Lue keskustelun säännöt.
Olen introvertti enkä sovi työyhteisöön, pelkään potkuja
09.07.2016 |
Aloitin työt juuri uudessa paikassa. Paikassa on erittäin tiivis työyhteisö. Ihmiset tuntevat toisensa hyvin ja tykkäävät vitsailla yms. Olen itse erittäin introvertti. Teen työni tunnollisesti ja yritän olla kohtelias muita kohtaan, tervehtiä ja joskus kysellä kuulumisia. Mutta en vain jaksa olla mukana muiden jutuissa samalla tavoin kuin muut. Pelkään saavani potkut, koska kyseisellä työpaikalla nimenomaan painostetaan tuollaista hyvää yhteistyöhenkeä töissä. Koen, etten itse sovi työyhteisöön. Tykkään tästä työstä ja sinänsä työpaikasta, mutta haluaisin vain, että minunkin luonteenpiirteeni sopisi joukkoon eikä muut kokisi sitä hankalana, etten jaksa olla ihan niin sosiaalinen kuin muut. Jos minut irtisanotaan tämän vuoksi, voiko tästä valittaa syrjintänä? Ymmärrän toki, että työpaikkaan halutaan palkata ihmisiä, jotka tulevat toimeen keskenään ja tukevat hyvää työyhteisöä ja ilmapiiriä. Mutta mielestäni meitä hiljaisempia introverttejä ei missään nimessä saisi luonteemme vuoksi potkia vain ulos, koska emme ole muista viihdyttäviä.
Kommentit (41)
Olen hoitoalalla töissä. Itsekin olen introvertti ja väsyn huomattavasti ihmisten seurassa, enkä jaksaisi kollegojen kanssa juoruiluja yms. Olen muutenkin hiljainen luonteeltani. Olen kuitenkin tavakseni ottanut aina mennä istumaan kahvi- ja lounastauoilla muiden sekaan, hymyillä ja vastata kysyttäessä aina vaikka en itse ehkä keskustelua aloittaisikaan. Onhan siitä joku joskus vuosien varrella huomauttunut, että kun olen niin hiljainen, mutta suurimmaksi osin kaikille on kuitenkin ok että minä nyt vaan olen sellainen. Jos joku on siitä jotain sanonut, olen myös itse vastannut rehellisesti että olen luonnostaan hiljaisemman puoleinen ja introvertti. Ehkä suuria ystävyyksiä ei ole päässyt syntymään, mutta ystävällisyydellä ja hyväntahtoisuudella ja sillä, että olen aina pärjännyt työssäni muuten hyvin pääsee pitkälle.
Eli kehoitan että menkää mukaan kahvitauoille, olkaa ystävällisiä ja hymyilkää, vaikka ette keskusteluun osallistuisikaan. Kylläpähän tuo vähän kuluttuu, mutta kompromisseja meidän täytyy kaikkien tehdä työelämässä. Ja kerro suoraan, että olet luonteeltasi mikä olet jos joku sitä ihmettelee - silloimpahan tietävät, ettei "käyttäytymisesi" johdu heistä vaan kuuluu luonteesi.
Olkaa ylpeästi introvertteja, työelämä tarvitsee meitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introvertin ja extrovertin ero = introvertti väsyy sosiaalisesta kanssakäymisestä ja tarvitsee omaa aikaa ladatakseen akkuja, extrovertti saa energiaa sosiaalisesta kanssakäymisestä. On eriasteisia introvertteja ja extrovertteja, jotkut ihmiset ovat siltä väliltä. Iso osa ihmisistä on enemmän tai vähemmän introverttejä. Lainaus 'Studies show that introverts are one-third to half of the U.S. population, meaning Cain may be at the forefront of a quiet revolution of the 50%.' http://www.forbes.com/sites/jennagoudreau/2012/01/30/quiet-revolution-o…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monet kutsuvat itseään introverteiksi, mutta oikeasti ovat kyttääjiä, muiden takana paskanpuhujia ja vittuilijoita. Eivät anna itsestään mitään, mutta imevät itseensä kaikkien muiden jutut vahingoittamistarkoituksessa.
