Miksi meidän lapset rikkoo kaiken?

Älkää turhaan ladelko enää niitä itsestäänselviä neuvoja jotka on jo käytössä!

"Hauskaa päivän jatkoa pikku kullannuppujenne parissa. Ja pikku totuus vielä, ette te mitään täydellisiä kasvattajia ole, kaukana siitä. Voitte toki uskotella itellenne mitä haluatte. Mutta onneksi olkoon. Saittepahan taas yhden äidin hermot vielä kireämmälle."

Nyt kuulostat siltä, että tiesit itsekin, missä ongelma on mutta et halunnut, että me muutkin sanotaan se ääneen.

Me kaikki äidit ollaan välillä paskoja. Kasvattaminen on kovaa työtä. Ei meistä kukaan ole täydellinen äiti eikä kenenkään lapset täydellisiä kullannuppuja. Mutta niitä lapsia pitää ihan oikeasti kasvattaaa - ei ne kasvata itse itseään.

Et ole myöhässä vielä. Onnea matkaan!

Vierailija kirjoitti:

"Hauskaa päivän jatkoa pikku kullannuppujenne parissa. Ja pikku totuus vielä, ette te mitään täydellisiä kasvattajia ole, kaukana siitä. Voitte toki uskotella itellenne mitä haluatte. Mutta onneksi olkoon. Saittepahan taas yhden äidin hermot vielä kireämmälle."

Nyt kuulostat siltä, että tiesit itsekin, missä ongelma on mutta et halunnut, että me muutkin sanotaan se ääneen.

Me kaikki äidit ollaan välillä paskoja. Kasvattaminen on kovaa työtä. Ei meistä kukaan ole täydellinen äiti eikä kenenkään lapset täydellisiä kullannuppuja. Mutta niitä lapsia pitää ihan oikeasti kasvattaaa - ei ne kasvata itse itseään.

Et ole myöhässä vielä. Onnea matkaan!

Ei luoja :D Kirjoita nyt vielä perään kuinka lapset tarvitsevat myös ruokaa tai jotain muuta yhtä typerää.

Vierailija kirjoitti:

Unohtakaa tämä avaus. Suurinosa on taas, kuten arvata saattaa, ollut niitä tyhjänpäiväsiä "neuvoja" mitkä on kokeiltu sataan kertaan. Parhaimpia on nämä "lasta pitää kasvattaa" hurmos lauseet, silti Rouva Täydellinen Kasvattaja ei osannut minkäänlaista neuvoa mukaan laittaa. Jos joku kysyisi koiran käytökseen neuvoja niin varmaan kävisitte kirjoittamassa siihen, että ettekö tienneet että koira pitää kouluttaa. On niin mukavaa olla paskantärkeä vaikka ei tiedä mitään. Kunhan nyt jotain "neuvoo". Hauskaa päivän jatkoa pikku kullannuppujenne parissa. Ja pikku totuus vielä, ette te mitään täydellisiä kasvattajia ole, kaukana siitä. Voitte toki uskotella itellenne mitä haluatte. Mutta onneksi olkoon. Saittepahan taas yhden äidin hermot vielä kireämmälle.

Muistattekos muuten vielä miten jeesustelitte Eerikan tapauksen jälkeen (vai minkä tapauksen jälkeen nyt olikaan) kuinka äitejä pitää auttaa eikä lytätä maahan entistä enemmän. Minä muistan ne ketjut. Sitäkään hurskastelua ei sitten kauan kestänytkään :D

t: paska äiti

Äkkiä alapeukkua ettei totuus vaan kerkeä sattumaan.

Kerropa nyt ap ihan ensimmäiseksi, miksi kirjoitit, ettei lasta saisi kieltää tai ääntä korottaa?? Vähän turha jaella neuvoja, kun ei nyt ymmärrä tuota lähtökohtaa ollenkaan...

Vierailija kirjoitti:

Hanki Legoja, niitä ei voi särkeä.

