Hyvä luoja!! En jaksa ystävääni

Hyvä ap, toimit ihan oikein. Ikävää että ystävä ei ymmärrä, mutta se on hänen ongelmansa. Kesää on tosiaan vielä jäljellä ja hienoa että pääsit kouluun, ehkä sieltä saa uusia kavereita. Tsemppiä :)

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap, toimit ihan oikein. Ikävää että ystävä ei ymmärrä, mutta se on hänen ongelmansa. Kesää on tosiaan vielä jäljellä ja hienoa että pääsit kouluun, ehkä sieltä saa uusia kavereita. Tsemppiä :)

Kiitos :) Uskomatonta miten hyvä mielen voi pelkät viestit täällä saada. Ja perspektiiviä asioihin. Nyt jo hymyilyttää, kiitos teidän kaikkien. Eiköhän tämä tästä, elämä on aika mukava homma kuitenkin! Ap

Huh. Kaverin tehtävä ei ole todellakaan diagnosoida sairauksia saatikka puhua niistä ääneen. Ymmärtäisi ehkä nuo kommentit, jos olisit esim. etukäteen höpötellyt kuinka kaupassakäynti jännittää niin ehkä siihen voisi kommentoida tuon tapaista mutta, jos jatkuvasti saa kuunnella tuollaista niin kuulostaa enemmänkin, että kaverisi pitää teidän suhdettaan jonain hoitosuhteena ja hän saa leikkiä 'asiantuntevaa' terapeuttia. Ton voisi vielä antaa anteeksi mutta se, että olet sanonut siitä ja kaverisi vastaa noin törkeästi takaisin on jo täysin pöyristyttävää. Kuulostaa siltä, että hän on mielestään aina oikeassa ja kaikki sinun suustasi tulevan kriitikin voi laittaa sen piilkiin, että olet mielenterveyskuntoutuja.

Itse ottaisin etäisyyttä, ehkä en jopa haluaisi olla missään tekemisissä. Voisin jopa linkata tämän keskustelun hänelle.

Kuulostaa tosi vahingolliselta tuo suhde mikä teillä on.

Kannattaa ihan alkuun ottaa etäisyyttä. Vähän pitempi tauko heti alkuun ja sitten pikkuhiljaa tavata sillointällöin.

Ei selvästi hänen seuransa tee sinulle hyvää.

Ystävän kanssa vietetystä ajasta kuuluisi pääsääntöisesti jäädä hyvä mieli.

Tietysti hyvän ystävän kanssa myös riidat ja erimielisyydet kuuluu asiaan, mutta ei jatkuvalla syötöllä .

Mulla on yksi vähän samansuuntainen kokemus.

Noin kolme vuotta sitten eräs (edelleen) hyvin läheinen ystäväni alkoi ruotia todella loukkaavalla tavalla terapiasuhdettani ja vihjaili muun muassa että minun tulisi lopettaa terapia, vaihtaa terapeuttia yms., koska "tuloksia" ei hänen mielestään näkynyt. Tämä käytös alkoi siis todella aivan yllättäen ja loppuikin onneksi aika nopeasti, kun tein uskoakseni selväksi ettei asia kuulu hänelle. Tämäkin henkilö nousi kuitenkin järkyttävälle puolustuskannalle kun kerroin, että hänen käytöksensä on minusta ahdistavaa enkä halua hänen puuttuvan terapiasuhteeseeni; lisäksi myöhemmin, saatuaan selville että aion jatkaa terapiaa saman henkilön luona, hän jotenkin sekosi aivan totaalisesti ja otti sen hirveänä henkilökohtaisen loukkauksena, alkoi haukkua minua, jne...

Olemme kuitenkin pysyneet ystävinä ja olen antanut jo anteeksi, eikä tällaisia purkauksia ole enää myöhemmin onneksi tullut. Tiedän siis, miten ahdistavaa on, kun toinen yrittää tulkita tunteitasi ja elämääsi sinulle, ja miten voimattoman vihaiseksi siinä saattaa käydä.