Suurin osa ihmisistä ei ole ekstrovertteja tai introvertteja, vaan siltä väliltä. Me kaikki muutkin ponnistelemme töissä ollaksemme sosiaalisia, kohteliaita ja avoimia. Vapaa-aikana voimme nauttia yksinäisyydestä tai hiljaisuudesta.
Miksi et suostu haastamaan itseäsi ja olemaan tarpeeksi sosiaalinen kuten muut? Miksi et hyväsky ekstrovertteja tai itsestäsi poikkeavia ihmisiä? Miksi luulet olevasi erityistä kohtelua ansaitseva? Miksi et yritä sopeutua?
Olenko sanonut, etten hyväksyisi ekstroverttejä? Totta kai hyväksyn! Luuletko tosiaan etten ole jo tarpeeksi montaa kertaa elämässäni yrittänyt muuttaa itseäni, jotta soveltuisin tähän ekstoverteille luotuun yhteiskuntaan? Monta kertaa elämässäni olen yrittänyt teeskennellä sosiaalisempaa. Mutta kun introverttinä se vie minulta kaikki voimat! En minäkään vaadi ekstroverttejä olemaan yhtä hiljainen kuin minä. Ja kyllähän minä yritän sopeutua olemalla kohtelias sanomalla huomenet ja välillä kyselemällä. Jos olisin täysin oma itseni, niin olisin koko työpäivän hiljaa, koska en minä oikeasti koe mitään tarvetta tai halua puhua. AP
Tuo on kyllä vähintä mitä voit tehdä eli tervehtiä. Olet hyvin mustavalkoisesti ajatteleva kun luokittelet ihimset noin jyrkästi. Miksi et osaa nähdä harmaansävyjä?
Voi olla että olet väärällä alalla kun normaalikin kanssakäyminen on sinulle noin hankalaa. Mitä jos kouluttautuisit alalle jossa saat olla päivät puhumatta. Näitäkin on. Olet ahdistava työkaveri, koska tietenkin asenteesi kuultaa läpi.
Mikä asenne? Introverttiuudessa ei ole kyse asenteesta, vaan siitä, että ihminen "väsyy" liiasta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Toki on ihmisiä, jotka vihaavat muita ihmisiä, mutta introvertiuudessa harvoin on kyse siitä. Itselläsi on huono asenne.
Niin. Väsyttää väsyttä meitä kaikkia, mutta voi ponnistella ja rauhoittua kotona. Jos haluaa siis. Aloittajahan ei halua. Vaan pitäisi silitellä päätä ja olettaa, että hyvin toimiva työyhteisö ihan hyvää hyvyyttään jatkossakin paapoisivat henkilöä, joka ei joukkoon sovi.
Vierailija kirjoitti:
Aika monet kutsuvat itseään introverteiksi, mutta oikeasti ovat kyttääjiä, muiden takana paskanpuhujia ja vittuilijoita. Eivät anna itsestään mitään, mutta imevät itseensä kaikkien muiden jutut vahingoittamistarkoituksessa.
Suurin osa ihmisistä ei ole ekstrovertteja tai introvertteja, vaan siltä väliltä. Me kaikki muutkin ponnistelemme töissä ollaksemme sosiaalisia, kohteliaita ja avoimia. Vapaa-aikana voimme nauttia yksinäisyydestä tai hiljaisuudesta.
Miksi et suostu haastamaan itseäsi ja olemaan tarpeeksi sosiaalinen kuten muut? Miksi et hyväsky ekstrovertteja tai itsestäsi poikkeavia ihmisiä? Miksi luulet olevasi erityistä kohtelua ansaitseva? Miksi et yritä sopeutua?
Tämä taisi nyt olla jonkin sortin ovelaa sarkasmia :D
Kyllä se haittaa koska mun mies on tuollainen. Pyydän häntä esittämään edes vähän sosiaalisempaa.
Sitten kun on yt- neuvottelut niin lentää aina pihalle.