Mulla on ADHD-lapsi, joka todellakin saa legot rikki PUREMALLA. Laittaa edelleen kaiken mahdollisen suuhun, ja puree... Ei siis varsinaisesti tahallaan, vaan ajatuksissaan. Meillä on hampaanjälkiä ja reikiä kaikissa vaatteissa, lakanoissa, kangastuolien päällisissä, olkkarin pöydässä, suunnilleen kaikissa leluissa jne. Koulussa syö viivottima 1-2/kuukausi tahtia.

Että silleen.

Vierailija kirjoitti:

Kerropa nyt ap ihan ensimmäiseksi, miksi kirjoitit, ettei lasta saisi kieltää tai ääntä korottaa?? Vähän turha jaella neuvoja, kun ei nyt ymmärrä tuota lähtökohtaa ollenkaan...

En ole ap, mutta eikö nykyään kaikki keinot ole kiellettyjä koska lapsille tulee traumoja.

Sanot että jos rikkovat, niin uusia leluja ei enää osteta. Sinänsä rikkominen voi kieliä myös halusta tutkia asioita, itsekin alta 10 vuotiaana rikoin rannekellon, koska halusin avata sen meisselillä ja tutkia miten se on rakennettu, en rikkoakseni sitä. Sain tästä huutia koska vanhemmat eivät tätä ymmärtäneet. 

Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua tällaisia vanhempia. Miksi meidän lapsi on sitä tai tätä ja tekee sitä tai tuota... Ei se lapsi ole mikään valmis olento vaan nimenomaan vanhemmille kasvatettavaksi luotu. Oleellisempi kysymys olisi: "Miten saan lapset lopettamaan asioiden rikkomisen?". Siinä olisi jo tapahtunut iso klikkaus ap:n päässä ja hän tajuaisi, että a. Asia tarvitsee toimenpiteitä. b. Hänen tulee tehdä ne toimenpiteet. c. Mikäli lapsilla ei ole mitään erityislapsiongelmia, asia on ap:n hoidettavissa. 

No kerta olet niin viisas niin miksi et maininnut mitään mistä olisi hyötyä? Vai oletko nyt niin auttamattoman lapsellinen, että et tajua että lapsia on erilaisia. Meillä on kaksi lasta, tyttö ja poika. Molemmat ovat täysin eri maata. Tyttö villimpi tapaus ja poika rauhallinen. Onko ne kasvatettu eri säännöillä, no ei ole.

Juuri siksi en voinut antaa mitään ohjeita, etten näe ap:n kotiin. Ihmiset ovat erilaisia ja tarvitsevat erilaisia keinoja. Säännöt on samat, mutta keinot erit. Kullekin tarpeensa mukaan niin, ettei traumatisoida herkkää, latisteta innokasta, syrjäytetä tai leimata hankalampaa jne. Kuitenkin kasvattajan pitää olla sisukas ja pitkäpinnainen, määrätietoinen, johdonmukainen, oikeudenmukainen, lempeä, kannustava ja rakastava.

Meillä on pienestä pitäen toruttu tavaroiden ja lelujen rikkomisesta. Ja heti sanottu ettei saa uusia. Pistä kaikki teräaseet piiloon. Meillä on myös kaksi poikaa, eivätkä koskaan ole tuhonneet mitään muita kuin leluja. Meillä on kyllä tiukka kori. Kuopuksen kaveri saa kyllä lelut heti rikki heittelemällä yms. Sen jälkeen pysyneet ehjinä kun mies sanoi pojalle , että voit lähteä kotiin rikkomaan omia leluja ja meillä niitä ei rikota. Mutta luulen että on pitkälti luonnekysymys ja nuorempi ottaa mallia isommalta.

Metrin pätkä ratakiskoa on tuollaisille hyvä lelu. Pituus on tuossa oleellinen: jos lyhyempi, ne hukkaavat sen ja jos pitempi, ne taivuttaa sen mutkalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa nyt ap ihan ensimmäiseksi, miksi kirjoitit, ettei lasta saisi kieltää tai ääntä korottaa?? Vähän turha jaella neuvoja, kun ei nyt ymmärrä tuota lähtökohtaa ollenkaan...

