kaupan kassatkin kutsuivat prinsessaksi.
Ja mä en sentään ollut edes päiväkodissa. Siellähän se "tyttöjen leikit ja poikien leikit" - homma on ihan mahdotonta.
Just näin. Mä tykkäsin leikkiä sotaa, pikkuautoilla jne. Oli mulla barbejakin. Ne kävi töissä, eleli lesbosuhteissa keskenään ja loi uraa. Kellään ei ollut lapsia :D Hoivaleikit oli typeriä, nuket oli aina mukana seikkailemassa.
Sitten kun menin kerhoon joskus 4-5 vuotiaana, mua kiusattiin, koska en ollut "oikea" tyttö. Noh, opin äkkiä piilottamaan oikeat mielenkiintoni kohteet ja intoilin muka hoivaleikeistä ja glitteristä. Kotona resusin edelleen pihalla taskut täynnä kiviä ja leikkipyssy olalla.
Mun poikani tykkää autoista ja koneista, mutta myös leikkikeittiöstä ja pehmoleluleikeistä, Frozenista. Ekan kerran kun annoin valita mitä haluaa vaatekaupasta, lapsi valitsi tyllihameen ja glitteripannan. Päiväkotiin ei kuitenkaan koskaan sitä tyllihamettaan laita. Käyttää sitä vain kotona. On nyt 3v ja hyvin on selvillä siitä, mitä päiväkodissa olisi parasta pitää päällä.
Mun ideaalimaailmassa kaikki tyllihameen pitäjät tai housufanit voisi mennä lempivaatteessaan päiväkotiin ja leikkiä siellä sitten prinsessaa tai autoleikkiä oman mielenkiinnon mukaan, ei sukupuolielinten määrittelemänä.
Oletr siis kuitenkin hetero ja jos olet parisuhteessa, niin miehen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miksi hitossa tyttölapsella ei voisi olla traktori värityskirjaa? Siitä sun rinsessasta voi kuule tulla vaikka automekaanikko, v*tustako sinä sitä tiedät vaikka kuinka koittaisit lelliä rinsessa tyyliin.
Kyllä monissa perheissä on leluja laidasta laitaan ja varmasti lapsella vapaus valita itse. Varsinkin niillä kuopuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole varma tapahtuiko ap:n tarina Porvoossa, mutta onhan se vähän omituista, että sukupuolineutraaliakasvatus korostavat varsin ylpeänä sitä miten poika leikkii nukeilla ja pukeutuu tutuun ja tyttö leikkii autoilla ja haluaa sinisen haalarin. Oikeastihan kyse pitäisi olla siitä että lapsi saa itse valita millä haluaa leikki ja miten haluaa pukeutua ja ilman arvostelua. Omakin tyttö pukeutui "prinsessavaiheessa" jonkin aikaa pinkkeihin mekkoihin ja leikki nukeilla mutta aika nopeasti leikit kyllä muuttuivat ja kiinnostuskin suuntautui mm. jalkapalloon. Poikaa taas joukkuepelit ja pallot eivät voisi vähempää kiinnostaa mutta ei se kyllä mikään "neiti" ole vaikka hiuksia laittaakin.
Vihreä
Sain jo 70 -luvulla leikkiä autoilla ja jopa nallipyssyllä, molempia oli yksi oma kappale, naapuristo oli kovin poikaenemistöinen ja leikit sitä mukaan.