On todella hyvä työntekijä mutta se ei näköjään riitä. Hän on ammattilainen ja tunnollinen ja asiakastyytyväisyys aina hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä listattuna 16 kaikkien tuntemaa erittäin menestynyttä introverttiä. http://www.huffingtonpost.com/2015/08/15/famous-introverts_n_3733400.ht…
Olen todella "pahanlaatuinen" introvertti siinä mielessä, että väsyn jopa sukulaisteni näkemisestä ja kyläreissuista sekä kavereittenkin tapaamisesta, vaikka siis tykkään heistä kovasti. Töissä olen hiljainen hissukka, mutta hoidan työni hyvin, huolellisesti ja tehokkaasti. Olen mukana muiden jutuissa, tosin oon vähän hiljaisempi. Ja siis suhtaudun positiivisesti muihin, hymyilen ja olen kohtelias (moikkaan aina iloisesti/ystävällisesti jne.), mutta silti sosiaalisissa tilanteissa olen hieman varautunut, sillä olen lisäksi ujonpuoleinenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monet kutsuvat itseään introverteiksi, mutta oikeasti ovat kyttääjiä, muiden takana paskanpuhujia ja vittuilijoita. Eivät anna itsestään mitään, mutta imevät itseensä kaikkien muiden jutut vahingoittamistarkoituksessa.
Suurin osa ihmisistä ei ole ekstrovertteja tai introvertteja, vaan siltä väliltä. Me kaikki muutkin ponnistelemme töissä ollaksemme sosiaalisia, kohteliaita ja avoimia. Vapaa-aikana voimme nauttia yksinäisyydestä tai hiljaisuudesta.
Miksi et suostu haastamaan itseäsi ja olemaan tarpeeksi sosiaalinen kuten muut? Miksi et hyväsky ekstrovertteja tai itsestäsi poikkeavia ihmisiä? Miksi luulet olevasi erityistä kohtelua ansaitseva? Miksi et yritä sopeutua?
Olenko sanonut, etten hyväksyisi ekstroverttejä? Totta kai hyväksyn! Luuletko tosiaan etten ole jo tarpeeksi montaa kertaa elämässäni yrittänyt muuttaa itseäni, jotta soveltuisin tähän ekstoverteille luotuun yhteiskuntaan? Monta kertaa elämässäni olen yrittänyt teeskennellä sosiaalisempaa. Mutta kun introverttinä se vie minulta kaikki voimat! En minäkään vaadi ekstroverttejä olemaan yhtä hiljainen kuin minä. Ja kyllähän minä yritän sopeutua olemalla kohtelias sanomalla huomenet ja välillä kyselemällä. Jos olisin täysin oma itseni, niin olisin koko työpäivän hiljaa, koska en minä oikeasti koe mitään tarvetta tai halua puhua. AP
Tuo on kyllä vähintä mitä voit tehdä eli tervehtiä. Olet hyvin mustavalkoisesti ajatteleva kun luokittelet ihimset noin jyrkästi. Miksi et osaa nähdä harmaansävyjä?
Voi olla että olet väärällä alalla kun normaalikin kanssakäyminen on sinulle noin hankalaa. Mitä jos kouluttautuisit alalle jossa saat olla päivät puhumatta. Näitäkin on. Olet ahdistava työkaveri, koska tietenkin asenteesi kuultaa läpi.
Mikä asenne? Introverttiuudessa ei ole kyse asenteesta, vaan siitä, että ihminen "väsyy" liiasta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Toki on ihmisiä, jotka vihaavat muita ihmisiä, mutta introvertiuudessa harvoin on kyse siitä. Itselläsi on huono asenne.
Niin. Väsyttää väsyttä meitä kaikkia, mutta voi ponnistella ja rauhoittua kotona. Jos haluaa siis. Aloittajahan ei halua. Vaan pitäisi silitellä päätä ja olettaa, että hyvin toimiva työyhteisö ihan hyvää hyvyyttään jatkossakin paapoisivat henkilöä, joka ei joukkoon sovi.