Kirjoittamasi perusteella vaikuttaa siltä, ettei kaverisi oikein osaa nähdä omassa toiminnassaan mitään vikaa, vaan vähättelee sinun tuntemuksiasi ja antaa ikään kuin ymmärtää, että kaikki on sinun päässäsi. Kuulostakin, että kaverisi käyttää sinua itsekkäästi omien kyökkipsykologifantasioidensa toteuttamiseen, tunteistasi viis.

 Jos suusanallinen interventio ei auta, en itse näkisi muuta vaihtoehtoa kuin välien katkaisun. Tuollaiseen käytökseen vaaditaan nimittäin aika perustavanlaatuisen kummallinen, epäkunnioittava suhtautuminen muihin ihmisiin ja heidän henkilökohtaisiin rajoihinsa. Sellaisesta ystävyydestä ei saa kauheasti irti. 

Vierailija kirjoitti:

Huh. Kaverin tehtävä ei ole todellakaan diagnosoida sairauksia saatikka puhua niistä ääneen. Ymmärtäisi ehkä nuo kommentit, jos olisit esim. etukäteen höpötellyt kuinka kaupassakäynti jännittää niin ehkä siihen voisi kommentoida tuon tapaista mutta, jos jatkuvasti saa kuunnella tuollaista niin kuulostaa enemmänkin, että kaverisi pitää teidän suhdettaan jonain hoitosuhteena ja hän saa leikkiä 'asiantuntevaa' terapeuttia. Ton voisi vielä antaa anteeksi mutta se, että olet sanonut siitä ja kaverisi vastaa noin törkeästi takaisin on jo täysin pöyristyttävää. Kuulostaa siltä, että hän on mielestään aina oikeassa ja kaikki sinun suustasi tulevan kriitikin voi laittaa sen piilkiin, että olet mielenterveyskuntoutuja.

Itse ottaisin etäisyyttä, ehkä en jopa haluaisi olla missään tekemisissä. Voisin jopa linkata tämän keskustelun hänelle.

Hän ei ymmärrä tehneensä mitään väärin ja näkee jopa asiakseen kertoa miten asiat "oikeasti" on, jos suustani tulee "pelkopuhetta". Ei auta, vaikka sanoisin hänen olevan täysin väärässä, koska juuri se todistaa hänelle kuinka paljon käsiteltävää minulla on asioissa, ja näin ollen hänen tekonsa on ollut erittäin hyvä ja tarpeellinen. Sanoin mitä tahansa, niin hän ei usko sanomaani.

Noh asia on nyt ainakin hetkellisesti ratkaistu. Hän esti minut viestipalveluista, joten ei ainakaan hetkeen tule jatkoa tälle asialle. Kiitos kaikille näistä mieltä avaavista viesteistä! Vihdoinkin tuntuu, etten välttämättä olekaan aivan hullu :D Ap

Virtahepo kirjoitti:

Mulla on yksi vähän samansuuntainen kokemus.

Noin kolme vuotta sitten eräs (edelleen) hyvin läheinen ystäväni alkoi ruotia todella loukkaavalla tavalla terapiasuhdettani ja vihjaili muun muassa että minun tulisi lopettaa terapia, vaihtaa terapeuttia yms., koska "tuloksia" ei hänen mielestään näkynyt. Tämä käytös alkoi siis todella aivan yllättäen ja loppuikin onneksi aika nopeasti, kun tein uskoakseni selväksi ettei asia kuulu hänelle. Tämäkin henkilö nousi kuitenkin järkyttävälle puolustuskannalle kun kerroin, että hänen käytöksensä on minusta ahdistavaa enkä halua hänen puuttuvan terapiasuhteeseeni; lisäksi myöhemmin, saatuaan selville että aion jatkaa terapiaa saman henkilön luona, hän jotenkin sekosi aivan totaalisesti ja otti sen hirveänä henkilökohtaisen loukkauksena, alkoi haukkua minua, jne...