Vuonna -41 syntyneille vanhemmilleni se ei ollut ongelma, sukupuokeni ei muuttunut pojaksi eikä minua poikana kasvatettu. Tämä nykypäivän vouhotus lasten leluista on jotain ihan omituista 😂
t. Di nainen
Olen 80-luvun lapsi. Vanhempani olivat varsin tiedostavia ja lapsuuteeni kuului mm. hyvin realistiset sadut, esim. Camilla Mickwitzin yksinhuoltajaäiti Kaarina ja poika Jasonista-kertovat kirjat. Prinsessasatuja ei luettu, lelut olivat paljolti sukupuolineutraaleja, kuten nalleja. Oli myös kyllä mollamaijanukkeja ja autoja. Kuitenkin minä olin pienestä saakka pikku neiti, vaikka kukaan ei siihen suuntaan mitenkään rohkaissut, päinvastoin! Kun opin noin 6-vuotiaana lukemaan, ahmin salaa kaikki kamalat Grimmin sadut isosta satukirjasta. Nautin suuresti siitä sadunomaisesta maailmasta. Vanhempani eivät näitä kuitenkaan halunneet minulle lukea, liian stereotyyppistä kun prinssi seikkailee ja prinsessa odottaa tornissaan jne. Satuja lukiessani minä kyllä koin olevani synkässä metsässä ja seikkailevani!
Leluilla leikin kovin "prinsessamaisesti". Ihan pikkutyttönä puin nalleilleni kauniita mekkoja esim. huiveista taittelemalla, autot ja autoradat jäivät syrjään koska ne olivat mielestäni tylsiä. Ala-asteelle mennessäni vaadin ensimmäiset barbini, vanhempieni harmiksi. Onneksi kuitenkin suostuivat ostamaan, vaikka jouduin kuuntelemaan miten barbi saa kamalia jalkavaivoja käyttämistään korkkareista. Ja minusta ne barbin korkokengät olivat aiiiivan ihania!
Ja mitenkään kieroon kasvanutta, alistunutta naista minusta ei tullut vaikka pikku neiti/prinsessa olin ihan pikkutytöstä lähtien! Päinvastoin, vahva itsenäinen nainen olen nykyään. Minusta on suorastaan sovinistista ajatella, etteikö tytöt saisi leikkiä perinteisen feminiinisesti jos niin kerran haluavat. Jos tyttö tykkää prinsessaleikeistä, nukeista jne. niin hänelle pitää opettaa, että se on hienoa että hän tietää mistä tykkää, eikä yrittää tunkea väkisin johonkin muottiin! Minusta ap:n lapselle traktorikirjan lahjaksi tuonut ihminen on itseasiassa sovinisti, kun viestittää että tytön feminiiniset mieltymykset eivät ole hyväksyttäviä/kannatettavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesta tekee entistä kiusallisemman se, että tämä tuttu kyllä tietää että tyttöä kiinnostaa pinkki, kimalteet, barbit ja sensellaiset. Kuitenkin väkisin osti lahjan jonka varmasti arvasi epämieluisaksi. Luulisi että toisen syntymäpäivänä on tarkoitus ilahduttaa eikä tuollaa pettymystä?
Olkaa onnellisia, jos ette tunne tuollaisia ihmisiä. (kun joillekin tuntuu olevan mahdotonta uskoa että näitä on olemassa)
Ap
Mä varmaan laittaisin viestiä tälle tutulle että kiitos lahjasta mutta jäi käyttämättä koska ei ollut lainkaan mieluisa. Annoimme eteenpäin ja ostin tilalle toisenlaisen värityskirjan (esim. eläinaiheinen tai sitten se prinsessa jos se on ainoa mikä kiinnostaa). Jatkossa annan mielelläni vinkkejä synttärilahjoihin niin ei mene hukkaan!
Tuo olisi erittäin epäkohteliasta.
Voi herranjestas, eikö niissä värityskirjoissa ole tärkeintä värien käyttö ja muodon tajuaminen, oli kohteena sitten bambi, tiara tai traktori. Annas kun arvaan, sulla on vain yksi lapsi, joten kaikki häneen liittyvä saa vähän liiotellut mittasuhteet?