Mulle on ihan uutta että kahvitaukojuoruilu onkin velvollisuus ja että se luo hyvää ryhmähenkeä työyhteisöön vaikka uuvuttaa kaikkia.
Mikä ihmeen järki siinä touhussa oikein on?
Asiasta on tehty tutkimuksia ja tutkimusten mukaan 30-50% ihmisistä ovat enemmän tai vähemmän introverttejä, eli kyse ei ole mistään marginaaliryhmästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monet kutsuvat itseään introverteiksi, mutta oikeasti ovat kyttääjiä, muiden takana paskanpuhujia ja vittuilijoita. Eivät anna itsestään mitään, mutta imevät itseensä kaikkien muiden jutut vahingoittamistarkoituksessa.
Suurin osa ihmisistä ei ole ekstrovertteja tai introvertteja, vaan siltä väliltä. Me kaikki muutkin ponnistelemme töissä ollaksemme sosiaalisia, kohteliaita ja avoimia. Vapaa-aikana voimme nauttia yksinäisyydestä tai hiljaisuudesta.
Miksi et suostu haastamaan itseäsi ja olemaan tarpeeksi sosiaalinen kuten muut? Miksi et hyväsky ekstrovertteja tai itsestäsi poikkeavia ihmisiä? Miksi luulet olevasi erityistä kohtelua ansaitseva? Miksi et yritä sopeutua?
Intoverttina mua ei kiinnosta paskanjauhaminen,julkkisjuorut,vkonlopun sekoilut yms
Ihmiset ei ylipäätänsä kiinnosta
Kälätyksen aikana intoverttit tekee töitä kun toiset lukee iltapaskaa netissä
Vierailija kirjoitti:
On muuten ihan "pienesti" eri asia puhua introverteista amerikkalaisessa yhteiskunnassa kuin Suomessa, jossa muutenkin ollaan sisäönpäinkääntyneitä ja hiljaisia :D
Suomalaisihan pidetään jenkeissä jo kouluampujamateriaalina. Mitä jos tapaisivat aloittajan, joka ei sopeudu edes täällä työyhteisöön? Miten introverttia oikeasti pitäisi olla?
Tämä on kyllä niin totta! Olin itse vaihdossa Yhdysvalloissa nuorempana. Siellä sellainen muiden mielestä omituinen hiljainen tyyppi oli näin suomalaisen silmiin erittäinkin sosiaalinen ja puhelias!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lähihoitaja , vanhuspuolelle suuntautunut. Hoidan huonolla palkalla vanhuksia. Pidän heistä,mutta vihaan työnantajaani, joka pihistää kaikesta. Vaipoista, käsineistä, ruoasta ,pyykkihuollosta, kaikesta joutuu pihistämään. Yritä siinä hoitaa vanhuksia hyvin, koska kaikesta säästetään. Jos kritisoit asioista, vastaus on, että, lähde pois, 20 on tulossa tilallesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monet kutsuvat itseään introverteiksi, mutta oikeasti ovat kyttääjiä, muiden takana paskanpuhujia ja vittuilijoita. Eivät anna itsestään mitään, mutta imevät itseensä kaikkien muiden jutut vahingoittamistarkoituksessa.
Suurin osa ihmisistä ei ole ekstrovertteja tai introvertteja, vaan siltä väliltä. Me kaikki muutkin ponnistelemme töissä ollaksemme sosiaalisia, kohteliaita ja avoimia. Vapaa-aikana voimme nauttia yksinäisyydestä tai hiljaisuudesta.
Miksi et suostu haastamaan itseäsi ja olemaan tarpeeksi sosiaalinen kuten muut? Miksi et hyväsky ekstrovertteja tai itsestäsi poikkeavia ihmisiä? Miksi luulet olevasi erityistä kohtelua ansaitseva? Miksi et yritä sopeutua?
