Tein vihdoin testin ja joo olen raskaana - kertokaa helpoista synnytyksistä

Synnytys tulee joka tapauksessa eikä sitä kannata ajatella

T. Teinien äiti

Sektio.

Ei ole olemassa helppoa synnytystä -valitan ja osan ottoni.

Tokan lapsen synnytyksessä oli vain tunnin kivuliaat supistukset. Saman päivän iltana kun synnytin pääsimme kotiin koska komplikaatioita ei ollut enkä ollut (ehtinyt) käyttää kivunlievityksiä.

On todellakin helppoja synnytyksiä. Itselläni 1/1. Odotin... odotin... odotin... odotin... odotin... o-do-tin... laahustin ympäri osastoa... odotin... odotin... katsotaanpas... ponnistin kun sain luvan... ei syntynyt vielä... ponnistin lisää... syntyi.

No mulla on ollut kaksi helppoa raskautta ja synnytystä. Eka synnytys kesti 7 tuntia, en tarvinnut muuta kivunlievitystä kuin vähän ilokaasua. Ponnistusvaihe muutaman minuutin, ei repeämiä. Toivuin nopeasti. Toka synnytys kesti vain kaksi tuntia, muuten samanlainen kuin edellinen. Kroppa on palautunut ennalleen molemmista synnytyksistä (ei raskausarpia, venynyttä nahkaa tai liikakiloja). Lapsetkin terveitä ja helppoja kavereita.

Neljä lasta,neljä synnytystä,ihana lopputulos.

Toisen ja kolmannen lapseni synnytykset olivat hyviä kokemusksia. Supistukset olivat napakoita, mutta hyvin kestin kivun. Ponnistusvaihe oli kivuliaampi, mutta nopeasti ohi. Kannattaa asennoitua niin, että kipua on ja se kuuluu jossain määrin asiaan. Teet oman parhaasi ja sairaalassa on asiantunteva henkilökunta, joka auttaa tarvittaessa. (Minulle ei sopinut lääkkeellinen kivunlievitys, koska se sekoitti kroppaani. Kaksi kertaa olen synnyttänyt "luomuna" ja se sopi minulle paremmin.) Tsemppiä raskauteen ja synnytykseen, selviät varmasti oikein hyvin❤️

Elektiivinen sektio. Minulla kokemusta kahdesta _täysin kivuttomasta_ sektiosta, toipuminen helppoa ja tokana päivänä sektioiden jälkeen piti laittaa kalenterimuistutukset panadolista (tulehdusta estävän vaikutuksen vuoksi). Meitä elektiivisen sektion kokeneita on monia ja kokemukset ovat olleet poikkeuksetta positiivisia.

Kerran olen kokeillut eikä jäänyt paha mieli tai vaurioita. Synnytys ei ollut erityisen lyhyt mutta hyvin pärjäsin pelkällä ilokaasulla. Repeämät ommeltiin, mikä ei sattunut, ja paranivat hyvin. Minulle jäi synnytyksestä hyvä muisto. En antaisi kokemusta pois.

En tiennyt kuinka kovien kipujen kanssa pitää kotona vielä odotella.

Sairaalassa olinkin jo 8 cm auki. Ei ehditty antaa epiduraalia. Ilokaasusta tuli huono olo, kohdunkaulan puudutetta ei ehditty antaa. Eli luomuna vaan.

Ponnistusvaihe kesti tunti nelkytviis minuuttia.

Viimeisillä minuuteilla kaksi muuta kätilöä tuli painamaan mahan päältä. Kipu oli helvetillistä.

Makasin kolme päivää vuodeosastolla kykenemättä nousemaan edes vessaan. Sain kaksi pussia verta.

Katetroitiin joka päivä.

Sitten vain kotiin. 'Hyvin olet jo kunnossa'.

Onneksi mies hoiti ekat kaksi viikkoa vauvaa kotona. Itse makasin kipulääkkeissä sängyssä.

Ekan kerran uskalsin katsoa värkkiä kolme viikkoa synnytyksen jälkeen.

Siinä sitä.

Itse otin kaiken kivunlievityksen jonka vain sain (ilokaasu, epiduraali,kohdunkaulanpuudutus ainakin), ja kyllähän kipua ja epämiellyttävää oloa silti oli. Myös väliliha leikattiin, mikä ei kylläkään itse tapahtumassa tuntunut missään. Kaikesta huolimatta synnytyksestä jäi todella kaunis muisto ja tuloksena ihana poikavauva. Tekisin kaiken uudestaan.

Mulla 3 helppoa synnytystä. Eka käynnistyi itsekseen 2 päivää lasketun ajan jälkeen supistuksilla. Kun oli supistellut vartin, tajusin, että pitää lähteä, oli tosi kipeä ja tuli verta. Sairaalassa oltiin, kun supistuksia oli ollut 40 minsaa. Saliin, 5cm jo auki. Lisää supistuksia ja 2 tunnin päästä syntyi helposti 9 minuutin ponnistamisella esikoinen.