Toivottavasti tytöllänne on kunnon värikynät, vesivärit tai liidut, joilla hän voi opetella sävyjä ja värittämistä, ettei vain niitä masentavan yksivärisiä tusseja. Takavarikoikaa voimakkaat ja tummat värit, jos ne tyttönne kädessä teitä loukkaavat. Silloin hän voi värittää kirjan traktorit vanhemmilleen paremmin sopivilla prinsessapastelleilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi hitossa tyttölapsella ei voisi olla traktori värityskirjaa? Siitä sun rinsessasta voi kuule tulla vaikka automekaanikko, v*tustako sinä sitä tiedät vaikka kuinka koittaisit lelliä rinsessa tyyliin.
Menee kyllä niin ohi maalin, että en tidä olisiko tähän edes jaksanut kommentoisa...mutta kommentoin nyt kuintekin:
Eli pointti oli siinä että tyttöä itseään EI KIINNOSTA nuo traktorit ym. Vai pitääkö se lapsi pakottaa leikkimään leluilla joista ei tykkää?
Sukupuolineutraali avioliitto: et saa itse valita, kumman sukupuolen ihmisen kanssa menet avioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesta tekee entistä kiusallisemman se, että tämä tuttu kyllä tietää että tyttöä kiinnostaa pinkki, kimalteet, barbit ja sensellaiset. Kuitenkin väkisin osti lahjan jonka varmasti arvasi epämieluisaksi. Luulisi että toisen syntymäpäivänä on tarkoitus ilahduttaa eikä tuollaa pettymystä?
Olkaa onnellisia, jos ette tunne tuollaisia ihmisiä. (kun joillekin tuntuu olevan mahdotonta uskoa että näitä on olemassa)
Ap
Mä varmaan laittaisin viestiä tälle tutulle että kiitos lahjasta mutta jäi käyttämättä koska ei ollut lainkaan mieluisa. Annoimme eteenpäin ja ostin tilalle toisenlaisen värityskirjan (esim. eläinaiheinen tai sitten se prinsessa jos se on ainoa mikä kiinnostaa). Jatkossa annan mielelläni vinkkejä synttärilahjoihin niin ei mene hukkaan!
Tuo olisi erittäin epäkohteliasta.
Ei mielestäni yhtään sen epäkohteliaampaa kuni tietoisesti antaa mahdollisimman epämieluisa lahja.
Prinsessoille on aika hintsusti töitä, Ruotsissa taitaa olla yksi paikka auki ja Englannissa toinen. Niinpä tuolla tiellä jatkaen todennäköisin uravalinta taitaa olla kaupan kassa. Työmaakoneyrittäjälle sitä vastoin on aina töitä, olipa sukupuoli kumpi tahansa.
Eli näin lyhyesti: haluaisin lasteni sukupuolesta riippumatta olevan kiinnostuneempia asioista ja taidoista kuin ulkonäöstään. Viime kädessä he tietysti tekevät itse päätökset kiinnostuksen kohteistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsista jotka saavat leikkiä ja leikkivät epätavallisilla leluilla ja tavoilla tulee luovia ja menestyviä.
Prinsessoja on Siwan kassat täynnä. (Tosin myöhemmin voivat noista iskelmätähdiksi, ei kyllä laulutaitojensa ansiosta).
No tässäpä naisia alentava kommentti pahimmasta päästä taas.. Eikä kovin järkeväkään.
Prinsessoja on kuules muuallakin, vaikka varmasti on siwan kassoillakin. Myös johtotehtävissä, insinööreinä, lääkäreinä, opettajina, raksalla, taiteilijana, jne. Prinsessoissa ei ole mitään vikaa.
Olen DI nainen ja sain leikkiä ihan millä leluilla halusin, jopa niillä poikien 😊 Minua ei muistaakseni kutsuttu prinsessaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, se on jännää miten jokainen prinsessoista pitävä pikkutyttö on aina ihan itse valinnut sen kiinnostuksen kohteensa. Minä en koskaan tykännyt pinkistä tai prinsessaleikeistä, ja koko lapsuus oli yhtä "voi pikku prinsessaa" -lässytystä. Kaupan kassatkin kutsuivat prinsessaksi.