Olenko sanonut, etten hyväksyisi ekstroverttejä? Totta kai hyväksyn! Luuletko tosiaan etten ole jo tarpeeksi montaa kertaa elämässäni yrittänyt muuttaa itseäni, jotta soveltuisin tähän ekstoverteille luotuun yhteiskuntaan? Monta kertaa elämässäni olen yrittänyt teeskennellä sosiaalisempaa. Mutta kun introverttinä se vie minulta kaikki voimat! En minäkään vaadi ekstroverttejä olemaan yhtä hiljainen kuin minä. Ja kyllähän minä yritän sopeutua olemalla kohtelias sanomalla huomenet ja välillä kyselemällä. Jos olisin täysin oma itseni, niin olisin koko työpäivän hiljaa, koska en minä oikeasti koe mitään tarvetta tai halua puhua. AP
Tuo on kyllä vähintä mitä voit tehdä eli tervehtiä. Olet hyvin mustavalkoisesti ajatteleva kun luokittelet ihimset noin jyrkästi. Miksi et osaa nähdä harmaansävyjä?
Voi olla että olet väärällä alalla kun normaalikin kanssakäyminen on sinulle noin hankalaa. Mitä jos kouluttautuisit alalle jossa saat olla päivät puhumatta. Näitäkin on. Olet ahdistava työkaveri, koska tietenkin asenteesi kuultaa läpi.
Mikä asenne? Introverttiuudessa ei ole kyse asenteesta, vaan siitä, että ihminen "väsyy" liiasta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Toki on ihmisiä, jotka vihaavat muita ihmisiä, mutta introvertiuudessa harvoin on kyse siitä. Itselläsi on huono asenne.
Niin. Väsyttää väsyttä meitä kaikkia, mutta voi ponnistella ja rauhoittua kotona. Jos haluaa siis. Aloittajahan ei halua. Vaan pitäisi silitellä päätä ja olettaa, että hyvin toimiva työyhteisö ihan hyvää hyvyyttään jatkossakin paapoisivat henkilöä, joka ei joukkoon sovi.
Mulle on ihan uutta että kahvitaukojuoruilu onkin velvollisuus ja että se luo hyvää ryhmähenkeä työyhteisöön vaikka uuvuttaa kaikkia.
Mikä ihmeen järki siinä touhussa oikein on?
Minä harrastan tätä ihan väkisin, koska oikeasti sitä odotetaan sinulta. Istut siellä pakkohymy kasvoilla keskustelemassa esim. ruokailun trendeistä, lapsista, säästä ja muusta "kiinnostavasta". Näin olet "osa porukkaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin usein sekotetaan käsite introvertti ujouteen, hiljaisuuteen ja yleiseen ihmisten vihaamiseen. Introverttihan tosiaan tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että hän väsyy ihmisten seurassa ja saa energiansa yksinolosta. Ekstrovertti taas saa energian muiden ihmisten seurasta ja yksin ollessaan sitten väsyy ja kaipaa taas seuraa. Introvertti voi siis olla oikein reipas ja puhelias ihminen, porukan vitsiniekka, vaikka sitten kaipaakin myös runsaasti sitä omaa aikaa. Introvertti ei siis tarkoita sitä, ettei pitäisi muista ihmisistä eikä haluaisi esimerkiksi osallistua bileisiin. Ekstrovertti voi aivan hyvin ujo ja hiljainen aivan kuten introverttikin. Tällainen ihminen kuitenkin janoaa jatkuvasti ihmisseuraa, vaikkei niin puhelias olisikaan. Huomioitavaa on myös, että harva ihminen on täysin ekstro- tai introvertti, vaan suurin osa on vähän molempia.
Olen itse valitettavasti introverttiyden lisäksi ujo ja erittäin hiljainen persoona. Hankala yhdistelmä. Lisäksi olen vielä erittäin introvertti eli kahdeksan tunnin työpäivä todellakin imee minulta kaikki mehut enkä sitten jaksa enää vapaa-ajalla ollenkaan tavata ihmisiä. Viikonloputkin menee "ladatessa akkuja". Tämä siitäkin huolimatta, että teen istumatyötä ja suurin osa ajasta menee omalla työpisteellä tehden töitä itsenäisesti. Silti se ihmisvilinä, satunnaiset palaverit ja kahvitauot vievät kovasti energiaa. Mutta tällainen minä olen ja sen kanssa on kestettävä :)
Minä olen introvertti, onneksi silloin kun lapset olivat pieniä minulla oli pitkä työmatka, sain joka päivä 1,5h omille ajatuksille.