En ole ap, mutta eikö nykyään kaikki keinot ole kiellettyjä koska lapsille tulee traumoja.

Häh? Ei! Fyysisesti ei saa kurittaa, se nyt on selvä, mutta vähän menee kyllä kasvatus metsään, jos kuvittelee, ettei lasta saa tai pidä kieltää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki Legoja, niitä ei voi särkeä.

Mulla on ADHD-lapsi, joka todellakin saa legot rikki PUREMALLA. Laittaa edelleen kaiken mahdollisen suuhun, ja puree... Ei siis varsinaisesti tahallaan, vaan ajatuksissaan. Meillä on hampaanjälkiä ja reikiä kaikissa vaatteissa, lakanoissa, kangastuolien päällisissä, olkkarin pöydässä, suunnilleen kaikissa leluissa jne. Koulussa syö viivottima 1-2/kuukausi tahtia.

Että silleen.

http://www.helmikauppa.com/metalliviivain-150-p-1322.html

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kielletty (ei saisi), ollaan korotettu ääntä (ei saisi), ollaan laitettu pelikielto (ei saisi). Mikään ei auta.

Lasten kanssa tehdään kaikkea kivaa, käydään kivoissa paikoissa ja vaikka mitä, mutta ei sekään auta. En tiedä yhtään mikä auttaisi. Montaakaan lelua niillä ei enää ole. En edes halua muistella mitä kaikkea kivaa heillä olisi jos eivät olisi särkeneet.

Jotainhan me vanhempina tehdään vääriin koska eihän, herranjestas sentään, ole mahdollista, että lapset olisivat vaan luonteeltaan uppiniskaisia kun mikään sana ei mene perille asti.

Ap

Mielestäni tuossa on se ongelma. Kerta ajattelette ettei noin saisi lapselle tehdä ( en pysty ymmärtämään miksi näin ), niin nuo kiellot ja äänen korottamiset olette varmaan tehnyt puoliteholla ja epävarmasti, eli lapset ovat huomanneet epävarmuutenne ja syyllisyydentuntonne ja siksi eivät ole ottaneet teitä vanhempia vakavasti ja siksi sama meininki vaan jatkuu.

Kannattaa jatkossa pysyä vahvana, johdonmukaisena ja uskoa tekemisiinsä, niin silloin lapsetkin huomaavat vanhempien olevan tosissaan ja vievän esim. pelikiellon loppuun asti. Lapsia voi sitten palkita hyvästä käytöksestä, mutta ei siihen tarvita Hoploppeja tai uusia pelejä ja roinia, vaan ekaksi kehuminen ja sitten ihan vain vaikka leffailta perheen kesken omalla kotisohvalla ja lapset saavat päättää herkut ja leffan. Jotain tällaista pienimuotoista ja sitten jos lapset ovat kauemmin olleet rikkomatta leluja ja käytös muuttunut parempaan suuntaan, niin voi harkita jotain uutta lelua tai käyntiä huvipuistoon ymv...

Mutta nyt ensimmäisenä vanhemmat kasvattavat ns. selkärangan ja alkavat yhdessä toimimaan yhteneväisesti ja unohtavat tuollaiset syyllisyydentunnot kieltämisistä. Ääntäkin voi toisinaan korottaa, muta ei sitä tarvitse huutokonserttiin asti mennä, vaan tiukasti varmalla äänellä puhumista.

Jos lapsi käyttää saksia tuhoamiseen, niin sakset pois hänen ulottuviltaan. 

Jos lapsi rikkoo tahallaan jonkun toisen omaisuutta, hän korvaa sen - vaikkapa niin että uhri saa valita rikkojan leluista jonkun. 

Jos leluja ei arvosteta tippaakaan, niin vähentäkää määrää. Tuhansien eurojen arvosta hajotettuja asioita kuulostaa kovin suurelta määrältä. Lapset voivat valita 15 suosikkiaan (esim. legot, junarata, bioniclet, akuankat...) ja loput pois. Kierrätyskeskukseen voi viedä ehjää tavaraa, jolloin säästyy kuvaamisen ja myymisen vaivalta. 