Olemme kuitenkin pysyneet ystävinä ja olen antanut jo anteeksi, eikä tällaisia purkauksia ole enää myöhemmin onneksi tullut. Tiedän siis, miten ahdistavaa on, kun toinen yrittää tulkita tunteitasi ja elämääsi sinulle, ja miten voimattoman vihaiseksi siinä saattaa käydä.

Kirjoittamasi perusteella vaikuttaa siltä, ettei kaverisi oikein osaa nähdä omassa toiminnassaan mitään vikaa, vaan vähättelee sinun tuntemuksiasi ja antaa ikään kuin ymmärtää, että kaikki on sinun päässäsi. Kuulostakin, että kaverisi käyttää sinua itsekkäästi omien kyökkipsykologifantasioidensa toteuttamiseen, tunteistasi viis.

 Jos suusanallinen interventio ei auta, en itse näkisi muuta vaihtoehtoa kuin välien katkaisun. Tuollaiseen käytökseen vaaditaan nimittäin aika perustavanlaatuisen kummallinen, epäkunnioittava suhtautuminen muihin ihmisiin ja heidän henkilökohtaisiin rajoihinsa. Sellaisesta ystävyydestä ei saa kauheasti irti. 

Kiitos!! Erittäin mukavaa kuulla oikeasti, että en ole aivan sekaisin päästäni. En ymmärrä mikä saa ihmiset käyttäytymään tällä tavalla. Toki itsellänikin tulee välillä tarve "olla oikeassa", mutta ei hyvänen aika sentäs toisen tunnemaailman asioissa ja vielä vastaan väittäen. Välillä tuntuu, että ystäväni luulee tietävänsä tunteeni ja mielenterveysongelmani paremmin kuin minä itse. Äh. Ap

Saattaa olla narsistinen kaveri, tai muuten vaan ikävä luonne. Selvästi nauttii siitä että saa sinulle huonon olon. Älä pidä yhteyttä tuollaisen kanssa. Voit itsekin paljon paremmin, kun ystävä ei lannista sinua tahallaan. Ystävien tarkoitus on tukea, ei lannistaa! Unohda tuollainen "ystävä", löydät kyllä parempiakin.

No yksi ex-ystävä haukkui minua miesystävälleni hulluksi. Myöhemmin tämä keksi erilaisia valheita siitä miten miesystäväni pettää minua. Sain sydänongelmia alle kolmekymppisenä, noihin aikoihin kun kuuntelin ja uskoin näitä juttuja. Meille tuli ero, muitakin ongelmia ja palasimme myöhemmin yhteen. Ystävä haluaisi sopia, mutta olen lyönyt oven kiinni.

On myös 'ystäviä', jotka ovat tavallaan riippuvaisia siitä, jos heitä tarvitaan kun toisella menee huonosti. Ikään kuin se ystävyyssyhde toimii vain silloin, kun toisella menee huonosti ja pystyy olemaan ystävän 'yläpuolella.' Mutta kun toisella alkaa mennä hyvin niin ystävyys muuttaakin muotoaan, kun molemmat ovat 'tasavertaisia', eikä ole ketään autettavaa.

Jos olette vielä tekemisissä niin voisin testata vaikka niin, että puhuisin todella positiiviseen sävyyn tulevaisuudensuunnitelmista ja kuinka uskot, että ongelmasi on pian historiaa ja kuinka oikein odotat että pääset elämään täyttä elämää ja olet nyt jo siitä ajatuksesta niin iloinen.

Jos kaverisi kommentoi tähän jotain 'ilkeää' kuten ei kannata haihatella tai olet vielä sairas ja noista epärealistisista suunnitelmista huomaa, että olet vielä sairas niin jätä tämä kaveri taaksesi, eihän silloin oikeasti halua että voit hyvin.

Vierailija kirjoitti:

On myös 'ystäviä', jotka ovat tavallaan riippuvaisia siitä, jos heitä tarvitaan kun toisella menee huonosti. Ikään kuin se ystävyyssyhde toimii vain silloin, kun toisella menee huonosti ja pystyy olemaan ystävän 'yläpuolella.' Mutta kun toisella alkaa mennä hyvin niin ystävyys muuttaakin muotoaan, kun molemmat ovat 'tasavertaisia', eikä ole ketään autettavaa.