Ja mä en sentään ollut edes päiväkodissa. Siellähän se "tyttöjen leikit ja poikien leikit" - homma on ihan mahdotonta.
Meillä kasvatettiin ensimmäistä tytärtä neutraalisti. Ostettiin mm. radio-ohjattava, pikkuautoja, toki nukkejakin. Ei käynyt päiväkodissa, vaan perhepäivähoidossa. Oli silti hyvin tietoinen ja kiinnostunut kaikesta tyttömäisestä.
Myöhempien lasten kohdalla edes yritys ei enää ollut oikein mahdollista, kun isosisko oli koulussa ja siinä iässä, jolloin korosti oikein sukupuolirooleja.
Totta kai oli tietoinen ja kiinnostunut, kun sitä tuputusta tulee joka puolelta kaupan kassaa myöten. Minä en ollut hoidossa missään muualla kuin kotona, ja tosiaan olin kurkkua myöten täynnä sitä "tytöt tykkää pinkistä" -propagandaa. En vain osannut mukautua.
Eli tytöt, jotka tykkää pinkistä yms prinsessakamasta on vaan propagandaa myötäileviä eikä heillä ole omaa mielipidettä verrattuna niihin, jotka tykkäävät jostain muusta. Sitähän sä sanot! Tuon kommentoijan tyttö oli kiinnostunut "tottakai" propagandan ja tuputuksen vuoksi...
Vierailija kirjoitti:
Jaa, se on jännää miten jokainen prinsessoista pitävä pikkutyttö on aina ihan itse valinnut sen kiinnostuksen kohteensa. Minä en koskaan tykännyt pinkistä tai prinsessaleikeistä, ja koko lapsuus oli yhtä "voi pikku prinsessaa" -lässytystä. Kaupan kassatkin kutsuivat prinsessaksi.
Ja mä en sentään ollut edes päiväkodissa. Siellähän se "tyttöjen leikit ja poikien leikit" - homma on ihan mahdotonta.
No ihan yhtälailla se prinsessoista pitävä pikkutyttö on voinut kiinnostuksenkohteensa valita kuin se autoista pitävä pikkutyttö.
Tuntuu, että jos tykkää mekoista ja prinsessoista, ovat vanhemmat pakottaneet tytön tykkäämään niistä, ja jos tyttö tykkää autoista, on se hienoa ja arvostettavaa. Miksi?
Mun pikkutyttö rakastaa autoja, mutta välillä peilailee itseään rannerengas kädessä ja panta päässä tai mekko päällä ja huokailee kuinka on ihana prinsessa. Oon siis selvästi epäonnistunut 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsista jotka saavat leikkiä ja leikkivät epätavallisilla leluilla ja tavoilla tulee luovia ja menestyviä.
Prinsessoja on Siwan kassat täynnä. (Tosin myöhemmin voivat noista iskelmätähdiksi, ei kyllä laulutaitojensa ansiosta).
No tässäpä naisia alentava kommentti pahimmasta päästä taas.. Eikä kovin järkeväkään.
Prinsessoja on kuules muuallakin, vaikka varmasti on siwan kassoillakin. Myös johtotehtävissä, insinööreinä, lääkäreinä, opettajina, raksalla, taiteilijana, jne. Prinsessoissa ei ole mitään vikaa.
Olen DI nainen ja sain leikkiä ihan millä leluilla halusin, jopa niillä poikien 😊 Minua ei muistaakseni kutsuttu prinsessaksi.
Nii? Miten liitty tuohon aiempaan kommenttiin?
Tyttö laittoi traktorin kuvat sivuun kun halusi miellyttää äitinsä. Värittää traktorit sitten äidiltään piilosta jollei äiti pahoittanut mieltään niin pahasti että heitti ne jo roskiin.