Se, että olen introvertti ei tarkoita, että olisin ujo, jaksa lätistä yleensä työkavereiden ja vanhusten kanssa päivän, välillä sanon, kahvipöydässä, en mummoille, että en jaksa jutella, kun olen tälläinen ihmisvihaaja.
Onneksi nyt asun yksin ja usein vapaa päivät vietän yksin, en yksinäisenä. Olen maailman huonoin ystävä, jostain kumman syystä muutama hyvä ystävä on elämän aikana jäänyt matkaan, ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla hiljaakin tai parantaa maailmaa viinilasin kanssa aamuun ja sitten taas miettiä itekseen millaisia me ollaan.
Minusta on tärkeintä, että tuntee itsensä ja opettelee sanomaan asiansa ja vähän sitä lätinääkin eli kun toinen kysyy vastaa muutakin kuin joo-ei ja mahdollisesti jatkokysymyksenkin.
Kovin kiintyneitä näyttävät palstaintrovertit olevia omiin luokituksiinsa. Miksi on niin tärkeää alleviivata, että minäminäminä olen Introvertti, Väsyn sosiaalisuudesta ja Tarvitsen Paljon Omaa Aikaa?
Siis oikeasti rakkaat intsukat, ketään ei kiinnosta. Saa olla puhumatta tai puhua. Istu ittekses tai istu hiljaa muiden kanssa. Ihan helvetin paskan hailee. Toki teidän mielestänne kaikki, mitä jätätte tekemättä, on automaattisesti kiinnostavaa ja väistämättä taukohuoneen puheenaihe numero yksi.
Olisi teilläkin paljon helpompaa, jos vain hyväksyisitte olevanne aivan normaaleja ihmisiä, joita joskus rasittaa ja joskus ei. Yksinoloa tarvitsee ihan jokainen. Ei siitä kannata tehdä numeroa.
Aina moni teistä on lapsellinen ja työssäkäyvä. Ei se nyt ihan täydeltä "ihmisvihaajalta" luonnistuisi. Onko se oma tavallisuus noin kova pala hyväksyä? Vai ollaanko kuuluisien itsetunto-ongelmien lähteillä?
Meillä töissä on sekä äärieläväistä että todella sulkeutunutta yksilöä. Kaikki saavat olla miten huvittaa, tosin ehkä auttaa, että kyseessä mainostoimisto. Joku on niin "introvertti", että ei voi osallistua firman tai tiiminsä kesäjuhliin, toinen taas järjestää tapahtumia innoissaan ja suurinpiirtein tanssii pöydällä. Ja eipä näiden kahden "ääripään" välillä mitään konfliktia ole.
Miksi elämästä pitää tieten tahtoen tehdä niin vaikeaa? Kiristävä pipo pois ja muistakaa, että kaikki miettivät loppupeleissä ihan vaan omia asioitaan. Muut Eivät Kiinnosta, Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monet kutsuvat itseään introverteiksi, mutta oikeasti ovat kyttääjiä, muiden takana paskanpuhujia ja vittuilijoita. Eivät anna itsestään mitään, mutta imevät itseensä kaikkien muiden jutut vahingoittamistarkoituksessa.
Suurin osa ihmisistä ei ole ekstrovertteja tai introvertteja, vaan siltä väliltä. Me kaikki muutkin ponnistelemme töissä ollaksemme sosiaalisia, kohteliaita ja avoimia. Vapaa-aikana voimme nauttia yksinäisyydestä tai hiljaisuudesta.