Jos olette vielä tekemisissä niin voisin testata vaikka niin, että puhuisin todella positiiviseen sävyyn tulevaisuudensuunnitelmista ja kuinka uskot, että ongelmasi on pian historiaa ja kuinka oikein odotat että pääset elämään täyttä elämää ja olet nyt jo siitä ajatuksesta niin iloinen.

Jos kaverisi kommentoi tähän jotain 'ilkeää' kuten ei kannata haihatella tai olet vielä sairas ja noista epärealistisista suunnitelmista huomaa, että olet vielä sairas niin jätä tämä kaveri taaksesi, eihän silloin oikeasti halua että voit hyvin.

Hän on tehnyt noin jo. Pääsin kouluun ja hän oli vahvasti sitä mieltä, että en ole vielä valmis. Yritti puhua ympäri, että menisin invalidiliiton kouluttavalle linjalle ja sanoi, että on aina odottanut minun saavan mahdollisuuden "päiväosaston kaltaiseen ympäristöön". Olen siis itse erittäin halukas aloittamaan koulun monen vuoden jälkeen. Tietenkin jännittää aika paljonkin, mutta uudet asiat nyt jännittää jokaista.

Lisäksi hän haluaa tavata minua aina niin, että saan haastetta liikkumiseen. Jokainen tapaamiskerta hänen kanssaan siis sisältää joko pidemmän matkan johonkin tai muuten vaan "altistavan" ympäristön. Jos haluan mennä kotikaupungissani esimerkiksi rannalle istuskelemaan, niin hän ei suostu, koska hän ei halua "peesata ongelmiani". Kun näitä teille näin vastaa, niin alkaa kyllä itsellenikin muodostumaan kuva, että tämä ystävyys on todella kummallinen. En ole osannut ajatella näitä kokonaisuutena ja jotenkin olen lipsunut omista periaatteistani ja omasta hyvästä olostani. Joten vielä kerran kiitos! Ap

Ihan uskomaton ja ylimielinen tyyppi. Hänellä taitaa itsellään olla pahasti päässä vikaa.

Ystäväsi kuulostaa aivan äidiltäni. Minun olisi pitänyt osata kysyä nuo kysymykset, joita täältä nyt kysyit 4-vuotiaana ja saada nämä vastaukset silloin, jotta äitini ei olisi tuhonnut minua ja itseluottamustani elämään. Mutta eipä 4-vuotiaat paljoa osaa omia vanhempiaan kyseenalaistaa, jos he ovat noin kieroja, kuin tämä kuvailemasi besserwisser-ihmistyyppi on. Äitinä erityisen hankala.

t.kivikissaäiti

Miettikää tätä ihmistyyppiä äitinä. Se menee nimenomaan noin, että HÄN TIETÄÄ, HÄN OSAA, HÄN EDELLYTTÄÄ, HÄN MÄÄRITTÄÄ, HÄN KORJAA, HÄN LAITTAA, HÄN VAATII....... Siis just toi, ettei voida mennä vain tavalliselle kävelylle, se ei olisi ap:lle tarpeeksi "kehittävää". Mitä muuta sillä lapselle luodaan kuin aivan helvetin huono itseluottamus, kun lapsessa nähdään aivan koko ajan vikoja, joita pitää kehittää? Ja että älä mene yliopistoon, mene invalidikouluun. Aivan kuin minun äitini suusta. Et sinä pärjää siellä lukiossa, mene liukuhihnalle! Oikeasti! Olen 4 laudaturin ylioppilas. Nyt kun koitat katkaista välejäsi, niin seuraavaksi ystäväsi sanoo sinun joutuvan katuojaan koska et kuuntele ja tee mitä sanotaan (äitini sanoi minulle näin.) Alkaa siis pelotella, miten et tule toimeen ilman häntä ja hänen "apuaan". Ikävää oli, että minä uskoin äitiäni.

t.kivikissaäiti

En edes minä diagnosoi tai auta ihmisiä, elleivät he selvästi apua pyydä. Kaverisi haluaa jotenkin nolata sinut. Näkee sinut vain sairautesi kautta. T. Palstakeittiöpsykologi

Tottakai ystävyyteen kuuluu myös toisen hyvinvoinnista "huolehtiminen" mutta toi kuulostaa jo holhoamiselta ja dominoivalta käytökseltä.

