Takokaa päähäni järkeä, suunnittelen muuttoa alkoholistin miehen perässä

Jos jatkat suhdetta, älä tee ainakaan näitä: lainaa rahaa, muuta yhteiseen asuntoon, tee lapsia.

Provohan tää on, onhan.  Siltä varalta että ei ole, JUOKSE. LUJAA.

Alkoholistista eronnut

Ap, tunnistan sinut. Älä jaksa enää. Huomiohuorauksesi on puhtaasti säälittävää.

Tämä on paras ketju pitkiin aikoihin. En ole ap, mutta olen pahasti ihastunut alkoholiongelmaiseen mieheen. Tiedostan asian selkeästi järjellä, mutta tunnetasolla asia on paljon vaikeampi. Mies ei ole koskaan ryypännyt seurassani, mutta tunnistan kyllä alkoholisin piirteet; jatkuvaa puhetta alkoholista, vähättelyä, selittelyä, krapulaa ym.

Tsemppiä ap, yritetään päästää irti.

Menisit paspomasn ja mahdollistaisit mukavat oliot alkoholin kittaamiseen vaikka mies rakastaa vain humalaa ei sua ollenkaan.

Oliko lapsuuden perheessäsi alkoholismia tai oletko ollut suhteessa alkkisten kanssa tätä ennen?

Kadut vielä!

Alkkikset peittelee juomisiaan. Totuus on vähintään tuplasti pahempi.

Ai miten romanttista onkaan kun mies, taas kerran, kuukauden talousrahat muutaman päivän ryyppyputken aikana juotuaan, könyää paskat housuissa ja oksennukset rinnuksilla yhteisen kotinne eteisen lattialle haisemaan.

Alkoholistin kanssa eläminen on yhtä vuoristorataa. Oletko valmis siihen? Retkahduksia, vakuutteluja, turhaa toivoa, pettymyksiä, epätoivoa, huolta, rahapulaa, selittelyjä, peittelyä, jossittelua, masennusta, itkua, raivoa, turhautumista, jne jne.

Kaikkien hoivaamisella alkoholistia "parantavien" pitäisi tajuta, että se heidän toimintansa on juomisen mahdollistamista. Se ei paranna, vaan pahentaa alkoholismia.

Kaikista hirveintä on mun mielestä se hetkittäinen toivo ja retkahduksesta seuraava syvä pettymys. Se pettymyksen tunne on tukahduttava. Ihan oikeasti tuntuu siltä, että tukehtuu. Että elämä ei parane vieläkään, miksi taas meni toivomaan ja luottamaan.

Jos tuon teet, oot ihan järkyttävän idiootti.

Siis oikeesti, alkoholistin "parantaminen" on sama kuin juoksuhiekassa rämpimistä. Voimat loppuu, mitään muutosta ei ole tapahtunut ja lopulta omasikin voimat ehtyvät ja huomaat räpiköiväsi pelastaaksesi edes sitä vähää mitä itsestäsikään on jäljellä.

Jos haluat hoivata ja tehdä hyvää, ilmoittaudu jonnekin vapaaehtoiseksi

Mutta auttaako tämäkään. Vaaleanpunaisissa harhoisissasi varmaankin teillä on vähän rankkaa, mutta selviätte niistä niin pirun onnellisena ja mies raitistuu, palvoo maata sun jalkojen alla kiitollisena ja ratsastatte avioliiton satamaan sydämien saattelemana. Ja elätte niin onnellisena elämänne loppuun asti.

Mutta todellisuus on et joku päivä katsot peiliin, näet itkusta turvonneet kasvot, vanhat likaiset vaatteet koska uusia ei ole varaa ostaa, kun mies on ryypännyt taas tilinsä ja lainannut loput sunkin rahoistasi. Ja sulla roikkuu hihassa 2 kiljuvaa lasta, joita hoidat käytännössä yksinhuoltajana, sillä mies on jälleen kerran ryyppyillan vaihtanut ryyppyviikonlopuksi, vaikka onkin luvannut tulla kotiin ja kun lopulta tulee kotiin, on liian väsynyt, krapulassa ja vihainen osallistuakseen vaipan vaihtoon, tiskien tiskaamiseen tai pyykkien pesemiseen. Ja sä itket, tulet itkemään paljon, sillä haluut ja toivot miehen edelleen muuttuvan siksi sun harhojen prinssiksi, joka huomioi ja rakastaa sua yli kaiken ja tajuut häviäväsi pullolle.

Ja lopulta kun pakenet niiden lasten kanssa, mietit mitä sä olisit voinut tehdä toisin, ettei sun elämäs olis mennyt näin päim helvettiä, on se hetki tässä. Tämä hetki kun mietit, onko mitään järkeä lähteä hyvää tahtia alkoholisoituvan miehen matkaan, hyläten kotisi ja työsi.

Ja haluat potkaista persettäsi niin lujaa että soi.

Tai

Teet jo oikeaksi TIETÄMÄSI (et mitä luulet tuntevasi) päätöksen ja et hyvän ja tasapainoisen miehen, joka oikeasti rakastaa sua enemmän kuin viikonlopun ryyppyiltoja.

Mitä ihmettä rakastat miehessä joka juo ja ei ole älykäs?? Rakkaus vaatii kunnioituksen toista kohtaan. Ihailua. Arvostusta. Et rakasta oikeasti hänessä mitään, rakastat sitä tunnetta kun saat tuntea itsesi tarpeelliseksi ja rakastat kuvaa itsestäsi hoivaavana uhrautuvana Äiti Mariana. Rakastat roolia jonka surullinen puoli ja ahdistava puoli ei ole vielä sinulle näyttäytynyt. Älä odota sinne asti. Mene terapiaan.

Siitä ei seuraa mitään muuta kuin loputtomasti harmia. Alkoholisti ei yleensä ikinä lopeta juomistaan kenenkään muun vuoksi, joten turha edes toivoa, että saisit miehen lopettamaan juomisen.

Voin luvata, että alkoholistin sekoilua ja elämän hukkaan heittämistä katsellessa menetät mielenterveytesi, ehkä jopa alat juopoksi itsekin.

Äärimmäinen esimerkki tunteilla ajattelevasta naisesta, kuitenkin sen verran järkeäkin siunaantunut että vähän miettii :D

Mene vain, mene mene :DD