Keskimmäinen käynnistettiin kalvojen puhkaisulla. Supistukset alkoi heti ja 1h45 minsan päästä 3 minuutin ponnistamisella syntyi.

Kuopus käynnistettiin cytoteceilla suun kautta. 1vrk meni siihen (oli tylsää, kun ei supistellut, mutta siis muuten ei mitään valitettavaa... hengailin vaan sairaalassa ilman kipuja). Sitten saliin ja tippaa, vedet meni ja alkoi supistelut. 2h vesien menosta parin minuutin ponnistamisella syntyi kuopus.

Ekan synnytyksen jälkeen jouduttiin tikkaamaan, kahden jälkimmäisen ei. Toipuminen nopeaa. Kolmannen synnytyksen jälkeen tein ekan 12km kävelylenkin 4 vrk synnytyksestä ja juoksemaan lähdin 3 viikon päästä.

Suunniteltu sektio.

Nuorena opiskelijana liikuin kristillisissä piireissä ja yksi raskaana olevan nainen sitten kehui, että hän oli rukoillut Jumlalta kivutonta synnytytsä ja uskoi sen saavansa. Synnytyksen jälkeen ei puhunut synnytyksestään enää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Elektiivinen sektio. Minulla kokemusta kahdesta _täysin kivuttomasta_ sektiosta, toipuminen helppoa ja tokana päivänä sektioiden jälkeen piti laittaa kalenterimuistutukset panadolista (tulehdusta estävän vaikutuksen vuoksi). Meitä elektiivisen sektion kokeneita on monia ja kokemukset ovat olleet poikkeuksetta positiivisia.

Meitä on monia? Ja kuitenkin tilastot kertoo, että toipuminen on huomattavasti vaikeampaa ja riskit lapselle suuret

Epiduraalia vaan ja sitten odotellaan ponnistusta. Siinä se.

Kaksi lasta tuolla periaatteella. Mitä sitä turhaan kärsimään kun hyvät aineet on olemassa.

Ensimmäisen lapsemme synnytys oli rankka, kun en tiennyt ottaa mukaan peittoa. Tuli kylmä kun yritin säkkituolissa nukkua yöllä. 2. Ja 3. synnytys meni hyvin, peitto oli mukana, en palellut.

M36

Vierailija kirjoitti:

En tiennyt kuinka kovien kipujen kanssa pitää kotona vielä odotella.

Sairaalassa olinkin jo 8 cm auki. Ei ehditty antaa epiduraalia. Ilokaasusta tuli huono olo, kohdunkaulan puudutetta ei ehditty antaa. Eli luomuna vaan.

Ponnistusvaihe kesti tunti nelkytviis minuuttia.

Viimeisillä minuuteilla kaksi muuta kätilöä tuli painamaan mahan päältä. Kipu oli helvetillistä.

Makasin kolme päivää vuodeosastolla kykenemättä nousemaan edes vessaan. Sain kaksi pussia verta.

Katetroitiin joka päivä.

Sitten vain kotiin. 'Hyvin olet jo kunnossa'.

Onneksi mies hoiti ekat kaksi viikkoa vauvaa kotona. Itse makasin kipulääkkeissä sängyssä.

Ekan kerran uskalsin katsoa värkkiä kolme viikkoa synnytyksen jälkeen.

Siinä sitä.

Enpä usko

Supistukset alkoivat 10min välein kahdelta yöllä, tuntuivat kovilta menkkakivuilta ja luulin tosissani niitä vasta harjotussuppareiksi kun sellaisia en ollut koko raskauden aikana kokenut. Neljältä mies soitti taksin, minä makasin sikiöasennossa lattialla ja vaikersin 5min välein tulevia kipeitä supistuksia. Sairaalaan päästessä olin "vasta" 5cm auki ja seuraavan tunnin (?) taisin maata käyrillä. Muistan olleeni aika tuskissani, rutistin käsiä nyrkkiin niin lujaa että kynnet upposivat kämmeniini. Huomasin tämän vasta seuraavana iltana. Tallustelin käyriltä synnytyssaliin ja sen jälkeen en muistakaan mitään muuta kuin hetken kun kätilö huudahti "tyttö tuli!". Ennen kuutta sain esikoisen syliini.

Miehen pyynnöistä huolimatta, en saanut mitään kivunlievitystä. Eipä tuo haittaa kun en sitä kipua pysty muistamaan vaikka ihan tajuissani olinkin. Ei jäänyt traumoja :D.

Synnytyksestä palauduin aika hyvin, kaikki raskauskilot (12kg) jäivät synnärille. Seksielämä aloitettiin tikkien (4kpl) parannuttua eli 2vkoa synnytyksestä. Kai sitä olisi voinut vähän pidempäänkin odottaa.

Kaikinpuolin, koen kyllä synnytyksen olleen helppo.