Itselläkin ystävä, jolla mielentetveysongelmia mutta ei tulisi mieleenkään käyttäytyä noin. Ystävän tehtävä ei ole määräillä mihin toinen on valmis ja mihin ei.

Jos ap on vielä palstalla niin kiinnostaisi kuulla antaako tämä ystäväsi sinun olla rauhassa vai koittaako jatkaa väkipakolla "opastamistasi".

Olen yksi aiemmista kommentoijista. Tämä "ystävä" siis keksi minun olevan milloin mitäkin - skitsofreeninen, maanis-depressiivinen, narsisti jne. mitä psykiatria ei kyllä ole löytänyt. Olen kyllä varmaan hullu, mutta en pyrkinyt joka välissä lannistamaan häntä.

Hän oli kanssa näitä joille kelpasin vain huonoina aikoina. Kun voin hyvin hän yritti aina lytätä piilovittuilulla.

Vierailija kirjoitti:

Jos ap on vielä palstalla niin kiinnostaisi kuulla antaako tämä ystäväsi sinun olla rauhassa vai koittaako jatkaa väkipakolla "opastamistasi".

Hän haukkui minua, esti minut viestisysteemeissään ja sanoi palaavansa myöhemmin asiaan. Sanoi kyllä myös, että ei aio lopettaa, koska se olisi karhunpalvelus ja ongelmieni peesaamista. Katsotaan nyt, että milloin palaa ja millä mielellä. Eli toistaiseksi saan olla hyvinkin rauhassa, mutta en usko, että kovinkaan pitkään. Tuntuu vallankäytöltä tämä - ei nimittäin ole ensimmäinen kerta, kun hän katoaa ristiriitatilanteessa ja jättää minut ikäänkuin pohtimaan mitä on tullut tehtyä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miettikää tätä ihmistyyppiä äitinä. Se menee nimenomaan noin, että HÄN TIETÄÄ, HÄN OSAA, HÄN EDELLYTTÄÄ, HÄN MÄÄRITTÄÄ, HÄN KORJAA, HÄN LAITTAA, HÄN VAATII....... Siis just toi, ettei voida mennä vain tavalliselle kävelylle, se ei olisi ap:lle tarpeeksi "kehittävää". Mitä muuta sillä lapselle luodaan kuin aivan helvetin huono itseluottamus, kun lapsessa nähdään aivan koko ajan vikoja, joita pitää kehittää? Ja että älä mene yliopistoon, mene invalidikouluun. Aivan kuin minun äitini suusta. Et sinä pärjää siellä lukiossa, mene liukuhihnalle! Oikeasti! Olen 4 laudaturin ylioppilas. Nyt kun koitat katkaista välejäsi, niin seuraavaksi ystäväsi sanoo sinun joutuvan katuojaan koska et kuuntele ja tee mitä sanotaan (äitini sanoi minulle näin.) Alkaa siis pelotella, miten et tule toimeen ilman häntä ja hänen "apuaan". Ikävää oli, että minä uskoin äitiäni.

t.kivikissaäiti

Mukava saada vertaistukea, vaikka äidin tyranniassa eläminen on kyllä aivan eri tason juttu jo. Siitä kestää uskomattoman kauan selvitä jos oikeastaan koskaan selviää. Jos on lapsesta asti kasvatettu siihen, että on riittämätön, niin onhan se uskomattoman työn takana voimaantua. Tsemppiä sinulle!! Ap