Miksi et suostu haastamaan itseäsi ja olemaan tarpeeksi sosiaalinen kuten muut? Miksi et hyväsky ekstrovertteja tai itsestäsi poikkeavia ihmisiä? Miksi luulet olevasi erityistä kohtelua ansaitseva? Miksi et yritä sopeutua?
Olenko sanonut, etten hyväksyisi ekstroverttejä? Totta kai hyväksyn! Luuletko tosiaan etten ole jo tarpeeksi montaa kertaa elämässäni yrittänyt muuttaa itseäni, jotta soveltuisin tähän ekstoverteille luotuun yhteiskuntaan? Monta kertaa elämässäni olen yrittänyt teeskennellä sosiaalisempaa. Mutta kun introverttinä se vie minulta kaikki voimat! En minäkään vaadi ekstroverttejä olemaan yhtä hiljainen kuin minä. Ja kyllähän minä yritän sopeutua olemalla kohtelias sanomalla huomenet ja välillä kyselemällä. Jos olisin täysin oma itseni, niin olisin koko työpäivän hiljaa, koska en minä oikeasti koe mitään tarvetta tai halua puhua. AP
Tuo on kyllä vähintä mitä voit tehdä eli tervehtiä. Olet hyvin mustavalkoisesti ajatteleva kun luokittelet ihimset noin jyrkästi. Miksi et osaa nähdä harmaansävyjä?
Voi olla että olet väärällä alalla kun normaalikin kanssakäyminen on sinulle noin hankalaa. Mitä jos kouluttautuisit alalle jossa saat olla päivät puhumatta. Näitäkin on. Olet ahdistava työkaveri, koska tietenkin asenteesi kuultaa läpi.
Mikä asenne? Introverttiuudessa ei ole kyse asenteesta, vaan siitä, että ihminen "väsyy" liiasta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Toki on ihmisiä, jotka vihaavat muita ihmisiä, mutta introvertiuudessa harvoin on kyse siitä. Itselläsi on huono asenne.
Niin. Väsyttää väsyttä meitä kaikkia, mutta voi ponnistella ja rauhoittua kotona. Jos haluaa siis. Aloittajahan ei halua. Vaan pitäisi silitellä päätä ja olettaa, että hyvin toimiva työyhteisö ihan hyvää hyvyyttään jatkossakin paapoisivat henkilöä, joka ei joukkoon sovi.
Mulle on ihan uutta että kahvitaukojuoruilu onkin velvollisuus ja että se luo hyvää ryhmähenkeä työyhteisöön vaikka uuvuttaa kaikkia.
Mikä ihmeen järki siinä touhussa oikein on?
Meillä kahvitauolla käyvät positiivisimmat tyypit, onneksi koska valittaja - ja juoruilijatyypit vie energiaa. Ruokatauot ovat omaa aikaa ja tutuin porukka käy yhdessä syömässä. Jos tuntee ihmisen ajatuksia, niin se hiljaa olo ei häiritse...mutta joskus harvoin on työporukassa niitä ihmisiä, jotka eivät puhu lähes koskaan mitään ja joiden kanssa ei tee edes töitä yhdessä. Silloin kerta toisensa jälkeen jatkuva hiljaisuus häiritsee. Sellaisessa seurassa puhuu hieman eri asioista, koska ei välttämättä halua tietoa väärille korville jakaa.
Vähän vaikea puhua kahvipöydässä mitään, kun ne aiheet ovat jotain ihan kummia. Joku random bändi jostain USA:sta, jota ei edes soiteta radiossa tai joku random tv-sarja, jota en itse katso. Mitä tähän pitäisi sitten sanoa? Keskeyttää toisten innokas keskustelu ja vaihtaa aihetta?
On muuten ihan "pienesti" eri asia puhua introverteista amerikkalaisessa yhteiskunnassa kuin Suomessa, jossa muutenkin ollaan sisäönpäinkääntyneitä ja hiljaisia :D
Suomalaisihan pidetään jenkeissä jo kouluampujamateriaalina. Mitä jos tapaisivat aloittajan, joka ei sopeudu edes täällä työyhteisöön? Miten introverttia oikeasti pitäisi olla?