Harjoitelkaa. Saa käyttää tavaraa x jos lupaa pitää siitä hyvää huolta ja palauttaa sen ehjänä. Kun onnistuu, kehutaan. Jos ei onnistu, niin ei lainata vähään aikaan. 

Ap, miksi ajattelet, ettei lasta saisi kieltää? Kuvitteletko, että lapsi osaa itsestään toimia oikein heti syntymästään eikä kehity suuntaan tai toiseen? On menetetty, jos ei itsestään tee oikein?

9 kk on hyvä aika alkaa oppia ei-sanaa. 11 kk iässä on hyvä säikähtää kun äiti/isä tulee surulliseksi ja säikähtää itsekin kun lapsi rikkoo jotain. Siitä se lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kielletty (ei saisi), ollaan korotettu ääntä (ei saisi), ollaan laitettu pelikielto (ei saisi). Mikään ei auta.

Lasten kanssa tehdään kaikkea kivaa, käydään kivoissa paikoissa ja vaikka mitä, mutta ei sekään auta. En tiedä yhtään mikä auttaisi. Montaakaan lelua niillä ei enää ole. En edes halua muistella mitä kaikkea kivaa heillä olisi jos eivät olisi särkeneet.

Jotainhan me vanhempina tehdään vääriin koska eihän, herranjestas sentään, ole mahdollista, että lapset olisivat vaan luonteeltaan uppiniskaisia kun mikään sana ei mene perille asti.

Ap

Mielestäni tuossa on se ongelma. Kerta ajattelette ettei noin saisi lapselle tehdä ( en pysty ymmärtämään miksi näin ), niin nuo kiellot ja äänen korottamiset olette varmaan tehnyt puoliteholla ja epävarmasti, eli lapset ovat huomanneet epävarmuutenne ja syyllisyydentuntonne ja siksi eivät ole ottaneet teitä vanhempia vakavasti ja siksi sama meininki vaan jatkuu.

Kannattaa jatkossa pysyä vahvana, johdonmukaisena ja uskoa tekemisiinsä, niin silloin lapsetkin huomaavat vanhempien olevan tosissaan ja vievän esim. pelikiellon loppuun asti. Lapsia voi sitten palkita hyvästä käytöksestä, mutta ei siihen tarvita Hoploppeja tai uusia pelejä ja roinia, vaan ekaksi kehuminen ja sitten ihan vain vaikka leffailta perheen kesken omalla kotisohvalla ja lapset saavat päättää herkut ja leffan. Jotain tällaista pienimuotoista ja sitten jos lapset ovat kauemmin olleet rikkomatta leluja ja käytös muuttunut parempaan suuntaan, niin voi harkita jotain uutta lelua tai käyntiä huvipuistoon ymv...

Mutta nyt ensimmäisenä vanhemmat kasvattavat ns. selkärangan ja alkavat yhdessä toimimaan yhteneväisesti ja unohtavat tuollaiset syyllisyydentunnot kieltämisistä. Ääntäkin voi toisinaan korottaa, muta ei sitä tarvitse huutokonserttiin asti mennä, vaan tiukasti varmalla äänellä puhumista.

Nimenomaan. Tämä varmuus on avain lasten kurissa pysymiseen ja auttanut myös omaan lapseen, kun ihan samaa mulle joskus sanottiin. Ei mitään periksiantoja tai katumisia, jos ääntä korottaa, koska lapsi kyllä tietää miksi se ääni korottuu. Myös jos antaa periksi, lapsi ottaa heti siitä niskalenkin ja tietää tasantarkkaan mistä naruista vanhempia tulee nykiä. Itse aikoinaan siihen sorruin, että syytin lasta vaikeaksi, vaikka minussa se vika oli. Lasta on loppujenlopuksi helppo ja yksinkertainen hallita. Selkeä kuri.

Luiunappi otsaan aina kun rikkoo..siitä jää aivoihin muisti,,jos rikon,,saan luunapit...eli en enää riko  lapsi lopettaa rikkomisen

Mitä teet kun ovat rikkoneet esimerkiksi toy story -pussilakanansa?